Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Väännä minulle rautalangasta: Miten se kihlaliitto eroaa tavallisesta parisuhteesta? Sellaisesta, jossa itse olen eli ei asuta yhdessä, ei olla naimisissa eikä menossa naimisiin, mutta on sitouduttu vakavissaan ja halutaan pysyä yhdessä loppuelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde? Kun se lupaus siitä että ollaan tässä parisuhteessa aina ja ikuisesti ei muuta asiaa miksikään, edelleen ollaan parisuhteessa. Ja kuka nyt ylipäätään on parisuhteessa ajatuksella että ollaan tässä muutama vuosi ja vaihdetaan sitten.
Kyllä näitä on. Jotka katsoo että parisuhde suhde sopii tähän elämäntilanteeseen mutta tietää jo nyt ettei aio olla tässä koko ikäänsä.
Sitä vaihetta kutsutaan yleensä tapailuksi
Höpsis, kyse voi olla vaikka siitä avoliitosta. Ja kuviossa voi olla lapsiakin. Ja silti tiedetään että kunhan muksut on isoja niin alkaa uusi vaihe elämässä, ja siihen sopii ehkä eri kumppani tai kumppanittomuus, tai vaikka lukuisia kumppaneita.
Mulle tosi vieras ajatus, mutta näitä on. Töihin ei mennä eläkevirka mielessä ja perhekin perustetaan elämänvaihesidosteiseksi kuvioksi.
No minusta tämä on aika kaukaa haettu argumentti, että joku ikään kuin aloittaisi parisuhteen jo suunnitellen sen päättymistä. Sen sijaan eroja tapahtuu ihan kaikenlaisissa suhdemuodoissa, seurustelusuhteista, avioliitoista, "vakavista parisuhteista"/"kihlaliitoista" ihan yhtä lailla. Tärkeintä on ehkä se aie olla yhdessä, todellisuus on aina mitä on ja eroja tapahtuu, ihan sama miten paljon siihen katsoo sitoutuneensa alun perin. Aika harva varmaan hankkii lapsia ajatellen, että kun ne kasvavat, erotaan. Kyllä minusta parisuhteessa ollaan eksklusiivisesti yhden kumppanin kanssa sitoutuneena. Jos ei niin sille on eri nimitys: avoin parisuhde.
Yleensä jos ei ole varma, haluaako seurustella ihmisen kanssa tai ollaan vähemmän sitoutuneita niin silloin tapaillaan, deittaillaan, ollaan friends with benefits tai kutsutaan säädöksi, hoidoksi, kokelaaksi tai ties miksi.
Mullekin tämä on uusi ja hämmentävä tulokulma parisuhteeseen, mutta useampaan olen törmännyt. Siis että kolmekymppisenä katsotaan joku riittävän hyvä kumppaniksi ja lasten toiseksi vanhemmaksi, sovitaan että perustetaan perhe ja eletään tää vaihe yhdessä, tuossa ihmisessä on ominaisuudet jotka haluan ihmiseltä jonka kanssa jaan lapsiperhearjen. Mitä sen jälkeen, niin todennäköisesti jotain muuta, ja molemmat tietää tämän.
Eli etsitäänkö nyt nimeä suhteelle, jonka tietää päättyvän vai suhteelle, joka on jollain tavalla normaalia parisuhdetta sitoutuneempi vai molemmille? Koska jälkimäiselle en keksi nimitystä, koska kyllä sitoutuminen kuuluu normaalistikin parisuhteeseen.
Ensimmäistä voidaan sitten kutsua ihan vaan perheeksi, perheenperustamisliitoksi, järkiliitoksi tai kulissiliitoksi, millaiseksi nyt kukin itse omansa katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Mutta mitä ihmettä tämä "ollaan kihloissa, muttei haluta naimisiin" tarkoittaa?! Se on paradoksi.
Onko tarkoitus kertoa, että mepä ollaan sitoutuneempia kuin tavis-avokit sun muut?
Mä en pysty näkemään, että miten parisuhteessa voi olla ikäänkuin oikeasti ja ei-oikeasti tosissaan/sitoutunut ja miksi siitä pitää erikseen raportoida maailmalle?
Ihan liian harvoin törmää ketjuun, jossa kihlausta verrataan sekä makaronilaatikkoon että lentokoneeseen. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Tarkoitat varmaan että olet saanut sormuksen, jonka jälkeen jossain vaiheessa olet mennyt kihloihin :D Kunpa joku joskus väittäisi olevansa kihloissa, ilman sitä sormusta ja silti menemättä naimisiin... Ei olisi näin tylsää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestäni jos EI ole sitoutunut parisuhteessa, niin sille voisi keksiä oman termin. Ei niin, että ne jotka ovat normaalisti sitoutuneessa suhteessa haluavat nostaa itsensä jollekin jalustalle, koska he eivät sillä ole. Normaalisti parisuhteessa olevat OVAT sitoutuneita ja tosissaan, ei sille tarvita uutta nimitystä, koska se ei ole mikään uusi asia. Se on asioiden normaalitila.
