Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tavanneet ihmisiä joiden pelkästä läsnäolosta tulee outo olo?
17.11.2017 |
Siis esimerkiksi ihminen aiheuttaa suurta ahdistusta tai pelkoa ilman näkyvää syytä? Tai sellaisia joiden läsnäolo saa tuntumaan kummallisen kodikkaalta tai hyvältä?
Pitäisin itseäni muuten totaalisen hulluna, mutta yleensä ihmiset eivät aiheuta sen kummempia tunteita. Olen törmännyt elämäni aikana vain pariin, joiden läsnäolo tuntuu vaikuttavan kaikkiin ympärillä oleviin voimakkasti.
Onko muita joilla vastaavia kokemuksia? Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (360)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä käydessä tulee aina outo olo kun ihmiset on niin saatanan jäykkiä ja aineissa. Mikä siellä ulkona liikkuessa on niin pelottavaa? Tuntuu että joka toinen vastaantuleva on krapulassa tai psykoosissa. Aivan hirvittävä kaupunki olisi elää.
Moni helsinkiläinen on ihmisraunio.
No sitä minä en ihmettele yhtään. Helsinki on yksi jättimäinen boulevard of broken dreams. Tätä mestaa sitten myydään maailmalle Suomen sydämenä. Minä niin säälin helsinkiläisiä. Olette markkinatalouden ja kapitalismin perseraiskaamia orjia henkisesti.
Anteeksi nyt vain, mutta vaikutat hieman vihaiselta. Johtuuko kotipaikastasi? ;)
Varmasti joka paikkakunnalla on ikäviä, hyvin lohduttomia kulmia, ja ihania sellaisia. Turha tehdä johtopäätöksiä tuntemattomasta kaupungista parin pikakäynnin perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kiusallisen tietoinen siitä että vaikutan ihmisiin voimakkaasti. Jos olen itse ahdistunut tai stressaantunut, ihmiset alkavat suorastaan panikoida lähelläni.
Sitten taas jos on hyvä flow, ihmiset ihan hullaantuvat minusta ja ideoistani. Olen puhunut itseni ihan mielettömiin paikkoihin, työpaikkoihin ja tilaisuuksiin sillä "lahjalla".
On raskasta olla ns. introvertti mutta elää tämän kanssa. Minussa on tiettyä intensiteettiä joka vie mukanaan.
Sitten on taas ihmisiä jotka eivät aisti herkästi muita, he ovat tavallaan ihanan turvallisia jotka eivät reagoi minuun.
Olen sairaanhoitaja ja vastikään töissä törmäsin potilaaseen, jonka kehon kielestä ja jostain selittämättömästä ominaisuudesta johtuen niskakarvat nousivat täysin pystyyn. Voin vannoa henkeni kautta, että siinä ihmisessä on jotain syvästi pahaa. Katse täysin sieluton, heti huoneeseen astuessa ilmapiiri muuttuu painostavaksi vaikket edes katso koko ihmiseen päin.
Olen "poliklinikalla" töissä, ja hän kävi meillä useita viikkoja potilaana. Olin jo vaihtamassa työpaikkaa, koska tuon ihmisen läsnäolo oli yksinkertaisesti niin kamalaa. Ehkä naurettavan kuuloista, mutta pelkäsin henkeni edestä. Luojan kiitos hän vaihtoi toiseen yksikköön....
Istumapaikkani junassa sattui ihme tyypin viereen. Hän oli erikoisesti pukeutunut ja tukka takussa. Oli tosi huonot vibat. Matkan aikana kertoi reissuistaan ja selvisi että tämä nainen on vihreä ekoterroristi. Ilmankos...
Vierailija kirjoitti:
Omasta sukulaismiehestäni minulla oli lapsena aina outo olo, hän jotenkin inhotti ja välttelin jäämästä kahden hänen kanssaan. Aina oli minulle normaalin mukava ja mitään outoa ei koskaan tapahtunut seurassaan.
Pedofiili.
