Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Parien sukunimikin on kuulemma vapaa valinta eikä sillä ole mitään merkitystä että se tulee aina mieheltä. Ihan sattumalta vaan se on ollut tapa merkitä nainen miehen omaisuudeksi;). Eipä kukaan ole tätä tapaa kyseenalaistamassa tai vaatimassa sen juuria esille alkuperäisessä muodossaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Avioliitto on juridinen käsite, kihlaus ei. Avioliittolaki on olemassa, kihlauslakia ei. t: ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Avioliitto on juridinen käsite, kihlaus ei. Avioliittolaki on olemassa, kihlauslakia ei. t: ohis
Kihlaus on määritelty avioliittolaissa. Mitään kihlauslakia ei tarvita, koska kihlauksen purkamista ei enää pidetä sopimusrikkomuksena eikä siihen enää liity juridisia velvoitteita. Määritelmä kuitenkin on selkeästi edelleen siellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Avioliitto on juridinen käsite, kihlaus ei. Avioliittolaki on olemassa, kihlauslakia ei. t: ohis
Kihlaus on määritelty avioliittolaissa. Mitään kihlauslakia ei tarvita, koska kihlauksen purkamista ei enää pidetä sopimusrikkomuksena eikä siihen enää liity juridisia velvoitteita. Määritelmä kuitenkin on selkeästi edelleen siellä.
Kyllä ja kun tarkkaan sen lukee, niin tajuaa, että kihloihin menemiselle ei ole estettä sellaisissakaan tapauksissa, jossa avioliiton ajankohta on määrittelemätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Avioliitto on juridinen käsite, kihlaus ei. Avioliittolaki on olemassa, kihlauslakia ei. t: ohis
Kihlaus on määritelty avioliittolaissa. Mitään kihlauslakia ei tarvita, koska kihlauksen purkamista ei enää pidetä sopimusrikkomuksena eikä siihen enää liity juridisia velvoitteita. Määritelmä kuitenkin on selkeästi edelleen siellä.
Kyllä ja kun tarkkaan sen lukee, niin tajuaa, että kihloihin menemiselle ei ole estettä sellaisissakaan tapauksissa, jossa avioliiton ajankohta on määrittelemätön.
Kyllä, näin se on. Riittää, että on sovittu avioliiton solmimisesta. Ei ole väliä milloin se tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Avioliitto on juridinen käsite, kihlaus ei. Avioliittolaki on olemassa, kihlauslakia ei. t: ohis
Kihlaus on määritelty avioliittolaissa. Mitään kihlauslakia ei tarvita, koska kihlauksen purkamista ei enää pidetä sopimusrikkomuksena eikä siihen enää liity juridisia velvoitteita. Määritelmä kuitenkin on selkeästi edelleen siellä.
Kyllä ja kun tarkkaan sen lukee, niin tajuaa, että kihloihin menemiselle ei ole estettä sellaisissakaan tapauksissa, jossa avioliiton ajankohta on määrittelemätön.
Kyllä, näin se on. Riittää, että on sovittu avioliiton solmimisesta. Ei ole väliä milloin se tapahtuu.
Ei, vaikka vasta kuoleman jälkeen seuraavassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvissyöjä. Syön kyllä kaikkea mahdollista lihaa joka päivä, mutta määrittelen kasvissyönnin omalla tavallani. Saan itse päättää asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvissyöjä. Syön kyllä kaikkea mahdollista lihaa joka päivä, mutta määrittelen kasvissyönnin omalla tavallani. Saan itse päättää asiasta.
Et olisi ensimmäinen laatuasi, mutta sitten kun ette keksi mitään sanottavaa, niin aloitatte näillä alyttömillä esimerkeillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
No vaihtuuhan naisen nimikin Möttösestä Virtaseksi jolloin kohteen käsite muuttuu. Tämä ei kuitenkaan muka haittaa ketään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
En tee sillä tiedolla mitään. Jos joku kuitenkin haluaa minulle kertoa olevansa kihloissa, minun pitäisi voida olettaa, ettei hän valehtele. Miksi kukaan haluaisi antaa itsestään virheellistä tietoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvissyöjä. Syön kyllä kaikkea mahdollista lihaa joka päivä, mutta määrittelen kasvissyönnin omalla tavallani. Saan itse päättää asiasta.
Et olisi ensimmäinen laatuasi, mutta sitten kun ette keksi mitään sanottavaa, niin aloitatte näillä alyttömillä esimerkeillä.
Niin, esimerkit ovat älyttömiä niille, jotka eivät älyä niitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
En tee sillä tiedolla mitään. Jos joku kuitenkin haluaa minulle kertoa olevansa kihloissa, minun pitäisi voida olettaa, ettei hän valehtele. Miksi kukaan haluaisi antaa itsestään virheellistä tietoa?
Mitä virheellistä tietoa hän mielestäsi antaa? Hän on saattanut mennä kihloihin ajatuksella, että tuon kanssa naimisiin menisin, jos ylipäätään menisin. Tai häät voi tulla ajankohtaiseksi vuosia myöhemmin. Matkalla voi mieli muuttua vielä moneen kertaan.
Mutta ei, ei kelpaa av-mammalle, kun persettä kaivelee se, että häät ei tapahdu vuoden kahden sisään.
Sen lisäksi, että kihlauksen käsite ON JO muuttunut, vuosikymmeniä sitten. Toiset ei vaan pysy perässä.
Ketju on lukittu.
Alue: Aihe vapaa
No pari on voinut sopia menevänsä naimisiin, mutta ei ajankohtaa tai esim. säästää häihin