Jos on jossain tällaisessa suhteessa, josta tietää jo aikovansa erota, voi keksiä sille jonkun oman sanan, kuten vaikka tilapäissuhde. Onhan meillä jo laastarisuhdekin, joten samalla linjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
Mutta mitä ihmettä tämä "ollaan kihloissa, muttei haluta naimisiin" tarkoittaa?! Se on paradoksi.
Onko tarkoitus kertoa, että mepä ollaan sitoutuneempia kuin tavis-avokit sun muut?Mä en pysty näkemään, että miten parisuhteessa voi olla ikäänkuin oikeasti ja ei-oikeasti tosissaan/sitoutunut ja miksi siitä pitää erikseen raportoida maailmalle?
Niinpä. Eiköhän se useimmiten ole ihan oletuksena, että ihmiset ovat parisuhteessa tosissaan. Aika hupsua olisi jonkun jotenkin ylentää oma suhteensa "mut me ollaan niinku ihan oikeesti serious".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kukaan täällä ei muista kirsikkakahleita...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä moi. Osa ketjussa inttää ettei uutta sanaa tarvita ja loput väittelee siitä mitä se kihlaus nyt sitten tarkoittaakaan kun toiset puhuu aidasta ja toiset seipäästä. Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Kieli on kommunikoinnin väline ja siksi on aina näppärää jos asioille on sanat, jotka ymmärretään suurin piirtein samalla tavalla. Kun tulee uusia ilmiöitä, tarvitaan uusia sanoja.
Mitä lisäarvoa uusi termi toisi? Miten nämä "uuden termin" parisuhteet eroavat muiden tavan avoliitoista tai seurustelusuhteista? Miksi näihin halutaan tehdä pesäero? Erityisesti tuntuu hämmentävältä, ettei avoliitto-termi kelpaisi yhdessä asuvalle parille.
Pitääkö nimetä kaikenlaiset erilaiset sitoutumisfiilikset uusin termein? Kämppis-avoliitto, 4evö2gethet-liitto, järki-seurustelu, sielunkumppani-liitto, paremman puutteessa -liitto?
Lisäarvo olisi se että "ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" -ihmiset saisivat asiansa sanottua ja tulisivat ymmärretyiksi. Heillä selvästi on tarve tästä sopimuksesta kertoa, nyt se vaan sisältää selittelyä ja väärinymmärryksiä.
Yhtä lailla voisi ihmetellä miksi pitää olla sanoja tapailulle, seurustelulle, parisuhteelle... kun ne ei riitä nykyajan tarpeisiin, tulee panosuhde, fwb, etäsuhde, avoin liitto jne. Niillä sanoilla viestitään tilannetta ympäristölle, ja kihlaliitto-ihmiset eivät koe että avoliitto/parisuhde on se oikea sana.
"ollaan kihloissa muttei aiota naimisiin" on suomeksi "aiotaan naimisiin muttei aiota naimisiin". Siis järjetön lause. Ydinongelma tuntuu olevan, ettei tajuta mitä kihlaus tarkoittaa tai jos tajutaan, niin halutaan muuttaa sen merkitys periaatteella "mutta kun mä haluun olla kihloissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
No onhan se siinä mielessä, että asia on käytännössä sama kuin että hyvä ystäväni kertoisi ostaneensa koiran ja kun käyn sitä katsomassa, sillä onkin kilpikonna. Kyllä siinä tulee kyseenalaistettua
-oma mielenterveys
-kaverin mielenterveys
-kuulinko väärin
-sanoiko kaveri vahingossa väärin
-onko sillä kuitenkin koira jossain piilossa ja tämä olikin vain hassunhauska väärinkäsitys
Hitto, kun tämä palsta on täynnä analogioita, jotka ovat ihan päin persettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Tietysti pariskunta saa päättää itse milloin sopii menevänsä naimisiin. Ei kai kukaan väitä, että sen voi joku ulkopuolinen sanella.
Vierailija kirjoitti:
Siihen on olemassa sana SUSIPARI. Ovat yhdessä, mutta eivät halua mennä syystä tai toisesta naimisiin.
Itse en näe sanaa negatiivisena, vaan vahvana sitoumuksena toista kohtaan, jota ei kuitenkaan haluta virallistaa.
Eikös tämäntyyppinen sano ollut hakusessa?