Noita riitti omassa lapsuudessanikin. Aikuiset miehet vahtaa tyttöjä joilla rinnat.. yök!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle kävi kerran niin, että matkalla yöllä kotiin, ja mua lähti seuraamaan auto. Tai ei se seurannut, se ajoi vieressä sivukujalla eikä lähtenyt pois, vaikka käytin tarkoituksella näkyvästi älypuhelinta. Lopulta kuski alkoi inttämään siitä, tulenko kyytiin vai en - olin enää vain minuutin matkan päässä huoltoaseman myymälästä, jonne olin matkalla, ja silti jokin sanoi, että mun on pakko suostua autoon. Asuin lähistöllä ja pelkäsin, että auto jää odottamaan poistumistani huoltikselta. Heti noustuani autoon kuski kiihdytti aivan älyttömään nopeuteen ja eka kysymys oli, odottaako mua joku kotona. Puhelin kädessä valehtelin että poikaystävä odottaa hereillä ja juuri viestittelen hänelle. Kuski ajoi ohi ohjeistukseni mutta päästi minut ulos autosta, kun jatkoin teeskennellyn hyväntuulisena jutusteluani "poikakaverista". Tästä on n. 15 vuotta aikaa enkä silloin vielä ollut lukenut Järvenpään sarjamurhaajasta; olen varma, että olin hänen, tai hänen kaltaisensa kyydissä.
Yleensä aina kun joudun jotenki erikoiseen, painostavaan tilanteeseen, pyrin esittämään mahdollisimman skarppia, harmitonta, hyväntuulista ja "kevyttä" - se on pelastanut minut useasti. Ainakaan virkavallalla uhkailu ei auta, eikä se, että näyttää pelkonsa. Pitää näyttää uhalle, että seurastani on "helppo kääntyä takaisin tilanteesta".
Tulevaisuuden varalta; voisit vaikka kuunnella true crime podcasteja. Sillä nuo perustelusi ei oikein toimi oikeassa tilanteessa. Lisäksi olet oikeasti ollut hyvin varomaton jos tarinasi on totta
Aistin ihmisistä aika nopeasti, kannattaako niiden kanssa olla tekemisissä vai ei. Parista miehestä olen aistinut erittäin vahvasti. Toinen oli luokkakaverini poikaystävä. Tunsin selittämättömän vastenmielisyyden hänestä. Myöhemmin paljastui, että oli äärettömän mustasukkainen ja kohteli huonosti luokkakaveriani.
Toinen tapaus, exäni tapaama uusi tuttavuus, mies. Ihan baarissa oltiin. Siitä tyypistä mä jotenkin vielä säpsähdin. Ulkoisesti ei mitään vikaa ja muutenkin oli tosi kivan tuntuinen. Mutta se tunne. Selittämätön. Ennen kokematon. Sanoin jossain vaiheessa eräälle seurassa olevalle exän kaverille, että älä vaan lähde tuon kanssa mihinkään. En tiedä miksi, eikä koskaan selvinnyt oliko siinä miehessä jotain hämärää. Ei ollut nettiaika sillon, että olisi voinut mistään stalkata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olin ensimmäisiä päiviä uudessa paikassa töissä (asiakaspalveluammatti) ja mukavanoloinen mies tuli juttelemaan niitä näitä. Jotenkin tuli olo, että miehelle kannattaa vastailla ympäripyöreitä ja pitää etäisyyttä. Kuulin myöhemmin että on kilpailevan, (hyvin epäeettisesti toimivan) firman pomo ja yrittää välillä tehdä tuttavuutta kilpailijoidensa uusien työntekijöiden kanssa vakoilumielessä. :D
Olin ollut yhdessä miesystäväni kanssa jo useamman vuoden, ennen kuin lopulta uskoin sen, mitä hän kertoi menneisyydestään muukalaislegioonan palveluksessa ja siihenkin tarvittiin ulkopuolinen todistaja joka oli itsekin ko. palveluksessa ollut, jotta uskoin, että miehen kertomat asiat olivat totta. Olemme olleet yhdessä jo vuosia ja on jälkikasvuakin, mutta jos olisin aikanaan ymmärtänyt/tiennyt, olisin kääntynyt kannoillani todella nopeasti.
Oma vakaumukseni kristittynä oli nuorempana pasifistinen ja armon varaan tukeutuva, sotaa ja yhteiskunnallista rappiota vastustava, suorastaan viher-vasemistolainen, mutta niin vain päädyin erinäisten olosuhteiden pakottamien sattumusten kautta tämän miehen kanssa yhteen.
