Perukirja, täyttä kusetusta koko homma
Onhan se todella hämmästyttävää, että laki on ainoastaan korupuhetta "kuningas ajoilta" eikä sitä tarvitse noudattaa. Olisko jo aika kumota näitä vanhoja ohjeita / lakia, ettei synny turhia väärinkäsityksiä?
Perukirjan arvot on todellinen klisee jolla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Laki sanoo että perukirjaan pitäisi merkitä käypiä arvoja mutta verottajalta menee läpi arvoja jotka ovat vaan kymmennyksiä siitä. Meidänkin tapauksessa perukirjan antaja ilmoitti 30 % kiinteistöjen käyvästä arvosta ja läpi meni, eikä hän / hänen asianajaja suostu korjaamaan arvoja vaikka olemme osoittaneet kiinteistöjen oikeita arvoja.
Kuinka yleistä tämä on?
Kommentit (206)
Mitenkäs sitten jos on unohtanut ilmoittaa perukirjoituksessa pankkitilin ,jolla on esim 40000 e rahaa. Vanha ihminen ei kaikkea muista. Eikä sukukaan tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sitten jos on unohtanut ilmoittaa perukirjoituksessa pankkitilin ,jolla on esim 40000 e rahaa. Vanha ihminen ei kaikkea muista. Eikä sukukaan tiedä.
Ei siinä mitään. Rahat jää pankille.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs sitten jos on unohtanut ilmoittaa perukirjoituksessa pankkitilin ,jolla on esim 40000 e rahaa. Vanha ihminen ei kaikkea muista. Eikä sukukaan tiedä.
Ei ole onneksi muistin varassa, kun kaikille pankeille menee tieto kuolemasta ja ne lähettävät tilitiedot kuolinpesälle.
Tietysti jos muorille on iskenyt dementia siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt toimittaa tilitiedot perunkirjoitusta tekevälle henkilölle, niin minkäs teet, mutta rahoja ei pitäisi saada pankista ulos ilman peru- ja jakokirjaa, jossa tili on mainittu.
Mutta jos kyseessä on perukirjoituksen jälkeen ilmitullut tili, niin pitää järjestää uusi perunkirjoitus ja tehdä täydennysperukirja.
ei kukaan ilmoita inventaariosta juurikaan 20e enempää arvoa vaikka tauluja ja hopeaa, koruja ja pari kiloa kultaa kassakaappeineen ja 30.000e käteistä.
Asunnosta, osakkeista ja muusta listatusta joutuu sentään jotain ilmoittamaan. Ja nekin sopuhintaan.
Perintövero on väärin eikä ole laitonta tai edes väärin säätää veromäärät itselöleen sopiviksi.
Samanlaisesta omakotitalosta, josta voi joutua maksamaan Espoossa 300.000 euroa, voi mennä kaupaksi jossain Imatralla 30.000 eurolla. Arvo ei ole ihan yksinkertainen.
Samoin sukumökkiä voi arvostaa niin tahi näin. Kannattaa yleensä arvostaa alakanttiin, jos tarkoitus pitää suvussa.
Jos tarkoitus on myydä kiinteistöt niin lopullinen perintövero menee joka tapauksessa myyntihinnan eikä perunkirjaan kirjatun hinnan perusteella. Harvemmin verottaja kuitenkaan hyväksyy edes selvästi alihintaista arvoa joten jossain suhteessa sen on oltava oletettuun kiinteistön arvoon.
Kannattaa myös muistaa että jossain maalaispitäjässä sijaitsevalla rintamamiestalolla ei välttämättä ole juuri mitään arvoa vaikka se asuttavassa kunnossa olisikin eli käyttöarvoa olisi.
Muuten en osaa neuvoa kuin että katsokaa vähän mitä allekirjoitatte. Jos yhdellä taholla on lakimies apuna niin ei sekään voi surutta valehdella laatiessaan asiakirjaa koska sen asiakirjan on oltava totuudenmukainen vaikka se olisikin vain yhden tahon palkkaama lakimies.
Siinä vaan jotain miettimisen aihetta kun itse asian yksityiskohdista en tiedä mitään.