Oletteko tavanneet ihmisiä joiden pelkästä läsnäolosta tulee outo olo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin treffeillä erään miehen kanssa ja hänestä huokui jotain sellaista, joka sai aikaan minussa ajatuksen, että hänen kanssaan kannattaa olla varuillaan. Vaikka hän sinänsä käyttäytyi ihan normaalisti.

Kun olimme pari kertaa vielä tavanneet, selvisi että hän on istunut vankilassa ex-tyttöystävänsä taposta. Ja vielä taposta, jossa oli erittäin häiriintyineitä piirteitä. Myöhemmin on myös selvinnyt, että häntä on syytetty raiskauksesta ja hän on ahdistellut useita naisia netissä.

Jälkeenpäin ajateltuna, oli pieniä merkkejä hänen käyttäytymisessään, jotka saivat epäilemään, että jotain hämärää hänessä on.

Tuo oli kyllä pelottavaa.

Millaisia pieniä merkkejä havaitsit tuossa häiriintyneessä ihmisessä tavatessanne?

Oliko sulla vain hyvä vaisto vai oliko jotain haviattvaa ilmassa?

Tuollaiset havainnot voisivat pelastaa muitakin.

Tietynlaista omistushaluista käytöstä oli nähtävissä jo alusta lähtien, tuntui esimerkiksi suuttuvan jos en heti ehtinyt vastata hänen viesteihinsä/soittoinhinsa. Ja esimerkiksi kun ekalla tapaamiskerralla sanoin, että joudun jossain vaiheessa iltaa poistumaan treeneihin, hän oli jotenkin hyvin loukkaantunut tästä.. mun olisi kuulemma heti pitänyt viettää koko ilta hänen kanssaan.

Tässä kun on aika monilla treffeillä käynyt, niin osaa ehkä tunnistaa tiettyjä merkkejä, jotka eivät välttämättä lupaa mitään hyvää. Esimerkiksi juuri omistushaluinen käytös on sellainen, joka nostaa karvani heti pystyyn. Varsinkin jos sitä ilmenee jo heti alussa.

Seurustelu mitään läsnäoloa tai satunnaista kohtaamista tuntemattoman kanssa ole, tuohan oli jo varma omakohtainen kokemus. Vai oliko sulla jo ennen eka treffejä kohtaaminen jossa kylkiviiva-aistilla tiesit että tuossa tyypissä on jotakin pahaa pelkän omituisen värin lisäksi?

Vierailija kirjoitti:

Narsistien olemuksessa on aina jotain epäilyttävää.

silmistä eleistä ja puheesta voi paljon päätellä. Herkkä ja intuitiivinen huomaa

Kaikki radio helsinkiin liityvä. Jotain veitola suojelee.

Sama juttu! Olin satunnaistöissä yhden, myöhemmin lehteenkin päässeen, rikollisen kanssa. Ihmeelisintä asiassa se, että mistään ja mikään ei tyyppiä murhaajaksi paljastanut! Ihan mukava jannu puheissaan ja teoissaan... Ihan aidon mukava, parempi kuin moni nykyään ns." normaali-ihminen", joiden kanssa olen työelämässä. Vaikea tosiaan ymmärtää, miksi myöhemmin teki sen mitä teki. Ja vieläpä 2 ihmiselle.

No aavistuksen menee aiheen vierestä mutta väitän tunnistavani eroperheiden lapset koulussa. En aina, mutta usein. Sellaista sisäistä levottomuutta ja ( joskus piilotettua) ahdistusta välittyy herkästi, vaikka usein ihan iloisia lapsia ovatkin. T. Ope

Vierailija kirjoitti:

Eräs 50-vuotias nainen, jonka olen tuntenut alle 10-vuotiaasta, säteilee todella vahvaa auraa. Hän on lapsesta asti saanut kaikki ympärillään olevat ihmiset, nuoret ja vanhat, naiset ja miehet rentoutumaan, hymyilemään ja avautumaan.

Upea hymy, itsevarma ja siisti ulkoasu, pieni, nokkela ja nopealiikkkeinen, on näennäisen kiinnostunut kaikesta ja kaikista, saa muut tuntemaan että juuri he ovat erityisiä ja tämä ihminen on todella kiinnostunut heistä. Edelleen hän kerää ympärilleen kuuntelijoita ja seuraajia tällä karismallaan ja puheliaisuudellaan. Hän luo ympärilleen aina erittäin miellyttävän ja rennon ilmapiirin.

