Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
Näinhän se menee vaikka olisi yhteisiä lapsia. En kyllä ymmärrä sitä, että miksi rynnätä tekemään ne lapset niin eri arvoja arvostavan tai sitoutumiskammoisen ihmisen kanssa?
No jaa, minä ymmärrän hyvin. Jos naisella on ikää reilusti yli kolmenkymmenen, tai muuten vaan on potenut kovaa vauvakuumetta, on ymmärrettävää että hankkii lapsen/lapsia jos mies asialle yhtään näyttää vihreää valoa. Vaikkei ihan naimisiin asti suostukaan. Tämmöiset miehet ovat sitäpaitsi usein kelpo isiä lapsilleen, vaikka puolison hermoja koettelisivatkin.
Totta. Surullista kuitenkin joutua elämään elämäänsä kinastellen tärkeistä asioista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
Uskon myös tähän, paitsi jo vanhempien ihmisten kohdalla. Silloin "kihlaliitto" voi todellakin olla molemman toive.
Totta, kun ikää alkaa olla 70+ ja ollaan poissa työelämästä, halutaan jo varmasti pitää omaisuudet erillään jo kummankin lastenkin vuoksi.
Avioehto on keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä. Mikä sopimus suhteen pysyvyydestä? Kaikissa parisuhteissa on oletuksena, että suhde kestää koko loppuelämän. Varmuudella sitä ei voi kukaan luvata. Jos pariskunta ei ole naimisissa eikä kihloissa, he ovat seurusteleva pari.
No, en käyttäs seurustelupari, (eihän ihmiset seurustele pitkään) nimeä jos yhteiseloa on vuosisotalla jo ollu. Avopari tai ihan vaan pari tai se vanha kunnon ollaan yhdessä
Joskus ennen vanhaan ei seurusteltu pitkään, koska kaikkien piti mennä naimisiin. Seurustelevia pareja ne avoparitkin ovat. Harvoin kuulee kenenkään edes puhuvan "avopuolisosta", yleensä ihmiset viittaavat avopuolisoonsa sanalla poika- tai tyttöystävä. Jos ollaan vanhempian ihmisiä, puhutaan ehkä mieluummin mies- tai naisystävästä. Koko avoliitto-sana on oikeastaan turha nykyaikana. Ketään muuta kuin Kelaa ei enää kiinnosta, ketkä asuvat yhdessä ja ketkä erillään.
Niin, en tiedä onko avoliitto-käsitettä edes olemassa ulkomaan kielissä. Mitä on avoliitto englanniksi?
Ruotsin kielessä avoliitto : samboförhållande. Avopuoliso: sambo.
Avoliittolaki: sambolag.
Puhe oli ulkomaan kielistä. Ruotsi on kotimainen kieli.
No tuolle teidän kihlaliitolle on virallinen sana se on avoliitto. Miksi pitäisi päteä. Ainakin mulle oli selvää että naimiaisiin mennään kun aika koittaa ja kyllä naimiaisiin ei ole kirjoitusvirhe. Avioehtokin tehdään . Ja jostain kumman syystä avioliitto tuntuu olevan on offia . Kunnioitan niitä pareja jotka pysyy elämänsä ajan ,vihille menon jälkeen. Itse olen päättänyt että kerran mennään naimisiin ja jos erotaan se oli siinä. Ei mennä naimisiin kuin yhden kerran. Isovanhempani olivat melkein 53 vuotta naimisissa kunnes pappa kuoli eli kunnes kuolema erottaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä17532 kirjoitti:
No tuolle teidän kihlaliitolle on virallinen sana se on avoliitto. Miksi pitäisi päteä. Ainakin mulle oli selvää että naimiaisiin mennään kun aika koittaa ja kyllä naimiaisiin ei ole kirjoitusvirhe. Avioehtokin tehdään . Ja jostain kumman syystä avioliitto tuntuu olevan on offia . Kunnioitan niitä pareja jotka pysyy elämänsä ajan ,vihille menon jälkeen. Itse olen päättänyt että kerran mennään naimisiin ja jos erotaan se oli siinä. Ei mennä naimisiin kuin yhden kerran. Isovanhempani olivat melkein 53 vuotta naimisissa kunnes pappa kuoli eli kunnes kuolema erottaa
Argh! Edelleenkin siksi, että kihlautuneet eivät välttämättä asu saman katon alla.
Helppoliitto eli heliitto (voi jopa pitää matkalaukut valmiiksi pakattuina, eron nopeus on vain itsestä kiinni).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Onnee vaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
Uskon myös tähän, paitsi jo vanhempien ihmisten kohdalla. Silloin "kihlaliitto" voi todellakin olla molemman toive.
Totta, kun ikää alkaa olla 70+ ja ollaan poissa työelämästä, halutaan jo varmasti pitää omaisuudet erillään jo kummankin lastenkin vuoksi.
Avioehto on keksitty.
Sillä ei voi sulkea pois lesken asumisoikeutta. Lapset eivät saa perintöään, koska eivät voi myydä taloa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luvattu jotain kahdenkeskistä, mutta varmuudeksi kaikki pakotiet valmiina
Ei avioliitossakaan pakko ole olla jos ei halua. Aina on oikeus lopettaa parisuhde ja yhteiselämä, ihan yksipuolisella päätöksellä.
