Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Miksi jollakulla olisi tarve ilmoittaa muille, että mepäs Joren kanssa ollaan muuten luvattu olla ikuisesti yhdessä? Voihan sen sanoa ihan sanoinkin, jos haluaa ihmisten tietävän tällaisen asian. Ei tarvitse leikkikihlautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Sitä vaihetta kutsutaan yleensä tapailuksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlautuneet ovat sopineet avioliitosta, kihloissa olo on eri asia.
Nyt menee kyllä yli ymmärryksen. Voitko vähän avata tätä?
En ole lukenut tätä ketjua, mutta yleensä näissä esiintyy se sama lakipykälä.
Lukekaa se tarkkaan ja miettikää ensinnäkin termiä + voiko kihloihin mennä ilman sitä avioliittolupausta. Turha tästä asiasta on siis tapella, koska kukaan ei tee mitään laitonta vaikka meneekin kihloihin ilman lupausta sen kummemmasta.
Lakipykälä? Eihän se nyt laitonta ole kutsua laivaa lentokoneeksi, se on vain typerää. :D
Näin, mutta kysessä olisi kai ennemminkin vertailu vaikkapa purjekoneen ja ison jumbojetin kanssa. Molempia voi kutsua lentokoneeksi. Toisella vaan pääsee pidemmälle.
Ei, kun siitä että väitetään laivaa purjekoneeksi ja oikeita lentokoneita jumbojeteiksi vain jotta päästäisiin vääristämään termin "lentokone" merkitys. Kun se laiva ei edelleenkään ole lentokone, ei vaikka sinä kuinka haluaisit luokitella kaikki liikkuvat kulkuneuvot lentokoneiksi vain sillä perusteella että kuskilla on semmoinen fiilis että kyllä hänen laivansa/junansa/bussinsa on tänään lentokone.
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Sitä vaihetta kutsutaan yleensä tapailuksi
Höpsis, kyse voi olla vaikka siitä avoliitosta. Ja kuviossa voi olla lapsiakin. Ja silti tiedetään että kunhan muksut on isoja niin alkaa uusi vaihe elämässä, ja siihen sopii ehkä eri kumppani tai kumppanittomuus, tai vaikka lukuisia kumppaneita.
Mulle tosi vieras ajatus, mutta näitä on. Töihin ei mennä eläkevirka mielessä ja perhekin perustetaan elämänvaihesidosteiseksi kuvioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
No kun me emme ymmärrä, miksi ja mihin sitä tarvitaan? Jos ollaan parisuhteessa niin ollaan parisuhteessa, en näe tässä mitään epäselvää. Samoin kuin puolisolle on jo olemassa lukuisia nimityksiä, jotka yleensä pätevät. Esimerkiksi elämänkumppani. Sehän on jo hyvin kuvaava. Partneri, jonka kanssa jaetaan elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Sitä vaihetta kutsutaan yleensä tapailuksi
Höpsis, kyse voi olla vaikka siitä avoliitosta. Ja kuviossa voi olla lapsiakin. Ja silti tiedetään että kunhan muksut on isoja niin alkaa uusi vaihe elämässä, ja siihen sopii ehkä eri kumppani tai kumppanittomuus, tai vaikka lukuisia kumppaneita.
Mulle tosi vieras ajatus, mutta näitä on. Töihin ei mennä eläkevirka mielessä ja perhekin perustetaan elämänvaihesidosteiseksi kuvioksi.
Jos ollaan avoliitossa niin sittenhän sitä voi kutsua avoliitoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Miksi jollakulla olisi tarve ilmoittaa muille, että mepäs Joren kanssa ollaan muuten luvattu olla ikuisesti yhdessä? Voihan sen sanoa ihan sanoinkin, jos haluaa ihmisten tietävän tällaisen asian. Ei tarvitse leikkikihlautua.
Kyllä parisuhteeseen/perheeseen sitoutumiseen liittyy vahvasti sosiaalinen / yhteiskunnallinen aspekti. Useimmille on väliä sillä esitelläänkö heidät kaverina / kumppanina / puolisona, vaikka sitä keskustelukumppanille asialla ei juuri olisi väliä.
