Lue keskustelun säännöt.
Perukirja, täyttä kusetusta koko homma
16.11.2017 |
Onhan se todella hämmästyttävää, että laki on ainoastaan korupuhetta "kuningas ajoilta" eikä sitä tarvitse noudattaa. Olisko jo aika kumota näitä vanhoja ohjeita / lakia, ettei synny turhia väärinkäsityksiä?
Perukirjan arvot on todellinen klisee jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Laki sanoo että perukirjaan pitäisi merkitä käypiä arvoja mutta verottajalta menee läpi arvoja jotka ovat vaan kymmennyksiä siitä. Meidänkin tapauksessa perukirjan antaja ilmoitti 30 % kiinteistöjen käyvästä arvosta ja läpi meni, eikä hän / hänen asianajaja suostu korjaamaan arvoja vaikka olemme osoittaneet kiinteistöjen oikeita arvoja.
Kuinka yleistä tämä on?
Kommentit (206)
Vierailija kirjoitti:
Entä jos verottaja tekee tarkastuksen?? Olisiko silloin ollut hyvä käyttää "noin" arvoja, kuin rimaa alittavia arvoja?
Olet tyhmä jos verottajalle asiasta otat yhteyttä. Koska siinä tapauksessa sinä itse joudut maksamaan lisää veroja. Verotuspohjalla ei ole jakoarvon kanssa tekemistä vaan jakoa varten määritetään omaisuuden todellinen arvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valtiolta jää verot saamatta
Tarkoitat että ahneilta julkisen sektorin ihmisiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos verottaja tekee tarkastuksen?? Olisiko silloin ollut hyvä käyttää "noin" arvoja, kuin rimaa alittavia arvoja?
Olet tyhmä jos verottajalle asiasta otat yhteyttä. Koska siinä tapauksessa sinä itse joudut maksamaan lisää veroja. Verotuspohjalla ei ole jakoarvon kanssa tekemistä vaan jakoa varten määritetään omaisuuden todellinen arvo.
Entä jos ap haluaa myydä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette osakkaita pesässä, ette tietenkään suostu tuollaista perukirjaa allekirjoittamaan! Eikö siihen tarvita kaikkien hyväksyntä?
Siinähän on se ongelma juuri. Tollaisessa tilanteessa ei tajua mitä on tapahtumassa, pesän laajuus, arvot yms. Nimet lyötiin paperille ja vasta jälkikäteen meille selvisi että kaikki oli täyttä "kusetusta". Eikä ne sitä suostuneet korjaaaan.
Mitä ihmeen kusetusta? Lopullinen kuolinpesän arvo määrääntyy kun se jaetaan pesänjaossa ja se mitä perunkirjaan on merkitty arvoksi, vaikuttaa ainoastaan perintöveroon, ei muuhun. Ja todennäköisesti se vastaa verotusarvon, jos verottaja on sen hyväksynyt ja määrännyt perintöveron.
Vain harvoin perunkirjaan merkitty arvo on sama, kuin todellinen markkina-arvo, sillä usein kuolinpesät jaetaan vuosien päästä, jolloin arvo muuttuu. Itse olen osakkaana kuolinpesässä, joka on 80-luvulta ja sen arvo on aivan toinen kuin silloin.
Perunkirjaan muutos ei ole mikään pikku juttu, jos sen oikeudellisuuden on vahvistanut verottaja ja maistraatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keitä olivat uskotut miehet ja miten he arvioivat pesän arvon?
https://www.laki24.fi/kiinteiston-arvo-perunkirjoituksessa/
"Perunkirjoitus tehdään siten, että pesän ilmoittaja (joku pesän osakkaista yleensä) ilmoittaa uskotuille miehille sen omaisuuden, joka pesään kuuluu. Tämän jälkeen uskotut miehet arvioivat omaisuuden arvon ja merkitsevät sen perukirjaan. Silloin, kun pesään kuuluu hankalasti arvioitavaa omaisuutta, uskotut miehet käyttävät ulkopuolista asiantuntijaa arvon määrittelemiseksi. Kiinteistöt ovat tyyppillisesti sellaisia omaisuuseriä, joiden arvioinnissa käytetään usein esim. kiinteistönvälittäjää, joka määrittää kohteen käyvän arvon.
