Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Se on tuon ja avioliiton välissä.
Eli siinä halutaan pysyä yhdessä vielä pitempään kuin loppuelämä? Myönnä pois: ei ole olemassa mitään sellaista suhdetta, joka olisi jotenkin syvempi kuin ihan normaali parisuhde.
Sormusten vaihtaminen sen merkiksi, että "ollaan varattuja" on teinimeininkiä ei kä siitä muuksi muutu.
Ethän sä voi sitä pariskunnan puolesta määritellä. Saattaahan olla, etteivät itse arvosta sun sitoutumismuotoasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
No minäpä ajattelen, ettet taida oikein osata suomea. :)
Saat ajatella. Se sinulle suotakoon, olethan jämähtänyt jonnekin 1800-luvulle, ymmärrettävää siis :》
No myös 2010-luvun sanakirja on kanssani samaa mieltä. :)
Kerrotko mistä se on samaa mieltä kanssasi? Linkki sanakirjan kohtaan myös, kiitos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Se on tuon ja avioliiton välissä.
Eli siinä halutaan pysyä yhdessä vielä pitempään kuin loppuelämä? Myönnä pois: ei ole olemassa mitään sellaista suhdetta, joka olisi jotenkin syvempi kuin ihan normaali parisuhde.
Sormusten vaihtaminen sen merkiksi, että "ollaan varattuja" on teinimeininkiä ei kä siitä muuksi muutu.
Ethän sä voi sitä pariskunnan puolesta määritellä. Saattaahan olla, etteivät itse arvosta sun sitoutumismuotoasi.
Minulle pariskunta, joka seurustelee mutta ei ole avoliitossa, avioliitossa eikä menossa naimisiin on seurusteleva pari, parisuhteessa, pariskunta. Niin yksinkertaista se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Se on tuon ja avioliiton välissä.
Eli siinä halutaan pysyä yhdessä vielä pitempään kuin loppuelämä? Myönnä pois: ei ole olemassa mitään sellaista suhdetta, joka olisi jotenkin syvempi kuin ihan normaali parisuhde.
Sormusten vaihtaminen sen merkiksi, että "ollaan varattuja" on teinimeininkiä ei kä siitä muuksi muutu.
Ethän sä voi sitä pariskunnan puolesta määritellä. Saattaahan olla, etteivät itse arvosta sun sitoutumismuotoasi.
Minulle pariskunta, joka seurustelee mutta ei ole avoliitossa, avioliitossa eikä menossa naimisiin on seurusteleva pari, parisuhteessa, pariskunta. Niin yksinkertaista se on.
Sinulle noin, toiselle jotain muuta. Avoliitossa olijatkin voivat olla tosin kihloissa. Ja se seurusteleva pariskunta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Se on tuon ja avioliiton välissä.
Eli siinä halutaan pysyä yhdessä vielä pitempään kuin loppuelämä? Myönnä pois: ei ole olemassa mitään sellaista suhdetta, joka olisi jotenkin syvempi kuin ihan normaali parisuhde.
Sormusten vaihtaminen sen merkiksi, että "ollaan varattuja" on teinimeininkiä ei kä siitä muuksi muutu.
Ethän sä voi sitä pariskunnan puolesta määritellä. Saattaahan olla, etteivät itse arvosta sun sitoutumismuotoasi.
Minulle pariskunta, joka seurustelee mutta ei ole avoliitossa, avioliitossa eikä menossa naimisiin on seurusteleva pari, parisuhteessa, pariskunta. Niin yksinkertaista se on.
Sinulle noin, toiselle jotain muuta. Avoliitossa olijatkin voivat olla tosin kihloissa. Ja se seurusteleva pariskunta.
Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä se jollekin toiselle tarkoittaa? Minä käytän termejä, jotka on yhteiskunnassa yhteisesti sovittu ja jos joku käyttää jotain muuta niin ensinnäkään tuskin koskaan joudun sellaisia edes kuulemaan (en osaa kuvitella, että omassa tuttavapiirissäni olisi teinikihlautujia) ja toiseksi jos joku joskus sanoo menneensä kihloihin ja kysyttäessä vastaa, etteivät he ole koskaan menossa naimisiin, niin siinä vaiheessa minä vain hymähdän itsekseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Se on tuon ja avioliiton välissä.
Eli siinä halutaan pysyä yhdessä vielä pitempään kuin loppuelämä? Myönnä pois: ei ole olemassa mitään sellaista suhdetta, joka olisi jotenkin syvempi kuin ihan normaali parisuhde.
Sormusten vaihtaminen sen merkiksi, että "ollaan varattuja" on teinimeininkiä ei kä siitä muuksi muutu.
Ethän sä voi sitä pariskunnan puolesta määritellä. Saattaahan olla, etteivät itse arvosta sun sitoutumismuotoasi.
Minulle pariskunta, joka seurustelee mutta ei ole avoliitossa, avioliitossa eikä menossa naimisiin on seurusteleva pari, parisuhteessa, pariskunta. Niin yksinkertaista se on.