Matkan varrella moni, etenkin mies, on polttanut sormensa:

hän ei olekaan niin hyväntahtoinen ja kiinnostunut, vaan levittää toisten asiat eteenpäin, tekee oharit ja pettää - kaikki lupaukset kaikkien kanssa.

Suhteet kariutuvat pettämiseen, kun tämä neiti Karisma löytää uuden kiintopisteen. Lapsi jäi isälleen. Avioero tuli neljä kertaa. Muutti 40 kertaa. Hylkäsi omansa lisäksi myös sijaislapsensa. Jätti hyvät työpaikat, joissa oli jo hyvää vauhtia etenemässä. Hän saa aina muut ihmiset luottamaan itseensä ja lukee heitä niin hyvin, että muut kertovat kaiken itsestään ja uskovat löytäneensä oikean aarteen ihmisenä. Itsestään nainen ei kuitenkaan anna mitään, vaan lähtee taas hetken päästä taakseen katsomatta.

Olen myöhemmin kuullut, että tämän naisen lapsuudessa oli mt-ongelmainen äiti, joka oli jatkuvasti joko sekaisena kotona tai mielisairaalahoidossa. Isä oli paikalla, vihaisena kotityrannina. Lienee horjuttanut lasten perusturvallisuutta.

Olen ketjun aloittaja ja itselläni myös vastaava kokemus "queen been" henkisestä naisesta, jonka olen tuntenut teini-ikäisestä, nainen oli tuolloin itsekkin teini.

Juuri sellainen, että sai kaikki tuntemaan itsensä jotenkin tärkeiksi silloin kun oli itse paikalla, vaikka ei olisi edes huomioinut mitenkään näkyvästi. Sitä oloa on vaikea selittää, naisen seurassa kaikki käyttäytyivät jotenkin paljon vapaammin, niin että jos naisen ympärillä olevat ihmiset jäisivät keskenään, se vapautuneisuus tuntuisi todella kiusalliselta. Naisella on selvästi ollut hyötyä tästä, mutta myös paljon haittaa, monet miehet menivät oikeasti todella pakkomielteiseksi hänestä.

Mitään pahaa sanottavaa minulla ei ole kuitenkaan henkilöstä, ei ollut mitenkään kaksinaamainen tai muuten käytökseltään mikään "yli-ihminen" vaan ihan tavallinen.

Se oli aika hassuakin välillä, että tuo nainen saattoi sanoa mitä tahansa typerääkin ja silti niin monet imivät nuo sanat kuin ne olisivat suurtakin viisautta, todella hankala selittää mitä tarkoitan.

Ketjussa on tullut paljon arvelua siitä, että nuo tunteet kertovat enemmän itsestämme ja jotenkin vaistoamme esimerkiksi samankaltaisia ominaisuuksia muissa mitä itsessämme on tai että käyvät lävitse jotakin sellaista mitä itse olemme käyneet jne. Ja että tunteet voivat myös huijata. Tämä on itselleni aivan selvä asia, en myöskään anna näiden tuntemusten vaikuttaa ainakaan tietoisesti. Kuitenkin näissä on kyse mielestäni eriasiasta.

Esimerkiksi kuvaamani nainen tuntui vaikuttavana todella vahvasti jotenkin koko todellisuuteen, eikä kyse ollut enää pelkästä ihmisestä lähtevästä tunteesta. Siis jotkut voivat saada jostain syystä tuntemaan olon hermostuneeksi, mukavaksi tms. Mutta tässä on kyse jostakin paljon kokonaisvaltaisemmasta, niin kuin ihminen voisi täyttää kaiken ympärillään olevan tilan jollakin viballa.

Toinen oli eksäni, jonka kanssa tuntui aina jotenkin oudolta ja jännittävältä, mutta luulin sen johtuvan siitä että olin ensimmäistä kertaa todella ihastunut. Tulee liian pitkä juttu, jos kerron kaiken, mutta vuosien mittaan selvisi että eksäni elää aivan toisessa ulottuvuudessa. Näkee asiat todellisuudesta poikkeavina tai on muuten vain psykopaatti.