Toisinaan perilliset haluavat, että kiinteistö arvioitaisiin alakanttiin. Tämän tarkoituksena on se, että perintövero pienenisi, koska myös jäämistön arvo laskee. Sen lisäksi, että tarkoituksellinen aliarvostaminen on väärin, se on myös lähes aina verotuksellisesti vahingollinen ratkaisu."
Meidän tapaus poikkeaa tästä aivan tyystin. Perukirjassa ko. kiinteistöä ei eritelty lainkaan. On vain kiinteistön nimi, rekisteritunnus, koko, kenen omistuksessa ja milloin lainhuuto myönnetty, arvo ja tieto panttikirjoista. Ei mainintaa asuinrakennuksista eikä mistään muusta.
Perukirjan teki asianajaja, toinen uskottu mies hänen puolelta joka työntekijä.
Mitään asiantuntijan apua / näkemystä eivät tässä käyttäneet.
Verottajalla on tarkka tieto mitä rakennuksia ja milloin rakennettuja ja miten isoja tilalla on. Siitä ei tarvitse välittää. Kiinteistötunnuksella verottaja yksilöi kiinteistön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiolta jää verot saamatta
Tarkoitat että ahneilta julkisen sektorin ihmisiltä.
Niin, kuka on ahne? Se joka haluaa kaiken itselleen vai julkinen sektori, joka kerää tasapuolisesti kaikilta sen minkä laki vaatii tai ainakin pitäisi kerätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette osakkaita pesässä, ette tietenkään suostu tuollaista perukirjaa allekirjoittamaan! Eikö siihen tarvita kaikkien hyväksyntä?
Siinähän on se ongelma juuri. Tollaisessa tilanteessa ei tajua mitä on tapahtumassa, pesän laajuus, arvot yms. Nimet lyötiin paperille ja vasta jälkikäteen meille selvisi että kaikki oli täyttä "kusetusta". Eikä ne sitä suostuneet korjaaaan.
Mitä ihmeen kusetusta? Lopullinen kuolinpesän arvo määrääntyy kun se jaetaan pesänjaossa ja se mitä perunkirjaan on merkitty arvoksi, vaikuttaa ainoastaan perintöveroon, ei muuhun. Ja todennäköisesti se vastaa verotusarvon, jos verottaja on sen hyväksynyt ja määrännyt perintöveron.
Vain harvoin perunkirjaan merkitty arvo on sama, kuin todellinen markkina-arvo, sillä usein kuolinpesät jaetaan vuosien päästä, jolloin arvo muuttuu. Itse olen osakkaana kuolinpesässä, joka on 80-luvulta ja sen arvo on aivan toinen kuin silloin.
Perunkirjaan muutos ei ole mikään pikku juttu, jos sen oikeudellisuuden on vahvistanut verottaja ja maistraatti.
Tota olisi kannattanut miettiä perukirjaa laatiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä jos verottaja tekee tarkastuksen?? Olisiko silloin ollut hyvä käyttää "noin" arvoja, kuin rimaa alittavia arvoja?
Minkä ihmeen tarkastuksen?
Perunkirjan oikeudellisuuden vahvistaa verottaja ja maistraatti, jonka jälkeen määrätään perintövero.
Perunkirjan tiedostojen oikeudellisuus perustuu asiakirjoihin, jotka ovat verottajan käytössä esim. pankkitoiminta, kiinteistöjen ja osakkeiden verotusarvo jne. Miten muuten verottaja määräisi esim. kiinteistövero, osinkotuotot jne.
Vai sekoitetaanko täällä perunkirja ja pesänjako,?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väärien arvojen anto on rikollista. Eikö näitä voida tarkastella vuosienkin kuluttua?
Laissa sanotaan että vilpillisistä tiedoista / arvoista joilla tarkoitus madaltaa perintöveroja, voidaan määrätä verot kaksinkertaisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te huijarit, muistakaa että myös kuolinpesään voidaan tehdä verotarkastus! Jos tahallisesti väärin ilmoitettuja tietoja havaitaan, jälkiverot mätkäistään surutta ja korotettuna päälle![/quote]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette osakkaita pesässä, ette tietenkään suostu tuollaista perukirjaa allekirjoittamaan! Eikö siihen tarvita kaikkien hyväksyntä?
Siinähän on se ongelma juuri. Tollaisessa tilanteessa ei tajua mitä on tapahtumassa, pesän laajuus, arvot yms. Nimet lyötiin paperille ja vasta jälkikäteen meille selvisi että kaikki oli täyttä "kusetusta". Eikä ne sitä suostuneet korjaaaan.
