Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi avoliitto-sana ei kelpaa? Luulevatko nämä wannabe-kihlautuneet olevansa jotenkin sitoutuneempia tai parempia kuin avoliitossa olevat? Mikä tarve on erottautua avoliitossa elävistä? :D
Minun olisi vaikea käyttää suhteestamme nimeä ”avoliitto” vain siksi että olemme kihloissa. Ihmiset kun kuvittelevat sen tarkoittavan yhdessäasumista. Toisaalta, eipä ole paljon tarvinnut kenellekään nimetä suhteemme muotoa. Että sinänsä kummastuttaa koko asia, mitä väliä! Mutta emme siis asu yhdessä vaikka olemme kihloissa. Puhun miehestäni ihan vaan miehenä tai miesystävänäni.
Ikävää jos rakkautemme ja ratkaisumme jotain loukkaavat.
Siis kihloissa vai "kihloissa"?
oli kumpi hyvänsä, niin miten paljon se hetkauttaa sun maailmaas?
No nyt oli aivan uusi laini. :D Kyllä se sen verran hetkauttaa, että "kihlautuminen" olisi mielestäni lapsellista ja typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
No joo, olemme näin tehneetkin tai ehkä tarkemmin, emme ole lähteneet selittelemään asioita sen kummemmin, kun on kysytty asiasta. Olemme molemmat muutenkin sellaisia, ettemme huudelleet asiasta, kun sormukset ostimme. Itse asiassa en edes usko, että kaikki läheisemme ovat edes tietoisia asiasta, ellei siitä ole muualta asiaa kuullut. Jos joku huomaa sormuksen ja kysyy siitä/onnittelee sivuutamme asian mahdollisimman nopeasti.
Kerro, ap, rehellisesti: tietääkö miehesi näistä määrittely-yrityksistäsi? Vai riittääkö hänelle, että olette hänen mielestään kihloissa vaikka oikeasti ette ole sopineet avioliitosta, ja kaikki nämä "lupausliitot" ja muut nimitykset ovat vain sinun omia yrityksiäsi todistella itsellesi ja muille, että hänen kihlauspyyntönsä (vrt. kosinta) olikin jotain muuta kuin vain kömmähdys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
That's the spirit 😁 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
Mä en kyllä nyt yhtään allekirjoita tota epäkohteliasta utelua. Kun se kihlasormus siinä nimettömässä kertoo nimenomaan siitä, että naimisiinmenosta on sovittu. Sen sijaan mitkään ulkoiset merkit eivät kerro lapsiaikeista suoraan.
Jos on niin pölö, että pitää sormusta vasemmassa nimettömässä ilman naima-aikeita, niin on kyllä ihan oma vika jos ihmiset asiallisesti tiedustelevat naimisiinmenosta.
Nää teinikihlautujat vois alkaa pitää vaikka sellasia sydämen puolikkaita kaulassaan niinkuin ala-asteella, niistäkin silloin tiesi, että toi on nyt vakavassa suhteessa poikaystävän tai bestiksen kanssa. Ei tulis naimisuteluja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menkää naimisiin. Ei tarvitse vääntää ja selittää.
Vierailija kirjoitti:
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Ei tässä mitään uusia termejä tarvita. Kyllä ihmiset huomaavat ajan saatossa, että olette toisiinne sitoutuneet. Ja kääntäen, mikään teidän keksimänne nimitys ei asiaa miksikään muuta. Aika testaa sen teidän sitoutumisenne ja suhteen pysyvyyden.
Siskopuolellani oli juuri tuollainen suhde eroon päättyneen avioliiton jälkeen: seurustelivat, pitivät yhtä, mutta asuivat erillään. Olivat toistensa kanssa kuolemaan saakka, mitäköhän siinä meni, 30 vuotta? Eivät he missään vaiheessa todistelleet ulkopuolisille, että kyllä olemme vakavasti toisiimme sitoutuneet. Se tuli ajan myötä ilmi, että nyt on kyseessä loppuelämän kestävä suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
En näe tässä minkään valtakunnan ongelmaa. Sanotte vain reippaasti: "Ei me olla kihloissa, me haluttiin vaan hankkia itsellemme kivat sormukset." Siitähän tuossa on kyse, ei mistään muusta.
