Keksi termi "kihlaliitolle"!
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, millä sanalla voisi mielestänne kutsua parisuhdetilannetta jossa on tehty keskinäinen sopimus suhteen (elinikäisestä?) pysyvyydestä ja ehkä hankittu sormukset merkiksi ilman aikomusta avioliittoon?
Tiedän että jotkut haluaa kutsua sitä kihloissa oloksi, mutta aika moni ei koska sillä sanalla on jo olemassa käytetty, tarkoin määritelty tarkoitus joka ei ole tämä. Joten te jotka ette halua kutsua edellä mainittua kuviota kihlaukseksi/kihlaliitoksi, osallistukaa aivoriiheen uudesta sanasta!
Kommentit (1823)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
En tee sillä tiedolla mitään. Jos joku kuitenkin haluaa minulle kertoa olevansa kihloissa, minun pitäisi voida olettaa, ettei hän valehtele. Miksi kukaan haluaisi antaa itsestään virheellistä tietoa?
Mitä virheellistä tietoa hän mielestäsi antaa? Hän on saattanut mennä kihloihin ajatuksella, että tuon kanssa naimisiin menisin, jos ylipäätään menisin. Tai häät voi tulla ajankohtaiseksi vuosia myöhemmin. Matkalla voi mieli muuttua vielä moneen kertaan.
Mutta ei, ei kelpaa av-mammalle, kun persettä kaivelee se, että häät ei tapahdu vuoden kahden sisään.
Sen lisäksi, että kihlauksen käsite ON JO muuttunut, vuosikymmeniä sitten. Toiset ei vaan pysy perässä.
Kerrotko meille mikä on se uusi käsite, joka on ollut vuosikymmeniä käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
En tee sillä tiedolla mitään. Jos joku kuitenkin haluaa minulle kertoa olevansa kihloissa, minun pitäisi voida olettaa, ettei hän valehtele. Miksi kukaan haluaisi antaa itsestään virheellistä tietoa?
Mitä virheellistä tietoa hän mielestäsi antaa? Hän on saattanut mennä kihloihin ajatuksella, että tuon kanssa naimisiin menisin, jos ylipäätään menisin. Tai häät voi tulla ajankohtaiseksi vuosia myöhemmin. Matkalla voi mieli muuttua vielä moneen kertaan.
Mutta ei, ei kelpaa av-mammalle, kun persettä kaivelee se, että häät ei tapahdu vuoden kahden sisään.
Sen lisäksi, että kihlauksen käsite ON JO muuttunut, vuosikymmeniä sitten. Toiset ei vaan pysy perässä.
Kerrotko meille mikä on se uusi käsite, joka on ollut vuosikymmeniä käytössä.
Kihlauksen käsite on laajentunut tarkoittamaan muutakin kuin avioitumista seuraavan kahden vuoden sisään.
Miten jaksatte jauhaa 600 viestiä tästä? Käyttäkää sama aika siihen miksi miehenne eivät ole valmiita vaihtamaan nimiä juridisesti tasa-arvoisessa liitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
En tee sillä tiedolla mitään. Jos joku kuitenkin haluaa minulle kertoa olevansa kihloissa, minun pitäisi voida olettaa, ettei hän valehtele. Miksi kukaan haluaisi antaa itsestään virheellistä tietoa?
Mitä virheellistä tietoa hän mielestäsi antaa? Hän on saattanut mennä kihloihin ajatuksella, että tuon kanssa naimisiin menisin, jos ylipäätään menisin. Tai häät voi tulla ajankohtaiseksi vuosia myöhemmin. Matkalla voi mieli muuttua vielä moneen kertaan.
Mutta ei, ei kelpaa av-mammalle, kun persettä kaivelee se, että häät ei tapahdu vuoden kahden sisään.
Sen lisäksi, että kihlauksen käsite ON JO muuttunut, vuosikymmeniä sitten. Toiset ei vaan pysy perässä.
Käsite ei ole muuttunut. Se on määritelty avioliittolaissa ja esimerkiksi Kielitoimisto määrittelee asian noin. Viimeksi kihlauksen määritelmää on muutettu, kun rekisteröity parisuhde astui voimaan, eli kihlaus määriteltiin uudelleen sopimukseksi joko avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen solmimisesta.