Mitä ihmeen kusetusta? Lopullinen kuolinpesän arvo määrääntyy kun se jaetaan pesänjaossa ja se mitä perunkirjaan on merkitty arvoksi, vaikuttaa ainoastaan perintöveroon, ei muuhun. Ja todennäköisesti se vastaa verotusarvon, jos verottaja on sen hyväksynyt ja määrännyt perintöveron.
Vain harvoin perunkirjaan merkitty arvo on sama, kuin todellinen markkina-arvo, sillä usein kuolinpesät jaetaan vuosien päästä, jolloin arvo muuttuu. Itse olen osakkaana kuolinpesässä, joka on 80-luvulta ja sen arvo on aivan toinen kuin silloin.
Perunkirjaan muutos ei ole mikään pikku juttu, jos sen oikeudellisuuden on vahvistanut verottaja ja maistraatti.
Tota olisi kannattanut miettiä perukirjaa laatiessa.
Miksi ihmeessä?
Perunkirja on kuolleen henkilön selvitys varoista ja veloista ja sen pohjalta määrääntyvät perintöverot perinnön saajille.
Ja sitten kun pesä aikanaan jaetaan ja suoritetaan pesänjakotilaisuus, niin maksetaan voitosta myyntivoittoveroa.
En ymmärrä AP. ongelmaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette osakkaita pesässä, ette tietenkään suostu tuollaista perukirjaa allekirjoittamaan! Eikö siihen tarvita kaikkien hyväksyntä?
Siinähän on se ongelma juuri. Tollaisessa tilanteessa ei tajua mitä on tapahtumassa, pesän laajuus, arvot yms. Nimet lyötiin paperille ja vasta jälkikäteen meille selvisi että kaikki oli täyttä "kusetusta". Eikä ne sitä suostuneet korjaaaan.
Mitä ihmeen kusetusta? Lopullinen kuolinpesän arvo määrääntyy kun se jaetaan pesänjaossa ja se mitä perunkirjaan on merkitty arvoksi, vaikuttaa ainoastaan perintöveroon, ei muuhun. Ja todennäköisesti se vastaa verotusarvon, jos verottaja on sen hyväksynyt ja määrännyt perintöveron.
Vain harvoin perunkirjaan merkitty arvo on sama, kuin todellinen markkina-arvo, sillä usein kuolinpesät jaetaan vuosien päästä, jolloin arvo muuttuu. Itse olen osakkaana kuolinpesässä, joka on 80-luvulta ja sen arvo on aivan toinen kuin silloin.
Perunkirjaan muutos ei ole mikään pikku juttu, jos sen oikeudellisuuden on vahvistanut verottaja ja maistraatti.
Tota olisi kannattanut miettiä perukirjaa laatiessa.
Miksi ihmeessä?
Perunkirja on kuolleen henkilön selvitys varoista ja veloista ja sen pohjalta määrääntyvät perintöverot perinnön saajille.
Ja sitten kun pesä aikanaan jaetaan ja suoritetaan pesänjakotilaisuus, niin maksetaan voitosta myyntivoittoveroa.
En ymmärrä AP. ongelmaa?
Ei kuitenkaan kannata neuvoa muita tekemään niin??
Ihmetyttää, kun joku sanoo, että perukirjasta puuttuvat kaikki "merkittävät" asiat. Siis mitkä? Enää ei luetella jokaista kippoa ja kapustaa, paitaa ja pöksyä erikseen, sillä niille ei lasketa arvoa. Käyttövaatteet ja vanhat kalusteet, edellyttäen etteivät ole antiikkia, ei lasketa juurikaan arvoa. Niitä ei enää yleensä edes mainita perukirjassa. Poikkeuksen tekevät jotkut erittäin arvokkaat esineet, mm. antiikki ja taidelasi sekä taide ylipäänsä.
Jotta tuollaisilta marinoilta vältyttäisiin, olisi hyvä, jos jokainen laatisi hyvissä ajoin testamentin ja yksilöisi siihen kaikki arvoesineet sekä niiden saajat tasapuolisuuden mielessä pitäen. Olisi paljon helpompi laatia perukirjakin, kun kaikki olisi valmiiksi luetteloitu. Perinnön jakaminenkin sujuisi näppärästi, kunhan vain ilman perintöoikeutta olevat sukuun naidut miniät ja vävyt, jotka usein ovat niitä ahneimpia, pidettäisiin tällaisten tilaisuuksien ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette osakkaita pesässä, ette tietenkään suostu tuollaista perukirjaa allekirjoittamaan! Eikö siihen tarvita kaikkien hyväksyntä?
