Oletteko tavanneet ihmisiä joiden pelkästä läsnäolosta tulee outo olo?

kullikaisat ja mekkomikot, pedarin ja paiskaajan aura, rasvaiset ohuet hiukset.

Vierailija kirjoitti:

Juu, todellakin. 

Aikoinaan tuli pomoksi (johtaja) joka oli vuosia aikaisemmin ollut ko firmassa joten tiesimme hänen toksisen johtamistyylinsä ja tapansa nujertaa alaisiaan ja riidellä kollekoidensa kanssa armottomasti. Meitä jopa varoitettiin tästä naisesta. Hänen äänensä kuileminen sai jo ihon kananlihalle ja tärkeilevä, opeteltu artikulointityyli puheessa sai vatsan kääntymään ympäri ja niskakarvat pystyyn. 

Hän alaisuudessa pari vuotta riitti, hän harradti suoradtaan jonkinasteista simputista, sivistynyttä sadismia, hän jahtadi tiettyjä henkilöitä niin että he sairadtuivat niin henkisesgi kuin fyysisestikin. Itsekin lähdin ja kun lähdön jälkeen jossain näin hänen valokuvan, niin tuntui että kurkkua alkoi kuristamaan. 

 

Tää ei kyllä vastaa aloituksen kysymyksiin ollenkaan. Teitähän oli jo etukäteen varoitettu että on hankala ja tiesitte noita asioita jo ennalta. Tässä kysyttiin ihan muuta.

On käynyt näin. Myöhemmin selvinnyt, että kyseinen ihminen on syyllistynyt henkirikokseen. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös lapsuudenystävän ex-mies. Ikäisekseen todella keskenkasvuinen ja suulas möläyttelijä. Heti ensitapaamisella haistoin ilmassa pahaa, koska hän änkesi keskustelumme väliin koko ajan, kommentoi sanomisiani ikään kuin tuntisi minut pitkältäkin ajalta jne. Kommentoi myös minun miehelleni, joka oli kuorinut kurkkua ja viipaloinut sitä minunkin leivälleni, että hän on "tossun alla oleva paska".

No, paljastuihan siitä sitten ystävällekin ajan myötä että ukko on oikein klassinen naistenvihaaja, -alistaja ja lisäksi väkivaltainen hullu. Ystävä pääsi hänestä eroon lopulta vain vaihtamalla nimensä ja muuttamalla kauas pois.

Tästähän ei tullut ilman syytä oudot vibat, vaan  ihan selkeistä, näkyvistä syistä. Mielestäni aloituksessa kysyttiin nimenomaan niitä tapauksia joissa se outo fiilis on tullut jostain ihmisestä ihan ilman selkeää syytä.

Tosi nuorena muutettiin yhteen mieheni kanssa ja vähän ajan päästä lähistölle muutti hänen entinen koulukaverinsa. Oltiin silloin korkeintaan 18-19v. Hän tunsi tuon tyypin siis jo ennestään, mutta mä näin hänet silloin ekan kerran. Tuli heti todella oudot fiilikset hänestä, mieskään ei ollut mitään hänestä kertonut etukäteen. Oli kohtelias ja hyväntuulinen, aina vesiselvä jne. mutta jotain todella outoa ja inhottavaa hänessä oli. Törmäsimme useasti kun asui niin lähellä. Onneksi mies ei kaveerannut hänen kanssaan erityisesti eikä hän koskaan käynyt meillä.

Vuodet kului, me muutimme muualle eikä nähty tuota tyyppiä enää. Sitten saatiinkin tietää että oli vuosia hyväksikäyttänyt pientä siskoaan, siihenkin aikaan kun asui meidän lähellä. Tuo sisko oli alle kouluikäinen kun se alkoi. Oli välillä tuon karmean veljensä luona hoidossakin. Asia tuli ilmi kun tuo sisko tuli teiniksi ja uskalsi kertoa asiasta. Veli sai mitättömän tuomion. Mun mies ei oikeastaan vihaa ketään ja on muutenkin tasaisen rauhallinen mutta tähän ei voi edes kirjoittaa miten pahasti ajattelee tuosta tyypistä. Minäkin tietysti, mutta sen ekan vaikutelman takia en pitänyt hänestä alunperinkään yhtään.

