Perukirja, täyttä kusetusta koko homma

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole perimässä mitään. Hänen isänsä on pesän osakas.

Ihan on tuttua jankkausta

Tätä minäkin jo rupesin miettimään, että onko kyseessä taas sama ihminen. Niin varma omasta uhriutumisestaan ja toisten pahuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska asiaan liittyy enempikin ja joka on epärehellisellä pohjalla tehty ja jos verottaja tarkistaa tämänkin asian jossakin vaiheessa, niin ei sitä halua olla sellaisessa mukana. Jos kerta tietää asioiden menneen väärin, niin miksi minun pitää suojella rikollista?

Suojella rikollista? Kuulostaa nyt siltä, ettet jostain syystä pidä jostakusta sukulaisesta, ja haluat tälle vaikeuksia.

Ihan sama mitä selitän. Ko henkilö tehnyt tarpeeksi vääryyksiä, vahinkoa ja rikkonut lakia. Pitääkö sellaista suojella ja jopa niin että voin itse joutua selvittelemään vaikkakin vaan osallisuuteni perukirjan tietojen antamiseen tai saada verokorotusta? Never!

Vierailija kirjoitti:

Ap ei ole perimässä mitään. Hänen isänsä on pesän osakas.

Ihan on tuttua jankkausta

vainaja on osakas??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jako on tulevaisuuden rumba. Saimme kuitenkin veropäätöksen ja määräajan sisällä pitäisi esittää korjauspyyntö. Perukirjan antaja ei suostu tekemään korjausta eikä hänen asianajaja. ap 

Edelleen on ihan helvetin epäselvää miksi siihen pitäisi mitään korjauksia tehdä?

Aloituksessa lukee, että kiinteistöjen arvoksi oli ilmoitettu 30 % käyvästä arvosta. Ap sai oikean arvion perunkirjoituksen jälkeen.

Mutta mitä hyötyä kenellekään on siitä, että arvio muutetaan? Siis kenellekään perillisistä?

Ei olekaan hyötyä. Paitsi jos se liittyy jakoon, niin että toinen saa kiinteistön ja toinen saa saman verran rahana. Jos kiinteistön arvo on huomattavasti suurempi, pitäisi kiinteistöstä laittaa pala lihoiksi, jotta ositus menisi tasan. Ja jos kyse on kahdesta rintaperillisesta, ilman testamenttia. Emme tiedä, onko kyse rintaperillisistä, testamenteista, lakiosuuksista vai mistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluatte maksaa enemmän perintöveroja kuin on pakko?

Tämä... Perunkirjoitusta laadittaessa ahatellaan nimenomana sitä perinnönsaajan taloudellisen taakan minimointia. Kuolinpesän arvo arvioidaan ihan tahallaan alakanttiinm jottei perijälle tulisi niin paljoa perintöveroa maksettavaksi. Omaisuuden haltija saa toki sitten sen jälkeen kaupata vaikka taloaan paljon suuremmalla summalla, kuin mitä siitä perunkirjoitukseen arvioitiin tms. omaisuutta. Tämä on ihan normaalia ja sallittua verokikkailua. Mikä tässä muka mättää? 

Mutta kauppaaja joutuu sitten maksamaan enemmän myyntivoittoveroa koska se lasketaan perukirjaan merkitys arvosta. Näin meille ainakin sanottiin.

APn kannattaisi nyt oikeasti palkata oma asianajaja eikä vai nitistä ettei tuo ’konna’ Eikä ’konnan juristi’ suotu tekemään muutoksia. Tai vaikkapa mennä perukirjan kanssa verovirastoon kysymään, mahtoiko tämä mennä oikein.

Talon VEROTUSarvo on yleensä aina selvästi pienempi kuin Päivän todellinen arvo. Se on laskennallinen arvo, ja sen ’konnan juristin’ jonka APn porukat jostain syystä päästi tekemään sen perukirjan täytyy vastata siitä, ettei perukirja ole tehty vilpillisesti. Eli jos Kultaharkko oikeesti on 50000€ ei juristi voi hyväksyä sen arvottamista 5000€ perukirjassa

- se juristi kun vastaa myös lain edessä omista tekemisistään.

Joten, APn kannattaisi hankkia itselleen juristi selittämään nämä asiat ja sitten pitämään hänen puoltaan jaossa. Kenenkään ei ole pakko hyväksyä ”minä otan maat ja metsät ja talon ja sinä saat sen arvon 10000€” vaan voi ihan vapaaati vaatia, että kaikki laitetaan puoliksi, voi vaatia sitä maata myös omaksi osuudekseen, ja riitatilanteessa vaatia omaisuuden myymistä. Ehkäpä APn kannattaa myös vaatia ulkopuolista pesänjakajaa, joka olisi neutraali - eli ei enää ketään kenenkään tuttuja, jos tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus arveluttaa.