Siinähän on se ongelma juuri. Tollaisessa tilanteessa ei tajua mitä on tapahtumassa, pesän laajuus, arvot yms. Nimet lyötiin paperille ja vasta jälkikäteen meille selvisi että kaikki oli täyttä "kusetusta". Eikä ne sitä suostuneet korjaaaan.
Mitä ihmeen kusetusta? Lopullinen kuolinpesän arvo määrääntyy kun se jaetaan pesänjaossa ja se mitä perunkirjaan on merkitty arvoksi, vaikuttaa ainoastaan perintöveroon, ei muuhun. Ja todennäköisesti se vastaa verotusarvon, jos verottaja on sen hyväksynyt ja määrännyt perintöveron.
Vain harvoin perunkirjaan merkitty arvo on sama, kuin todellinen markkina-arvo, sillä usein kuolinpesät jaetaan vuosien päästä, jolloin arvo muuttuu. Itse olen osakkaana kuolinpesässä, joka on 80-luvulta ja sen arvo on aivan toinen kuin silloin.
Perunkirjaan muutos ei ole mikään pikku juttu, jos sen oikeudellisuuden on vahvistanut verottaja ja maistraatti.
Tota olisi kannattanut miettiä perukirjaa laatiessa.
Miksi ihmeessä?
Perunkirja on kuolleen henkilön selvitys varoista ja veloista ja sen pohjalta määrääntyvät perintöverot perinnön saajille.
Ja sitten kun pesä aikanaan jaetaan ja suoritetaan pesänjakotilaisuus, niin maksetaan voitosta myyntivoittoveroa.
En ymmärrä AP. ongelmaa?
Puhut jatkuvasti esimerkistä, jossa pesä jaetaan myöhemmin. Vaikka itselläsi on tilanne, että olet kuolinpesän osakas edelleen vuosimallia -80, on muitakin tilanteita olemassa. Ajatellaanpa maatilaa, johon yksi osakas jää tilanjatkajaksi. Tarkoitus ei ole tilaa koskaan myydä, vaan kyseinen osakas aikoo asua siellä loppuikänsä. Tällöin vain tilalliselle on ollut hyötyä liian alhaisesta perintöverosta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, kun joku sanoo, että perukirjasta puuttuvat kaikki "merkittävät" asiat. Siis mitkä? Enää ei luetella jokaista kippoa ja kapustaa, paitaa ja pöksyä erikseen, sillä niille ei lasketa arvoa. Käyttövaatteet ja vanhat kalusteet, edellyttäen etteivät ole antiikkia, ei lasketa juurikaan arvoa. Niitä ei enää yleensä edes mainita perukirjassa. Poikkeuksen tekevät jotkut erittäin arvokkaat esineet, mm. antiikki ja taidelasi sekä taide ylipäänsä.
Jotta tuollaisilta marinoilta vältyttäisiin, olisi hyvä, jos jokainen laatisi hyvissä ajoin testamentin ja yksilöisi siihen kaikki arvoesineet sekä niiden saajat tasapuolisuuden mielessä pitäen. Olisi paljon helpompi laatia perukirjakin, kun kaikki olisi valmiiksi luetteloitu. Perinnön jakaminenkin sujuisi näppärästi, kunhan vain ilman perintöoikeutta olevat sukuun naidut miniät ja vävyt, jotka usein ovat niitä ahneimpia, pidettäisiin tällaisten tilaisuuksien ulkopuolelle.
Vaikkapa rakennusten määrää / kuntoa, metsän arvoa, peltojen kuntoa, rakennusoikeudet, huomattavan kalliit laitteet...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olette osakkaita pesässä, ette tietenkään suostu tuollaista perukirjaa allekirjoittamaan! Eikö siihen tarvita kaikkien hyväksyntä?
Siinähän on se ongelma juuri. Tollaisessa tilanteessa ei tajua mitä on tapahtumassa, pesän laajuus, arvot yms. Nimet lyötiin paperille ja vasta jälkikäteen meille selvisi että kaikki oli täyttä "kusetusta". Eikä ne sitä suostuneet korjaaaan.
