Lue keskustelun säännöt.
koiran ottaminen on kyllä mun pahin virhe
koiraansa täysin kyllästynyt
09.11.2017 |
Meillä on ihan tavallinen nelihenkinen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta. Itse en koskaan halunnut koiraa, mutta lasten ja miehen painostuksesta siihen suostuin ja se näyttää olevan mun elämäni suurin virhe.
Koira on nyt muutaman vuoden ollut ja kuten kyllä tiesinkin niin hoitovastuu on täysin meillä vanhemmilla.
Lapset kyllä tykkäävät koirasta, mutta aina saa pakottaa lapsia ulos koiran kanssa.
En jaksa enää tätä koiran kusetusta monta kertaa päivässä ja että töissä soittelen lapsille että ovatko käyttäneet koiran. Tämä vie ihan liikaa meidän perheessä huomiota.
Nyt vielä kaiken lisäksi koira on alkanut paskoa sisälle yöllä joten olen aivan totaalisen valmis luopunaan koirasta. Vaikuttaa siltä, ettei koirasta ole kukaan muu innostunut kuin mieheni.
Eli. Miten tästä eteenpäin kun perheessä vain yksi on koirassa kiinni?
Kommentit (178)
ap tässä vielä tarkentaa.
Koira iha varmasti riittävästi liikuntaa, erittäinkin laadukasta ravintoa ja huomioita.
Mutta se, että minä en pidä siitä ollenkaan, ahdistaa. Onhan se söpö, iloinen kun tulen kotiin jne mutta en vain oikeasti jaksa sitä kaikkra.
Tarkoitinkin kai viestissäni että kuitenkin mieluummin keskittyisin johonkin muuhun kyim koitam viihdyttättämiseen..
Mieheni ei tietenkään halua koirasta luopua mutta eikai tämän takia erotakaan voin.
Oikeasti en tajunnut miten paljon koira kuitenkin vaatii huomiota ja hoivaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauheen ilkee oot koiraa kohtaan. Mulla oli toi tunne ekasta kissasta mut sit meistä tuli vuosien mittaan parhaat kaverit, olin antamassa sitä jo pois alkuun kun ei tunnuttu sopeutuvat. Kun se kuoli meillä 13-vuotiaana, meinasin itseki kuolla.
Voisit yrittää muuttaa omaa asennoitumistasi; kun viet koiran lenkille, ajattele, että se on omaa aikaasi, jolloin voit rauhassa ajatella suuria sinisiä ajatuksia ja saat samalla sekä liikuntaa että raitista ilmaa.Toinen juttu on, että miksi olet suostunut siihen, että olet yksin vastuussa koirasta? Mitäpä, jos ilmottaisit perheelle, että tästä lähtien on olemassa tasapuoliset koiranulkoilutusvuorot ja laadit vuorolistan.
Se,joka ei hoida vuoroaan, siivoaa koko kämpän siivouspäivänä tms. Ryhdistäydy hyvä ihminen.
Mä niin tunnistan samat tunteet. Koira vie yllättävän paljon ja voi olla joskus rasittavakin. Minäkin olen miettinyt väsyneenä omani luopumisesta, sitten kissani kuoli ja tajusin että en missään nimessä halua menettää koiraakin. Mietin että voisinko nähdä koirani toisella tavalla? Voisinko saada siitä iloa sen sijaan että se imee voimavarani. Aloin käymään sen kanssa pitkillä lenkeillä purtsilla. Siitä tuli voimavarani, lenkin jälkeen on niin kiva olo ja pää selkenee kun saa omaakin aikaa. Eikä mun mielestä koiran omistamisesta tarvitse ottaa paineita tai suorittaa, jos jonain päivänä ei jaksa pitkää lenkkiä niin menee sitten lyhyemmän, joskus en jaksa muuta kun käyttää sen postilaatikolla mutta sitten heitän sille keppiä, mikä on molemmin puolista kivaa sekin :)
Hän on sinun kuninkaasi. Tottele ja palvele häntä. Olet alamainen vielä ainakin seuraavat 10 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää Ottako enää lemmikkiä kirjoitti:
Se ei koiran vika ole että otitte sen siksi ku pennut vinkuivat lemmikkiä. Se varmaan paskoo sisälle siksi kun ei ole mitään aktiviteetteja tarjolla eikä viitsitä tarpeeksi käyttää ulkona. Eli vika on ihan teissä.