Se on nimenomaan näin ja useaan kertaan tässäkin ketjussa rautalangasta väännetty. Myyntitilanteessa luovutusvoittovero maksetaan perukirjassa ilmoitetun arvon ja saadun myyntihinnan erotuksesta ja se vero onkin jo paljon korkeampi kuin perintövero. On todella typerää verosuunnittelua ilmoittaa perukirjaan alhaisempi hinta perintöveron välttämiseksi, jos tarkoituksena on myydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska asiaan liittyy enempikin ja joka on epärehellisellä pohjalla tehty ja jos verottaja tarkistaa tämänkin asian jossakin vaiheessa, niin ei sitä halua olla sellaisessa mukana. Jos kerta tietää asioiden menneen väärin, niin miksi minun pitää suojella rikollista?

Suojella rikollista? Kuulostaa nyt siltä, ettet jostain syystä pidä jostakusta sukulaisesta, ja haluat tälle vaikeuksia.

Ihan sama mitä selitän. Ko henkilö tehnyt tarpeeksi vääryyksiä, vahinkoa ja rikkonut lakia. Pitääkö sellaista suojella ja jopa niin että voin itse joutua selvittelemään vaikkakin vaan osallisuuteni perukirjan tietojen antamiseen tai saada verokorotusta? Never!

Näin eli kyse oli vain henkilökohtaisesta kostosta. Kuten tällaisessa aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jako on tulevaisuuden rumba. Saimme kuitenkin veropäätöksen ja määräajan sisällä pitäisi esittää korjauspyyntö. Perukirjan antaja ei suostu tekemään korjausta eikä hänen asianajaja. ap 

Edelleen on ihan helvetin epäselvää miksi siihen pitäisi mitään korjauksia tehdä?

Aloituksessa lukee, että kiinteistöjen arvoksi oli ilmoitettu 30 % käyvästä arvosta. Ap sai oikean arvion perunkirjoituksen jälkeen.

Niin? Jos verottaja on hyväksynyt alemman arvon on se tässä tapauksessa ihan yhtä oikea kuin se korkeampikin arvo. Eli miksi se pitäisi korjata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluatte maksaa enemmän perintöveroja kuin on pakko?

Tämä... Perunkirjoitusta laadittaessa ahatellaan nimenomana sitä perinnönsaajan taloudellisen taakan minimointia. Kuolinpesän arvo arvioidaan ihan tahallaan alakanttiinm jottei perijälle tulisi niin paljoa perintöveroa maksettavaksi. Omaisuuden haltija saa toki sitten sen jälkeen kaupata vaikka taloaan paljon suuremmalla summalla, kuin mitä siitä perunkirjoitukseen arvioitiin tms. omaisuutta. Tämä on ihan normaalia ja sallittua verokikkailua. Mikä tässä muka mättää? 

Mutta kauppaaja joutuu sitten maksamaan enemmän myyntivoittoveroa koska se lasketaan perukirjaan merkitys arvosta. Näin meille ainakin sanottiin.

APn kannattaisi nyt oikeasti palkata oma asianajaja eikä vai nitistä ettei tuo ’konna’ Eikä ’konnan juristi’ suotu tekemään muutoksia. Tai vaikkapa mennä perukirjan kanssa verovirastoon kysymään, mahtoiko tämä mennä oikein.

Talon VEROTUSarvo on yleensä aina selvästi pienempi kuin Päivän todellinen arvo. Se on laskennallinen arvo, ja sen ’konnan juristin’ jonka APn porukat jostain syystä päästi tekemään sen perukirjan täytyy vastata siitä, ettei perukirja ole tehty vilpillisesti. Eli jos Kultaharkko oikeesti on 50000€ ei juristi voi hyväksyä sen arvottamista 5000€ perukirjassa

- se juristi kun vastaa myös lain edessä omista tekemisistään.

Joten, APn kannattaisi hankkia itselleen juristi selittämään nämä asiat ja sitten pitämään hänen puoltaan jaossa. Kenenkään ei ole pakko hyväksyä ”minä otan maat ja metsät ja talon ja sinä saat sen arvon 10000€” vaan voi ihan vapaaati vaatia, että kaikki laitetaan puoliksi, voi vaatia sitä maata myös omaksi osuudekseen, ja riitatilanteessa vaatia omaisuuden myymistä. Ehkäpä APn kannattaa myös vaatia ulkopuolista pesänjakajaa, joka olisi neutraali - eli ei enää ketään kenenkään tuttuja, jos tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus arveluttaa.

