Lue keskustelun säännöt.
Oletteko tavanneet ihmisiä joiden pelkästä läsnäolosta tulee outo olo?
17.11.2017 |
Siis esimerkiksi ihminen aiheuttaa suurta ahdistusta tai pelkoa ilman näkyvää syytä? Tai sellaisia joiden läsnäolo saa tuntumaan kummallisen kodikkaalta tai hyvältä?
Pitäisin itseäni muuten totaalisen hulluna, mutta yleensä ihmiset eivät aiheuta sen kummempia tunteita. Olen törmännyt elämäni aikana vain pariin, joiden läsnäolo tuntuu vaikuttavan kaikkiin ympärillä oleviin voimakkasti.
Onko muita joilla vastaavia kokemuksia? Mistä tämä voi johtua?
Kommentit (360)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joka on täysin eri ihminen ilmaistessaan itseään kirjallisesti, kuin sitten tosielämässä. Kirjallisesti empaattinen, toisen elämäntilanteisiin ratkaisukeskeisesti suhtautuva ja lempeä. Kasvotusten ilmeetön, niukkasanainen, tiuskii, välttää katsekontaktia ja joku painostava uhka tuntuu leijuvan päällä kaiken aikaa.
Mistä tässä voi olla kyse?
Oppikirjaesimerkki pelosta, jonka tilalla on suojatunne (viha!). Kun pelon kohde (naiset, ihmiset yleisesti, auktoriteetti?) ei ole näköpiirissä, ihminen pystyy olemaan oma itsensä.
Jouduin äskettäin katkaisemaan välit hänen käyttäydyttyään väkivaltaisesti, sadistisesti. Vihaa hänessä on todella paljon, oletettavasti naisiin kohdistuvaa. Hakee tavallaan äitiä itselleen, jota haluaa sitten kohdella huonosti ja jolle kiukutella. Kokeilla, mitä äiti kestää ja hylkääkö äiti, jos teen näin ja näin.
Tavallaan kaduttaa että ghostasin hänet. Toisaalta en voi altistaa itseäni vaaraan tai antaa käyttää itseäni välineenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä olen sellanen, mutta tuykkään vähän sattuneesta syystä esittää. En huoli koska oikea minä on mukava. Pahempi olisi toistepäin.
Tämän ketjun lukeminen ei ainakaan helpota omaa masennusta ja ahdistusta :( Pahoittelen mahdollisia kanssa-ahdistujia, jos ei ole voimia olla ryhdikkäänä hymyilemässä. En ole tehnyt pahaa enkä tarkoita pahaa. Onneksi kaiken saa kotiinkuljetuksella. Kuntoutumista tämä ei kyllä kauheasti edistä.
Vierailija kirjoitti:
Minun seurassa tulee ns. normaleille ihmisille paha olo.Tunnistan siis kaltaiseni, persoonallisuushäiriöiset, mikäli he viihtyvät seurassani, koska samalaisethan leikkivät yhdessä:)
Minulla on ihan diagnosoituna estynyt persoonallisuus.
Olen kamppaillut sen kanssa koko aikuisikäni, että huomaan muille tulevan minun kanssa joku sellainen olo, ei hyvä. Vaikka kuinka keskittyisin vaikka nyt sukujuhlissa omaan olooni, niin kun katseeni nostan, huomaan aina jonkun tuijottavan. Aina. Kukaan ei tule puhumaan minulle oma-alotteisesti, kukaan ei tule halaamaan. Mutta tuijotusta riittää.
Viime viikolla juttelin erään tutun kanssa kun ohimennen kaupassa nähtiin. Minua tuijotti ohi kävelevä mies niin, että meinasi törmätä seinään.
En todellakaan ole ihminen jolla olisi sydän puhdasta kultaa ja jonka seuraan hakeuduttaisiin. Sisimmissäni olen puhtaasti kaikille normaaleille ihmisille kateellinen, epävarma, ennustamaton ja jyrkkä. On minulla hyviäkin puolia, mutta ne ei selkeästi säteile mitenkään ulos :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun seurassa tulee ns. normaleille ihmisille paha olo.Tunnistan siis kaltaiseni, persoonallisuushäiriöiset, mikäli he viihtyvät seurassani, koska samalaisethan leikkivät yhdessä:)
Minulla on ihan diagnosoituna estynyt persoonallisuus.
Olen kamppaillut sen kanssa koko aikuisikäni, että huomaan muille tulevan minun kanssa joku sellainen olo, ei hyvä. Vaikka kuinka keskittyisin vaikka nyt sukujuhlissa omaan olooni, niin kun katseeni nostan, huomaan aina jonkun tuijottavan. Aina. Kukaan ei tule puhumaan minulle oma-alotteisesti, kukaan ei tule halaamaan. Mutta tuijotusta riittää.
