Oletteko tavanneet ihmisiä joiden pelkästä läsnäolosta tulee outo olo?

Oman mieheni seurassa mulla on usein inha olo, hän menee "tiloihin" eikä siihen saa yhteyttä mitenkään. 

Mä tunnen erään jonka lähellä tulee kauhean hyvä ja rauhallinen olo. Joskus töissä on ollut ihan valtavasti stressiä, olen ollut levoton ja hermostunut, huolissani ja ahdistunut .Sitten istut tämän ihmisen kanssa samaan huoneeseen ja on kuin aika pysähtyisi. Tulee tunne, että ei ole mitään hätää, ei kiire mihinkään. En tiedä miksi hänestä tulee sellainen tunne. Kyseessä on keski-ikäinen nainen joka ulkoisesti on hyvin tavallinen, käytökseltään vähän vetäytyvä ja ujo.

Kyllä, appelan naapuri. Asiallisen lyhyen keskustelun aikana tuli kylmät väreet, mies oli jotenkin hyytävän tuntuinen suurinpiirtein normaalista keskustelusta huolimatta. Koko loppupäivän oli hiukan hutera olo.

Sain kuulla hänen olleen vankilassa, syytä en tiedä. En ikinä enää pysty puhumaan tälle henkilölle.

Lähipiiristä olen vaistonnut narsistin, muu suku uskoi vasta kymmenien vuosien kuluttua kun tuli aika isoja asioita ilmi.

Ei intuitio ole mitään parapsykologiaa. Viestimme toisillemme sanattomasti koko ajan ja teemme sen perusteella toisistamme päätelmiä. Sanaton viestintä on itse asiassa tärkeämpää kuin sanaton.

Kun olin alkanut seurustelemaan eksäni kanssa, mieleni kertoi välähdyksenomaisesti, että tämä ihminen tulee vielä satuttamaan minua paljon. Ja niinhän hän tulikin.

Mulla on yks kaveri ja hänen seurassaan ihmiset ahdistuvat. Hän on oikeasti mukava ihminen, mutta hän on poikkeuksellisen älykäs, hänen läsnäolonsa tilanteissa on vaikuttavaa ja hänellä on erittäin poikkeuksellisen väriset silmät, jotka "pistävät" kun hän katsoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee huono olo passiivisagressiivisen ihmisen seurassa.

Sama täällä, tällainen tuli työpaikalleni ja vaistosin heti että henkilössä on jotain epämääräistä koska yritti liikaa ja ihan kuin olisi vetänyt jotain omaa hehkutusnäytelmää siinä, ja pystyin lukea kasvoiltaan mitä oikeasti ajatteli.

Sanoin siitä ensivaikutelmasta muillekin työkavereille mutta he naureskelivat että miten niin kun tuo vaikuttaa olevan niin ihmisläheinen ja kiltti ja toimelias. He olivat tämän pauloissa jonkin aikaa.

Muija paljastui kaksinaamaiseksi, passiivis-agressiiviseksi ja sellaiselle joka mielistelee toista henkilöä samalla kun haukkuu ja alentaa toista, tyyliin; "voisitko sä X joka olet niin hyvä tässä asiassa, hoitaa tämän työn koska Y jolle yritin sitä antaa (työntää) ei tajua siitä mitään".

Onneksi ei ole enää samalla työpaikalla.

Muut työkaverit myönsivät alistuneen oloisina minulle olleensa väärässä, viimeistään kun joutuivat tämän hampaisiin vuorollaan ja tavalla tai toisella noin kahden kuukauden sisällä. Ihmettelivät että miten minulla voi olla niin hyvä ihmisvaisto. Kaikkea on tullut nähtyä ja kohdattua vuosien varrella, joten kokemus opettaa :)

"ja pystyin lukea" pitää olla: "ja pystyin/ kykenin lukemaan". Tai: saatoin/taisin/osasin lukea.

Vierailija kirjoitti:

Oman mieheni seurassa mulla on usein inha olo, hän menee "tiloihin" eikä siihen saa yhteyttä mitenkään. 