Juu, ihmiset huokaa ympäristöön vibojaan. Yksi lipevä puolituttu mies baarissa sai oloni aina todella epämukavaksi. Myöhemmin hän teki vakavan väkivaltarikoksen, josta istuu nyt tuomiota. Tämä nyt on vain yksi esimerkki. Sama toimii toisinkin päin: jotkut säteilevät ympärilleen hyvää oloa ja rauhaa.

Minulla oli hiljattain lyhyt keskustelu ihmisen kanssa, jonka keinotekoisen kuuloinen ja lipevä puhetapa sai tuntosarvet pystyyn. Myöhemmin kuulin, että tämä henkilö on uhkaillut, mustamaalannut ja kiristänyt lähipiiriään. En nyt ihan tuollaista osannut hänestä lukea kun tapasimme, mutta epämukava olo siinä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisen ujojen ihmisten kanssa on todella vaikeaa olla kun joutuu ponnistelemaan ihan hirveästi. Mikä puolestaan ei varmasti helpota heidän oloaan yhtään.

Miksi et kestä sitä että toinen on ujo? miksi et voi vaan käyttäytyä normaalisti, kuten teet muiden ihmisten kanssa? Voin sanoa että ujona on tarpeeksi vaikeaa olla ilman kaltaisiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa itsestänne te joilla on tollasia kokemuksia. Mikä on oma selityksenne miksi teillä on sellainen taipumus?

Uskon että kyseessä on vain herkkyys ja ehkä aikaisemmat kokemukset. Kyllä ihmisestä aistii, jos hänen käytöksensä ja tapansa olla ei ole aivan normaalia. Kehonkieli on hyvin voimakasta viestintää, ja sosiaalisen lajin edustajina ihmiset keskimäärin osaavat lukea sitä ja tehdä päätelmiä. Se, miten ihminen on tilassa, katsoo ja huomioi muita ihmisiä ympärillään, millainen asento hänellä on yms, näistä merkeistä voi lukea paljon. Vielä enemmän sen jälkeen, kun henkilö avaa suunsa.

Olen ollut kyllä nuorempana monesti sokea tälle intuitiolle. Sinisilmäisenä on avoin kaikelle eikä halua ajatella muista pahaa, vaikka merkit ovat olemassa.

^ jep, mun mielestä herkkyys PLUS aikaisemmat kokemukset, eli niiden tietynlainen yhdistelmä. Joskus nuorempana niitä viboja ehkä vain ihmetteli enkä ymmärtänyt yhtä selkeästi niiden merkitystä kuin nyt vanhempana. Ja ikävä kyllä kokemus on tuonut tähän pisteeseen. Tietynlaiset pienet merkit huomaa paremmin ja tietää mitä ne merkitsevät. Toisaalta tällä on hyväkin puoli, nuorempana en ollenkaan tajunnut jos joku olisi ollut esim. kiinnostunut minusta hyvällä tavalla, ne merkit meni ihan kokonaan ohi. Nykyään huomaan sen helposti.

Vierailija kirjoitti:

Tosi nuorena muutettiin yhteen mieheni kanssa ja vähän ajan päästä lähistölle muutti hänen entinen koulukaverinsa. Oltiin silloin korkeintaan 18-19v. Hän tunsi tuon tyypin siis jo ennestään, mutta mä näin hänet silloin ekan kerran. Tuli heti todella oudot fiilikset hänestä, mieskään ei ollut mitään hänestä kertonut etukäteen. Oli kohtelias ja hyväntuulinen, aina vesiselvä jne. mutta jotain todella outoa ja inhottavaa hänessä oli. Törmäsimme useasti kun asui niin lähellä. Onneksi mies ei kaveerannut hänen kanssaan erityisesti eikä hän koskaan käynyt meillä.