Jos muutama ihminen ei ymmärrä käsitettä ja käyttää sitä väärin, kyse on tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, ei siitä, että käsite on muuttanut yleisesti ymmärrettyä merkitystään. Sitten kun suurin osa ihmisistä ymmärtää kihlauksen kuten sinä, voidaan miettiä, pitäisikö määritelmä virallisesti muuttaa poistamalla se vaikka avioliittolaista ja muuttamalla sanakirjoista löytyvää määritelmää. Siitä vaan lakialoitetta, adressia tai kyselytutkimusta tekemään ja asiaa eteenpäin viemään.
Persettäni ei muuten kaivele ollenkaan yhdenkään pariskunnan kihlauksen kesto. Se on ihan heidän oma asiansa. Toivon, ettet esittäisi minusta tällaisia virheellisiä oletuksia tai väittämiä.
Persettäni kaivelee vain se, että ihmiset käyttävät sanoja ymmärtämättä niitä ja kieltäytymällä edelleen ymmärtämästä, vaikka on moneen kertaan selitetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvissyöjä. Syön kyllä kaikkea mahdollista lihaa joka päivä, mutta määrittelen kasvissyönnin omalla tavallani. Saan itse päättää asiasta.
Et olisi ensimmäinen laatuasi, mutta sitten kun ette keksi mitään sanottavaa, niin aloitatte näillä alyttömillä esimerkeillä.
Mikä tässä oli älytöntä? Enkö mielestäsi saa määritellä kasvissyöntiä kuten itse haluan? Mikä ongelma sinulla oli tämän viestin kanssa, kun pidit sitä noin älyttömänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
En tee sillä tiedolla mitään. Jos joku kuitenkin haluaa minulle kertoa olevansa kihloissa, minun pitäisi voida olettaa, ettei hän valehtele. Miksi kukaan haluaisi antaa itsestään virheellistä tietoa?
Mitä virheellistä tietoa hän mielestäsi antaa? Hän on saattanut mennä kihloihin ajatuksella, että tuon kanssa naimisiin menisin, jos ylipäätään menisin. Tai häät voi tulla ajankohtaiseksi vuosia myöhemmin. Matkalla voi mieli muuttua vielä moneen kertaan.
Mutta ei, ei kelpaa av-mammalle, kun persettä kaivelee se, että häät ei tapahdu vuoden kahden sisään.
Sen lisäksi, että kihlauksen käsite ON JO muuttunut, vuosikymmeniä sitten. Toiset ei vaan pysy perässä.
Käsite ei ole muuttunut. Se on määritelty avioliittolaissa ja esimerkiksi Kielitoimisto määrittelee asian noin. Viimeksi kihlauksen määritelmää on muutettu, kun rekisteröity parisuhde astui voimaan, eli kihlaus määriteltiin uudelleen sopimukseksi joko avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen solmimisesta.
Jos muutama ihminen ei ymmärrä käsitettä ja käyttää sitä väärin, kyse on tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, ei siitä, että käsite on muuttanut yleisesti ymmärrettyä merkitystään. Sitten kun suurin osa ihmisistä ymmärtää kihlauksen kuten sinä, voidaan miettiä, pitäisikö määritelmä virallisesti muuttaa poistamalla se vaikka avioliittolaista ja muuttamalla sanakirjoista löytyvää määritelmää. Siitä vaan lakialoitetta, adressia tai kyselytutkimusta tekemään ja asiaa eteenpäin viemään.
Persettäni ei muuten kaivele ollenkaan yhdenkään pariskunnan kihlauksen kesto. Se on ihan heidän oma asiansa. Toivon, ettet esittäisi minusta tällaisia virheellisiä oletuksia tai väittämiä.
Persettäni kaivelee vain se, että ihmiset käyttävät sanoja ymmärtämättä niitä ja kieltäytymällä edelleen ymmärtämästä, vaikka on moneen kertaan selitetty.
Muutama ihminen :D. Suurin osa ymmärtää sen nyt jo niinkuin se on, ei se muuten olisi Wikipediaankin tullut tai naimisiin.infon sivuilla. Mutta kaivele sä rauhassa siellä, kunhan muistat pestä kädet välillä. :D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvissyöjä. Syön kyllä kaikkea mahdollista lihaa joka päivä, mutta määrittelen kasvissyönnin omalla tavallani. Saan itse päättää asiasta.