Miksi halvatussa teidän pitää käyttää kihlauksen ulkoisia merkkejä, jos kerran nimenomaan ette halua kihloihin? Olisitte ennemmin ottaneet vaikka samanlaiset tai yhteensopivat tatuoinnit.
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
No nyt meni vertaukset taas huti. Oikeampi vertaus olisi näkyvästi raskaana oleva nainen. Häneltä voi aivan hyvin onnittelujen jälkeen kysyä laskettua aikaa.
Sinkulta ei kysytä hääpäivää eikä seurustelevalta pariskunnalta lapsenteosta. Mutta kun sormus on sormessa, siitä naimisiinmenosta on jo sovittu ja on ihan ok kysyä onko päivästä sovittu. Samaten kun on pulla uunissa, on ihan ok kysyä milloin se tulee ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
Jos ihmiset ovat raportoineet kaikelle kansalle menneensä kihloihin, ovat he jo raportoineet naimisiinmenostaan. Eli ovat jo raportoineet sen parisuhteensa tilan. :D Silloin on aivan ok kysyä vaikka että milloin ne häät ovat tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
Jos ihmiset ovat raportoineet kaikelle kansalle menneensä kihloihin, ovat he jo raportoineet naimisiinmenostaan. Eli ovat jo raportoineet sen parisuhteensa tilan. :D Silloin on aivan ok kysyä vaikka että milloin ne häät ovat tms.
Täh? Nythän puhutaan nimenomaan kihlakumppaneista, jotka eivät aio naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
No nyt meni vertaukset taas huti. Oikeampi vertaus olisi näkyvästi raskaana oleva nainen. Häneltä voi aivan hyvin onnittelujen jälkeen kysyä laskettua aikaa.
Sinkulta ei kysytä hääpäivää eikä seurustelevalta pariskunnalta lapsenteosta. Mutta kun sormus on sormessa, siitä naimisiinmenosta on jo sovittu ja on ihan ok kysyä onko päivästä sovittu. Samaten kun on pulla uunissa, on ihan ok kysyä milloin se tulee ulos.
Minulla ja puolisollani on sormukset sormissa, emmekä todellakaan ole menossa naimisiin. ”Kihlaliitto” kuvaa suhdettamme hyvin, olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Emme asu yhdessä, mutta vietämme öitä milloin kummankin luona. Eli avopuolisoiksikaan mammat eivät varmaan meitä kelpuuta 😂
Avoliitto. Miksi pyörää uudelleen keksimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
Jos ihmiset ovat raportoineet kaikelle kansalle menneensä kihloihin, ovat he jo raportoineet naimisiinmenostaan. Eli ovat jo raportoineet sen parisuhteensa tilan. :D Silloin on aivan ok kysyä vaikka että milloin ne häät ovat tms.
Täh? Nythän puhutaan nimenomaan kihlakumppaneista, jotka eivät aio naimisiin.
"Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Eikä kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä---"
Eivät ne ulkopuoliset tiedä, että kyseessä ei-olla-oikeasti-kihloissa -"kihlaus", jos asiaa ei avaa sen kummemmin ja kertoo olevansa kihloissa. Kihlaus tarkoittaa sopimusta naimisiinmenosta, joten siinä ei ole mitään kummaa, jos joku sitten kysyy onko päivä jo päätetty tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
No nyt meni vertaukset taas huti. Oikeampi vertaus olisi näkyvästi raskaana oleva nainen. Häneltä voi aivan hyvin onnittelujen jälkeen kysyä laskettua aikaa.
Sinkulta ei kysytä hääpäivää eikä seurustelevalta pariskunnalta lapsenteosta. Mutta kun sormus on sormessa, siitä naimisiinmenosta on jo sovittu ja on ihan ok kysyä onko päivästä sovittu. Samaten kun on pulla uunissa, on ihan ok kysyä milloin se tulee ulos.
