Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Lähetin Kalevauva -yhtyeelle toivomuksen, että tekevät tästä keskusteluketjusta biisin. Siinä pitäisi olla ainakin makaronilaatikkoa ja syvää närkästystä ja oikeutettua paheksuntaa ja tietysti tällä hetkellä olemassaolevien termien oikeat merkitykset. Ehkä sitten vihdoin ymmärtäisimme, kuinka vakavasta asiasta on kyse. Odotan innolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
"Omasta miekestäni". Sen takia olettekin niin pihalla. T: ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
"Omasta miekestäni". Sen takia olettekin niin pihalla. T: ohis
Ei tartte teititellä sentään :) mun mielestä todella seurustelu on jo ihan vakavasti otettavaa yhdessäoloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Eikös ole ihan tavallista, että vaikka avoliitossa elävillä on yhtenäinen näkemys siitä, että yhdessä ollaan loppuelämä? Eli tämä tässä haettu liitto olisi sitten jotenkin kuitenkin diipimpi? Tai että sillä olisi myös ulkoisia, suhteen ulkopuolisille osoitettuja merkityksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurustelusuhde - 2ihmistä välittävät/rakastavat toisiaan seksuaalisessa mielessä ja haluavat viettää aikaa toistensa seurassa
Avoliitto - 2 ihmistä jotka välittävät/rakastavat toisiaan seksuaalisessa mielessä asuvat samassa osoitteessa
Kihlat - lupaus avioliitosta, sormukset vasemmassa nimettömässä
Avioliitto - 2 ihmistä jotka välittävät/rakastavat toisiaan seksuaalisessa mielessä hankkivat suhteelleen juridisen paperin.
Lupaus sormus - 2 ihmistä jotka välittävät/rakastavat toisiaan seksuaalisessa mielessä lupautuvat olemaan toistensa kanssa ilman juridisia papereita.
Teinikihlat - kaksi lasta lupautuvat avioliitolla tietämättä mitä se oikeasti tarkoittaa
Teinikihlat - kaksi lasta lupautuvat avioliitolla tietämättä mitä se oikeasti tarkoittaa
Just ton takia huono nimitys, koska tota tekee paljon toisella kierroksella olevat aikuiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi avoliitto-sana ei kelpaa? Luulevatko nämä wannabe-kihlautuneet olevansa jotenkin sitoutuneempia tai parempia kuin avoliitossa olevat? Mikä tarve on erottautua avoliitossa elävistä? :D
Minun olisi vaikea käyttää suhteestamme nimeä ”avoliitto” vain siksi että olemme kihloissa. Ihmiset kun kuvittelevat sen tarkoittavan yhdessäasumista. Toisaalta, eipä ole paljon tarvinnut kenellekään nimetä suhteemme muotoa. Että sinänsä kummastuttaa koko asia, mitä väliä! Mutta emme siis asu yhdessä vaikka olemme kihloissa. Puhun miehestäni ihan vaan miehenä tai miesystävänäni.
Ikävää jos rakkautemme ja ratkaisumme jotain loukkaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avoliitto-sana ei kelpaa? Luulevatko nämä wannabe-kihlautuneet olevansa jotenkin sitoutuneempia tai parempia kuin avoliitossa olevat? Mikä tarve on erottautua avoliitossa elävistä? :D
Minun olisi vaikea käyttää suhteestamme nimeä ”avoliitto” vain siksi että olemme kihloissa. Ihmiset kun kuvittelevat sen tarkoittavan yhdessäasumista. Toisaalta, eipä ole paljon tarvinnut kenellekään nimetä suhteemme muotoa. Että sinänsä kummastuttaa koko asia, mitä väliä! Mutta emme siis asu yhdessä vaikka olemme kihloissa. Puhun miehestäni ihan vaan miehenä tai miesystävänäni.
Ikävää jos rakkautemme ja ratkaisumme jotain loukkaavat.