Miten tuo luupäinen kommenttisi auttaa ap:ta? Totta kai hän mokasi, kun suostui koiran ottamiseen, niinhän hän itse tuossa juuri sanoo!
Ap, pitäkää perhepalaveri. Koiran voi aina myydä, ja se voi olla koirallekin paras ratkaisu. Jopa lapset saattavat yllättäen olla tätä mieltä, jos se koiran ulkoilutus on kovin pakkopullaa.
Ainakin on tarpeen selkeyttää hoitovastuuta, koska nyt se lankeaa ihan liiaksi sinulle, joka et koiraa edes olisi halunnut.
Koiran hoitaminen ON aikaavievää ja vaivalloista, ja ensihuumassa sitä ei välttämättä tajua. Me otimme kaverien kaksi koiraa vierailulle ja ryydyimme muutamassa päivässä... varsinkin kun koirat olivat kovia haukkumaan ja asumme kerrostalossa.
Se, ettei tuota jaksa ei ole mikään koiravihan merkki, vaan osoitus, ettei ko. lemmikki sovi teidän elämäänne ja perheellenne.
joteski arvasin, että ap saa alapeukkuja, palsta on täynnä keskenkasvuisia naisia, joille "koirat on rakkaampia kuin ihmiset" ja kaikenlainen rehellisyys on ihan kauhistus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opetat kakaroillesi vastuuta. He halusivat koiran, joten he hoitavat. Kuinka monta kakaraa sinulla on?
Koiran tulee päästä lenkille vähintään 3 kertaa päivässä.
Onko teillä piha? Jos on, voitte aidata sen ja päästää koiraa aina halutessa ulos pihalle, mutta silloinkin tulee käyttää lenkillä. Koiran koosta riippuen sitten lenkin pituus.
Jos ei kukaan hoida koiraa, joka sen halusi, niin parempi luopua. Lemmikkipalstat/apula... sinne voit laittaa ilmoituksen. Tai facebookin kodinvaihtajapalstoille.
Jos koiraan haluaa jatkaa suhdetta, voitte ilmoitta voivanne hoitaa aina välillä. Esim kun uusi omistaja menee lomalle. Mielestäni se olisi pieni hyvä ele koiraa kohtaan, jos siitä luovutte,
Kaveri antoi koiransa yksinäiselle eläkeläiselle, kun totesi ettei pysty antamaan koiralle riittävästi huomiota ja lapset ja mies eivät huolehtineet koirasta. Koira pääsi maalle, sen ei tarvitse olla päivisin yksin ja saa olla paljon ulkona ja koko päivän uuden mamman seurassa.
Sinin ei tarvitse kärsiä muiden tekemästä huonosta valinnasta. Olet ainoa joka säälii koiraa, nyt vain huolehdit että sillä on parempi loppuelämä. Kakkaaminen on oire, reagoi siihen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä rotuinen koira on kyseessä?
Ymmärrän hyvin sen avuttomuuden tunteen, kun tajuaakin, kuinka paljon koiraan on kulutettava aikaa. Ja vaikka on olettanut, että kaikki auttavat, niin varsinkin energisen koiran kanssa saakin työpäivän jälkeen viettää melkein loppuillan pihalla.
Itselläni täällä yksi belgian painajainen, jolle harkitsen jo kaveria, vaikka tässäkin tuntuu olevan riittävästi.
Tuli aloituksesta semmoinen olo, että koira on otettu ns. muiden mieliksi, tajuamatta ollenkaan sitä sitoutumista. Sehän on kuin pieni lapsi, perskärpäsenä kulkee joka paikkaan, aina on valmiina hotkasemaan tippuvat ruuanjämät ja käytöskoulutukseenkin saa sen ensimmäiset kaksi vuotta rauhassa laittaa.
En pystyisi tähän, ellen itse todellakin tätä olisi monta vuotta halunnut ja siihen jo etukäteen henkisesti valmistunut. Ei tähän kukaan pysty ilman totaalista halua.
Näen tässä tilanteessa kaksi ratkaisua. Joko niin, että keskustelette perheenne kanssa koiran hoitamisesta, ja joku muu ottaa päävastuun siitä. Lapsiltahan sitä ei voi vaatia, joten miehellesi napsahtaisi nakki.
Mikäli tähän ei ole halukas/kyvykäs, niin vaihtoehdoksi jää uuden kodin etsiminen. Mielestäni paras ratkaisu tässä tilanteessa. Jos lapset lemmikkejä haluavat, mutta eivät ole valmiita käyttämään siihen aikaa, niin harkitkaa jotain helppohoitoisempaa. Koira vie aikaa, se on jokapäivä vaatimassa ja vaatimassa, ja koiraihminen on valmis sen antamaan ja nauttii itsekin tekemisestä.