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
En asu miesystäväni kanssa, emme ole avioliitossa emmekä menossa avioliittoon. Olemme "vain" sitoutuneet toisiimme loppuelämäksemme. Minulle tämä on parisuhde. Tai seurustelusuhde, jos joku tykkää siitä sanasta enemmän. Mies on minulle miesystävä tai elämänkumppani, molempia sanoja käytän.
En ymmärrä, mitä muita sanoja tilanteen kuvaamiseen pitäisi keksiä, kun tuollaiset kaikille tutut sanat on jo olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Miksi jollakulla olisi tarve ilmoittaa muille, että mepäs Joren kanssa ollaan muuten luvattu olla ikuisesti yhdessä? Voihan sen sanoa ihan sanoinkin, jos haluaa ihmisten tietävän tällaisen asian. Ei tarvitse leikkikihlautua.
Kyllä parisuhteeseen/perheeseen sitoutumiseen liittyy vahvasti sosiaalinen / yhteiskunnallinen aspekti. Useimmille on väliä sillä esitelläänkö heidät kaverina / kumppanina / puolisona, vaikka sitä keskustelukumppanille asialla ei juuri olisi väliä.
Eli ulkopuolisille pitää näyttää, että tosi sitoutuneita ollaan. Miksei tätä voi sitten ihan kertoa, jos kerran todella haluaa? Ja aivan hyvin voi puhua juuri kumppanista tai puolisosta, mielestäni ne kuulostavat siltä, että suhde on vakava, mutteivät ota suhdestatukseen kantaa. Kihlojen leikkiminen sen sijaan olisi teiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Sitä vaihetta kutsutaan yleensä tapailuksi
Höpsis, kyse voi olla vaikka siitä avoliitosta. Ja kuviossa voi olla lapsiakin. Ja silti tiedetään että kunhan muksut on isoja niin alkaa uusi vaihe elämässä, ja siihen sopii ehkä eri kumppani tai kumppanittomuus, tai vaikka lukuisia kumppaneita.
Mulle tosi vieras ajatus, mutta näitä on. Töihin ei mennä eläkevirka mielessä ja perhekin perustetaan elämänvaihesidosteiseksi kuvioksi.
No minusta tämä on aika kaukaa haettu argumentti, että joku ikään kuin aloittaisi parisuhteen jo suunnitellen sen päättymistä. Sen sijaan eroja tapahtuu ihan kaikenlaisissa suhdemuodoissa, seurustelusuhteista, avioliitoista, "vakavista parisuhteista"/"kihlaliitoista" ihan yhtä lailla. Tärkeintä on ehkä se aie olla yhdessä, todellisuus on aina mitä on ja eroja tapahtuu, ihan sama miten paljon siihen katsoo sitoutuneensa alun perin. Aika harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että kun ne kasvavat, erotaan. Kyllä minusta parisuhteessa ollaan eksklusiivisesti yhden kumppanin kanssa sitoutuneena. Jos ei niin sille on eri nimitys: avoin parisuhde.
Yleensä jos ei ole varma, haluaako seurustella ihmisen kanssa tai ollaan vähemmän sitoutuneita niin silloin tapaillaan, deittaillaan, ollaan friends with benefits tai kutsutaan säädöksi, hoidoksi, kokelaaksi tai ties miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siihen on olemassa sana SUSIPARI. Ovat yhdessä, mutta eivät halua mennä syystä tai toisesta naimisiin.
Itse en näe sanaa negatiivisena, vaan vahvana sitoumuksena toista kohtaan, jota ei kuitenkaan haluta virallistaa.
Eikös tämäntyyppinen sano ollut hakusessa?
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Ilmeisesti vietetty aika lasten kanssa tekee kaltaiseksi. Heillä on tapana kysellä kyselemistään ja inttää inttämistään. ;) Voihan sormuksen funktio olla, vaikka merkki siitä ettei kannata tulla iskemään. Ei minulle jonkun toisen syyt kuulu millään muotoa tai edes kiinnosta. Toivottavasti ovat parisuhteessaan onnellisia tekevät asiat sitten perinteisesti tai omalla tyylillään.