Joku on kyllä pihalla jos luulee, että avoliitto on sama kuin kihloissa olo. Mutta onhan täällä monta muutakin lumiukkoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avoliitto-sana ei kelpaa? Luulevatko nämä wannabe-kihlautuneet olevansa jotenkin sitoutuneempia tai parempia kuin avoliitossa olevat? Mikä tarve on erottautua avoliitossa elävistä? :D
Minun olisi vaikea käyttää suhteestamme nimeä ”avoliitto” vain siksi että olemme kihloissa. Ihmiset kun kuvittelevat sen tarkoittavan yhdessäasumista. Toisaalta, eipä ole paljon tarvinnut kenellekään nimetä suhteemme muotoa. Että sinänsä kummastuttaa koko asia, mitä väliä! Mutta emme siis asu yhdessä vaikka olemme kihloissa. Puhun miehestäni ihan vaan miehenä tai miesystävänäni.
Ikävää jos rakkautemme ja ratkaisumme jotain loukkaavat.
Siis kihloissa vai "kihloissa"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avoliitto-sana ei kelpaa? Luulevatko nämä wannabe-kihlautuneet olevansa jotenkin sitoutuneempia tai parempia kuin avoliitossa olevat? Mikä tarve on erottautua avoliitossa elävistä? :D
Minun olisi vaikea käyttää suhteestamme nimeä ”avoliitto” vain siksi että olemme kihloissa. Ihmiset kun kuvittelevat sen tarkoittavan yhdessäasumista. Toisaalta, eipä ole paljon tarvinnut kenellekään nimetä suhteemme muotoa. Että sinänsä kummastuttaa koko asia, mitä väliä! Mutta emme siis asu yhdessä vaikka olemme kihloissa. Puhun miehestäni ihan vaan miehenä tai miesystävänäni.
Ikävää jos rakkautemme ja ratkaisumme jotain loukkaavat.
Siis kihloissa vai "kihloissa"?
oli kumpi hyvänsä, niin miten paljon se hetkauttaa sun maailmaas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen "kihlauksen" merkitys tuossa on? Se merkitys voisi auttaa sanan keksimisessä.
Sanoisin, että merkitys on täsmälleen sama kuin naimisiin menossa, ilman juridista puolta ja prinsessajuhlia. Yhteinen elämä, perheen perustaminen, sitoutuminen, rakkaus jne. Eli ne samat asiat, mitä häiden maljapuheissa puhutaan. Eipä niissä koskaan sitä juridista puolta mainita, paitsi ehkä sukunimi.
Naimisiin voi mennä ilman "prinsessajuhlia". Juridinen puoli ja se että ollaan yhteiskunnankin silmissä virallisesti yhdessä on se juju minkä takia mennään naimisiin. Jos ei halua naimisiin, niin minkä helvetin takia pitää mennä teinikihloihin? :D Tai toisinpäin ajateltuna: jos kerran haluaa sitoutua kumppaniinsa koko loppuelämäkseen, niin mikä siinä naimisiinmenossa on niin vaikeaa?
Mä vähän veikkaan että se teinikihlojen merkitys on sormuksissa. En tunne yhtäkään pariskuntaa, joka aikoisi olla koko loppuelämänsä vain kihloissa (eli ei aikomusta naimisiinmenosta), mutta EI ole hankkinut sormusta. Koska sormukset on se koko homman juju heille :D Mutta he eivät kehtaa itse myöntää, että ovat menneet kihloihin vain sormuksen takia, vaan aina höpistään tuota soopaa "sitoutumisesta". Jännä juttu, että sitä voi olla sitoutunut myös ilman sormusta ja "kihloja" ;)
Pointti on ollakin sitoutunut myös muiden silmissä. Sormuksen kanssa helpompaa. Tuskin kukaan kihloihin menee mutta voi pitää muutaman kympin rinkulaa, helpompaa on ostaa sormus muuten vaan.
En ymmärrä, miten sormus helpottaisi muiden silmissä sitoutuneena olemista. Omat ystäväni ja sukulaiseni tietävät ihan ilman sormustakin, että olen parisuhteessa elämänkumppanini kanssa. Jos joskus kihlaudumme, so. sovimme menevämme naimisiin, niin en usko että hankimme sormuksia silloinkaan. Kumpikaan meistä ei suuremmin välitä koruista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No niin lapset, tätipä kertoo.