Et olisi ensimmäinen laatuasi, mutta sitten kun ette keksi mitään sanottavaa, niin aloitatte näillä alyttömillä esimerkeillä.
Mikä tässä oli älytöntä? Enkö mielestäsi saa määritellä kasvissyöntiä kuten itse haluan? Mikä ongelma sinulla oli tämän viestin kanssa, kun pidit sitä noin älyttömänä?
Saat tietty, mutta perusta oma ketju, tässä käsitellään kihlaliiton uutta termiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tämän keskustelun jälkeenkään ymmärrä miksi haluaisn eritellä parisuhdettani ja sen suunniteltua kulkua kenellekään, se on meidän kahden välien asia. Miehestä puhun muille etunimellä, en erittele tarkemmin, uusille tuttavuuksille (esim uusi työkaveri) saatan sanoa että lapseni isä.... päätelköön itse olemmeko avioliitossa tai asummeko yhdessä.
Soppaa hämmentää vielä sopivasti mun bestis, miespuoleinen ja entinen fwb.... Etunimellä esittelen hänetkin.Työkaverit joskus nähneet meitä baarissa ja sitten ne vasta sekaisin olivatkin :D
Sama. En jaksaisi yhtään selitellä suhteeni tilaa puolitutuille. Siksi kutsun häntä miehekseni tai puolisoksi vaikka emme ole naimisissa. Jos joku hermostuu kuultuaan ettemme olekaan virallisesti naimisissa, saa tämä henkilö lähteä hankkimaan oman elämän tai tunkea nokkansa jonku toisen kuin minun asioihin.
-Joo me ollaan aviomiehen kanssa naimisissa!
-Ai jaa, en tiennytkään! Onneksi olkoon! Oliko kivat häät?
-Ei ollut häitä.
-Ai, ihan maistraatissa vaan? No kiva juttu, varmaan kivaa ja stressitöntä tuolla lailla pienesti...
-Siis ei me maistraatissa.
-Ai kirkossa?
-Ei. Siis me ollaan epävirallisesti naimisissa.
-Öh siis anteeksi nyt en ymmärrä.
-Niin siis me ollaan naimisissa epävirallisesti. Ihan vaan meidän välisellä sopimuksella. Ostettiin kihlasormukset.
-Aa siis olette menossa naimisiin vasta?
-Ei siis ei me aiota solmia avioliittoa. Mutta ollaan naimisissa, epävirallisesti. Kun tämä meidän suhde on vakava.
-????Oletko jotenkin vajaa?
Ei kukaan täysijärkinen käy kuvaamaasi keskustelua kenenkään kanssa. Minäkin voin esitellä avomieheni, että tässä on mieheni! En kuitenkaan ole käynyt kuvaamasi kaltaista keskustelua ikinä, vaikka olen jo pitkästi yli 40 v. ja ollut mieheni kanssa yhdessä jo yli puolet elämästäni. Emme ole kihloissa, mutta hyvin sitoutuneita yhdessä olemiseen, lapsiimme, taloomme ja kaikkeen mihin olisimme sitoutuneita ihan naimisissa ollessammekin.
Avioliittoa emme tarvitse mihinkään, olemme joskus nuorempina miettineet, että pitääköhän sitä mennä naimisiin ihan vain sen takia, että niin kuuluu tehdä. Meidän sitoutuminen, rakkaus tai muutkaan asiat eivät muuttuisi yhtään. Olemme olleet vuosien varrella monissa häissä vieraana ja hyvin moni pari on jo eronnut, eli ei se avioliitto takaa suhteen laadulle ja sitoutumiselle yhtään mitään.
Joiden on toki pakko mennä naimisiin, että ei tule hetken mielijohteesta erottua, silloinhan paperisota on melkoinen. Meillä ei ole tähän tarvetta kun emme aio erota!
Ei kannata syyttää toisia vajaaksi vain siksi, että pointti on lentänyt itseltä korkealta ohi. Tuon kuvitteellisen esimerkin tarkoitus oli näyttää, miten älytöntä on sanoa olevansa kihloissa, kun ei oikeasti ole, koska ihmiset ymmärtävät tietyt käsitteet tietyllä tavalla ja kun niitä käyttää väärin, seuraa hämmennys. Kihlaus on tässä muutettu avioliitoksi tuon "virallisesti naimisissa" innoittamana ja se tuo mielestäni pointin oikein hyvin esiin.