Minulla ja puolisollani on sormukset sormissa, emmekä todellakaan ole menossa naimisiin. ”Kihlaliitto” kuvaa suhdettamme hyvin, olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Emme asu yhdessä, mutta vietämme öitä milloin kummankin luona. Eli avopuolisoiksikaan mammat eivät varmaan meitä kelpuuta 😂
Miksei teille kelpaa, että olette seurusteleva pari? Seurustella voi vaikka kuinka vakavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se suurin ongelma tässä on se, että monet ihmiset eivät nykypäivänä syystä tai toisestä näe tarpeelliseksi vihkimistä. Suomen laissa kun sattuu olemaan, että avioliitto on virallinen vasta kun pariskunta on lain edessä vihitty ja luulen, että monet syystä tai toisesta eivät koe tarpeelliseksi tai edes halua virallistaa suhdettaan avioliitoksi. Jokaisella on varmasti omat syynsä ja näihin en ala sen kummemmin perehtymään.
Kuitenkin uskon, että moni ns. "teinikihlaus" (ärsyttävä sana, jonka tilalle olisi oikeasti hyvä saada jokin neutraalimpi sana) tehdäänkin sen takia, että kaikesta huolimatta halutaan symboolisesti sitoutua toiseen ja sormus on varmaankin monelle se luonnollisin tapa. Onhan mm. Wiccalaisuudessa handfasting eli kätteenliittäjäiset, kyseessä on hääseremonia, mutta osa pareista ei kuitenkaan laillista avioliittoa. Todennäköisesti suurinosa näin tekee, mutta osa ei nää sitä tarpeelliseksi. Handfasting on kuitenkin eniten kahden ihmisen sopimus, jonka pariskunta voi tehdä myös kahdestaan ilman todistajia, sen voi myös sopia määräajaksi tai ns. elämän loppuun asti.
Luulen, että kihloissa -sana on vaan jäänyt käytettäväksi jo senkin takia, että ennen kuin suomeen vihkimislaki tuli pariskunnat menivät kihloihin, jonka jälkeen avioliitto sovittiin vain näiden pariskuntien ja heidän perheittensä välillä. Nykyään siitä on tullut juridinen instituutio, toki joillekkin se saattaa edelleen liittyä uskontoon, eli halutaan solmia liitto Jumalan edessä. En itse näe mitään väärää kummassakaan, enkä sinänsä karsasta avioliittoa ajatuksena.
Tosin en näe sillä mitään symboolista merkitystä itselleni, joten en tarvitse sitä paperilappua rakastaakseni puolisoani. Mielestäni kuitenkin minulla on oikeus ns. juhlistaa sitä, että haluan elää jonkun kanssa loppuelämäni ja myös julkistaa asia vaikken haluaisi lain edessä avioliittoa solmiakkaan. Sen takia kihlaus -sanalle tässä merkityksessä olisi mielestäni hyvä löytyä joku korvaava, ei tulisi tappelua ja väärinymmärryksiä. Ja ei, tälläiset halventavat feikkikihlat tai teinikihlat eivät sitä ole, ne kuulostavat juurikin sellaiselta 16 vuotiaan teinin kihloilta.
Itse olen miesystäväni kanssa vaihtanut sormuksia, mutta kumpikaan ei näe avioliiton solmimista tarpeellisena, ellei tule lapsia tai ellemme tulevaisuudessa omista yhdessä jotain. Yleisesti ottaen jos joku meiltä naimisiinmenosta kysyy vastaus on se, että ei olla vielä päätetty päivää. Kuitenkin itse ihmettelen sitä, että miksi moni suhtautuu tähän asiaan niin vihaisesti, ihan kun sormusten vaihtaminen jotenkin vähentäisi varsinaisen kihlauksen merkitystä. Toki ymmärrän, että jos joku on "kihloissa ilman, että tarkoitus on mennä naimisiin" asiassa on ristiriita ja tästä syystä kaikkien kannalta olisi paras löytää tälläiselle sopimukselle jokin neutraali sana. Tai sitten pitää tehdä miesystävän kanssa kätteenliittäjäiset kahdestaan ja sanoa, että ollaan tälläisessä liitossa.