Kolmas oli mies jonka tapasin sattumalta, joka taas oikeasti pelotti ja karmi, ilman mitään ulkoista syytä. Oli enemmän sellainen ujon oloinen. En ole tavannut häntä sen kerran jälkeen, enkä tiedä oliko tuntemukselle jotain perää.

Mutta kuten täällä on mainittu, enimmäkseen tapaa ihmisiä jotka eivät herätä ainakaan suuria tunteita. Osasta paljastuu aina ajoittain myös asioita joita ei olisi uskonut, niin hyvässä kuin pahassa. Ja joskus sitä on väärässä jonkun suhteen jne.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitoalalla ja muistan kuinka eräs potilas/asiakas lähtiessään kiitteli hyvästä hoidosta ja sanoi, että hän helposti ihmisistä vaistoaa ovatko ihmiset oikeasti empaattisia vai esittävätkö vain, ja että hän aina muutenkin lukee luonteen. Sanoi, että olen oikealla alalla ja että olen hyvä hoitaja. Todella pidän kovasti työstäni ja mukava on aina välillä saada kiitosta hoidosta. Tuo kiitos jäi mieleen hieman erilaisena kun tämä asiakas alkoi kertoa miten hän vaistoaa aina ihmisten luonteet.

Narsistin tyypillinen lähestymistapa: olen aina ollut hyvä ihmistuntija ja SINUSSA aistin todella hyvät vibat - en tätä kaikille sano, mutta olet todella oikealla alalla. Sitä vastoin tuo sinun eräs kollega...

Eli kehu, liittoudu, luo sidettä, jolla saat höynäytettävän sinulle lojaaliksi itsellesi niin nopeasti, ettei se edes tajua kuin vasta ehkä myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle tulee huono olo passiivisagressiivisen ihmisen seurassa.

Sama täällä, tällainen tuli työpaikalleni ja vaistosin heti että henkilössä on jotain epämääräistä koska yritti liikaa ja ihan kuin olisi vetänyt jotain omaa hehkutusnäytelmää siinä, ja pystyin lukea kasvoiltaan mitä oikeasti ajatteli.

Sanoin siitä ensivaikutelmasta muillekin työkavereille mutta he naureskelivat että miten niin kun tuo vaikuttaa olevan niin ihmisläheinen ja kiltti ja toimelias. He olivat tämän pauloissa jonkin aikaa.

Muija paljastui kaksinaamaiseksi, passiivis-agressiiviseksi ja sellaiselle joka mielistelee toista henkilöä samalla kun haukkuu ja alentaa toista, tyyliin; "voisitko sä X joka olet niin hyvä tässä asiassa, hoitaa tämän työn koska Y jolle yritin sitä antaa (työntää) ei tajua siitä mitään".

Onneksi ei ole enää samalla työpaikalla.

Muut työkaverit myönsivät alistuneen oloisina minulle olleensa väärässä, viimeistään kun joutuivat tämän hampaisiin vuorollaan ja tavalla tai toisella noin kahden kuukauden sisällä. Ihmettelivät että miten minulla voi olla niin hyvä ihmisvaisto. Kaikkea on tullut nähtyä ja kohdattua vuosien varrella, joten kokemus opettaa :)

LOL Anteeksi nyt vain, mutta kuulostat itse kyllä pahasti narsistiselta. Juuri sellaiselta siitässaittekunetteminuauskoneet -tyypiltä.

Minulle tuli vuosia sitten outo olo postipaketin kotiinkuljettajasta siinä vaiheessa, kun hän soitti ennen kuljetuspäivää jotakin "onko ovessa koodi" -tyyppistä. Olen usein tuota ennen tilannut kotiinkuljetuksella huonekaluja yms eikä koskaan ole tuollaista oloa tullut, vaikka puhelu oli aivan normaali, ainakaan en tiedostanut mitään kummallista. Jotenkin jännitin kauheasti kun olin kotona yksin.

No, aavistukseni osuikin sitten oikeaan. Kuljettaja käyttäytyi luonani ahdistavasti (tuli lähelle) ja viikkoja kuljetuksen jälkeenkin lähetteli minulle ihmeellisiä viestejä (omasta, henkilökohtaisesta numerostaan..)

Aina peiliin katsoessani.

