Mistä viimeksi löysit uuden ystävän aikuisiällä?

Kaverihaku.net sivustolta. Laitoin sinne ilmoituksen alkukesästä ja olen muutamaan ihmiseen tutustunut kesän aikana, tunnen löytäneeni pari hyvää ystävää! Kannattaa kokeilla. Kirjoittaa vaan rohkeasti kaikki mahdolliset mielenkiinnonkohteensa niin hyvällä tuurilla joku samanhenkinen lähettää viestin! :)

Kavereita olen löytänyt paljonkin, mm. tällä viikolla tutustuin yhteen, kun 3 päivää teimme yhdessä töitä. Oikean ystävän löysin viimeksi yli 10 vuotta sitten töistä.

Muutin uudelle paikkakunnalle maaseudulle ja naapurien kanssa. Onko nyt ystäviä vai kavereita mutta kesäaikaan kalareissuja, syksyllä metsästetään, talvella pilkitään ja parannetaan maailmaa. Ainakin saman henkisiä.

Töistä. Kaksi parasta ystävääni ovat entisiä kollegoita. Sittemmin olemme päätyneet eri työpaikkoihin mutta ystävyys pysyy.

En oo löytänyt ystävää lapsena, enkä aikuisena.

N. vuosi sitten päätettiin perustaa parin uskovaisen kaverin kanssa raamattupiiri, ja siinä on nyt sitten kaveruus syventynyt ystävyydeksi. Alunperin tunsin toisen opiskelukaupunkimme kristillisistä ympyröistä ja toinen oli tämän joku kumminkaima jonka kanssa oli aina synkannut mutta harvoin nähty. Lisäksi miehen ystävistä on tullut viime vuosina tavallaan omianikin, ainakin melkein.  Ylipäätään olen huomannut, että aikuisiällä hyvä tapa saada ystäviä on tutustua ystävien ystäviin. Ja samaa mieltä olen kuin joku alkupään kommentoija, että tosi nuorena saadut ystävät on erityisiä. Tosin on ne myös niitä kaikkein ärsyttävimpiä. 

Vaikeeta on. Ei ole yhtään erityisen hyvää ystävää osunut kohdalle vaikka olen jo keski-iässä. Muutamia tuttuja tai koulukavereita oli, mutta eipä sen kummempaa.

Ei ole nyt aikuisiässä ollut ystävän ystävää. Olen varmaan ihminen, joka on tylsä ettei ketään  kiinnosta. Silloin  kun lapstet oli pieniä, oli toinen äiti jolla oli saman ikäiset lapset kuin minulla, hänen kanssaan pidettiin yhtä niin kauan kunnes lapset kasvoivat . Sitten muutettiin toiselle paikkakunnalle ja taas toiselle, mutta eipä ole ystäviä tullut. Yleensä jos joku on tullutkin niin aina hyöty mielessä.

Eläkkeelle jäätyäni aloin käymään kuntosalilla ja sieltä olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut ystäviä

Seurakunnasta. Kaikki ovat tervetulleita sinne. <3

Kavereita saa melkein mistä tahansa, etenkin ennen korona eristyksiä. Ystävää ei enää monia tarvitse, kiinteä ystävyyssuhde jopa eristää muista kavereista. Ei ole viisasta vanhana ripustautua vain yhteen ihmiseen.

Varmaankin naapurista, kun lapset olivat pieniä. Tästä on jo 10 vuotta, mutta olemme tekemisissä. Myös lisäkoulutuksessa avoimessa yliopistossa tutustuin muutamiin, joiden kanssa olimme jonkin aikaa tekemisissä. Ystävyydeksi se ei kuitenkaan kehkeytynyt.

Töissä muutama.

Baarista

Facen vertaistukiryhmästä. Olinkin monta vuotta tosi yksinäinen.

Töistä löysin ihanan ystävän kolme vuotta sitten. Aion pyytää lapseni kummiksi kun meille tulee pian vauva.

Ystävyys alkoi ihan perus kahvipöytäjutustelulla, tultiin kivasti juttuun. Sitten käytiin muutaman kerran after workillä, siitä sitten alkoi kyläilyt ja muut yhteiset harrastukset. Ei olla enää samassa työssä, mutta ollaan joka viikko yhteydessä ja tavataan usein lounaalla tms. jos sattuu sopivaan väliinja ollaan tarpeeksi lähellä toisiamme. Aloitettiin yhdessä myös liikuntaharrastus mikä aluksi varmaan auttoi ystävyyden rakentumisessa kun nähtiin "pakosta" joka viikko vaikkei oltu enää samassa työssä.

Sitä edellisen ystävän sain toisen ystävän kautta, nähtiin porukalla sattumalta muutaman kerran ja tultiin kivasti juttuun. Alettiin kommentoida aluksi toistemne somejuttuihin ja siitä luontaisesti alettiin yv juttelemaan ja kohta jo sovittiin yhteisiä menoja lasten kanssa, tyyliin "ajattelin mennä rannalle viikonloppuna lapsen kanssa, olisitko kiinnostunut tulemaan lasten kanssa mukaan, jos napattais teidät kyytiin".

N33

Kaverin kaverista tuli myös mun kaveri.

Viimeksi löysin ystävän koiralenkiltä. Siitä on aikaa nyt arviolta 17 vuotta. Sen jälkeen olen saanutkin pettyä, jos olen ketään luullut edes kaveriksi - en merkitse heille mitään.

Ystävystyin sekä lääkärini että lakimieheni kanssa puolivahingossa, en tarkoituksella lähtisi yrittämään sellaista. Ystävystyin myös lenkkipolulla ja kaupassa. Näistä kaikista kaupassa ystävystyminen oli paras ja jännittävin, äärimmäisen kiinnostava mieshenkilö.

Just tänään mietin, että noista anti-vaxxer-ryhmistä voisi ehkä helposti löytyä samanhenkistä seuraa, jos on samaa mieltä ja kaveria vailla (älkää ottako liian tosissaan).

Mutta vastauksena itse kysymykseen.. Joskus 5-6-vuotta sitten baarista, mutta silloinkin siellä oli ns. teemailta tietylle musiikkityylille, että ehkä hieman helpotti bondaamista. Kaiken kaikkiaan vaikeaa on näin lähemmäs nelikymppisenä, mutta toisaalta olen aika erakko muutenkin. 

Nappi naapuri -sovelluisesta.