Lue keskustelun säännöt.
Mitä kappaletta ette voi kuunnella itkemättä ja miksi?
Itselläni PMMP:n Lautturi. Sanat liippaavat liian läheltä. Toinen samaa teemaa käsittelevä kappale Johanna Kurkelan Prinsessalle, jossa hyvästellään läheinen viimeiselle matkalle.
Kommentit (997)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finlandia Sibelius-orkesterin soittamana livenä. Huhhuh. Isoisäni oli rintamalla.
Hetken haave haipuos haivu,
mielen myrsky tyyneksi taivu,
aatos muistojen yöhön vaivu,
varjojen virttä nyt laulamme.
Kerran te nousitte sankari-innoin
kaikkenne annoitte kallehin linnoin,
uhrimme muistamme polttavin rinnoin,
siunattu olkohon muistonne!
Kyllä se Prinsessalle koskettaa. En pysty itkemättä kuuntelemaan. Oma tyttövauva kuoli kohtuun raskauden puolivälissä ja synnytin kuolleen sikiön. Hän oli täydellinen pieni prinsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin itsenäisyyspäivänä Taistoihin tiemme kun toi. Käyn joka vuosi itkemässä sankarivainajien haudoilla.
Kaikki neljä isovanhempaani kokivat sodan. Mummon isä ja kaksi isoveljeä kaatuivat sodassa. Mummoni oli ollut silloin 14 v. ja lähti kuljettamaan karjaa rajan pinnasta kohti savoa siskonsa kanssa. Olivat itkeneet koko matkan, koska tieto isän ja veljien kuolemasta tuli juuri ennen lähtöä. Ei mitään kriisiapua tarjottu, hyvä jos leipää ja yösijan jostain talosta sattui saamaan.
Toisen puolen mummin kotitalo jäi rajan taakse. Hänen isänsä tuikkasi kaiken tuleen kun viimeisen kerran lähtivät karjalasta. En voi edes ymmärtää, miten ihminen voi selvitä sellaisesta. Sinne jäi kaikki, ei ollut aikaa ottaa mitään mukaan, kun piti paeta.
Ukkini haavoittui rintamalla taistellessaan 17-vuotiaana poikana. Vasta vanhana hän kertoi, kuinka moni oli menettänyt henkensä hänen syystään. Syyllisyys siitä oli koko loppuelämän mittainen. Nuori poika laitetaan sinne vammautumaan/kuolemaan ja joutuu tekemää tekoja, joista jää loppuelämän traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petri Laaksosen:
Täällä Pohjantähden alla. Hyvin koskettava, varsinkin kohta: Minä tulen, minä lähden. Vain pohjantähden nähden itken vuokses kyyneleen.
-Näin tällä hetkellä..
Tässä laulussa harvinaisen masentavat sanat, jopa suomi-iskelmäksi.
palefasen, anssi avokelan ja muittenkin woke magneettien tuontantoa en oksentamati saata kuunnella. kuustonen ja läntinenkin saa närästyksen nousemaan kulkkuseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On niitä aika monia, mutta nyt en muista kuin "vuosi vanha vaipui hautaan riemuiineen ja murheineen.."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jope Ruonansuun Enkeleitä toisillemme enkä nyt vitsaile.
Oli suuria suosikkiviihdyttäjiä ja kun lähti niin muistoksi kuuntelin myös näitä vakavia kappaleita huumorikappaleiden ohella.
Tämä kosketti eläessään, mutta enemmän taas kuoleman jälkeen kun ajatteli, että nyt hänkin siirtyi viihdyttäjäenkeliksi. Myös vakavemmista joululauluistaan Tonttu ja enkeli koskettaa tähän aikaan vuodesta, tätähän myös Yölintu esittänyt.
Amazing grace säkkipillillä soitettuna tuo aina kyyneleet silmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tänään viimeksi itkin kirkossa kun kuuntelin Finlandian urkujen ja kuoron säestämänä, tuli sodassa ollut pappa mieleen.
Finlandia- hymni lopussa pato aukeaa.
Useita sankarihautoja suvussa, niinkuin 100.000:lla muullakin. Koti jäänyt Kannakselle.
Jääkärimarssi ja Evakon laulu.
En ole erityisen isänmaallinen, mutta nuo kaksi biisiä saa aina hanat auki.
Edvard Griegin " Solveigin laulu". Se on vaan niin ihana.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Sinun omasi ain oon.
Tamara Lund lauloi ennen kuolleen sulhasensa hautajaisia Rami, en muista nimeään.
Rami Sarmasto.
Jumala ompi linnamme, VK 170. Isänmaan kohtalonhetkien virsi.