On yhtä hölmöä ja harhaanjohtavaa väittää olevansa naimisissa kuin väittää olevansa kihloissa, jos ei kerran ole.
Älyttömämpää on vetää herne nenään jonkun toisen parisuhdestatuksesta, mutta meitä on moneen junaan. Osa jäi jo viime vuosituhannella junasta.
Kukaan ei vedä hernettä nenään toisten parisuhdestatuksesta vaan valehtelusta ja käsitteiden väärinkäytöstä.
Minulle on ihan sama millaisessa suhteessa ihmiset keskenään ovat. Se ei liikuta minua millään tavalla. Sen sijaan ärsyttää, että käsitteitä käytetään tahallaan väärin. Keskustelu kun käy vaikeaksi, jos ihmiset alkavat yhtäkkiä määritellä asioita oman mielensä mukaan. Jos minä alan väittää koiraani perunaksi niin saan hullun leiman kun sanon, että enpä voi tulla tänään elokuviin kun täytyy viedä peruna lääkäriin.
Tämä on juuri tätä, kun et voi tietää mitä ajattelevat tai jatkossa tekevät. Jää vaan rauhassa odottamaan hääkutsua, se joko tulee tai ei tule. Mikään ei estä sua nimeämästä koiraasi perunaksi. Ei ole laissa kielletty.
Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää.
Tietenkään koiran kutsuminen perunaksi ei ole laitonta, koska siitä ei koidu haittaa muille, koira kun ei voi haastaa minua kunnianloukkauksesta oikeuteen. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa myös käsitteiden väärinkäyttö voi olla jopa rikollista. Jos esimerkiksi väittäisin että poikaystäväni raiskasi minut kun olisi todellisuudessa vain kätellyt, syyllistyisin itse rikokseen.
Mikään laki ei estä kutsumasta koiraa perunaksi, mutta ymmärrät varmaan millaisia tunteita tuolla tavalla puhuva ihminen herättää muissa. Sama pätee kihlauksesta puhujiin.
Tämän takia olisi hyvä pitäytyä tunnetuissa käsitteissä. Kielen tarkoitus on auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan. Asioilla on nimiä ja määritelmiä juuri siitä syystä. Niiden väärinkäytöstä aiheutuu hämmennystä, väärinymmärryksiä, loukkaantumista, pahaa mieltä, eri asiasta puhumista.
Normaalioloissa: Mitä sä teet sillä tiedolla? Tää jaksaa mua ihmetyttää!
"Normaalioloissa voin tietää että joku on menossa naimisiin siitä, kun hän itse kertoo olevansa kihloissa. Silloin hän on menossa jossain vaiheessa naimisiin. Siitähän se on oikein helppo tietää"
En tee sillä tiedolla mitään. Jos joku kuitenkin haluaa minulle kertoa olevansa kihloissa, minun pitäisi voida olettaa, ettei hän valehtele. Miksi kukaan haluaisi antaa itsestään virheellistä tietoa?
Mitä virheellistä tietoa hän mielestäsi antaa? Hän on saattanut mennä kihloihin ajatuksella, että tuon kanssa naimisiin menisin, jos ylipäätään menisin. Tai häät voi tulla ajankohtaiseksi vuosia myöhemmin. Matkalla voi mieli muuttua vielä moneen kertaan.
Mutta ei, ei kelpaa av-mammalle, kun persettä kaivelee se, että häät ei tapahdu vuoden kahden sisään.
Sen lisäksi, että kihlauksen käsite ON JO muuttunut, vuosikymmeniä sitten. Toiset ei vaan pysy perässä.
Käsite ei ole muuttunut. Se on määritelty avioliittolaissa ja esimerkiksi Kielitoimisto määrittelee asian noin. Viimeksi kihlauksen määritelmää on muutettu, kun rekisteröity parisuhde astui voimaan, eli kihlaus määriteltiin uudelleen sopimukseksi joko avioliiton tai rekisteröidyn parisuhteen solmimisesta.