Ihan uteliaisuudesta, miksi on tarve julistaa kaikille keskinäistä sopimustanne? Itse olen naimisissa, mutta ei ole tarvetta huudella, enkä käytä sormuksia, ärsyttää vain sormessa. Ja musta teinikihlat on ihan hyvä nimitys niille, jotka sanovat olevansa kihloissa, mutta eivät ole aikeissakaan mennä naimisiin. Enemmän ymmärrystä heruisi "ei haluta naimisiin, mutta haluttiin sormukset suhteemme merkiksi" -tyypeille. Mutta ei tuo hirveän yleinen ilmiö taida olla, joten mahtaako mikään ilmaisu ottaa tuulta alleen. Toisaalta en ymmärrä, että miksei tuo mene vain parisuhteen tai avoliiton alle. Onhan pareilla kaikenlaisia keskinäisiä sopimuksia muutenkin.
Itse vältän sanomasta juurikin, että olemme menneet kihloihin, ihan jo senkin takia, että naimisiinmenosta ei ole ollut puhetta. Sormuksien vaihto tuntui meistä sopivalta. Ehkä kirjoitin huonosti tuon julkistamisen vaikka sitähän se myös on, samalla tavoin kuin avioliitollakin jollain tasolla julkistetaan pariskunnan keskenäinen sopimus. Kuitenkin suurin merkitys näillä sormuksilla on nimenomaan se symboliikka meille kahdelle. Miesystäväni ei edes käytä sormusta kun lähinnä viikonloppuisin töiden takia ja itselläkin se jää monesti kotiin odottamaan, jos työssä on oikein likaista hommaa. Mitään juhlia emme varsinaisesti pitäneet, kävimme kahdestaan kahvilla ja söimme hiukan paremmin.
Ja korostan siis vielä sitä, että en missään tilanteessa käytä miesystävästäni nimitystä kihlattu tai väitä jollekkin, että olisimme kihloissa. Olemme vaihtaneet sormuksia ja tälle sopimukselle mielelläni saisin jonkun hyvän juuri sitä tarkoittavan sanan.
Te olette lupautuneet toisillenne, niin lupausliitto voisi sopia? Vaikka omasta mielestäni seurustelu ajaisi saman asian.
No itse asiassa tuo lupausliitto ei ole yhtään hassumpi sana, sen kun saisi vielä vakiinnutettua, sillä tiedän, että meidän kaltaisiamme pareja on enemmänkin ja ongelmahan tuleekin juuri siksi, että oikeanlaista termiä ei ole. Seurustelu sinänsä joo ajaa asian ja oikeastaan sitä tuleekin sanottua, että seurustellaan, mutta toisaalta jotenkin tuntuisi tyhmältä vielä monenkymmenen vuoden päästäkin sanoa, että vielä seurustellaan.
Yhteenmuutettaessa toki suhteesta tulee avoliitto ja sinänsä en ajattele, että avoliitto olisi jollain tavalla huonompi ilman sormuksia, kuin sormusten kanssa. Yhteenmuutto ei vaan meidän tämänhetkiseen tilanteeseen sovi, ei sen takia, ettei kumpikaan olisi valmis sitoutumaan toiseen yhteenmuutolla vaan täysin muista syistä, joita en ala tässä nyt sen kummemmin avaamaan.
Selitä nyt vielä kerran, miten tuo lupausliitto eroaisi omasta parisuhteestani, jossa olen sitoutunut olemaan elämänkumppanini kanssa loppuelämäni ja me kutsumme sitä parisuhteeksi. Tunnen useita saman ikäluokan pareja, jotka ovat olleet vuosia parisuhteessa eivätkä ole yrittäneet keksiä sille jotain uusionimityksiä enkä kyllä ole huomannut, että kenestäkään heistä tuntuisi tyhmältä kutsua parisuhdettaan parisuhteeksi.