Vuodet kului, me muutimme muualle eikä nähty tuota tyyppiä enää. Sitten saatiinkin tietää että oli vuosia hyväksikäyttänyt pientä siskoaan, siihenkin aikaan kun asui meidän lähellä. Tuo sisko oli alle kouluikäinen kun se alkoi. Oli välillä tuon karmean veljensä luona hoidossakin. Asia tuli ilmi kun tuo sisko tuli teiniksi ja uskalsi kertoa asiasta. Veli sai mitättö

Muistakaa naiset tämä ettei edes lähisukulaismies ole turvallinen. 

Mielestäni on sairasta, että tyttölapset pakotetaan asumaan miesten kanssa. Siis kenenkään miehen kanssa. Täytyy ensin tapahtua tämä hyväksikäyttö, ennen kuin on perusteita alkaa miettimään lapsen turvaan siirtämistä. Olen niin onnellinen, että äitini erotti minut isästä ja veljestäni.

Faith kirjoitti:

Jos minulle tulee jostakusta ihmisestä kielteisellä tavalla outo olo ilman, että hän on tehnyt tai sanonut mitään mihin se perustuisi, ajattelen että olen ennakkoluuloinen tai että heijastan häneen jotain omaa tunnettani tai että hän muistuttaa minua tiedostamattomalla tasolla jostakusta aiemmasta ilkeästä ihmisestä tms. En todellakaan hyppää siihen tulkintaan että tuossa ihmisessä on jotain pielessä ja minä intuitiivisesti vaistoan sen.

 

Tässä on kyse eri jutusta.

Minäkin olen kävellyt useamman romaninaisen vierellä ja kokenut oloni heidän läsnäolostaan johtuen erittäin lämpimäksi ja rakastetuksi. 

Sitten taas olen mennyt uteliain ja innokkain tunnoin työhaastatteluun ja saanut niin karmivat vibat esimiehestä, että olen rukoillut etten saa koskaan soittoa takaisin.

Sillä ei ole edes mitään tekemistä sen kanssa, pitääkö näistä henkilöistä, joskus saattaa pitää ja joskus ei. Se on joko kylmäävä tunne kehossa tai välähdyksenomainen mielikuva. Tai sitten kuten tuossa esimerkissä, että kuin kehosi jokainen solu tanssisi tuon henkilön läheisyydessä, vaikket olisi edes vuorovaikutuksessa tämän kanssa.

Ihmisten muistot ovat osa heidän auraansa. Niitä voi kokea olemalla heidän lähellään mutta myös etänä jos osaa ottaa yhteyden tai sellainen on avattu jostain syystä toiselta puolelta. En minäkään esimekiksi olisi halunnut pedo- ja murhaunia tapaamastani suvusta, ja olin tuossa vaiheessa jo fyysisesti siirtynyt täysin eroon heistä. Mutta he ajattelivat ja todennäköisesti puhuivat minusta aktiivisesti erinäisistä syistä, minkä vuoksi yhteys oli vielä auki. Nyt sitä ei enää ole tai se on hyvin hatara, ja jos sitä joku yrittää avata tuhoan sen välittömästi.

Joku kysyi, että kertokaa itsestänne, jotka tällaisia koette. Itsellä tämä kyky "kasvoi" arkitajuntaa vahvemmaksi kun vietin paljon aikaa yksin luonnossa. Aistin esimerkiksi autot jo kauan ennen kuin kuulin niitä. Joku väitti tämän johtuvan maan tärinästä, mutta itse uskon sen johtuneen tietoisuuden muuttumisesta alueella. Vähän niinkuin jeditkin tunnistavat häiriöt forcessa, ihmisen aistit ovat enemmän kuin mitä tiede selittää. Vaikka kyllähän tieteessäkin jo huipputasolla tunnistetaan kaikkia paranormaaleja ilmiöitä, se ei ole vielä pop-tiedettä... 

Joka tapauksessa elän ihan normaalia elämää, teen työtä enkä puutu toisten asioihin, enkä mitenkään harjoita tällaisia asioita.

