Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?

Lapsen kaverin vanhempi

Vierailija kirjoitti:

Eipä niitå mistään löydä, varsinkaan tällainen, jolla ei ole koskaan oikeaa ystävää ollutkaan. Olin aina se kolmas tai viides pyörä, varakaveri, jonka kanssa vietettiin aikaa silloin, kun se parempi kaveri oli kipeänä tai sen kanssa oltiin riidoissa.

Kirjeystävä mulla joskus oli, ainoa ihminen, jolle saattoi kertoa ihan kaiken, mutta kun sitten tavattiin vuosien k-vaihdon jälkeen kasvokkain, tuntui, että oltiin ihan eri planeetoilta. Ehkä vain en osannut avautua samalla tavoin kasvokjain kuin paperilla, tai ehkä vain tuntui, että olen hänellekin kuitenkin vain kaveri enemmän kuin ystävä. Joskus on jälkeen päin harmittanut, että eksyttiin toisiltamme. Olin vain siinä vaiheessa jo niin kyyninen, etten enää uskonut löytäväni oikeaa ystävää, eikä sellaista ole sitten koskaan löytynytkään.

Kavereita olen saanut aina helposti, opiskelupaikoissa ja muualla. Olen avoin ja auttavainen ihminen, vaikka olenkin introvertti, mutta nämä kaverisuhteet ei koskaan ole kehittyneet ystävyydeksi. Ihmiset käyttää kiltteyttäni hyväksi, eikä mulle kukaan kerro asioistaan, vaikka itse kertoisin muille. Olen toki myös laiska yhteydenpitäjä, tosiaan se introvertti, eli en kauheasti piittaa käydä ulkona ja köyhäkin vielä, eli varaa ei ole tehdä mitään "kivaa" yhdessä kovin usein. Aika outo persoonakin taidan olla, tykkään koirista ja kirjoittamisesta, metsästä ja musiikista, lautapeleistä, koti-illoista, enemmän kuin baareista, kahviloista, meikeistä ja merkkilaukuista. Harvapa tällaisen kanssa jaksaa kauaa kaveeratakaan, ihan ymmärrettävää sekin, joten olen lakannut jo yrittämästä.

N36

Mutta jossain vaiheessa siis yritit? Kutsuit niitä kavereita luoksesi kahville tai kysyit heiltä voiko tulla käymään? Kysyit seuraksi lenkille tai muuhun puuhaan? Siitähän se ystävyys syvenee että viettää aikaa yhdessä ja siinä kannattaa olla aktiivinen.

Lapset olivat ystäviä tarhassa. Eivät enää, mutta äidin kanssa ollaan

Iltakoulusta. Piti tehdä paljon paritöitä, ryhmätöitä. Ystävystyin.

Harrastuspiiristä

Kaukainen sukulainen muutti alueelle

Naapuritalosta. Tutustuttiin fb kaupoissa.

Minä olen aktiivisempi osapuoli, ollut koko ajan.

Minä, 47 v nainen, pohdin ja tajusin juuri eilen, ettei minulla ole oikeastaan ketään ystävää, jolle voisin ex tempore soittaa, ja pyytää vaikka kahville/kävelylle. Käyn normaalisti töissä, kotona puoliso kyllä, mutta tähän havahtuminen sai minut miettimään, onko minussa jotain vikaa. Olisi mukava saada ikioma sydänystävä, mutta taitaa olla enää vain haave..

Vierailija kirjoitti:

Minä, 47 v nainen, pohdin ja tajusin juuri eilen, ettei minulla ole oikeastaan ketään ystävää, jolle voisin ex tempore soittaa, ja pyytää vaikka kahville/kävelylle. Käyn normaalisti töissä, kotona puoliso kyllä, mutta tähän havahtuminen sai minut miettimään, onko minussa jotain vikaa. Olisi mukava saada ikioma sydänystävä, mutta taitaa olla enää vain haave..

Missäpäin Suomea asut? Minulla on sama tilanne. Asun Pohjois-Suomessa.

T. N42

1990-luvun lopulla löysin kaksi ystävää tältä palstalta. Tavataan edelleen livenä.

Työn kautta viimeksi ja lasten harrastusten kautta löytyi aikoinaan tosi monta, samoin lasten kavereiden vanhemmista.