Mutta toisaalta, jos aloittaja on vain vakavasti mielenterveysongelmainen sukulainen, jolla on harhaisia kaunoja kaikkia läheisiään kohtaan, voisi olla fiksumpaa keskittyä omaan terapiaan lakimiesten palkkaamisen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska asiaan liittyy enempikin ja joka on epärehellisellä pohjalla tehty ja jos verottaja tarkistaa tämänkin asian jossakin vaiheessa, niin ei sitä halua olla sellaisessa mukana. Jos kerta tietää asioiden menneen väärin, niin miksi minun pitää suojella rikollista?

Suojella rikollista? Kuulostaa nyt siltä, ettet jostain syystä pidä jostakusta sukulaisesta, ja haluat tälle vaikeuksia.

Ihan sama mitä selitän. Ko henkilö tehnyt tarpeeksi vääryyksiä, vahinkoa ja rikkonut lakia. Pitääkö sellaista suojella ja jopa niin että voin itse joutua selvittelemään vaikkakin vaan osallisuuteni perukirjan tietojen antamiseen tai saada verokorotusta? Never!

Epäselvyydet kannatta selvitellä heti ja tehdä kaikki paperit kuntoon. Verottaja voi kysellä useiden vuosien päästä vaikka mitä selvityksiä perintöihin liittyen. Myöhemmin yllätysverojen maksaminen on ongelmallista, jos oma tili on tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluatte maksaa enemmän perintöveroja kuin on pakko?

Tämä... Perunkirjoitusta laadittaessa ahatellaan nimenomana sitä perinnönsaajan taloudellisen taakan minimointia. Kuolinpesän arvo arvioidaan ihan tahallaan alakanttiinm jottei perijälle tulisi niin paljoa perintöveroa maksettavaksi. Omaisuuden haltija saa toki sitten sen jälkeen kaupata vaikka taloaan paljon suuremmalla summalla, kuin mitä siitä perunkirjoitukseen arvioitiin tms. omaisuutta. Tämä on ihan normaalia ja sallittua verokikkailua. Mikä tässä muka mättää? 

Mutta kauppaaja joutuu sitten maksamaan enemmän myyntivoittoveroa koska se lasketaan perukirjaan merkitys arvosta. Näin meille ainakin sanottiin.

Jep. Riippuu mitä ja miten nopeasti olisit myymässä. Jos myynti on ajankohtainen joskus 5-10v kuluttua, ei sillä peeukirjan arvolla ole merkitystä mutta en muista olisiko ollut niin, että 2v sisään myynnistä katsotaan tuo perintöveroarvo. Osakkeissa yms sitten toki mahdollisesti arvo voi olla isompi/pienempi ihan kurssivaihteluun mukaan ja tarpeeksi kauan kun niitä pitää niin selviää hankintameno-olettamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluatte maksaa enemmän perintöveroja kuin on pakko?

Tämä... Perunkirjoitusta laadittaessa ahatellaan nimenomana sitä perinnönsaajan taloudellisen taakan minimointia. Kuolinpesän arvo arvioidaan ihan tahallaan alakanttiinm jottei perijälle tulisi niin paljoa perintöveroa maksettavaksi. Omaisuuden haltija saa toki sitten sen jälkeen kaupata vaikka taloaan paljon suuremmalla summalla, kuin mitä siitä perunkirjoitukseen arvioitiin tms. omaisuutta. Tämä on ihan normaalia ja sallittua verokikkailua. Mikä tässä muka mättää? 

Mutta kauppaaja joutuu sitten maksamaan enemmän myyntivoittoveroa koska se lasketaan perukirjaan merkitys arvosta. Näin meille ainakin sanottiin.

Jos kohde on tarkoitus myydä, niin se kannattaa myydä ennen jakoa. Muussa tapauksessa arvo niin alas kuin laki ja sielu sietää, kirjat sisään kahdeksi vuodeksi ja myyntiin verottomana sitten joskus aikanaan. Tai jos myynti tapahtuu muuten vaan joskus pitkän ajan kuluttua ja kyseessä on esim. vuokralla ollut kerrostaloasunto niin myydessä voidaan käyttää hankintameno-olettamaa perunkirjan arvon sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluatte maksaa enemmän perintöveroja kuin on pakko?