Ex-anopin seurassa tuli aina jotenkin hermostunut ja manipuloitu olo. Hänen kuolemansa jälkeen ilmeni asioita, jotka selittivät asian.

Ex-appiukko oli ahdistavaa seuraa. Anoppi puolestaan vilpitön ja ihana. En ymmärrä miten olivat päätyneet yhteen. Ex sitten kertoikin, että isänsä oli ollut väkivaltainen. Harmi kyllä hän päätti seurata isänsä esimerkkiä itsekin. Tätä en hänestä osannut arvata etukäteen, vaikka pidinkin häntä erikoisena tyyppinä heti kättelyssä.

Vierailija kirjoitti:

Ex-appiukko oli ahdistavaa seuraa. Anoppi puolestaan vilpitön ja ihana. En ymmärrä miten olivat päätyneet yhteen. Ex sitten kertoikin, että isänsä oli ollut väkivaltainen. Harmi kyllä hän päätti seurata isänsä esimerkkiä itsekin. Tätä en hänestä osannut arvata etukäteen, vaikka pidinkin häntä erikoisena tyyppinä heti kättelyssä.

Aivosi selittivät negatiivisen tunteen erikoisuudeksi, koska luultavasti tunsit myös suurta vetoa häntä kohtaan?

Vastaus alun kysymykseen : kyllä voi tuntea ja se on aito vaisto, jota eläimet noudattavat kyseenalaistamatta. 

Olen 99 % varma, että uudehko naapuri on narsisti. Hänen käytöksensä on moitteeton, mutta hänen kanssaan on hirveä olo. Jotkut mikroilmeet ehkä muistuttavat luonnevikaisesta eksästä. 

Aikoinaan harrastusporukkaan tuli pariskunta jotka oli heti tosi aktiivisia joka sektorilla. Heti lyhyestä ensitapaamisesta saakka tajusin ettei heidän kanssa kannata olla juurikaan tekemisissä muutoin kuin tervehtien ja ystävällisedti kuunnellen jos jotain sanovat. Jokin intuiitio kertoi sen että kierrä nämä ihmiset kaukaa. He osoittautuivat todella oudosti käyttäytyviksi, häijyiksi, kieroiksi, muita hyväksikäyttäviksi. Eteenkin se muija riitaantui lähes jokaisen kanssa, oli ihan raivopää.  Haastoivat oikeuteen kaikki joiden kanssa asiat eivät menneet heidän toivomalla tavalla, tekivät rikosilmoituksia pienistäkin "kunnianloukkauksista" ym ym. Vielä 15 v jälkeenkin kuulen yhteiseltä tutultamme ihan ihme tarinoita ainakin tuon pariskunnan naisen aikaansaannoksista ja edesottamuksista. 

Luotan aina siihen tunteeseen, että jos joki epämiellyttävä tunne tulee toisesta, niin silloin poistun taka vasemmalle heti. 

Kyllä näitä on ollut, mutta yritän ottaa ne sellaisina kehotuksina tarkkailuun, enkä absoluuttisena totuutena. Varoitusmerkit huomioin kyllä. Ne ovat yleensä olleet oikeassa, mutta joskus en ole silti huomannut mitään varoitusmerkkejä, vaikka syytä olisi ollut. 

Ensivaikutelma on joskus ollut vääräkin. Aikoinaan pidin yhtä opiskelukaveria aluksi aivan rasittavana ja vähän tyhmän hönön oloisena, mutta se olikin lopulta mukavin ja fiksuin koko porukasta. Yhteys katkesi opintojen jälkeen, mutta vielä vuosikymmenten jälkeen ajattelen joskus, että olisi mukava nähdä. Hän oli aito eikä esittänyt mitään.

Kaveria esittävän huijarin tunnistin, tai siis epäilykset heräsivät ja siinä kohtaa olisi pitänyt olla skarppina. Omien kavereiden valehtelun ja kierot toimet olen tunnistanut aina, mutta pitänyt yleensä omana tietonani ja ottanut vain etäisyyttä. Joillekin annoin liian monta mahdollisuutta. Huomaan myös heti, jos joku vetää jotain roolia. Joskus se on harmitonta, mutta joskus epäilyttävää.