Sitä aikaa, joka menee kosinnasta, tai naimisiinmenon sopimisesta itse vihkimiseen(myös maistraatti käy) kutsutaan KIHLAUKSEKSI Tällä ei ole mitään tekemistä yhdessä asumisen EIKÄ sormusten kanssa. Kihlasormus on toisten tapa olla kihloissa, mutta sormus ei ole mitenkään välttämätön, koska kihloissaolo on se aika kosinnasta, tai naimisiinmenon sopimisesta itse naimisiinmenoon asti. Jos siis sanot olevasi kihloissa, se tarkoittaa sitä että olette puolisosi kanssa sopineet namisiinmenosta, joko ensi kesänä, tai sitten joskus tulevaisuudessa, ilman mitään tiettyä päivämäärää tai vuotta.
AVOLIITTO sanaa käytetään sellaisesta parista joka ei ole naimisissa, mutta asuu yhdessä, avioliitonKALTAISESSA suhteessa, tuo kaltaisuus tarkoittaa sitä, että ollaan muutettu yhteen pariutumistarkoituksessa, ei esimerkiksi ystävinä, tai perheenjäseninä.
AVIOLIITTO on vahvistettu sopimus yhteiselämästä. Avioliitossa eläminen ei tarkoita välttämättä yhdessä asumista, aviossa voi olla eri osoitteista käsinkin, toisin kuin avoliitossa, sillä avoliitto tarkoittaa juuri sitä yhdessäasumista. Avioliitossa oleva ei voi enää olla kihloissa, koska sen aika meni jo silloin ennen avioliittoa.
Sormuksen missä tahansa sormessa pitäminen on sormuksen pitämistä sormessa. Jokainen saa keksiä sille omat tarkoituksensa, tai olla keksimättä. Sormusta saa pitää vasemmassa(tai ortodoksit oikeassa) nimettömässä, jos haluaa, vaikka ei olisi kenekään kanssa kihloissa. Se on vain sormus. Suomalaisissa tavoissa sormuksen pitäminen vas. nimettömässä tarkoittaa yleensä kihlausta, tai vaikka ei kihlausta, niin kuitenkin sitä, että on parisuhdemielessä varattuna jollekin henkilölle. Kihlaus ei tarvitse sormusta, eikä sormuksen pitäminen tarkoita kihlausta, mikäli naimisiinmenosta ei olla sovittu.
Vierailija kirjoitti:
No niin lapset, tätipä kertoo.
Sitä aikaa, joka menee kosinnasta, tai naimisiinmenon sopimisesta itse vihkimiseen(myös maistraatti käy) kutsutaan KIHLAUKSEKSI Tällä ei ole mitään tekemistä yhdessä asumisen EIKÄ sormusten kanssa. Kihlasormus on toisten tapa olla kihloissa, mutta sormus ei ole mitenkään välttämätön, koska kihloissaolo on se aika kosinnasta, tai naimisiinmenon sopimisesta itse naimisiinmenoon asti. Jos siis sanot olevasi kihloissa, se tarkoittaa sitä että olette puolisosi kanssa sopineet namisiinmenosta, joko ensi kesänä, tai sitten joskus tulevaisuudessa, ilman mitään tiettyä päivämäärää tai vuotta.
AVOLIITTO sanaa käytetään sellaisesta parista joka ei ole naimisissa, mutta asuu yhdessä, avioliitonKALTAISESSA suhteessa, tuo kaltaisuus tarkoittaa sitä, että ollaan muutettu yhteen pariutumistarkoituksessa, ei esimerkiksi ystävinä, tai perheenjäseninä.
AVIOLIITTO on vahvistettu sopimus yhteiselämästä. Avioliitossa eläminen ei tarkoita välttämättä yhdessä asumista, aviossa voi olla eri osoitteista käsinkin, toisin kuin avoliitossa, sillä avoliitto tarkoittaa juuri sitä yhdessäasumista. Avioliitossa oleva ei voi enää olla kihloissa, koska sen aika meni jo silloin ennen avioliittoa.
Sormuksen missä tahansa sormessa pitäminen on sormuksen pitämistä sormessa. Jokainen saa keksiä sille omat tarkoituksensa, tai olla keksimättä. Sormusta saa pitää vasemmassa(tai ortodoksit oikeassa) nimettömässä, jos haluaa, vaikka ei olisi kenekään kanssa kihloissa. Se on vain sormus. Suomalaisissa tavoissa sormuksen pitäminen vas. nimettömässä tarkoittaa yleensä kihlausta, tai vaikka ei kihlausta, niin kuitenkin sitä, että on parisuhdemielessä varattuna jollekin henkilölle. Kihlaus ei tarvitse sormusta, eikä sormuksen pitäminen tarkoita kihlausta, mikäli naimisiinmenosta ei olla sovittu.