Tämä... Perunkirjoitusta laadittaessa ahatellaan nimenomana sitä perinnönsaajan taloudellisen taakan minimointia. Kuolinpesän arvo arvioidaan ihan tahallaan alakanttiinm jottei perijälle tulisi niin paljoa perintöveroa maksettavaksi. Omaisuuden haltija saa toki sitten sen jälkeen kaupata vaikka taloaan paljon suuremmalla summalla, kuin mitä siitä perunkirjoitukseen arvioitiin tms. omaisuutta. Tämä on ihan normaalia ja sallittua verokikkailua. Mikä tässä muka mättää? 

Mutta kauppaaja joutuu sitten maksamaan enemmän myyntivoittoveroa koska se lasketaan perukirjaan merkitys arvosta. Näin meille ainakin sanottiin.

Jep. Riippuu mitä ja miten nopeasti olisit myymässä. Jos myynti on ajankohtainen joskus 5-10v kuluttua, ei sillä peeukirjan arvolla ole merkitystä mutta en muista olisiko ollut niin, että 2v sisään myynnistä katsotaan tuo perintöveroarvo. Osakkeissa yms sitten toki mahdollisesti arvo voi olla isompi/pienempi ihan kurssivaihteluun mukaan ja tarpeeksi kauan kun niitä pitää niin selviää hankintameno-olettamalla.

Hankintameno-olettamaa voi mielestäni käyttää aina, mutta se on alle 10 vuotta omistetusta kiinteistöstä vain 20% myyntihinnasta.

Mutta edelleen, rautalangasta vääntäen: Jos kiinteistö on tarkoitus myydä, on kaikkein järkevintä myydä se ennen jakoa. Muussa tapauksessa luonnollisesti se otetaan asuinkäyttöön ja asutaan siellä vähintään se 2 vuotta että voidaan myydä verottomana sitten aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska asiaan liittyy enempikin ja joka on epärehellisellä pohjalla tehty ja jos verottaja tarkistaa tämänkin asian jossakin vaiheessa, niin ei sitä halua olla sellaisessa mukana. Jos kerta tietää asioiden menneen väärin, niin miksi minun pitää suojella rikollista?

Suojella rikollista? Kuulostaa nyt siltä, ettet jostain syystä pidä jostakusta sukulaisesta, ja haluat tälle vaikeuksia.

Ihan sama mitä selitän. Ko henkilö tehnyt tarpeeksi vääryyksiä, vahinkoa ja rikkonut lakia. Pitääkö sellaista suojella ja jopa niin että voin itse joutua selvittelemään vaikkakin vaan osallisuuteni perukirjan tietojen antamiseen tai saada verokorotusta? Never!

Näin eli kyse oli vain henkilökohtaisesta kostosta. Kuten tällaisessa aina.

En ymmärrä, miten se on kostoa, jos haluaa omalta osuudeltaan tehdä asiat oikein. Pesän pimittäjät muilta osakkailta tekevät väärin.

Ap, onko kiinteistö tarkoitus myydä?

Todella mielenkiintoinen keskustelu.

Mitenhän toimittaisiin tilanteessa, jossa pesän jakaa kuolleen maanviljelijä-avioparin kaksi lasta. Testamentissa toiselle määrätään suvun maatila, jonka arvo 100ke; muu omaisuus 120ke jaetaan tasan siten, että molemmat saavat yhtä paljon.

Oikeudenmukaisessa tilanteessa toinen saa tilan ja 10ke, toinen loput. Jos perukirjassa tila oltaisiinkin arvotettu vaikka 30ke:n arvoiseksi ja muu omaisuus täyteen 120ke:n arvoonsa, jakautuisiko pesä automaattisesti siten, että toinen saa oikeasti arvokkaan tilan ja 45ke muuta omaisuutta, ja toinen joutuu tyytymään 75ke:on? Vai pystyisikö tuo vähemmän saava riitauttamaan maatilan arvon pesänjaossa tai vaatimaan testamentista huolimatta tilan myymistä ja rahat puoliksi?

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen keskustelu.

Mitenhän toimittaisiin tilanteessa, jossa pesän jakaa kuolleen maanviljelijä-avioparin kaksi lasta. Testamentissa toiselle määrätään suvun maatila, jonka arvo 100ke; muu omaisuus 120ke jaetaan tasan siten, että molemmat saavat yhtä paljon.