Jos muutama ihminen ei ymmärrä käsitettä ja käyttää sitä väärin, kyse on tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä, ei siitä, että käsite on muuttanut yleisesti ymmärrettyä merkitystään. Sitten kun suurin osa ihmisistä ymmärtää kihlauksen kuten sinä, voidaan miettiä, pitäisikö määritelmä virallisesti muuttaa poistamalla se vaikka avioliittolaista ja muuttamalla sanakirjoista löytyvää määritelmää. Siitä vaan lakialoitetta, adressia tai kyselytutkimusta tekemään ja asiaa eteenpäin viemään.
Persettäni ei muuten kaivele ollenkaan yhdenkään pariskunnan kihlauksen kesto. Se on ihan heidän oma asiansa. Toivon, ettet esittäisi minusta tällaisia virheellisiä oletuksia tai väittämiä.
Persettäni kaivelee vain se, että ihmiset käyttävät sanoja ymmärtämättä niitä ja kieltäytymällä edelleen ymmärtämästä, vaikka on moneen kertaan selitetty.
Muutama ihminen :D. Suurin osa ymmärtää sen nyt jo niinkuin se on, ei se muuten olisi Wikipediaankin tullut tai naimisiin.infon sivuilla. Mutta kaivele sä rauhassa siellä, kunhan muistat pestä kädet välillä. :D:D
Toi viimeinen virkkeesi selittää muuten aika hyvin sitä, mistä tällaiset keskustelut ylipäänsä saavat alkunsa, kun yksinkertaiset kielikuvatkin muuttavat merkitystään jopa kesken keskustelun.
Et kyllä tasan voi jäädä odottelemaan hääkutsua jos joku menee kihloihin. Me ehdimme olla seitsemän vuotta kihloissa. Siinä oli jo sitkeinkin mummo lakannut odottamasta häitä.
Mietitte kihlausta kauhean ahtaasti ja kulttuurisidonnaisesti. Esimerkiksi englanniksi sillä ei ole edes omaa sanaa, sana tarkoittaa vain sitoumusta.
"Aviloiitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto".
Tällä hetkellä historiaa Suomessa määrämuodot voivat olla tietynlaiset, ne kuitenkin ovat muuttuneet ja voivat edelleen muuttua. Myös käsitteet muuttuvat. Esimerkiksi "raha" käsitteenä on joskus ollut oravannahka, jolla on vaihtoarvoa. Nyt se on jotain virtuaalista.
Voitte haluta että maailma ei muutu, että käsitteet eivät muutu, ja yhteiskunnan säännöt ovat ne jotka miellätte ainoiksi oikeiksi.
Mutta valitettavasti maailma muuttuu, Eskoseni. Käsitettä "äpärä" ei tunnista enää kukaan, nainen ei vaihda nimeään, aviossa voi olla samaa sukupuolta, ja hyvää vauhtia kihlaus ei enää tarkoita että hääpäivä olisi valittuna.
Avoliitto jos asutaan yhdessä. Parisuhde jos erikseen. Kihloissahan ei tietenkään olla jos naimisiin ei olla menossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kasvissyöjä. Syön kyllä kaikkea mahdollista lihaa joka päivä, mutta määrittelen kasvissyönnin omalla tavallani. Saan itse päättää asiasta.
Et olisi ensimmäinen laatuasi, mutta sitten kun ette keksi mitään sanottavaa, niin aloitatte näillä alyttömillä esimerkeillä.
Mikä tässä oli älytöntä? Enkö mielestäsi saa määritellä kasvissyöntiä kuten itse haluan? Mikä ongelma sinulla oli tämän viestin kanssa, kun pidit sitä noin älyttömänä?
Saat tietty, mutta perusta oma ketju, tässä käsitellään kihlaliiton uutta termiä.
Kerro nyt, mikä tässä oli älytöntä, äläkä kiertele. Onko sinusta ok määritellä itse kaikki sanat ja termit haluamallaan tavalla, kutet itse teet? Olenko kasvissyöjä, siksi koska itse haluan, vaikka mätän lihaa naamaan joka päivä? Sinun mielestäsihän oma määritelmä on tärkein. Vai koskeeko ideologiasi vain tätä yhtä sanaa, jonka haluat saada määritellä itse?
Katsos kun tämä kihlausjuttu ei ole lainkaan mun keksimä juttu vaan ihan yleisesti vuosikymmeniä käytössä ollut juttu. Ja sanoinhan että senkus kutsut itseäsi kasvissyöjäksi, niin moni tekee. Esimerkki toki olisi parempi jos siinä käytettäisiin kasvissyönnin eri muotoja eikä kahta ihan eri ääripäätä.