Millaisiin tiloihin? Kiinnostaisi tietää, koska yhden kaverini kanssa joskus tulee tunne, ettei häneen saa kontaktia ja hän on jossain eri paikassa. Ikään kuin toinen ihminen, vaikea selittää. En tarkoita hajamielistä tai poissaolevaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut syvästi sitä kun aloin seurustella ex-poikaystäväni kanssa. Luulin löytäneeni minulle sopivan ihmisen. Jätin samalla yhtäkkiä pojan, jonka kanssa olimme pitkään seurustelleet rauhallisesti ja olleet ystäviä. Hyvin nopeasti uusi poikaystävä osoittautui henkisesti erttäin sairaaksi. Hän meinasi tuhota koko elämäni senkin jälkeen kun erosin hänestä. Ihan kuin olisin astunut suoraan ansaan alkaessani olemaan hänen kanssa. Samalla petin ja järkytin edellistä poikaystävääni. Kaikki suhteet katkesivat joka suuntaan.

Ne pienet varoittavat merkit olivat olemassa jo heti alussa.

Niin ja se myös, että sinä et tuossa toiminut oikein. Jokaisellahan on valta toimia oikein, muista riippumatta. Eli jos eksä olikin sairas niin ei se vie pois vastuuta kuitenkaan sinun teostasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman mieheni seurassa mulla on usein inha olo, hän menee "tiloihin" eikä siihen saa yhteyttä mitenkään. 

Millaisiin tiloihin? Kiinnostaisi tietää, koska yhden kaverini kanssa joskus tulee tunne, ettei häneen saa kontaktia ja hän on jossain eri paikassa. Ikään kuin toinen ihminen, vaikea selittää. En tarkoita hajamielistä tai poissaolevaa.

Olen eri, mutta miehelläni välillä ahdistus aiheuttaa tuota. Ihan poissaoleva ja silmät sellaiset apaattiset/elottomat. Ei sen kummempaa.

Sitä niin tahtoisi tehdä ja valita oikein, eikä tutustua niihin vääriin ihmisiin. Kauheata turhaa kärsimystä seuraa vahingollisiin ihmisiin tutustumisesta. Näin kävi joskus mullekin.

Vierailija kirjoitti:

Ei intuitio ole mitään parapsykologiaa. Viestimme toisillemme sanattomasti koko ajan ja teemme sen perusteella toisistamme päätelmiä. Sanaton viestintä on itse asiassa tärkeämpää kuin sanaton.

Kun olin alkanut seurustelemaan eksäni kanssa, mieleni kertoi välähdyksenomaisesti, että tämä ihminen tulee vielä satuttamaan minua paljon. Ja niinhän hän tulikin.

Tiedän. Liiankin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen katunut syvästi sitä kun aloin seurustella ex-poikaystäväni kanssa. Luulin löytäneeni minulle sopivan ihmisen. Jätin samalla yhtäkkiä pojan, jonka kanssa olimme pitkään seurustelleet rauhallisesti ja olleet ystäviä. Hyvin nopeasti uusi poikaystävä osoittautui henkisesti erttäin sairaaksi. Hän meinasi tuhota koko elämäni senkin jälkeen kun erosin hänestä. Ihan kuin olisin astunut suoraan ansaan alkaessani olemaan hänen kanssa. Samalla petin ja järkytin edellistä poikaystävääni. Kaikki suhteet katkesivat joka suuntaan.

Ne pienet varoittavat merkit olivat olemassa jo heti alussa.

Niin ja se myös, että sinä et tuossa toiminut oikein. Jokaisellahan on valta toimia oikein, muista riippumatta. Eli jos eksä olikin sairas niin ei se vie pois vastuuta kuitenkaan sinun teostasi.