Oikeudenmukaisessa tilanteessa toinen saa tilan ja 10ke, toinen loput. Jos perukirjassa tila oltaisiinkin arvotettu vaikka 30ke:n arvoiseksi ja muu omaisuus täyteen 120ke:n arvoonsa, jakautuisiko pesä automaattisesti siten, että toinen saa oikeasti arvokkaan tilan ja 45ke muuta omaisuutta, ja toinen joutuu tyytymään 75ke:on? Vai pystyisikö tuo vähemmän saava riitauttamaan maatilan arvon pesänjaossa tai vaatimaan testamentista huolimatta tilan myymistä ja rahat puoliksi?

Tämä juuri on mielenkiintoinen ongelma, jota täällä ei kakki ymmärrä.

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen keskustelu.

Mitenhän toimittaisiin tilanteessa, jossa pesän jakaa kuolleen maanviljelijä-avioparin kaksi lasta. Testamentissa toiselle määrätään suvun maatila, jonka arvo 100ke; muu omaisuus 120ke jaetaan tasan siten, että molemmat saavat yhtä paljon.

Oikeudenmukaisessa tilanteessa toinen saa tilan ja 10ke, toinen loput. Jos perukirjassa tila oltaisiinkin arvotettu vaikka 30ke:n arvoiseksi ja muu omaisuus täyteen 120ke:n arvoonsa, jakautuisiko pesä automaattisesti siten, että toinen saa oikeasti arvokkaan tilan ja 45ke muuta omaisuutta, ja toinen joutuu tyytymään 75ke:on? Vai pystyisikö tuo vähemmän saava riitauttamaan maatilan arvon pesänjaossa tai vaatimaan testamentista huolimatta tilan myymistä ja rahat puoliksi?

Ilman testamenttiakin lopputulos on epäoikeudenmukaien. Tilan arvoksi ilmoitettu 30ke, muu omaisuus 120 ke, perintö puoliksi eli 75ke per lapsi.  Toinen on asunut tilalla ja haluaa jäädä sinne asumaan. Toinen ei ole käynyt tilalla. Tilalle jäävä saa siten 45ke ylimääräistä, syystä että ilmoitti tilan arvon virheelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen keskustelu.

Mitenhän toimittaisiin tilanteessa, jossa pesän jakaa kuolleen maanviljelijä-avioparin kaksi lasta. Testamentissa toiselle määrätään suvun maatila, jonka arvo 100ke; muu omaisuus 120ke jaetaan tasan siten, että molemmat saavat yhtä paljon.

Oikeudenmukaisessa tilanteessa toinen saa tilan ja 10ke, toinen loput. Jos perukirjassa tila oltaisiinkin arvotettu vaikka 30ke:n arvoiseksi ja muu omaisuus täyteen 120ke:n arvoonsa, jakautuisiko pesä automaattisesti siten, että toinen saa oikeasti arvokkaan tilan ja 45ke muuta omaisuutta, ja toinen joutuu tyytymään 75ke:on? Vai pystyisikö tuo vähemmän saava riitauttamaan maatilan arvon pesänjaossa tai vaatimaan testamentista huolimatta tilan myymistä ja rahat puoliksi?

Testamentin sisältöä ei voi muuttaa, eikä sen perusteella tilan myymistä. Pitäisi riitauttaa tilan arvo. Sitä ap kai hakeekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella mielenkiintoinen keskustelu.

Mitenhän toimittaisiin tilanteessa, jossa pesän jakaa kuolleen maanviljelijä-avioparin kaksi lasta. Testamentissa toiselle määrätään suvun maatila, jonka arvo 100ke; muu omaisuus 120ke jaetaan tasan siten, että molemmat saavat yhtä paljon.

Oikeudenmukaisessa tilanteessa toinen saa tilan ja 10ke, toinen loput. Jos perukirjassa tila oltaisiinkin arvotettu vaikka 30ke:n arvoiseksi ja muu omaisuus täyteen 120ke:n arvoonsa, jakautuisiko pesä automaattisesti siten, että toinen saa oikeasti arvokkaan tilan ja 45ke muuta omaisuutta, ja toinen joutuu tyytymään 75ke:on? Vai pystyisikö tuo vähemmän saava riitauttamaan maatilan arvon pesänjaossa tai vaatimaan testamentista huolimatta tilan myymistä ja rahat puoliksi?

Testamentin sisältöä ei voi muuttaa, eikä sen perusteella tilan myymistä. Pitäisi riitauttaa tilan arvo. Sitä ap kai hakeekin.

Jos tulee riitaa, niin pesänjakaja päättää jaosta. Tästä voi sitten vielä riidellä oikeudessa. Kannattaisi siis hankkia ja esittää todisteita maatilan arvosta ja näillä vaikuttaa pesänjakajan päätökseen.

Usein käy, ikävä kyllä, niin, että se huijari ja suulain tyyppi saa eniten.