Viime viikolla juttelin erään tutun kanssa kun ohimennen kaupassa nähtiin. Minua tuijotti ohi kävelevä mies niin, että meinasi törmätä seinään.
En todellakaan ole ihminen jolla olisi sydän puhdasta kultaa ja jonka seuraan hakeuduttaisiin. Sisimmissäni olen puhtaasti kaikille normaaleille ihmisille kateellinen, epävarma, ennustamaton ja jyrkkä. On minulla hyviäkin puolia, mutta ne ei selkeästi säteile mitenkään ulos :D
Mulla ei ole diagnosoitu, mutta voi olla tuo sama. Mulle on myös sanottu että näytän vihaiselta, vaikka en ole. Tai että olen pelottava, en ymmärrä miten. En voi koko ajan peilata ilmeitääni, joten en tiedä, miten joku ilmeeni kullakin hetkellä kokee.
Ihmiset voi tulkita toisia todella, todella väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä intuitio on oikeassa jos tämmöinen olo, tulee on se yleensä oikeassa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä toisinaan. Joistain ihmisistä on tullut ensi tapaamisella kummallinen, epämiellyttävä olo. Tosin en usko aistivani sitä heidän "pelkästä läsnäolostaan" vaan kyseessä on jokin heidän käyttäytymisessään oleva seikka: katse, ulosanti, sanavalinnat... Myöhemmin kyseisestä henkilöstä onkin sitten paljastunut jotain outoa, esimerkiksi taipumus saada raivokohtauksia pikkuasioista. Rikollisia en ole tietääkseni tällä tavalla tunnistanut.
Ja kyllä, ensivaikutelma ihmisestä voi tietysti olla vääräkin. Olen kuitenkin oppinut luottamaan ensivaikutelmaan sikäli, että jos jonkun seurassa tulee outo olo, vältän kyseisen ihmisen seuraa.
# Ted Bundy..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen koulukaveri oli erikoinen. Käytiin pitkästä aikaa luokan kanssa syömässä ja halattiin (mun aloitteesta), tosi erikoinen fiilis tuli. Jäi myöhemmin kiinni, oli käyttänyt pieniä poikia hyväksi Aasiassa. Nykyään vaihtanut nimensä, tuomion jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarja Turunen. Huh.
https://blabbermouth.net/news/tarja-turunen-explains-how-her-time-with-…
Olen tavannut muutaman henkirikoksen tehnyttä ja niistä sen huomaa ennen kuin tietää rikoksesta. Niistä henkilöistä aistii myös sen että voivat tehdä saman uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entinen koulukaveri oli erikoinen. Käytiin pitkästä aikaa luokan kanssa syömässä ja halattiin (mun aloitteesta), tosi erikoinen fiilis tuli. Jäi myöhemmin kiinni, oli käyttänyt pieniä poikia hyväksi Aasiassa. Nykyään vaihtanut nimensä, tuomion jälkeen.
Joo hän outo mies.
Mä olen varmaankin itse tuollainen joillekin ihmisille. Nimittäin aina välillä tulee vastaan henkilö, joka joko pitää minua vitsinä tai sitten ei reagoi minuun ollenkaan. En oikein tiedä, mitenpäin pitäisi olla, kun noin käy, sillä noiden ihmisten kanssa ei mikään ns. normaali sosiaalinen sääntö toimi.
Tuttavaporukassa ollut joitakin kuukausia tyyppi joka ei mitenkään poikkeavasti käyttäydy, ei tuijottele eikä kähmi. Jotenkin vaan pakko vetäytyä hänestä mahdollisimman kauas. Aina ei kaikkien kemiat kohtaa, en usko miksikään rikolliseksi, ihmetyttää myös oma reaktio.
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut muutaman henkirikoksen tehnyttä ja niistä sen huomaa ennen kuin tietää rikoksesta. Niistä henkilöistä aistii myös sen että voivat tehdä saman uudestaan.
Kiinnostaisi tietää miten tuon huomasit? Onko se siis jonkinlainen pahuus vai mikä, jonka näkee?
Tavallaan, koska mitä ilmeisimmin olen itse sellainen jonka pelkästä läsnäolosta tai paikalle saapumisesta tulee enemmistölle jotenkin outo ja epämukava olo. Monesti en ehdi edes tervehtiä kun joku jo kokee hyökkäyksen olevan paras puolustus eli heissä aiheutan välittömästi tunteen joka saa niskavillat pystyyn.
Itselläni on ystävä jonka läsnäolo hoitaa. Oiskohan Juamalan rauha joka heijastuu hänestä ihan kaikkeen. Menneisyydessä olen joskus jättänyt huomioimatta varoitusvalot, ja joutunut sitten outoihin tilanteisiin. Jotenkin sitä vaan on selvitty. Näissä yleistuntemuksissa jonkun lähellä, voi olla kyse vain erilaisista persoonallisuuksista.