Mitä ihmeen kusetusta? Lopullinen kuolinpesän arvo määrääntyy kun se jaetaan pesänjaossa ja se mitä perunkirjaan on merkitty arvoksi, vaikuttaa ainoastaan perintöveroon, ei muuhun. Ja todennäköisesti se vastaa verotusarvon, jos verottaja on sen hyväksynyt ja määrännyt perintöveron.
Vain harvoin perunkirjaan merkitty arvo on sama, kuin todellinen markkina-arvo, sillä usein kuolinpesät jaetaan vuosien päästä, jolloin arvo muuttuu. Itse olen osakkaana kuolinpesässä, joka on 80-luvulta ja sen arvo on aivan toinen kuin silloin.
Perunkirjaan muutos ei ole mikään pikku juttu, jos sen oikeudellisuuden on vahvistanut verottaja ja maistraatti.
Tota olisi kannattanut miettiä perukirjaa laatiessa.
Miksi ihmeessä?
Perunkirja on kuolleen henkilön selvitys varoista ja veloista ja sen pohjalta määrääntyvät perintöverot perinnön saajille.
Ja sitten kun pesä aikanaan jaetaan ja suoritetaan pesänjakotilaisuus, niin maksetaan voitosta myyntivoittoveroa.
En ymmärrä AP. ongelmaa?
Puhut jatkuvasti esimerkistä, jossa pesä jaetaan myöhemmin. Vaikka itselläsi on tilanne, että olet kuolinpesän osakas edelleen vuosimallia -80, on muitakin tilanteita olemassa. Ajatellaanpa maatilaa, johon yksi osakas jää tilanjatkajaksi. Tarkoitus ei ole tilaa koskaan myydä, vaan kyseinen osakas aikoo asua siellä loppuikänsä. Tällöin vain tilalliselle on ollut hyötyä liian alhaisesta perintöverosta.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, kun joku sanoo, että perukirjasta puuttuvat kaikki "merkittävät" asiat. Siis mitkä? Enää ei luetella jokaista kippoa ja kapustaa, paitaa ja pöksyä erikseen, sillä niille ei lasketa arvoa. Käyttövaatteet ja vanhat kalusteet, edellyttäen etteivät ole antiikkia, ei lasketa juurikaan arvoa. Niitä ei enää yleensä edes mainita perukirjassa. Poikkeuksen tekevät jotkut erittäin arvokkaat esineet, mm. antiikki ja taidelasi sekä taide ylipäänsä.
Jotta tuollaisilta marinoilta vältyttäisiin, olisi hyvä, jos jokainen laatisi hyvissä ajoin testamentin ja yksilöisi siihen kaikki arvoesineet sekä niiden saajat tasapuolisuuden mielessä pitäen. Olisi paljon helpompi laatia perukirjakin, kun kaikki olisi valmiiksi luetteloitu. Perinnön jakaminenkin sujuisi näppärästi, kunhan vain ilman perintöoikeutta olevat sukuun naidut miniät ja vävyt, jotka usein ovat niitä ahneimpia, pidettäisiin tällaisten tilaisuuksien ulkopuolelle.
Perukirjaan ei merkitä kippoja ja alle 4ke irtaimisto on verotonta. Perunkirjoitustilaisuuteen tulevat vain kuolinpesän osakkaat, joita harvemmin ovat perillisten puolisot. Miksi olet katkera miniöistä ja vävyistä? Hyvähän se on, että on suvussa selvittäjiä ja opastajia, kun perintöasioissa on kulmakiviä. Tulee halvemmaksi kuin lakimies.
Kyllähän tila pitää arvioida jakoa varten. Jos toinen ei suostu niin on sitten ainoa mahdollisuus hakea pesänjakajaa mutta se on vihonviimeinen konsti koska se tulee todella kalliiksi. Jo pieni jako maksaa kymppitonnin. Ja jakaja monesti viivyttää jakoa vuositolkulla jotta näyttäisi että onpa vaikea jako että voi laskuttaa sitten tolkuttomasti vaikka todellisuudessa jako olisi hyvinkin yksinkertainen. Mutta mites laskutat viikon työstä kymppitonnin. Parin-kolmen vuoden 'työstä' on asia erikseen.
Eli koettakaa sopia oman itsenne edun takia. Ja sen vuoksi että ette menetä sukulaisten välejä koko loppuiäksi.