Näen lähes aina pariskunnasta sen, jos mies pahoinpitelee vaimoaan, vaikka kukaan muu ei sitä huomaisi. Osaan lukea ne merkit hakattujen ja pelkäävien naisten olemuksesta. Tämä kyky on varmaan syntynyt kokemuksesta, minulla oli väkivaltainen isä. Viimeksi totesin miehelleni miehen kaverin häissä, että kaveri taitaa pahoinpidellä morsiantaan. Heille tulikin sitten ero vajaan vuoden päästä juuri tuosta syystä, ja kaikki muut olivat todella hämmästyneitä, kun väkivaltaisuus paljastui.

"Vaisto" ja "intuitio" eivät yleensäkään ole mitään mystiikkaa vaan kyse on siitä, että me pystymme tiedostamattomalla tasolla tekemään valtavan määrän havaintoja tilanteista ja ihmisistä mm. sanattoman viestinnän perusteella. Koska päättely ei ole tietoista, ihminen helposti kuvittelee, että kyseessä on joku mystinen tunne tai vaisto.

Juuri tästä syystä intuitiota ja vaistoa on myös syytä uskoa. Jos jostain tilanteesta tai ihmisestä tulee huonot vibat, siihen on joku syy, jonka aivomme ovat tiedostamattamme päätelleet erilaisista viesteistä.

Nuorempana ensimmäisessä kunnon työpaikassani, eräs miespuolinen työkaveri pelotti minua. Silmät olivat tyhjät, tuli miehestä olo että hän on vain kuori.   Mitään uhkaavaa mies ei tehnyt tai sanonut, oli hieno auto ja sormus sormessa mutta jotain vikaa miehessä oli ja teki monesti mieli kysyä muilta työkavereilta, tuntevatko he  samaa?

80-luvulla pelkäsin naapurin miestä ilman syytä, tyyppi näytti toki Twin Peaksin Bobilta (silmälaseilla) mutta tuolloinhan 88/89 koko sarjaa ei ollut vielä olemassa.  Miehen käytöksessä ei ollut mitään omituista, mutta minä pelkäsin ja kun mies kerran taputti  olkapäätäni ohi mennessään ja toivotti hyvää syntymäpäivää, tuntui kun  hirviö tai jokin paha olisi koskenut minua!  Edes toinen naapurin  mies, joka huusi humalassa  pihaltaan  "perkeleen pennuista" ja  örisi kuin vuorenpeikko, ei herättänyt samanlaista kauhua.

Myöhemmin selvisi, että tämä  pelottava mies  oli käyttänyt hyväksi  hoidossa ollutta sukulaislasta .(

Mun mielestä tämä outous tulee siitä, että ihminen sijoittaa itsestä lähtevät heijasteet toiseen ihmiseen. Ja ehkä tämän vuoksi vuorovaikutus ei ole niin normaalia, sillä onhan se omakin käytös varautuneempaa kuin sellaisen ihmisen seurassa, joka ei näitä tuntemuksia herätä. 

Noni, tulihan se sieltä... Tunnen oloni oudoksi pedofiilien... ja uskovaisten seurassa :D.

Oma kokemukseni "uskovaisista" on , että ovat harvinaisen sinut itsensä kanssa ( ei tosin aina)  ja sellainen vapaus saattaa saada toiset ahdistumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnistaako koirat jos ihmisessä on jotain outoa? Joskus kuulemma käyttäytyvät omituisesti jonkun tietyn ihmisen läsnä ollessa, ilman näkyvää syytä.

Jotkut ovat tätä mieltä. Koirathan pystyvät haistamaan ihmisestä fyysisen sairaudenkin, ja tietyllä tavalla koulutettu koira pystyy kuulemma tunnistamaan ihmisestä esim. syöpäkasvaimen ja osaa näyttää havainneensa sen. 

Liekö sitten mahdollista, että koira haistaa rikollisesta tai häiriintyneestä ihmisestä jonkin hormonin tai kemikaalin ja reagoi siihen, en tiedä. 

Koirat eivät mielestäni ole loogisia.