Jos satunnaisia pervoja yms. ei lasketa, niin pari kertaa olen joutunut kohtaamaan sellaisen ihmisen, joista on heti kättelyssä huokunut niin vastenmieliset energiat, että melkein oksetti. Yksi oli niin narsistinen tai ehkä jopa psykopaattinen, että se loisti kauas, mutta kaverini oli jotenkin hänen pauloissaan, vaikka mies oli myös ruma kuin mikä. Osoittautui murhaajaksi. Yksi oli kaverin uusi mies, vastenmielisellä tavalla leuhkan ja ylimielisen oloinen. Osoittautui sekopääksi. Kolmas oli lahkolainen yrittäjä, johon ei selvästi ollut luottamista ja narsistiset vibat oli vahvat hänessäkin. Mutta hän myös vaistosi jotain minusta. Ehkä sen, etten aio kumartaa häntä.

Sellaisia vähän salonkikelpoisempia narsisteja en ole aina tunnistanut heti. Ehkä nykyään paremmin. Heidän kanssaan voin toimia, mutta en päästä lähelle. Olen myös huomannut, että monet karsastavat ihmisiä, joilla on aidosti hyvä itsetunto. Joskus he saavat aiheettomasti narsistin tai leuhkan maineen. Tunnen muutaman tällaisen ja mielestäni heissä ei ole mitään leuhkaa, melkeinpä päinvastoin.

Passiivis-aggressiivisuus on myös sellainen piirre, jonka huomaan heti. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mutta yhen ihmisen seura on aina tuntunut jotenkin teennäiseltä ja oudolta, paremmin en osaa selittää sitä fiilistä, vaikka onkin tosi ystävällinen ihminen. Siis aluksi on tosi kivan ja ystävällisen oloinen, myöhemmin olen huomannut että haukkuu ja arvostelee kaikkia ihmisiä selän takana, siis ihan kaikkia ja koko ajan, muusta ei osaa puhua.

Ehkä siksi tuntui niin teennäiseltä?

Voi, tämänkaltaisia "ystäviä" olen jättänyt taakseni muutamia. Olen ihmetellyt, miksi en nähnyt/aistinut/tajunnut tyypin kaksinaamaisuutta ajoissa. Ehkä oma epävarmuus, yksinäisyys ja miellyttämisenhalu edesauttoi vinon ystävyyden muodostumista. Mutta kun tajusin asianlaidan, sai tämä epäaito ystävyys jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi nuorena muutettiin yhteen mieheni kanssa ja vähän ajan päästä lähistölle muutti hänen entinen koulukaverinsa. Oltiin silloin korkeintaan 18-19v. Hän tunsi tuon tyypin siis jo ennestään, mutta mä näin hänet silloin ekan kerran. Tuli heti todella oudot fiilikset hänestä, mieskään ei ollut mitään hänestä kertonut etukäteen. Oli kohtelias ja hyväntuulinen, aina vesiselvä jne. mutta jotain todella outoa ja inhottavaa hänessä oli. Törmäsimme useasti kun asui niin lähellä. Onneksi mies ei kaveerannut hänen kanssaan erityisesti eikä hän koskaan käynyt meillä.

Vuodet kului, me muutimme muualle eikä nähty tuota tyyppiä enää. Sitten saatiinkin tietää että oli vuosia hyväksikäyttänyt pientä siskoaan, siihenkin aikaan kun asui meidän lähellä. Tuo sisko oli alle kouluikäinen kun se alkoi. Oli välillä tuon karmean veljensä luona hoidossakin. Asia tuli ilmi kun tuo sisko tuli te

No Minulla on montakin veljeä ja olen nuorempi kuin he. Olen täysin rikkinäinen ja epäilen et joku heistä tai isäni teki mulle jotain. Ainoana tyttönä tuollaisessa poika ja mieslaumassa. Oikein inhottaa. Eikä ole oikein välejä keneenkään heistä. Isä on jo vainaa.