Koitan vältellä heijastavia pintoja.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalloisen ujojen ihmisten kanssa on todella vaikeaa olla kun joutuu ponnistelemaan ihan hirveästi. Mikä puolestaan ei varmasti helpota heidän oloaan yhtään.

Miksi et voi antaa ujojen olla hissukseen ja puhutte sillon kun on asiaa? Ei tulisi sitä vaivautunutta oloa. Sinä se tässä outo olet ilman tilanne tajua.

Jos joku on hiljainen se ei suoraan tarkoita että on ujo.. kaikki eivät oli koko aikaa äänessä

Olin nuorena hakenut ja saanut kesätöitä. Menin ensimmäisenä päivänä töihin, sain opastusta tehtävään jne. Tapasin sattumalta lyhyesti työpaikan ison pomon ja olin aivan paniikissa, minusta hänellä oli kuolleen ihmisen silmät. En ollut tavannut tätä ihmistä koskaan aiemmin.

Se minun perehdyttäjä heitti minut siitä kotiin ja sanoin hänelle, oli pakko sanoa, että en halua jäädä koskaan kahden sen ison pomon kanssa. Odotin saavani potkut saman tien tai ainakin kyselyä, ihmettelyä tai kummastelua. Nainen ei hetkeen sanonut mitään, sitten sanoi, että viisasta onkin, monella on huonoja kokemuksia.

Jäin työpaikkaan, en törmännyt enää isoon pomoon. Tuo jäi mieleen, en ole sen jälkeen kokenut vastaavaa.

Vaikeimmat tyypit, jotka olen kohdannut, ovat ensin halunneet silminnähden innokkaasti tutustua. Pian ovat osoittautuneet ilkeiksi, omistushaluisiksi, narsistisiksi ja lopulta vainoaviksi. Kun olen ottanut etäisyyttä tai selkeästi katkaissut välit, tällainen ihminen miettii kovasti miten saisi minut takaisin ja yrittää eri konsteja. Normaali ihminen ymmärtäisi kerrasta eikä jäisi yrittämään mitään.

Myönnän, että vedän puoleeni vaikeita ihmisiä. Työskentelen sen eteen, että osaisin jatkossa välttää tällaisia ihmisiä. Olen oppinut välttämään ihmisiä, jotka kovasti haluavat tutustua ja jotka kokevat nopeasti "yhteyttä" tai joista tulee esiin jokin aggressiivinen piirre.

Voi kuulostaa naurettavalta, mutta jätän taakseni myös sellaisen ihmisen, josta ensi tapaamisella paljastuu jokin ällöttävä yksityiskohta. Yhdellä naisella, joka innokkaasti ja nauravaisesti halusi tutustua, oli sillä kertaa huomattavan likaiset etuhampaat. Muuten hän oli siisti ihminen. Myöhemmin hän paljastui narsistiseksi (myönsi itse) ja sairaalloisen vihamieliseksi. Valitsin toisen hoitajan lapselleni kun yhdellä perhepäivähoitajaehdokkaalla oli sotkuinen koti ja roimat kuukautisveret wc-pöntössä. Myöhemmin ilmeni, että tein oikean päätöksen. Ex-poikaystävä olisi ehdottomasti täytynyt jättää väliin. Mua ällötti kun ymmärsin hänen haluavan tutustua. Hän hymyili luonnottomasti ja hakeutui viereeni. Puistattaa vieläkin kun ajattelen sitä hetkeä.

Yksissä juhlissa meillä oli mieheni kanssa istumapaikat samassa pöydässä yhden puolitutun perheen kanssa. Emme saaneet keneenkään heistä keskusteluyhteyttä. Perheenjäsenet eivät puhuneet edes keskenään. Tuntui oudolta, ei niinkään normaalisti vaivaannuttavalta istua heidän seurassaan. Myöhemmin ajateltuna puhumattomuus ei johtunut meistä, vaan perheenjäsenten välisistä jännitteistä. Perheen isällä oli juhlissa puheenvuoro. Hän puhui oudon paatoksellisesti ja teki räikeän verbaalivirheen, jota ei huomannut korjata. Myöhemmin perheestä paljastui pitkäaikainen perhetragedia.