Muinaisessa Kreikassa ei ollut erityistä avioliittoseremoniaa, vain keskinäinen yhteisymmärrys siitä, että pari piti toisiaan miehenä ja vaimona.
Suomessa vanhastaan avioliiton solmiminen tapahtui jo kihlauksen yhteydessä. Kihlaus oli jo sitova sopimus. Vihkiminen oli vain jo solmitun liiton vahvistamista siunauksin. Nykyinen käsitys tuli vallalle vasta 1700 -luvulla.
Hauska nähdä miten ihmiset eivät pysty näkemään yhtään oman kulttuurillisen kehyksensä ulkopuolelle. Ei maailmanlaajuisesti eikä ajallisesti.
Vierailija kirjoitti:
"Aviloiitto on määrämuodoin vahvistettu kahden ihmisen välisen tiiviin yhteiselämän muoto".
Tällä hetkellä historiaa Suomessa määrämuodot voivat olla tietynlaiset, ne kuitenkin ovat muuttuneet ja voivat edelleen muuttua. Myös käsitteet muuttuvat. Esimerkiksi "raha" käsitteenä on joskus ollut oravannahka, jolla on vaihtoarvoa. Nyt se on jotain virtuaalista.
Voitte haluta että maailma ei muutu, että käsitteet eivät muutu, ja yhteiskunnan säännöt ovat ne jotka miellätte ainoiksi oikeiksi.
Mutta valitettavasti maailma muuttuu, Eskoseni. Käsitettä "äpärä" ei tunnista enää kukaan, nainen ei vaihda nimeään, aviossa voi olla samaa sukupuolta, ja hyvää vauhtia kihlaus ei enää tarkoita että hääpäivä olisi valittuna.
Kyllä, tuolla edellä olikin jo annettu esimerkki siitä kuinka kihlauksen määritelmä laajennettiin koskemaan myös homopareja, koska rekisteröity parisuhde oli niin lähellä avioliittoa, että samaa määritelmää voitiin käyttää myös heidän sopimuksestaan rekisteröidyn parisuhteen solmimisesta.
Homopari on toki myös voinut olla kihloissa ennen kuin heillä on ollut lain mukaan oikeus edes mennä naimisiin, jos aikeena on mennä naimisiin kunhan laki astuu voimaan, vaikka siihen kuluisi 50 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Mietitte kihlausta kauhean ahtaasti ja kulttuurisidonnaisesti. Esimerkiksi englanniksi sillä ei ole edes omaa sanaa, sana tarkoittaa vain sitoumusta.
Engagement tarkoittaa tässä yhteydessä kyllä ihan sitä samaa kuin kihlaus suomeksi, eli avioliittoaikeita.
Vierailija kirjoitti:
Et kyllä tasan voi jäädä odottelemaan hääkutsua jos joku menee kihloihin. Me ehdimme olla seitsemän vuotta kihloissa. Siinä oli jo sitkeinkin mummo lakannut odottamasta häitä.
Menitte kuitenkin naimisiin, eli olitte kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi antasitte olla jo. Kukin eläköön tyylillään. Kihlaukselle ei ole tietääkseni ainakaan enää nykyään määritetty minimi- tai maksimiaikaa. Ei enää eletä keskiajalla. Jokainen kutsukoon liittoaan/parisuhdettaan miksi ikinä kutsuukin. Avioliitto=naimisissa ( ja tod näk saman katon alla), muut mitä ikinä kenellekkin ovat. It's that simple.
Miksi avioliiton käsite sinusta pysyy ennallaan, mutta muut eivät, vaan ovat jokaisen itsensä määriteltävissä? Miksi vedät rajan nimenomaan avioliiton määritelmään?
Koska vaikka kihlaus mainitaan avioliittolaissa, se ei enää nykypäivänä tarkoita sitä, että naimisiin on mentävä heti tai parin vuoden sisällä, kuten joku täällä jo mainitsikin. Termi on sama, mutta käsite on laajentunut ja muuttunut joustavammaksi. Asiat eivät ole enää niin mustavalkoisia.
Voisit vaikka perustaa niille oman ketjun. Kasvissyöjät eikä perunat kuulu tähän keskusteluun.