Lue keskustelun säännöt.
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vaikka onkin vanha niin lupausliitto lupaussormuksineen on parempi termi kun kihlat. On luvattu olla toisen kanssa ikuisesti, eikä luvattu mennä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei omasta mielestä tarvi mitään nimeä. Meillä miehen kanssa romanttinen ele tulevaisuudessa suunnitteilla, jossa ostetaan sormukset laitetaan ne nimettömään, syödään hyvää ruokaa, käydään ulkomailla, juhlitaan vuosittain. Kahden keskinen sitoutumisrituaali, jolla lupaamme toisille ja tiedostamme sen, että ollemme koko loppuelämän yhdessä. Nimeä on turha keksiä, koska ei tuota moni suostu ymmärtämään. Sormus sormessa on mielestäni hyvä universaali merkki maailmalle, ettei tässä olla vapailla markkinoilla.
Jos yhteinen talous jne. niin eron tullessa se romanttinen ele ei tuo juridisia oikeuksia omaisuudenjaossa.
Missä hän sanoi että heillä on yhteistä taloutta. Aikuisilla, joilla on lapset kummallakin jo lähteneet, on omat asunnot, autot ja mökit ja palkat, ei ole tarvetta yhdistää tilejä tai omistaa yhdessä.
Useimmiten sen puolison kanssa muutetaan yhteen ja rakennetaan elämä samana ruokakuntana.
Vierailija kirjoitti:
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Avioton liitto? Siunaamaton liitto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luvattu jotain kahdenkeskistä, mutta varmuudeksi kaikki pakotiet valmiina
Ei avioliitossakaan pakko ole olla jos ei halua. Aina on oikeus lopettaa parisuhde ja yhteiselämä, ihan yksipuolisella päätöksellä.
Toki, mutta avioerossa haet ensin eroa, tästä menee jokin maksukin. Omaisuusjaot katsotaan läpi, eli meneekö kaikki puoliksi (yhteinen asunto myyntiin/maksat toisen ulos), onko avioehtoa ja mikä kaikki menee sen piikkiin jne.
Avoerossa toinen muuttaa pois ja thats it. Jos asunto on vain toisen nimissä, niin ex-avokki vaan pakkaa tavaransa ja päättää tämän pidemmän vierailunsa toisen asunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan loppuun asti mietitty näitä "Meille riittää keskinäinen rakkaus ja sormukset on tämän merkkinä meille, naimisiin ei mennä kun se on vaan paperinpala :)" -juttuja.
Se paperinpala on aika tärkeä esimerkiksi ero- tai kuolintapauksissa. Kun yhteistä elämää rakennetaan, niin on osattava ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja osattava ajatella niitä skenaarioita, joissa kaikki ei menekään kuin romanttisissa elokuvissa.
Yhdelläkin ystävällä rakennettu avomiehensä kanssa talo, pihassa kalliit autot jne. Mutta noissa kaikissa maksajana toiminut kovatuloinen mies, eli erotilanteessa ystävä saa vain kaiken sen, mikä on todistettavasti hänen omaisuuttaan. Eli käytännössä vaatteet ja muut omat jutut. Voi pitkän yhteiselämän jälkeen jäädä hyvin karusti tyhjän päälle, koska ei ole sitä "paperinpalaa".
No näinhän sen pitääkin mennä. Miksi ihmisen pitäisi rikastua parisuhteen päättymisestä? Totta kai jokainen ottaa mukaansa omat kamansa ja vain yhteiset jaetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan loppuun asti mietitty näitä "Meille riittää keskinäinen rakkaus ja sormukset on tämän merkkinä meille, naimisiin ei mennä kun se on vaan paperinpala :)" -juttuja.
Se paperinpala on aika tärkeä esimerkiksi ero- tai kuolintapauksissa. Kun yhteistä elämää rakennetaan, niin on osattava ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja osattava ajatella niitä skenaarioita, joissa kaikki ei menekään kuin romanttisissa elokuvissa.
Yhdelläkin ystävällä rakennettu avomiehensä kanssa talo, pihassa kalliit autot jne. Mutta noissa kaikissa maksajana toiminut kovatuloinen mies, eli erotilanteessa ystävä saa vain kaiken sen, mikä on todistettavasti hänen omaisuuttaan. Eli käytännössä vaatteet ja muut omat jutut. Voi pitkän yhteiselämän jälkeen jäädä hyvin karusti tyhjän päälle, koska ei ole sitä "paperinpalaa".
Kerrotko vielä, että MIKSI sen ystäväsi pitäisi eron tullessa saada mukaansa jotain muuta kuin omat tavaransa? Miten ne miehen maksamat talot ja autot hänelle kuuluisi?
Se, että luvataan ja sovitaan, että ollaan yhdessä ja ostetaan sormukset siihen symbolisoimaan sitä, on mielestäni todella upea juttu ja vähintään yhtä tärkeä ja arvokas kuin avioliitto. Se avioliittopaperi on vain ja ainoastaan juridinen sopimus, jossa on sekä hyviä (piempi perintövero) kuin huonoja puolia (elatusvevollisuus esim.-). Jos niitä juridisia pykäliä ei halua, voi tehdä esim. testamentin. Itse olen aviossa ja avioliitto ei todellakaan ole mikään pyhä lehmä.