Sinulle noin, toiselle jotain muuta. Avoliitossa olijatkin voivat olla tosin kihloissa. Ja se seurusteleva pariskunta.
Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä se jollekin toiselle tarkoittaa? Minä käytän termejä, jotka on yhteiskunnassa yhteisesti sovittu ja jos joku käyttää jotain muuta niin ensinnäkään tuskin koskaan joudun sellaisia edes kuulemaan (en osaa kuvitella, että omassa tuttavapiirissäni olisi teinikihlautujia) ja toiseksi jos joku joskus sanoo menneensä kihloihin ja kysyttäessä vastaa, etteivät he ole koskaan menossa naimisiin, niin siinä vaiheessa minä vain hymähdän itsekseni.
"Mitä ihmeen väliä sillä on, mitä se jollekin toiselle tarkoittaa?" Tätäpä tässä ihmettelen itsekin. Käsittämätöntä miten jonkun persettä kaivelee toisten parisuhteet ja niiden olomuodot. Ja niille hymähdellään koska luullaan jotenkin itse tiedettävän paremmin toisten suhteiden sopimukset. Kertonee jotenkin omasta epävarmuudesta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
No minäpä ajattelen, ettet taida oikein osata suomea. :)
Saat ajatella. Se sinulle suotakoon, olethan jämähtänyt jonnekin 1800-luvulle, ymmärrettävää siis :》
No myös 2010-luvun sanakirja on kanssani samaa mieltä. :)
Kerrotko mistä se on samaa mieltä kanssasi? Linkki sanakirjan kohtaan myös, kiitos?
Sanakirja on kanssani samaa mieltä, että kihlaus merkitsee sopimusta avioliitosta. Katso vaikka kotus.fi ja hae kys. sanaa. Pääset Kielitoimiston sanakirjaan, joka on ajan tasaisin sanakirja, mitä suomen kielelle löytyy. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
No minäpä ajattelen, ettet taida oikein osata suomea. :)
Saat ajatella. Se sinulle suotakoon, olethan jämähtänyt jonnekin 1800-luvulle, ymmärrettävää siis :》
No myös 2010-luvun sanakirja on kanssani samaa mieltä. :)
Kerrotko mistä se on samaa mieltä kanssasi? Linkki sanakirjan kohtaan myös, kiitos?
Sanakirja on kanssani samaa mieltä, että kihlaus merkitsee sopimusta avioliitosta. Katso vaikka kotus.fi ja hae kys. sanaa. Pääset Kielitoimiston sanakirjaan, joka on ajan tasaisin sanakirja, mitä suomen kielelle löytyy. :)
Arvelinkin ettet tiedä.
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, wt-liitto saa kannatusta täältäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Hyvin sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä meinasi mennä makaronilootat, maksalaatikot, erilaiset etelän hetelmät ja lentävät härpäkkeet sekaisin, mutta lopputulos oli se, että tämä keskustelu oli (on) äärimmäisen viihdyttävä!
Yleisesti olen sitä mieltä, että pitäisi pysyä sanojen oikeassa, yleisesti tunnetuissa merkityksissä, jos haluaa tulla ymmärretyksi. Oli kyseessä sitten hedelmät, laatikot, kulkuneuvot, elämäntilannetta tai parisuhdetta kuvaavat sanat.
Kuten täällä joku jo sanoikin, henkilö, joka sanoo olevansa kihloissa vaikka ei oikeasti ole, antaa itsestään tyhmän ja yksinkertaisen kuvan, perustuen suomen kielen ja sen sanojen merkityksen huonoon ymmärrykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen "kihlauksen" merkitys tuossa on? Se merkitys voisi auttaa sanan keksimisessä.
Sanoisin, että merkitys on täsmälleen sama kuin naimisiin menossa, ilman juridista puolta ja prinsessajuhlia. Yhteinen elämä, perheen perustaminen, sitoutuminen, rakkaus jne. Eli ne samat asiat, mitä häiden maljapuheissa puhutaan. Eipä niissä koskaan sitä juridista puolta mainita, paitsi ehkä sukunimi.
Naimisiin voi mennä ilman "prinsessajuhlia". Juridinen puoli ja se että ollaan yhteiskunnankin silmissä virallisesti yhdessä on se juju minkä takia mennään naimisiin. Jos ei halua naimisiin, niin minkä helvetin takia pitää mennä teinikihloihin? :D Tai toisinpäin ajateltuna: jos kerran haluaa sitoutua kumppaniinsa koko loppuelämäkseen, niin mikä siinä naimisiinmenossa on niin vaikeaa?