Koiralenkiltä, useampiakin. Kahdesta tullut hyvin läheisiä jopa.

Kukaan tuskin uskoo, mutta edellisen löysin kirpputorilta, nykyisen leipäjonosta.

Töistä. Vaihdoin työpaikkaa ja kaupunkia vähän aikaa sitten. Tutustuin hyvin nopeasti kahteen kollegaan, joista toisesta tullut jo läheinen ystävä. Pari muutakin tuutavuutta töistä hyvää vauhtia kehittymässä yatävyyssuhteeksi. Meillä kaikilla samat intressit ja huumori yhdistää.

Perhekerhosta 🙂 ja samoihin aikoihin toisen lapsen eskarista. Vaikeaa kyllä on ystävystyä nykyään.

Päiväkoti-ikäisen lapsen kautta. Päiväkodista ja kodin viereiseltä hiekkalaatikolta siis. Sitä omaa suuta auki ja ihan voi ehdottaa yhteystietojen vaihtoa, jos lapsilla leikki toimii. Erityisesti yksilapsisissa perheissä tätä yleensä tervehditään pelkästään ilolla.

Toinen on miehen tuttavapiiri. Aikuisina tapasimme ja olemme tutustuneet toistemme ystäväpiiriin. Miehen kahden bestiksen vaimoista tullut läheisiä. Myös niistä miehistä tullut ystäviä. Ystävyys syventyi kuin sain lapsemme, tulivat oma.aloitteisesti avuksi miehen työn viedessä häntä välillä useiksi päiviksi pois kotoa. Hienoja tyyppejä ja huumorintajukin meillä menee yksiin. Toisella pariskunnalla ei ole omia lapsia, toisella on.

Myös Facebookista. Jotkut kaverin kaverit alkanut laikkailla mun juttuja ja päinvastoin ja tutustutuu jossain juhlissa lisää. Aikaa ennen koronaa.

Näen itse vaivaa siinä, että avaan suuni, pyrin olemaan ystävällinen ja aito. Avaan usein sen keskustelun siinä hiekkalaatikolla. Moni ujompi on siitä kiitollinen. Jotkut vain mumisee epäkohteliaana, eivät halua puhua, heidät toki jätän sitten rauhaan, en siis tuppaa väkisin kenenkään kylkeen.

Miehen tuttavapiiriin tutustuminen oli helppoa, koska olimme siis molemmat olleet sinkkuina pitkään, kumpikaan ei tupannut keskelle vanhaa parisuhdetta, jolloin ystäväpiirit usein ottaa etäisyyttä uuteen tulokkaaseen,

Töistä

Miehen työkaverin vaimo oli viimeisin. Tapasimme ensimmäistä kertaa virkistyspäivillä, jonne puolisot oli kutsuttu mukaan, minkä jälkeen aloimme tavata perheinä. 

Sitä edellinen oli miehen kaverin uusi tyttöystävä ja nyt on toinenkin vastaava, jonka kanssa vasta tunnustellaan ystävyyttä.

Nämä siis kaikki 45-50 -vuotiaina löydettyjä ja huomaan nyt, että kaikki miehen kautta. Sinkkuna olisi varmasti vaikeampi ystäviä löytää.

Naapurissa asuva 18 vuotias opiskelija tyttö! Itse olen 44 vuotias mies! Kyllä kelpaa!

Bumble BFF sovellus on tosi hyvä. En tosin asu Suomessa, joten en osaa sanoo miten hyvin pelaa siellä.

En tiedä vaikuttaako tuolla Tinderissä sitten ikä (ja lapsettomuus), kun miehet eivät halua olla pelkkiä kavereita mun kanssa. Kaikilla ollut kova kiire löytää se oikea ja perustaa perhe. Ennen tapaamista käydyt pitkätkään keskustelut eivät parantaneet tilannetta. Ilmeisesti olen livenä liian seksikäs tai jotain. En tiedä. Mun kuvat ja tekstit oli aina asiallisia. Olisin mieluusti ollut ihan vaan kaveri muutaman matchin kanssa, mutta rivien välistä tuli liian usein piikittelyä/katkeruutta, kun en heitä kelpuuttanut. Katkaisin sitten välit.

Koirapuistosta. Messuilta. Tallilta.

Töistä, ja sitten yksi ystävä löysi seurustelukumppanin josta tuli myös minun ystäväni.