Kun tapasin yhden entisen työkaverini miehen ensimmäistä kertaa, minulle tuli hänen seurassaan todella epämukava ja huono olo, vaikka hän oli minua kohtaan ihan kohtelias ja mukava. Ajattelin silloin, että toivottavasti minun ei tarvitse nähdä häntä enää, että ehdotan jatkossa kaverilleni, että tapaisimme jossain kaupungilla. Mies sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön noin 3 vuotta tämän tapaamisen jälkeen ja parin vuoden sairastumisen jälkeen teki itsemurhan. 

Muutaman kerran olen havahtunut siihen, että jostain uudesta tuttavuudesta tulee samanlainen huono tunne, saattaa tuntua siltä, että kurkkua kuristettaisiin. Yhtä miestä en pystynyt katsomaan kunnolla edes päin, kun tuli niin valtavan epämiellyttävä tunne hänestä. Myöhemmin paljastui, että hänellä oli alkoholi/huumeongelma ja oli sotkeutunut myös rikollismaailmaan. Mutta aika harvoin kuitenkin on tullut tällaisia ääritunteita jostain ihmisestä.

Olen katunut syvästi sitä kun aloin seurustella ex-poikaystäväni kanssa. Luulin löytäneeni minulle sopivan ihmisen. Jätin samalla yhtäkkiä pojan, jonka kanssa olimme pitkään seurustelleet rauhallisesti ja olleet ystäviä. Hyvin nopeasti uusi poikaystävä osoittautui henkisesti erttäin sairaaksi. Hän meinasi tuhota koko elämäni senkin jälkeen kun erosin hänestä. Ihan kuin olisin astunut suoraan ansaan alkaessani olemaan hänen kanssa. Samalla petin ja järkytin edellistä poikaystävääni. Kaikki suhteet katkesivat joka suuntaan.

Ne pienet varoittavat merkit olivat olemassa jo heti alussa.

Mulla tulee tosi usein erilaisia viboja ihmisistä.. Olen ujohko vieraiden seurassa ja jään helposti sivusta seuraajan rooliin. En tiedä onko fiilikset aina oikeita mutta välillä tuntuu turhaan jarruttavat uusiin ihmisiin tutustumista, kun heti luulee tietävänsä millainen hän on. Kai olen vaan tosi herkkä resonoimaan tunne tiloja.

Lapsena taloyhtiömme kellarissa työskentelevä remonttimies sanoi antavansa minulle rahaa, jotta voin käydä ostamassa jäätelöä. Nauroin ja vitsailin jotain, mutta lähdin menemään.

Samalla tavalla äklö olo kuin edellisestä tuli puiston penkeillä istuvista puliukoista, jotka houkuttelivat mukaansa.

Noin kymmenenvuotiaana olin kaverini kanssa puistossa. Penkillä istui kaksi teini-ikäistä tai aikuista poikaa kittaamassa kaljaa. Toinen tai molemmat sanoivat minulle, että tuu tänne kuiskaan sulle yhden jutun. Naureskelimme, mutta en mennyt lähemmäksi.

Tietynlaista epämääräistä uhkaa koin tällaisissa tilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Koirat eivät mielestäni ole loogisia.

Äitini oli tasainen ja valoisa ihminen, mutta koirat inhosivat häntä aina. Hän olikin oppinut pelkäämään niitä. Koiraihmiset tietysti aina puolustavat koiria, koska eivät halua myöntää, että lemmikissä olisi jotain vikaa. Äidistäkin sanottiin, että varmaan hän käyttäytyi jotenkin väärin koirien kanssa, että eivät ne muuten tulisi puremaan. :(

Kissat taas pitivät hänestä ja tulivat mielellään hänen syliinsä.

Vika ei ole koirassa koska koira on kuitenkin vaistojensa varassa toimiva eläin.  Koira on ehdollistunut pitämään ihmisiä korkeampiarvoisena ja koiran logiikalla korkeampiarvoinen ei voi olla se pelkäävä osapuoli. Koira menee sekaisin kun aistii pelon ja epävarmuuden, pahimmassa tapauksessa luulee silloin olevansa korkeammalla arvoasteikossa ja pyrkii dominoimaan. Siitä sitten tulee valmis kehä koska se koiraa pelkäävä ihminen pelkää sen jälkeen entistä enemmän.

 Vastuu koiran käytöksestä on aina koiran omistajalla.

Appiukon ja anopin vierailut aiheuttavat aina suunnattoman ahdistuksen.

Kummankin ympärillä on valtavasti negatiivista energiaa.