Mä vähän veikkaan että se teinikihlojen merkitys on sormuksissa. En tunne yhtäkään pariskuntaa, joka aikoisi olla koko loppuelämänsä vain kihloissa (eli ei aikomusta naimisiinmenosta), mutta EI ole hankkinut sormusta. Koska sormukset on se koko homman juju heille :D Mutta he eivät kehtaa itse myöntää, että ovat menneet kihloihin vain sormuksen takia, vaan aina höpistään tuota soopaa "sitoutumisesta". Jännä juttu, että sitä voi olla sitoutunut myös ilman sormusta ja "kihloja" ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
No minäpä ajattelen, ettet taida oikein osata suomea. :)
Saat ajatella. Se sinulle suotakoon, olethan jämähtänyt jonnekin 1800-luvulle, ymmärrettävää siis :》
No myös 2010-luvun sanakirja on kanssani samaa mieltä. :)
Kerrotko mistä se on samaa mieltä kanssasi? Linkki sanakirjan kohtaan myös, kiitos?
Sanakirja on kanssani samaa mieltä, että kihlaus merkitsee sopimusta avioliitosta. Katso vaikka kotus.fi ja hae kys. sanaa. Pääset Kielitoimiston sanakirjaan, joka on ajan tasaisin sanakirja, mitä suomen kielelle löytyy. :)
Arvelinkin ettet tiedä.
Eih, oletko sinä se sama jankkaaja joka oli tässä ketjussa: https://www.vauva.fi/keskustelu/2489674/mies_luulee_etta_kihlautuminen_…
EI ENÄÄ UUDESTAAN TÄTÄ JANKKAUSTA :'(((
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen "kihlauksen" merkitys tuossa on? Se merkitys voisi auttaa sanan keksimisessä.
Sanoisin, että merkitys on täsmälleen sama kuin naimisiin menossa, ilman juridista puolta ja prinsessajuhlia. Yhteinen elämä, perheen perustaminen, sitoutuminen, rakkaus jne. Eli ne samat asiat, mitä häiden maljapuheissa puhutaan. Eipä niissä koskaan sitä juridista puolta mainita, paitsi ehkä sukunimi.
Naimisiin voi mennä ilman "prinsessajuhlia". Juridinen puoli ja se että ollaan yhteiskunnankin silmissä virallisesti yhdessä on se juju minkä takia mennään naimisiin. Jos ei halua naimisiin, niin minkä helvetin takia pitää mennä teinikihloihin? :D Tai toisinpäin ajateltuna: jos kerran haluaa sitoutua kumppaniinsa koko loppuelämäkseen, niin mikä siinä naimisiinmenossa on niin vaikeaa?
Mä vähän veikkaan että se teinikihlojen merkitys on sormuksissa. En tunne yhtäkään pariskuntaa, joka aikoisi olla koko loppuelämänsä vain kihloissa (eli ei aikomusta naimisiinmenosta), mutta EI ole hankkinut sormusta. Koska sormukset on se koko homman juju heille :D Mutta he eivät kehtaa itse myöntää, että ovat menneet kihloihin vain sormuksen takia, vaan aina höpistään tuota soopaa "sitoutumisesta". Jännä juttu, että sitä voi olla sitoutunut myös ilman sormusta ja "kihloja" ;)
Pointti on ollakin sitoutunut myös muiden silmissä. Sormuksen kanssa helpompaa. Tuskin kukaan kihloihin menee mutta voi pitää muutaman kympin rinkulaa, helpompaa on ostaa sormus muuten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Ihan sama mitä kokevat näistä yleisesti käytetyistä termeistä, mutta ei se tosiasia muutu siitä miksikään, että huolimatta siitä mitä keskenään ovat sopineet ja vannoneet, he kuitenkin loppupeleissä vain seurustelevat tai ovat avoliitossa, asumistilanteesta riippuen.
Nämä "ollaan kihloissa mutta ei aiota naimisiin" -ihmiset ovat naurettavia pellejä.
Ihan samalla tavalla se kihloissa oleminenkin on pelkkä kahdenkeskinen sopimus, joka ei muuta tilannetta mihinkään suuntaan. Samalla tavalla on lapsettomia ja vanhempia. Ei ole mitään välimuotoa, jossa pitää parisuhde/perhemuotoa kutsua haluamme-ja-aiomme-hankkia-lapsen-joskus-suhteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
No minäpä ajattelen, ettet taida oikein osata suomea. :)
Saat ajatella. Se sinulle suotakoon, olethan jämähtänyt jonnekin 1800-luvulle, ymmärrettävää siis :》
No myös 2010-luvun sanakirja on kanssani samaa mieltä. :)
Kerrotko mistä se on samaa mieltä kanssasi? Linkki sanakirjan kohtaan myös, kiitos?
Sanakirja on kanssani samaa mieltä, että kihlaus merkitsee sopimusta avioliitosta. Katso vaikka kotus.fi ja hae kys. sanaa. Pääset Kielitoimiston sanakirjaan, joka on ajan tasaisin sanakirja, mitä suomen kielelle löytyy. :)
Arvelinkin ettet tiedä.
Eih, oletko sinä se sama jankkaaja joka oli tässä ketjussa: https://www.vauva.fi/keskustelu/2489674/mies_luulee_etta_kihlautuminen_…
EI ENÄÄ UUDESTAAN TÄTÄ JANKKAUSTA :'(((
Tuskin. En jankkaa kun puhun asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Ketju on lukittu.
No myös 2010-luvun sanakirja on kanssani samaa mieltä. :)