Ei, susipari on avoliitossa ilman aietta avioitua. Eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
No onhan se siinä mielessä, että asia on käytännössä sama kuin että hyvä ystäväni kertoisi ostaneensa koiran ja kun käyn sitä katsomassa, sillä onkin kilpikonna. Kyllä siinä tulee kyseenalaistettua
-oma mielenterveys
-kaverin mielenterveys
-kuulinko väärin
-sanoiko kaveri vahingossa väärin
-onko sillä kuitenkin koira jossain piilossa ja tämä olikin vain hassunhauska väärinkäsitysHitto, kun tämä palsta on täynnä analogioita, jotka ovat ihan päin persettä.
Voitko rautalangasta vielä vääntää, miten on eri asia? Eli väittää olevansa kihloissa jos ei oikeasti olekaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
Musta on hassua yrittää väkisin tunkea itseään kihlaus-lokeroon menemättä kihloihin. Tuntuu jotenkin piilokonservatiiviselta. Itse elän onnellisessa avoliitossa ja olen tähän tyytyväinen, ei ole tarvetta esittää muille jotain mitä ei olla. Tiedetään kyllä itse missä mennään. Anteeksi vaan, mutta huvittaisi jonkun kihlaleikki. Menee vähän sinne prinsessaleikki-osastolle.
Okei, pitää lähteä leikkimään prinsessaa siitäkin huolimatta että olen mennyt kihloihin ilman avioaietta ja kuitenkin nykyään ihan naimisissa.
Eli olet mennyt kihloihin, mutta et silloin kun luulet.
Juu, se on jännää että pariskunta itse ei voi ajankohtaa päättää.
Niin. Ei voi itse päättää, että päätin mennä naimisiin silloin kun en päättänyt.
Niinpä, mutta voi päättää menneensä kihloihin silloin kun kumppanin kanssa niin on päätetty. Ajatteles!
Vierailija kirjoitti:
Selvästi se sana siis tarvitaan, kun tällaisessa ei-juridisessa asumisstatukseen liittymättömässä liitossa elävät pariskunnat haluavat tilannettaan jollain sanalla kuvata (vrt. toisesta ketjusta poimittu "kihlaliitto"), avoliitto ei heille itselleen kelpaa ja kihlaus ymmärretään eri tavalla kuin tarkoitetaan (juridisen merkityksensä kautta).
Etkö tajua, että jos joku uusi sana keksitään, niin sekään ei kelpaa kaikille, ja sekin ymmärretään todennäköisesti eri tavoin?
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni jos EI ole sitoutunut parisuhteessa, niin sille voisi keksiä oman termin. Ei niin, että ne jotka ovat normaalisti sitoutuneessa suhteessa haluavat nostaa itsensä jollekin jalustalle, koska he eivät sillä ole. Normaalisti parisuhteessa olevat OVAT sitoutuneita ja tosissaan, ei sille tarvita uutta nimitystä, koska se ei ole mikään uusi asia. Se on asioiden normaalitila.
Jos on jossain tällaisessa suhteessa, josta tietää jo aikovansa erota, voi keksiä sille jonkun oman sanan, kuten vaikka tilapäissuhde. Onhan meillä jo laastarisuhdekin, joten samalla linjalla.
Samaa mieltä. Ja onhan tuolle "ei niin vakavalle" -suhteelle jo nimikin, jota ihan oikeasti on alettu käyttääkin: kevytsuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuuko elämäsi haasteelliselta ja vaikealta, ellet voi sijoittaa asioita tuttuun ja selkeästi määriteltyyn lokerikkoon?
Jännää kyllä, että joku on täysin shokissa, jos ei kihloissa olijoilla olekaan aikomus mennä naimisiin :D.
No onhan se siinä mielessä, että asia on käytännössä sama kuin että hyvä ystäväni kertoisi ostaneensa koiran ja kun käyn sitä katsomassa, sillä onkin kilpikonna. Kyllä siinä tulee kyseenalaistettua
-oma mielenterveys
-kaverin mielenterveys
-kuulinko väärin
-sanoiko kaveri vahingossa väärin
-onko sillä kuitenkin koira jossain piilossa ja tämä olikin vain hassunhauska väärinkäsitysHitto, kun tämä palsta on täynnä analogioita, jotka ovat ihan päin persettä.
Voitko rautalangasta vielä vääntää, miten on eri asia? Eli väittää olevansa kihloissa jos ei oikeasti olekaan?
Niin no se on sitten jo toinen juttu se...
Ketju on lukittu.
Mutta mitä ihmettä tämä "ollaan kihloissa, muttei haluta naimisiin" tarkoittaa?! Se on paradoksi.
Onko tarkoitus kertoa, että mepä ollaan sitoutuneempia kuin tavis-avokit sun muut?