Onneksi kuitenkin sanoit että jokainen saa sille keksiä oman merkityksensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen "kihlauksen" merkitys tuossa on? Se merkitys voisi auttaa sanan keksimisessä.
Sanoisin, että merkitys on täsmälleen sama kuin naimisiin menossa, ilman juridista puolta ja prinsessajuhlia. Yhteinen elämä, perheen perustaminen, sitoutuminen, rakkaus jne. Eli ne samat asiat, mitä häiden maljapuheissa puhutaan. Eipä niissä koskaan sitä juridista puolta mainita, paitsi ehkä sukunimi.
Naimisiin voi mennä ilman "prinsessajuhlia". Juridinen puoli ja se että ollaan yhteiskunnankin silmissä virallisesti yhdessä on se juju minkä takia mennään naimisiin. Jos ei halua naimisiin, niin minkä helvetin takia pitää mennä teinikihloihin? :D Tai toisinpäin ajateltuna: jos kerran haluaa sitoutua kumppaniinsa koko loppuelämäkseen, niin mikä siinä naimisiinmenossa on niin vaikeaa?
Mä vähän veikkaan että se teinikihlojen merkitys on sormuksissa. En tunne yhtäkään pariskuntaa, joka aikoisi olla koko loppuelämänsä vain kihloissa (eli ei aikomusta naimisiinmenosta), mutta EI ole hankkinut sormusta. Koska sormukset on se koko homman juju heille :D Mutta he eivät kehtaa itse myöntää, että ovat menneet kihloihin vain sormuksen takia, vaan aina höpistään tuota soopaa "sitoutumisesta". Jännä juttu, että sitä voi olla sitoutunut myös ilman sormusta ja "kihloja" ;)
Pointti on ollakin sitoutunut myös muiden silmissä. Sormuksen kanssa helpompaa. Tuskin kukaan kihloihin menee mutta voi pitää muutaman kympin rinkulaa, helpompaa on ostaa sormus muuten vaan.
En ymmärrä, miten sormus helpottaisi muiden silmissä sitoutuneena olemista. Omat ystäväni ja sukulaiseni tietävät ihan ilman sormustakin, että olen parisuhteessa elämänkumppanini kanssa. Jos joskus kihlaudumme, so. sovimme menevämme naimisiin, niin en usko että hankimme sormuksia silloinkaan. Kumpikaan meistä ei suuremmin välitä koruista.
En ymmärrä.... Mun mielestä.... On tullut selväksi jo että olette hyvin kapeakatseisia ja vanhoillisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avoliitto-sana ei kelpaa? Luulevatko nämä wannabe-kihlautuneet olevansa jotenkin sitoutuneempia tai parempia kuin avoliitossa olevat? Mikä tarve on erottautua avoliitossa elävistä? :D
Minun olisi vaikea käyttää suhteestamme nimeä ”avoliitto” vain siksi että olemme kihloissa. Ihmiset kun kuvittelevat sen tarkoittavan yhdessäasumista. Toisaalta, eipä ole paljon tarvinnut kenellekään nimetä suhteemme muotoa. Että sinänsä kummastuttaa koko asia, mitä väliä! Mutta emme siis asu yhdessä vaikka olemme kihloissa. Puhun miehestäni ihan vaan miehenä tai miesystävänäni.
Ikävää jos rakkautemme ja ratkaisumme jotain loukkaavat.
Siis kihloissa vai "kihloissa"?
En ymmärrä kysymystä. Kuulen siinä taustalla jotain rakkaudenkaipuuta tai tarvetta saada itse(kin) tuntea vahvasti olevansa toiselle tärkeä. Jotenkin se on sinulta pois se toisten onni, sen sinetöimiseen liittyvä kulttuurinen symboliikka tai romanttinen höpsähdys :D Kihloissa siis olemme. Ja kyllä, naimisiin joskus. Ehkä vähän alle viiskymppisenä, niistä juridisista syistä. Eli joskus kymmenen vuoden päästä.
Ketju on lukittu.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.