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto tietysti, olettaen että pari asuu yhdessä.
Ei pidä olettaa liikaa. Mäkin olin vuosia naimisissa asumatta puolison kanssa koskaan yhdessä. Lapsikin saatiin. Ja siis samassa kaupungissa, ei mikään kansainvälinen avioliitto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Hmmm... halutaan sitoutua loppuelämäksi, ja vielä osoittaa se muulle yhteiskunnalle. Avoliitto on liian kevyt juttu, pitää varmaan keksiä tälle joku ihan uusi termi.
Tai, olisikohan sittenkin olemassa tähän jo oikein sopiva malli: avioliitto. On pelkkää erikoisuuden tavoittelua, ettei se kelpaa.
Jos nyt keksittäisiin uusi nimitys näille ihmisille, seuraavalle sukupolvelle erikoisuudentavoittelijoille se ei kelpaisi, vaan pitäisi taas keksiä uusi nimitys sille, mikä heidän suhteessaan on niin paljon parempaa, kuin tavisten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Sitä vaihetta kutsutaan yleensä tapailuksi
Höpsis, kyse voi olla vaikka siitä avoliitosta. Ja kuviossa voi olla lapsiakin. Ja silti tiedetään että kunhan muksut on isoja niin alkaa uusi vaihe elämässä, ja siihen sopii ehkä eri kumppani tai kumppanittomuus, tai vaikka lukuisia kumppaneita.
Mulle tosi vieras ajatus, mutta näitä on. Töihin ei mennä eläkevirka mielessä ja perhekin perustetaan elämänvaihesidosteiseksi kuvioksi.
No minusta tämä on aika kaukaa haettu argumentti, että joku ikään kuin aloittaisi parisuhteen jo suunnitellen sen päättymistä. Sen sijaan eroja tapahtuu ihan kaikenlaisissa suhdemuodoissa, seurustelusuhteista, avioliitoista, "vakavista parisuhteista"/"kihlaliitoista" ihan yhtä lailla. Tärkeintä on ehkä se aie olla yhdessä, todellisuus on aina mitä on ja eroja tapahtuu, ihan sama miten paljon siihen katsoo sitoutuneensa alun perin. Aika harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että kun ne kasvavat, erotaan. Kyllä minusta parisuhteessa ollaan eksklusiivisesti yhden kumppanin kanssa sitoutuneena. Jos ei niin sille on eri nimitys: avoin parisuhde.
Yleensä jos ei ole varma, haluaako seurustella ihmisen kanssa tai ollaan vähemmän sitoutuneita niin silloin tapaillaan, deittaillaan, ollaan friends with benefits tai kutsutaan säädöksi, hoidoksi, kokelaaksi tai ties miksi.
Mullekin tämä on uusi ja hämmentävä tulokulma parisuhteeseen, mutta useampaan olen törmännyt. Siis että kolmekymppisenä katsotaan joku riittävän hyvä kumppaniksi ja lasten toiseksi vanhemmaksi, sovitaan että perustetaan perhe ja eletään tää vaihe yhdessä, tuossa ihmisessä on ominaisuudet jotka haluan ihmiseltä jonka kanssa jaan lapsiperhearjen. Mitä sen jälkeen, niin todennäköisesti jotain muuta, ja molemmat tietää tämän.
Ketju on lukittu.
No onhan se siinä mielessä, että asia on käytännössä sama kuin että hyvä ystäväni kertoisi ostaneensa koiran ja kun käyn sitä katsomassa, sillä onkin kilpikonna. Kyllä siinä tulee kyseenalaistettua
-oma mielenterveys
-kaverin mielenterveys
-kuulinko väärin
-sanoiko kaveri vahingossa väärin
-onko sillä kuitenkin koira jossain piilossa ja tämä olikin vain hassunhauska väärinkäsitys