Äitini oli tasainen ja valoisa ihminen, mutta koirat inhosivat häntä aina. Hän olikin oppinut pelkäämään niitä. Koiraihmiset tietysti aina puolustavat koiria, koska eivät halua myöntää, että lemmikissä olisi jotain vikaa. Äidistäkin sanottiin, että varmaan hän käyttäytyi jotenkin väärin koirien kanssa, että eivät ne muuten tulisi puremaan. :(

Kissat taas pitivät hänestä ja tulivat mielellään hänen syliinsä.

Koirathan on laumaeläimiä toisin kuin kissat, tarkkailevat jatkuvasti hierarkiaa ympärillään todella hienovaraisten eleiden perusteella. Epävarma tai pelokas ihminen on lauman pohjalla, voi myös aiheuttaa muissa hermostuneisuutta ja pelkoa joka purkautuu rähisemisenä. Samoin voivat pelätä tai sitten haastaa (luonteestaan riippuen) henkilöitä, jotka välittävät dominoivia tai aggressiivisia viestejä. Ei sen mystisempää ja perustuu lajin selviytymiseen.

Vierailija kirjoitti:

Etenkin psykopaatin ensivaikutelma on se paras koko porukasta johon naisetkin lankeavat ja kaikki luottavat. Nämä ovat " en ikikuuna olisi uskonut"- tapauksia.

En ikinä tule ymmärtämään miten ihmiset eivät näistä näe tai vaistoa. Psykopaatit harvinaisempia toki, muita pers.häiriöitä enemmän ja eri skaaloilla. Mutta se epäaitous mikä heistä huokuu. Sitä ei voi olla havaitsematta. Yritys manipuloida muita tai tilanteita. Ylimielisyys ja laskelmointi ennen kaikkea, se tulee aina läpi. Liian hyvä itsetunto, jota pönkitetään kuitenkin näkyvästi. Eivät noudata samoja (tai mitään) sääntöjä kuin muut. Olen päätellyt, että osaavat antaa ihmisille sen mitä nämä toivovat, joten asioita voi jättää huomioimatta ja tämä sokaisee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalla ja muistan kuinka eräs potilas/asiakas lähtiessään kiitteli hyvästä hoidosta ja sanoi, että hän helposti ihmisistä vaistoaa ovatko ihmiset oikeasti empaattisia vai esittävätkö vain, ja että hän aina muutenkin lukee luonteen. Sanoi, että olen oikealla alalla ja että olen hyvä hoitaja. Todella pidän kovasti työstäni ja mukava on aina välillä saada kiitosta hoidosta. Tuo kiitos jäi mieleen hieman erilaisena kun tämä asiakas alkoi kertoa miten hän vaistoaa aina ihmisten luonteet.

Narsistin tyypillinen lähestymistapa: olen aina ollut hyvä ihmistuntija ja SINUSSA aistin todella hyvät vibat - en tätä kaikille sano, mutta olet todella oikealla alalla. Sitä vastoin tuo sinun eräs kollega...

Eli kehu, liittoudu, luo sidettä, jolla saat höynäytettävän sinulle lojaaliksi itsellesi niin nopeasti, ettei se edes tajua kuin vasta ehkä myöhemmin.

Tuo on niin totta. Ihmisten jakaminen hyviin/pahoihin ja hyödyllisiin/hyödyttömiin. Itseäni usein työn puolesta mielistellään, koska tuon potentiaalista hyötyä asiakkaille. Kehutaan ulkonäköä, luonnetta, ymmärrän heitä niin hyvin jne. Valitettavasti sitten saattaa löytyä myös se toinen puoli jos ei menekään asiat kuten toivottu, sivu kääntyy uskomattoman nopeasti. Ulkokultaista, mutta vaaratonta kun tämän tiedostaa ja tietää itse kuka on.

Monet kirjoittaa tässä ketjussa persoonallisuushäiriöisistä. Voisitteko tarkentaa, että tarkoitatteko narsistisia vai jotain muita? Esim. rajatila / epävakaa -häiriöiset on ihan eri tavalla rasittavia kuin narsistiset.

Ja muitakin on, mutta nuo taitaa olla ne tunnetuimmat.