Ehkä pointti on siinä, ettei varsinaisesti eroa olisi muuten, kuin sillä että olemme halunneet vaihtaa sormukset keskenämme sen merkiksi, että olemme sitoutuneet toisiimme. Olisimme toki voineet ostaa vaikka kaulakorut, käsirenkaat tai ihan mitä tahansa tuon sitoutumisen merkiksi, mutta halusimme ostaa meitä miellyttävät sormukset.
Ongelma kuitenkin tulee siinä, että kun meillä on samanlaiset sormukset sormissa ihmiset olettavat, että olemme kihloissa, jota siis emme ole ja tästä syystä olisi helpompaa sanoa jokin yleisessä käytössä oleva termi, kuin se, että täytyisi selittää miksi olemme vaihtaneet sormuksia parisuhteessa, mutta naimisiinmenosta ei ole puhuttu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.
Vai on epäkohteliasta kysellä kihlautuneilta häiden ajankohtaa :DD Se on aivan yhtä epäkohteliasta kuin kysellä lihakauppiaalta onko teillä makkaraa myynnissä! (Ajattelin nyt kantaa korkeni kekoon näissä vertauksissa ;))
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
Jos ihmiset ovat raportoineet kaikelle kansalle menneensä kihloihin, ovat he jo raportoineet naimisiinmenostaan. Eli ovat jo raportoineet sen parisuhteensa tilan. :D Silloin on aivan ok kysyä vaikka että milloin ne häät ovat tms.
Täh? Nythän puhutaan nimenomaan kihlakumppaneista, jotka eivät aio naimisiin.
"Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Eikä kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä---"
Eivät ne ulkopuoliset tiedä, että kyseessä ei-olla-oikeasti-kihloissa -"kihlaus", jos asiaa ei avaa sen kummemmin ja kertoo olevansa kihloissa. Kihlaus tarkoittaa sopimusta naimisiinmenosta, joten siinä ei ole mitään kummaa, jos joku sitten kysyy onko päivä jo päätetty tms.
Onko tämä jokin nettimammojen ja -jonnejen juttu, vai oikeastiko alkaisit tosielämässä vääntää jonkun kihloissa olevan kanssa, että hänen on nyt pakko mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla se on epäkorrektia kuin lasten hankkimisesta uteleminen. Kyllä ihmiset itse raportoivat parisuhteensa tilasta heille, joille katsovat sen kuuluvan.
No nyt meni vertaukset taas huti. Oikeampi vertaus olisi näkyvästi raskaana oleva nainen. Häneltä voi aivan hyvin onnittelujen jälkeen kysyä laskettua aikaa.
Sinkulta ei kysytä hääpäivää eikä seurustelevalta pariskunnalta lapsenteosta. Mutta kun sormus on sormessa, siitä naimisiinmenosta on jo sovittu ja on ihan ok kysyä onko päivästä sovittu. Samaten kun on pulla uunissa, on ihan ok kysyä milloin se tulee ulos.
Minulla ja puolisollani on sormukset sormissa, emmekä todellakaan ole menossa naimisiin. ”Kihlaliitto” kuvaa suhdettamme hyvin, olemme olleet yhdessä yli kymmenen vuotta. Emme asu yhdessä, mutta vietämme öitä milloin kummankin luona. Eli avopuolisoiksikaan mammat eivät varmaan meitä kelpuuta 😂
Miksei teille kelpaa, että olette seurusteleva pari? Seurustella voi vaikka kuinka vakavasti.
Jos nyt annettaisiin pariskuntien itse päättää eikä kyseenalaisteta millään tungettelevilla kelpaamiskysymyksillä.
Ketju on lukittu.
Ihan hyvinhän voitte sanoa olevanne kihloissa. Ei kai kukaan ole niin epäkohtelias, että alkaisi kysellä häistä, mutta jos on, niin sanotte vaan, että ei ole suunnitteilla. Hyvin monet parit elävät loppuelämänsä yhdessä ilman naimisiintä.