Mitä kappaletta ette voi kuunnella itkemättä ja miksi?

Anssi Kelan Ilves

Läinen lapsi on kuin laulun poika.

Joulukertomus (Leevi and the Leavings), jossa vanha pariskunta muistelee menneitä jouluja ja yhtäkkiä kylään tulee tytär lapsi sylissään. Eilen kosketti se kohta "olet laihtunut ja liian hento, joulun ihme, tähdenlento".

Mariskan Kukkurukuu, joka kertoo siitä, että jotain traagista on tapahtunut. Kappaleen voi kuulla niinkin, että siitä huolimatta vielä on mahdollisuus selvitä. Samoin on Ellinooran Funeral song, jossa erityisesti kohta siitä, ettei koskaan saa rakastaa. Kumpikaan ei ole välttämättä niin synkkä, mutta itse nappaan näistä kappaleista enemmän synkän tunnelman. 

Nordman - Det sista du ser

Ostin Ingenmansland-levyn samana vuonna kun sain ensimmäisen oman kissani. Tästä tulee mieleen kevät 2008 kun se alkoi sairastella ja juuri ennen vappua kuoli. Olin lopetuksessa mukana ja silittelin ja juttelin sille kunnes sen sydän lakkasi lyömästä. Ystävä jolta kissan olin saanut, kuoli muutamaa vuotta aiemmin äkilliseen sairauskohtaukseen, joten se oli enemmän kuin "pelkkä" kissa.

Onhan noita.

Finlandia

Suvivirsi.

Varpunen jouluaamuna. Topelius kirjoitti sen menetettyään poikansa. Itselläni tyttövauva varpusena jouluaamuna.

Niitä on ainakin kaksi

Veteraanin Iltahuuto ( ja vielä jos tämän kuulee Veteraanikuoron laulamana) , olen laittanut perusteluja tähän Aiemmin kun tätä kysyttiin aiemmin kun tämä kysymys niin perusteluni Ei muutu.

Seuraavaksi Konstan Joulu

Samoin Joulurauhaa joululaulu kun siinä mennään haudalle .

Ja tämä Aurinko nousee on kastetta maassa , kohdata ystävä kallein niin Kaunis on maa , korkea taivas .Aika on herättää nousta ja lähteä. Aika on jäähyväisten.

Tämän laulun syntyhän tullut siitä kun Joku koulupoika oli jäänyt auton alle ja kuollut.

Näin minä olen tämän laulun alkuperästä lukenut.

Onhan näitä.

Tosiaankin tämä Konsta Jylhän joululaulu, minkä edellinen kirjoittaja mainitsi. Tämä on ollut koskettava aina mutta erityisesti siitä lähtien, kun itse olen ollut äiti.

https://hoitajat.net/ajankohtaista/ensihoitajien-upea-tulkinta-evakon-l…

Voisi olla oman suvun historiasta. Ja silti tässä sitä taas mennään, koko Suomi, vapaana. Jos tuo sota olisi hävitty (siis oikeasti hävitty eli maa miehitetty), meitä olisi pari vain miljoonaa täällä Stalinin kostopuhdistusten jäljiltä, ja toiset parimoljoonaa venäläisiä pakkosiirtolaisia.

Vain 2 kipaletta saa kyyneliin:

ja

Ja ai niin, vielä tämä:

Ariana Granden Everytime.

Vierailija kirjoitti:

Ariana Granden Everytime.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tulee aina hirveä ikävä vanhaa ihastusta kun kuuntelee tätä.

ihana kappale 😢💕

Vierailija kirjoitti:

Evakon laulu. Pari säkeistöä sinnittelen, aivan varmana siitä etten varmasti itke, heh heh, naurattaa kunnes alkaa vähitellen puristaa rinnasta, leuka väpättää ja kyynel valua. Siis niin noloa. Enkä ymmärrä miksi, mummo oli kyllä Karjalasta mutta ei siitä koskaan puhuttu. Riimit ovat jotenkin niin hienot, joka säkeistössä tulee pieni karmea yllätys. Tyyliin  "Kirje tuli isältä: Mie pääsen pian siviiliin. Tulikin ja kirkon viereen sankarhautaan siunattiin." 

Alkoi muuten puristaa mahasta kun kirjoitin noita sanoja. Aaaargh. 

Mulla tää sama. Ja se loppu vielä " mie istun pienen veljen kanssa siinä pellonlaidalla, kerron hälle kuinka kaunis oli kerran Karjala".

Tulee nytkin tippa silmään ja menee kylmät väreet. Mummini oli myös Karjalasta.

Vaiennut viulu vaarin hautajaisissa.

En muista laulun nimeä enkä laulajaa, mutta kertosäe menee kutakuinkin näin. "Vain pinen palasen maata sait laihoille luillesi". Toinen on "Alfonsoona ja meri", komas "Tuikkikaa, oi joulun tähtöset".

Aranjuez tyttäreni muistotilaisuudessa. En usko että koskaan enää kuuntelen sitä 😢

Varpunen jouluaamuna saa itkemään kaikkialla. Samanikäisiä lapsia itsellä, niin laulun historia koskettaa.

Vierailija kirjoitti:

Vesalan Sinuun minä jään. Itketti jostain syystä ensikuulemalta.

Koivun huminaa kuulen, kun toukokuussa nurmella makaan.

Jokaisen kevätlaulun osaan ulkoa.

Ja yksin laulan kotiinpäin, kun kuljen.

Milloin huomasin? Sä tartuit käteen jota tuskin ojensin.

Ja pian toinen siinä vierellä makaa.

Etsii sitä samaa pientä neliapilaa.

Sen antaa lyhyt kesä. Sinuun minä jään.

Me pilvien patsaita vain jäljennetään,

mutta ne muuttuu katoaa niin nopeaan

ja piirustukset jäävät kesken.

Niinkuin mekin ilmaan piirrytään. Sinuun minä jään.

Sinuun minä jään,

kun kevätlauluja ei lauleta enää.

Sitten kun kuivuneet on juhlaseppeleet.

Pöydät on siivottu ja vieraat menneet.

Koetan kiiruhtaa.

Pilvien patsaat jälleen muuttaa muotoaan.

On vielä hoitamatta monta asiaa,

mutta miksi en voi muistaa ainoatakaan.

Sä teitkin maailmasta kauniimman elää.

Nään taivaalla, kun putoo tähti pimeään.

Jos mekin kerran täältä samoin kadotaan,

kuin tähdenlennot avaruuteen.

Sinua en aio unohtaa.

Sinuun minä jään.

Sinuun minä jään.

Sama kappale, mutta liikuttavammin sen esittää Aksel Kankaanranta.