Toki, mutta avioerossa haet ensin eroa, tästä menee jokin maksukin. Omaisuusjaot katsotaan läpi, eli meneekö kaikki puoliksi (yhteinen asunto myyntiin/maksat toisen ulos), onko avioehtoa ja mikä kaikki menee sen piikkiin jne.
Avoerossa toinen muuttaa pois ja thats it. Jos asunto on vain toisen nimissä, niin ex-avokki vaan pakkaa tavaransa ja päättää tämän pidemmän vierailunsa toisen asunnossa.
Näin lähdin myös avioliitosta.
Jos on asunto yhdessä ja lapsia, samanlaista on kuin avioero. Asunto myydään, lasten elatus ja tapaamiset, tavaroiden jako.
Avioerossa on pari lomaketta lisää, jotka voi täyttää ja lähettää helposti netissä. Ositus meni käymällä pankin lakimiehellä puoli tuntia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä. Mikä sopimus suhteen pysyvyydestä? Kaikissa parisuhteissa on oletuksena, että suhde kestää koko loppuelämän. Varmuudella sitä ei voi kukaan luvata. Jos pariskunta ei ole naimisissa eikä kihloissa, he ovat seurusteleva pari.
No, en käyttäs seurustelupari, (eihän ihmiset seurustele pitkään) nimeä jos yhteiseloa on vuosisotalla jo ollu. Avopari tai ihan vaan pari tai se vanha kunnon ollaan yhdessä
Joskus ennen vanhaan ei seurusteltu pitkään, koska kaikkien piti mennä naimisiin. Seurustelevia pareja ne avoparitkin ovat. Harvoin kuulee kenenkään edes puhuvan "avopuolisosta", yleensä ihmiset viittaavat avopuolisoonsa sanalla poika- tai tyttöystävä. Jos ollaan vanhempian ihmisiä, puhutaan ehkä mieluummin mies- tai naisystävästä. Koko avoliitto-sana on oikeastaan turha nykyaikana. Ketään muuta kuin Kelaa ei enää kiinnosta, ketkä asuvat yhdessä ja ketkä erillään.
Niin, en tiedä onko avoliitto-käsitettä edes olemassa ulkomaan kielissä. Mitä on avoliitto englanniksi?
Ruotsin kielessä avoliitto : samboförhållande. Avopuoliso: sambo.
Avoliittolaki: sambolag.Puhe oli ulkomaan kielistä. Ruotsi on kotimainen kieli.
Siitä vaan selaamaan sanakirja.org.
Löytää avoliitto -sanan vastikkeen ruotsin lisäksi ainakin englanniksi ja espanjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan loppuun asti mietitty näitä "Meille riittää keskinäinen rakkaus ja sormukset on tämän merkkinä meille, naimisiin ei mennä kun se on vaan paperinpala :)" -juttuja.
Se paperinpala on aika tärkeä esimerkiksi ero- tai kuolintapauksissa. Kun yhteistä elämää rakennetaan, niin on osattava ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja osattava ajatella niitä skenaarioita, joissa kaikki ei menekään kuin romanttisissa elokuvissa.
Yhdelläkin ystävällä rakennettu avomiehensä kanssa talo, pihassa kalliit autot jne. Mutta noissa kaikissa maksajana toiminut kovatuloinen mies, eli erotilanteessa ystävä saa vain kaiken sen, mikä on todistettavasti hänen omaisuuttaan. Eli käytännössä vaatteet ja muut omat jutut. Voi pitkän yhteiselämän jälkeen jäädä hyvin karusti tyhjän päälle, koska ei ole sitä "paperinpalaa".
No näinhän sen pitääkin mennä. Miksi ihmisen pitäisi rikastua parisuhteen päättymisestä? Totta kai jokainen ottaa mukaansa omat kamansa ja vain yhteiset jaetaan.
Jos esimerkiksi siihen avoliittoon saatu yhteisiä lapsia, joita toinen osapuoli hoitanut vuodet x kotona, kun toinen saanut tehtyä työuraansa katkeamattomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan vain kihloissa 9. vuotta ja vanhempani 38. vuotta😊 tuskin ikinä mennäänkään naimisiin.
Miksi olette lupautuneet menemään naimisiin, jos ette niin aio tehdä?
Missä sanotaan että kihloihin ei voi mennä ilman avioliittolupausta?
"Kihlaus on vapaamuotoinen sopimus tulevan avioliiton solmimisesta. "
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Eli te ette ole kihloissa, jos avioaikeita ei ole. Ei vaikka kuinka olisi säihkyvä sormus nimettömässä, mutta ilman avioaikeita se ei ole kihla.
Mutta ei tuokaan kiellä menemästä kihloihin ilman avioliittoa. Voidaanhan sopia, että avioliittoa ei tule tai tulee ehkä joskus.
Ketju on lukittu.
No jaa, minä ymmärrän hyvin. Jos naisella on ikää reilusti yli kolmenkymmenen, tai muuten vaan on potenut kovaa vauvakuumetta, on ymmärrettävää että hankkii lapsen/lapsia jos mies asialle yhtään näyttää vihreää valoa. Vaikkei ihan naimisiin asti suostukaan. Tämmöiset miehet ovat sitäpaitsi usein kelpo isiä lapsilleen, vaikka puolison hermoja koettelisivatkin.