Mitä kappaletta ette voi kuunnella itkemättä ja miksi?
Itselläni PMMP:n Lautturi. Sanat liippaavat liian läheltä. Toinen samaa teemaa käsittelevä kappale Johanna Kurkelan Prinsessalle, jossa hyvästellään läheinen viimeiselle matkalle.
Kommentit (997)
Vierailija kirjoitti:
The Alan Parsons Project : Old and Wise. Kyyneleet tulee silmiin jo kun muistelen kappaletta mielessäni ja muistan rakkaan ystävän, veljen, joka kuoli liian nuorena.
"And oh when I'm old and wise
Bitter words mean little to me
Autumn Winds will blow right through me
And someday in the mist of time
When they asked me if I knew you
I'd smile and say you were a friend of mine".
Lisäksi Evakon laulu, Täällä Pohjantähdessä alla ja kaikki, mikä vähänkään liittyy Karjalaan ja Suomen itsenäisyyteen, Finlandia.
Alan parsonsilta tulee mieleen Eye in Sky. On hienoja biisejä.
Nyt viimeksi liikutti Hectorin Tuulisinä öinä ja Leevi & the leavingsin En tahdo sinua enää. Nuo ei vaan vanhene.
En ala itkeä, mutta mulle tulee joistain 70-80 -luvun iskelmistä hyvin surullinen olo, vaikea jopa kuunnella. Jostain lapsuudesta se nousee, vaikka ei se surullista ollut.
Ainut kappale mikä on saanut mut itkemään oli Chisun Mun koti ei oo täällä. Silloin asuin kaupungissa joka ei tuntunut kodilta ja olin parisuhteessa joka ei tuntunut hyvältä joten kappaleen sanoitus osu ja uppos. Nyt olen onneksi päässyt pois siitä parisuhteesta ja kaupungista.
Leijonakuninkaasta "Can you feel the love tonight".
-Monesti mainittu Johanna Kurkelan Prinsessalle
-Varpunen jouluaamuna
-Sylvian joululaulu
-Jenni Vartiainen Muistan kirkkauden
-Sydämeeni joulun teen
Ym ym.. monet joululaulut.. syyt kyynelille ovat sekä nostalgiassa että kappaleiden sanomissa.. Muistan kirkkauden siksi, että se saa kaipaamaan takaisin sinne kirkkauteen..
Alan Parsons Projectin Oh Life. Se on mun syvimmän masennuksen biisi, ja vie niin pimeään tilaan, että tuntuu ettei sieltä ole ulospääsyä.
Sitten mulla on tapana jokaiselle edesmenneelle rakkaalle omistaa yksi kappale. Ja kaikki nämä saa itkemään. Mm Kaija Koon Kuka keksi rakkauden, en vaan pysty kuuntelemaan ainakaan kuivin silmin.
sitä muissä se yks urho joikaa suuuuudelllaaaan suuuuudelllaaan suuudelllaan varmaan koko kolme minuuttia,sitä vois käyttää poliisikuulusteluissa,kaikki tunnustaisi vaikka mitään ei o tehny,itken joka kerta kun kuulen...kauhusta!
Jenni Vartiaisen Minä sinua vaan.
Puolison sairastaessa kovin tuttuja fiiliksiä.
Vierailija kirjoitti:
En ala itkeä, mutta mulle tulee joistain 70-80 -luvun iskelmistä hyvin surullinen olo, vaikea jopa kuunnella. Jostain lapsuudesta se nousee, vaikka ei se surullista ollut.
Ne 70-luvun mollisävyiset mitälie -iskelmät ovat minustakin masentavaa kuunneltavaa, enkä niitä oikein halua kuunnellakaan. Olen syntynyt 70-luvun puolivälissä ja juuri nämä ankeat iskelmät loi pitkäksi aikaa ankean mielikuvan koko 70-luvusta, tykkään kasarin pirteästä, iloisesta ja innokkaasta musiikista paljon enemmän ja muutenkinhan 80-luku oli oikein mukavaa aikaa :)
Laura Närhi : Supersankari - hienoin kappale Suomessa ikinä
Veteraanin iltahuuto, Jääkärimarssi. Muistuu jo edesmenneet vuosien varrelta.
En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan.
Happoradion Kalifornia
Hevisauruksen yölamppu
Kappale Minä tiedostan. Sen esittää syvästi kehitysvammainen transsukupuolinen ilmastoaktivisti. Kylmät väreet joka kerta. .
Mun sydämeni tänne jää Katri Helenan laulamana. Se saa itkemään aina, kun sen kuulee oli mieliala sitten mikä tahansa
Kotiteollisuuden Aamu, Tätä kuuntelin, kun oli Jokelan kouluampumiset. Jotenkin siihen sen aina yhdistän.