Murhaaja, huorissa kävijä, huumeita käyttänyt, väkivaltainen, hyvin, hyvin rikkinäinen ja arvaamaton ihminen, joka kuitenkin on elämänkokemuksiltaan, tiedoiltaan sekä psykologiselta ymmärtämykseltään tasoa, jota ei jokainen mies kykene tarjoamaan. Tyhmästä päästä kärsii kuitenkin naisen koko elämä, mikäli ei silmiään tämän maailman karmealle raadollisuudelle ole kykenevä avaamaan ja hyväksymään tiettyjä syy-seuraus-suhteita.
Sotatraumatisoitunut entinen palkkasotilas yhdistettynä aikaisemmassa suhteessaan henkeä uhannutta väkivaltaa toistuvasti kokeneeseen naiseen on melko jännä yhdistelmä, jota en suosittele-huikeaa bile-seuraa, perheellisenä lähes kyvytön ja kuten todettu-arvaamaton.
Kuunnelkaa mitä intuitionne sanoo, se voi pelastaa teidät monelta vaikeudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aistinut monesta ihmisestä asioita etukäteen, siis ennen tutustumista. Eräästä ihmisestä ymmärsin heti, että jos häneen tutustuu, niin hän kertoo jatkuvasti omista vaikeuksistaan ja on aina pyytämässä apua. Kerran sitten törmäsimme samassa tilaisuudessa, jossa vietimme aikaa yhdessä. Kävi juuri niinkuin olin ennakoinutkin. Myöhemmin otin häneen etäisyyttä, koska en jaksanut hänen seuraansa. On hyvä osata pitää rajoja ja olla tutustumatta lähemmin sellaisiin ihmisiin, joista aistii heti vaikeuksia.
Mies joka on täysin eri ihminen ilmaistessaan itseään kirjallisesti, kuin sitten tosielämässä. Kirjallisesti empaattinen, toisen elämäntilanteisiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva ja lempeä. Kasvotusten ilmeetön, niukkasanainen, tiuskii, välttää katsekontaktia ja joku painostava uhka tuntuu leijuvan päällä kaiken aikaa.
Mistä tässä voi olla kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin juuri päässyt eroon narsistisesta naisesta, joka auhetti lähipiirissäni paljon haittaa.
Kun mies alkoi pyöriä ystävyysmielessä erään naisen kanssa, hälykellot alkoivat soida.
Viimeistään siinä vaiheessa kun mieskin ihmetteli naisen ylireagoivaa käytöstä.
En osunut paljonkaan harhaan. Osasin ennustaa ko. valopään tekemiset melko hyvin, koska nämä ovat kaavamaisia.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on täysin eri ihminen ilmaistessaan itseään kirjallisesti, kuin sitten tosielämässä. Kirjallisesti empaattinen, toisen elämäntilanteisiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva ja lempeä. Kasvotusten ilmeetön, niukkasanainen, tiuskii, välttää katsekontaktia ja joku painostava uhka tuntuu leijuvan päällä kaiken aikaa.
Mistä tässä voi olla kyse?
Aika moni kirjailija tai runoilija on tuollainen.
Sama pätee muihinkin taitelijoihin.
Ammattinaurattajat ovat hiljaisia ja huumorintajuttomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilmeisesti mies pystyy ilmaisemaan itseään vain kirjallisesti eli olemaan vain silloin oma itsensä. Tunnistan tuon omasta nuoruudestani kun ilmaisin itseäni värikkäästi ja syvällisesti kirjallisesti, mutta ihmisten ilmoilla olin ihan näkymätön, mykkä ja varmaan ilmeetönkin. Oikea persoonani pysyi ihan piilossa ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on täysin eri ihminen ilmaistessaan itseään kirjallisesti, kuin sitten tosielämässä. Kirjallisesti empaattinen, toisen elämäntilanteisiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva ja lempeä. Kasvotusten ilmeetön, niukkasanainen, tiuskii, välttää katsekontaktia ja joku painostava uhka tuntuu leijuvan päällä kaiken aikaa.
Mistä tässä voi olla kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on täysin eri ihminen ilmaistessaan itseään kirjallisesti, kuin sitten tosielämässä. Kirjallisesti empaattinen, toisen elämäntilanteisiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva ja lempeä. Kasvotusten ilmeetön, niukkasanainen, tiuskii, välttää katsekontaktia ja joku painostava uhka tuntuu leijuvan päällä kaiken aikaa.