Jos joku nainen on niin jumalattoman tyhmä, että maksaa juoksevat kulut eikä kerrytä omaisuuttaan vaan asuu miehen omistamassa taloissa ja ajaa miehen omistamaa autoa, noin nainen saa kyllä 100% ansaitsemansa mukaan. Miksi ihmeessä pitää ihmisiä suojella omalta tyhmyydeltään? ei se nyt yhteiskunnan tehtävä ole jokaista vajakkia holhota, mitä maa päällänsä kantaa. Avioliitto ei liity tuohon asiaan millään muotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan loppuun asti mietitty näitä "Meille riittää keskinäinen rakkaus ja sormukset on tämän merkkinä meille, naimisiin ei mennä kun se on vaan paperinpala :)" -juttuja.
Se paperinpala on aika tärkeä esimerkiksi ero- tai kuolintapauksissa. Kun yhteistä elämää rakennetaan, niin on osattava ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja osattava ajatella niitä skenaarioita, joissa kaikki ei menekään kuin romanttisissa elokuvissa.
Yhdelläkin ystävällä rakennettu avomiehensä kanssa talo, pihassa kalliit autot jne. Mutta noissa kaikissa maksajana toiminut kovatuloinen mies, eli erotilanteessa ystävä saa vain kaiken sen, mikä on todistettavasti hänen omaisuuttaan. Eli käytännössä vaatteet ja muut omat jutut. Voi pitkän yhteiselämän jälkeen jäädä hyvin karusti tyhjän päälle, koska ei ole sitä "paperinpalaa".
Kerrotko vielä, että MIKSI sen ystäväsi pitäisi eron tullessa saada mukaansa jotain muuta kuin omat tavaransa? Miten ne miehen maksamat talot ja autot hänelle kuuluisi?
Jos on rakennettu "kanssa" niin mitä osaa et ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole ihan loppuun asti mietitty näitä "Meille riittää keskinäinen rakkaus ja sormukset on tämän merkkinä meille, naimisiin ei mennä kun se on vaan paperinpala :)" -juttuja.
Se paperinpala on aika tärkeä esimerkiksi ero- tai kuolintapauksissa. Kun yhteistä elämää rakennetaan, niin on osattava ottaa ne vaaleanpunaiset lasit silmiltä ja osattava ajatella niitä skenaarioita, joissa kaikki ei menekään kuin romanttisissa elokuvissa.
Yhdelläkin ystävällä rakennettu avomiehensä kanssa talo, pihassa kalliit autot jne. Mutta noissa kaikissa maksajana toiminut kovatuloinen mies, eli erotilanteessa ystävä saa vain kaiken sen, mikä on todistettavasti hänen omaisuuttaan. Eli käytännössä vaatteet ja muut omat jutut. Voi pitkän yhteiselämän jälkeen jäädä hyvin karusti tyhjän päälle, koska ei ole sitä "paperinpalaa".
Kerrotko vielä, että MIKSI sen ystäväsi pitäisi eron tullessa saada mukaansa jotain muuta kuin omat tavaransa? Miten ne miehen maksamat talot ja autot hänelle kuuluisi?
No jos on noin vajaaälyinen yksilö niin se tuskin fiksuksi muuttuu sen suhteen päättymisenkään myötä :) Oikeasti on naisia, jotka ei osaa hoitaa selkeästi talousasioitaan yhtään. Pitäisi vähän vähemmän katsoa Kardashianeita ja vähän enemmän esim. kouluttautua.
Luin vain aloituksen. Kihlaliitto on mielestän hyvä termi, kuvaa tilannetta hyvin eli eri asia kuin normaali kihlautuminen`(= avioliittolupaus), eikä vaadi yhdessä asumista (= avoliitto).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
...ja siis nyt tarkoitan aikuisten ihmisten avoliittoja, en teinien ”kihlautumisia”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luvattu jotain kahdenkeskistä, mutta varmuudeksi kaikki pakotiet valmiina
Helppo?
Kihloissa ilman avioliitto tarkoitusta. Helppo, koska helppo lähetä jos osoitteet ovat erit.
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
Uskon myös tähän, paitsi jo vanhempien ihmisten kohdalla. Silloin "kihlaliitto" voi todellakin olla molemman toive.
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
Näinhän se menee vaikka olisi yhteisiä lapsia. En kyllä ymmärrä sitä, että miksi rynnätä tekemään ne lapset niin eri arvoja arvostavan tai sitoutumiskammoisen ihmisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähes aina ikikihlauksen syy on se että toinen osapuoli ei halua mennä naimisiin. Toinen haluaisi. Omassa tuttavapiirissäni nämä osat menevät aika tasan miesten ja naisten kesken.
Selittelyt siitä että ”se on vain paperinpala” tai että ”ei uskota papin aameneen” ovat kyselijöitä varten. Todellisuudessa aiheesta käydään kotona katkeriakin riitoja aina aika ajoin.
Uskon myös tähän, paitsi jo vanhempien ihmisten kohdalla. Silloin "kihlaliitto" voi todellakin olla molemman toive.
Totta, kun ikää alkaa olla 70+ ja ollaan poissa työelämästä, halutaan jo varmasti pitää omaisuudet erillään jo kummankin lastenkin vuoksi.
Ketju on lukittu.
Missä hän sanoi että heillä on yhteistä taloutta. Aikuisilla, joilla on lapset kummallakin jo lähteneet, on omat asunnot, autot ja mökit ja palkat, ei ole tarvetta yhdistää tilejä tai omistaa yhdessä.