Lue keskustelun säännöt.
Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?
Kerro mistä sinä aikuinen löysit viimeksi uuden ystävän? Onko sinulla jokin tietty paikka mistä niitä aina tarttuu mukaan? :)
Kommentit (428)
Opiskeluajoilta on viimeksi tarttunut ystäviä matkaan. Kavereita sitäkin enemmän, mutta ovat tosiaan vain kavereita ja heistäkin monen kanssa on välit viilenneet. Minulla on hyvä ja läheinen parisuhde, ja puolisoni kanssa voimme tehdä ja harrastaa oikeastaan mitä vain. En siis koekaan kaipaavani parisuhteen "ulkopuolelta" elämääni kuin niitä todellisia ystäviä, joista oikeasti pidän ja joiden seurassa viihdyn.
Toivon toki kuitenkin löytäväni samanhenkisiä ystäviä vielä näin aikuisenakin, vaikka jostain raskausajan tai äitiysloman aktiviteeteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- työpaikka
- soittoruokala
- chat
- (isot) sukujuhlat
Vierailija kirjoitti:
- työpaikka
- soittoruokala
- chat
- (isot) sukujuhlat
- harrastukset
Viidestä edellisestä työpaikasta on jäänyt oikein hyviä ystäviä 1-3 jokaisesta. Siitä olen kiitollinen. Olen 39 vuotias ja varmaan aika helposti avaan itseäni työpaikalla kun ystävystyminen on näinkin helposti sujunut.
Kummallista kyllä, en kaikista ystävistäni muista, missä ensikontakti heihin on ollut, netissä tai moskeijassa.
Yhteen ystävääni tutustuin istumalla bussissa hänen viereensä ja alkamalla jutella mukavia - tuntui melko luontevalta lähestyä saman vähemmistön edustajaa pienellä paikkakunnalla.
Toisen ystävän sain tilanteessa, jossa olin puhumassa puistossa juovien kansalaisten kanssa, puiston läpi pyörämatkalla ollut nainen pysähtyi, antoi minulle osoitteensa ja kutsui minut ystävällisesti kotiinsa jatkamaan keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin ok-taloon ja tutustuin naapureihin. Usein olen tutustunut uusiin ystäviin joidenkin jo aiemmin tuntemieni ihmisten kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänä kesänä. Olen 32. En olisi uskonut :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mistään koskaan ikinä... Viimeksi minulla oli ystävä 2007. Kaikki vaan loppuu... Yhtään uutta ystävyyttä/kaveruutta ei synny, kun olen kai niin kummallinen. Minulla ei ole ketään. N36
Täällä toinen!
AV on välillä ihan hyvä kaveri, vähän äkkipikainen ja ailahtelevainen, mutta silti aina paikalla.
Ei tässä ystäviä kaipaa kun on av.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naapurista, 10 vuotta sitten ja yhteydenpito on päivittäistä
Sukulaisen naapuri/kaveri. Asuin hetken sukulaiseni luona, niin tutustuttiin. Meillä on ikäeroa enemmän kuin minulla ikää, mutta tullaan tosi hyvin juttuun. Hänestä on tullu minulle rakas. Kertoillaan tarinoita, mitä on elämässämme nähty ja koettu ja liikutaan luonnossa. On neuvonut minua nuorempaa ihmissuhteissa ja muuten elämässä ja auttanut ja tukenut. Minä samoin pyrkinyt neuvomaan ja auttamaan asioissa, jotka hänelle on vaikeita ja joista minulla on ymmärrystä.
Ystävien saaminen aikuisena tuntuu kyllä olevan harvinaista. Jokunen vuosi sitten muutin ittelleni outoon kaupunkiin. Löysin aika pian pari miespuolista kaveria. Ei siitä vaan tainnu ystävyyttä syntyä. Toinen ois ilmeisesti halunnu jotain enemmän, kuin ystävyyttä. Toinen ois halunnu käyttää valtaa minuun. Tutustuin ihaniin naispuolisiinkin ihmisiin siellä. Yhteen itteäni 10v. nuorempaan leipäjonossa. Hän loukkaantu, kun menin pöljänä autistina mainitsemaan, että hän näyttää paremmalta ilman meikkiä... Sitte tutustuin itteäni reilusti vanhempaan naisihmiseen, mutta hän luuli, että haluan jotain lesboilua, kun halasin... Ei oo aikusilla helppoa. Jotenki ollaan niin varautuneita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töistä, vapaahtoistoiminnasta, naapurista, kavereiden kavereista.
Uusi naapuri muutti taloon, minulla oli vapaa-aikaa niin autoin kantamaan tavaroita. Ollaan samanhenkisiä ihmisiä niin ystävystyminen oli helppoa.
Se on varmaan paljon siitä omasta asennoitumisesta kiinni?
Itse olen alkanut löytänyt kavereita, kun olen jotenkin vapaampi enkä ole niin itsekriittinen, ja olen myös tietyllä lailla utelias niiden toisten ihmisten suhteen ja olen ajatellut, että olen ihan hyvää seuraa ja olen ajatellut että nuo on mielenkiintoisia ihmisiä.
Naapurista ja työpaikalta.
Olen myös miettinyt sen tason, että minun ei tarvitse olla kaikkien kanssa yhtä ylin ystävä kuin joidenkin vanhojen ystävien. Voin tavallaan pinnallisemmin tutustua ja kaverustua. Sekin on kivaa.
Av on mun ainut ystävä mieheni lisäksi. Muita en kaipaakaan enää.
Minulla oli ennen paljon tuttuja, ystäviä ja pari sydänystävääkin. Sitten elämä vei sinne tänne, ihmiset muuttuivat jne. Parhain ystäväni lähti Maito baari-nimiseen uskonlahkoon ja muuttui täysin. Hän oli kuin aivopesty ja tapaamiset ahdisti syyllistämisineen. Päästin irti siitä oman mielenterveyteni vuoksi.
Jotenkin en enää edes jaksa ihmisiä, suurin osa on ilkeitä tai eivät omaa sosiaalisia taitoja tms jolloin tapaamisissa on sellainen väsyttävä jännite.
Olen viime aikoina pohtinut onko ystävyys oikeasti edes mikään olemassa oleva ilmiö. Mitä se tarkoittaa.. Ehkä joillekin on, minulle ei enää taida olla olemassa.
Taisi olla tuo naapurin ihana ihminen, joka auttoi minua hädän hetkellä. Siitä lähtien puolin ja toisin oltu jeesimässä toisiamme ja siinä sivussa pikku hiljaa käyty tutummiksi.
Töistä olen saanut uusia ystäviä ja myös lasten harrastusten kautta.
N42
Viimeksi löysin hyvän ystävän pari vuotta sitten harrastuksen parista. Tämä henkilö tuli uutena jäsenenä harrastusryhmäämme, ja meillä synkkasi heti. Viimeksi eilen nähtiin hänen kotonaan. Olen yli 40, uusi ystäväni yli 50.