Mistä tässä voi olla kyse?
Aika moni kirjailija tai runoilija on tuollainen.
Sama pätee muihinkin taitelijoihin.
Ammattinaurattajat ovat hiljaisia ja huumorintajuttomia.
Tämä on esimiesasemassa oleva henkilö. Kirjallisesti antaa itsestään hyvin dynaamisen ja ekstrovertin kuvan, kasvotusten umpimielisen ja väkivaltaisen. Hakee hyväksyntää ja turvaa, mutta sitten kun saisi sitä, ei kuitenkaan suostu ottamaan vastaan vaan pakenee. Kun minä tulen lähelle, hän menee kauas. Kun menen kauas, hän pyrkii lähelle. Koskaan ei ole hyvä.
Tätä ketjua lukiessani tuli mieleeni, että toimin nuorena ilmeisesti oikein erään miehen suhteen. Rakastuin yhteen mieheen ja koin syvää yhteyttä ja tunne oli molemminpuolinen. Kieltäydyin kuitenkin suhteesta ja seurustelusta miehen kanssa omasta mielestänikin yllättävällä varmuudella. Aistin paljon ristiriitoja ja vaikeuksia, jotka olisivat tehneet yhteisen arkielämän vaikeaksi. Luultavasti suhde olisi ollut lyhyt ja intohimoinen. Se ei olisi riittänyt minulle, koska etsin vakaata, turvallista ja pitkäaikaista suhdetta. Löysin lopulta etsimäni. Olen loppujen lopuksi tyytyväinen, että siitä miehestä jäi kaunis muisto.
Ihmisistä aistii paljon. Me herkät siis.
Tollukka toki ei huomaa mitään.
Olen käynyt lukuisia urakkaneuvotteluja ja oppinut lukemaan ihmisiä.
Nuhteettoman osaa erottaa paskanjauhajasta tosi nopeeta.
Selittelijä luonne usein narraa.
Valehtelija puhuu ihan överitason valheita.
Tavis on neutraali, rehellinen kertoo myös ikävistä asioista avoimesti.
Sosiaaliluokankin toki näkee pian.
Ja juopot ja kamakallet tottakai.
Suru ja masennus näkyy kauas asti.
Samoin ilo ja optimismi säteilee kauas!
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on täysin eri ihminen ilmaistessaan itseään kirjallisesti, kuin sitten tosielämässä. Kirjallisesti empaattinen, toisen elämäntilanteisiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva ja lempeä. Kasvotusten ilmeetön, niukkasanainen, tiuskii, välttää katsekontaktia ja joku painostava uhka tuntuu leijuvan päällä kaiken aikaa.
Mistä tässä voi olla kyse?
Todennäköisesti koulukiusattu, alistettu tai muuten vain syrjitty tapaus, eikä mitenkään vähän vaan aidosti loppuelämään vaikuttavalla tavalla. Tyly ja torjuva olemus on traumataakkaa, sovinnainen kirjoittelu hänen oikea sisimpänsä.
Tyyppiesimerkki vaikeasta ihmisestä, jopa kusipäästä, jolla on hyvä sydän.
En suosittele aloittamaan tämän ihmisen "korjaamista", mutta älä hylkää sitä myöskään, jos saat sen hyviä, inhimillisiä puolia esiin kirjoittaen.
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on täysin eri ihminen ilmaistessaan itseään kirjallisesti, kuin sitten tosielämässä. Kirjallisesti empaattinen, toisen elämäntilanteisiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva ja lempeä. Kasvotusten ilmeetön, niukkasanainen, tiuskii, välttää katsekontaktia ja joku painostava uhka tuntuu leijuvan päällä kaiken aikaa.
Mistä tässä voi olla kyse?
Oppikirjaesimerkki pelosta, jonka tilalla on suojatunne (viha!). Kun pelon kohde (naiset, ihmiset yleisesti, auktoriteetti?) ei ole näköpiirissä, ihminen pystyy olemaan oma itsensä.
Omasta sukulaismiehestäni minulla oli lapsena aina outo olo, hän jotenkin inhotti ja välttelin jäämästä kahden hänen kanssaan. Aina oli minulle normaalin mukava ja mitään outoa ei koskaan tapahtunut seurassaan.
Pedofiili.