Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Katsokaa että teillä on keskinäinen testamentti. Avoliittolainen on huonossa jamassa lainsäätäjän silmissä siinä vaiheessa kun toinen kuolee.
Liitto on sellainen sana, joka on aika järeä. Avoliitto ei koskaan liittoa nähnytkään. Eikä mikään kihlaliittokaan voi olla oikeasti liitto.
Liitto vaatii aina jotain julkista kuten valan, kirjallisen sopimuksen, todistajia tai muuta, jotta ei liitto jäisi kahden ihmisen sanoiksi.
Sormusliitto on kyllä sitten jo oikea avioliitto.
Kihlasopimus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Tietysti pariskunta saa päättää itse milloin sopii menevänsä naimisiin. Ei kai kukaan väitä, että sen voi joku ulkopuolinen sanella.
Kaikkein hassuinta on että joku av-mamma yrittää sanella ajankohdan koska minä olen mennyt kihloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Tietysti pariskunta saa päättää itse milloin sopii menevänsä naimisiin. Ei kai kukaan väitä, että sen voi joku ulkopuolinen sanella.
Kaikkein hassuinta on että joku av-mamma yrittää sanella ajankohdan koska minä olen mennyt kihloihin.
Näinkin nolosti voi tosiaan käydä, jos ei tiedä, mitä kihlaus tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Tietysti pariskunta saa päättää itse milloin sopii menevänsä naimisiin. Ei kai kukaan väitä, että sen voi joku ulkopuolinen sanella.
Kaikkein hassuinta on että joku av-mamma yrittää sanella ajankohdan koska minä olen mennyt kihloihin.
Niin, silloin kun olette kumppanisi kanssa sopineet menevänne naimisiin. Tämä on ihan yksinkertainen asia, ei tästä kai tarvitse vääntää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujo kirjoitti:
Liitto on sellainen sana, joka on aika järeä. Avoliitto ei koskaan liittoa nähnytkään. Eikä mikään kihlaliittokaan voi olla oikeasti liitto.
Liitto vaatii aina jotain julkista kuten valan, kirjallisen sopimuksen, todistajia tai muuta, jotta ei liitto jäisi kahden ihmisen sanoiksi.
Sormusliitto on kyllä sitten jo oikea avioliitto.
Kihlasopimus?
Kihla-sana viittaa kihloihin, joten sen ymmärtäisi väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Tietysti pariskunta saa päättää itse milloin sopii menevänsä naimisiin. Ei kai kukaan väitä, että sen voi joku ulkopuolinen sanella.
Kaikkein hassuinta on että joku av-mamma yrittää sanella ajankohdan koska minä olen mennyt kihloihin.
Näinkin nolosti voi tosiaan käydä, jos ei tiedä, mitä kihlaus tarkoittaa.
Tai kihlautuminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ujo kirjoitti:
Liitto on sellainen sana, joka on aika järeä. Avoliitto ei koskaan liittoa nähnytkään. Eikä mikään kihlaliittokaan voi olla oikeasti liitto.
Liitto vaatii aina jotain julkista kuten valan, kirjallisen sopimuksen, todistajia tai muuta, jotta ei liitto jäisi kahden ihmisen sanoiksi.
Sormusliitto on kyllä sitten jo oikea avioliitto.
Kihlasopimus?
Kihlasopimus = sopimus, että sovitaan avioliiton sopimisesta jossain vaiheessa suhdetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Tietysti pariskunta saa päättää itse milloin sopii menevänsä naimisiin. Ei kai kukaan väitä, että sen voi joku ulkopuolinen sanella.
Kaikkein hassuinta on että joku av-mamma yrittää sanella ajankohdan koska minä olen mennyt kihloihin.
Niin, silloin kun olette kumppanisi kanssa sopineet menevänne naimisiin. Tämä on ihan yksinkertainen asia, ei tästä kai tarvitse vääntää?
Ei kyllä me silloin olemme kihlautuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
No minäpä ajattelen, ettet taida oikein osata suomea. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Se on tuon ja avioliiton välissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
No minäpä ajattelen, ettet taida oikein osata suomea. :)
Saat ajatella. Se sinulle suotakoon, olethan jämähtänyt jonnekin 1800-luvulle, ymmärrettävää siis :》
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto tietysti, olettaen että pari asuu yhdessä.
Ei pidä olettaa liikaa. Mäkin olin vuosia naimisissa asumatta puolison kanssa koskaan yhdessä. Lapsikin saatiin. Ja siis samassa kaupungissa, ei mikään kansainvälinen avioliitto.
Ja mitä alapeukutettavaa tässä oli? Se oli kuulkaas hieno avioliitto niin kauan kuin sitä kesti. 😂 Ja toi pentu on ihan priima, vaikka itse sanonkin.
(Myönnän, etten tämän koettuani ota hirveästi paineita toisten parisuhdemuodoista tahi niiden nimityksistä.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
En ole tuo jolta kysyit mutta parille itselleen se saattaa tarkoittaa astetta syvempää suhdetta.
Mikä on astetta syvempi suhde kuin sellainen, jossa on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä mutta ei mennä naimisiin, koska se ei instituutiona ole kummallekaan tärkeä?
Se on tuon ja avioliiton välissä.
Eli siinä halutaan pysyä yhdessä vielä pitempään kuin loppuelämä? Myönnä pois: ei ole olemassa mitään sellaista suhdetta, joka olisi jotenkin syvempi kuin ihan normaali parisuhde.
Sormusten vaihtaminen sen merkiksi, että "ollaan varattuja" on teinimeininkiä ei kä siitä muuksi muutu.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Kun sen uuden sanan keksimisestä ei ole mitään hyötyä. Erilaisia parisuhdetta kuvaavia sanoja on jo lukuisia olemassa, mutta näille teinikihlautujille ei kelpaa yksikään sellainen termi joka ei anna erheellisesti ymmärtää että he ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin. Sehän tässä on ongelma.
Se, että nimenomaan avioaietta kuvaava sana mielletään vakavan ja sitoutuneen parisuhteen merkiksi ei ole sattumaa vaan syy ja seuraus. Jos annetaan teinikihlaajien pitää tunkkinsa ja keksitään ihka uusi termi avioon aikoville, niin parin vuosikymmenen päästä termi "kihlaus" onkin jo synonyymi tavalliselle parisuhteelle, ja seuraavan sukupolven teinit haluavat käyttää suhteestaan tuota uutta termiä koska se kuulostaa niin ihqun vakavalta. Yllätys yllätys, tarkoittaahan se paria joka on sopinut suhteensa virallistamisesta.
Ketju on lukittu.
Teinikihlat ne on. Olipa kyseessä teini-ikäiset tai ei.