Onko koirakaan onnellinen, jos se koetaan vain rasitteeksi?
Ap. Eka nyt otat ihan rauhallisesti. Olen itse koiraihminen ja chihuni ovat minulle rakkaita, vaikka toinen salapissijä onkin. Enkä ikinä luopuis niistä. Ja ymmärän sinua silti aivan täysin.
Ja ehdottaisin nyt seuraavaa. Ensin sivuutat kaikki paskat kommentit täällä ja keskityt ongelman ratkomiseen. Olet siis väsynyt ja stressaantunut. Onio joku muu asia mikä stressaa? Siis muu kuin koira? Mitä se muu tekeminen olisi, mitä tekisit koiran ulkoilutuksen sijaan? Onko todella niin, että lapset ja mies eivät ota vastuuta koirasta, etkä saa heitä tekemään niin? Vuorolista joka päivälle? Maanantaina äidin vuoro, tiistaina isän.... Harrastatteko koiran kanssa? Ja veikkaan, että koirakin on stressaantunut, ne aika herkästi vaistoaa minkälaisella mielellä siellä hihnan päässä liikutaan. Voisiko olla mahdollista ottaa yhden kuukauden jatkoaika? Kerro perheelle että on kuukausi aikaa muuttaa tapoja koiran hoidon suhteen ja sitten joudutte luopumaan koirasta. Ja tee siitä paperi jääkaapinoveen. Kaikki sitoutuu. Keskustelkaa rauhallisesti. Ja kuukauden kuluttua jos tilanne ei ole muuttunut niin netisdä esim Lemmikkipalstat Apulan kautta löytyy uusia koteja. Ilman muuta etsitte koiralle uuden hyvän kodin, jos sen pitäminen tuntuu raskaalta. Se on siinä tilanteessa parasta koiralle. Koira ei ole lapsi, se ei kasva ja tule omatoimiseksi, se ei koskaan osaa ottaa ruokaa itse kaapista, eikä se soita sinulle, että nyt olet ollut poissa liian pitkään tule kotiin minua pissattaa. Joten jos se koiran jatkuva hoitaminen stressaa niin antakaa koiralle mahdollisuus saada parempi koti ja tekin, etenkin sinä, pääsette stressittömämpään arkeen.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette ottaneet elävän olennon, kantakaa siis vastuunne. Voitte puhua ettette tuon eläimen jälkeen enää ikinä ota yhtäkään lemmikkiä, mutta minkälaisen opetuksen nyt annatte lapsillenne? Että jos ei kiinnosta -pois vaan?! Hitto, olen sitä mieltä että lemmikin ottamiseen tarvittaisi lupa ja koulutus, siis ihmisille!
Joo, meillä oli uusioperhe, 6h+k, kolme lasta ja koira.
Hoidin pihan, siivoukset, pyykkäykset, ruoanlaitot, kaupassakäynnit, tiskaukset, lasten läksyt, harrastuksissa käyttäminen ja käytin koiraa kolme kertaa päivässä ulkona. Mies ja lapset eivät tehneet muuta kuin olivat tietokoneella ja valittivat.
Sitten paloi päreet ja erottiin, lapsista oli yksi minun, koira ja miehen lapset jäivät miehelle.
Aivan turhaa on neuvotella, jos vastassa on "emmä, ei kuulu mulle." Täällä kirjoittelevat nuoret ja sinkut eivät tajua perheenäidin arkea.
Sanot miehelle, että joko hän hoitaa koiran YKSIN, tai se annetaan pois. Yksin tarkoittaa, että hän antaa myös ruoan ja hoitaa ne ulkoilutukset, jolloin koira ei enää seuraa sinua joka paikkaan, vaan häntä.
Kokeilet kuukauden ja sitten annat koiran pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te olette ottaneet elävän olennon, kantakaa siis vastuunne. Voitte puhua ettette tuon eläimen jälkeen enää ikinä ota yhtäkään lemmikkiä, mutta minkälaisen opetuksen nyt annatte lapsillenne? Että jos ei kiinnosta -pois vaan?! Hitto, olen sitä mieltä että lemmikin ottamiseen tarvittaisi lupa ja koulutus, siis ihmisille!
Täydellinen ihminen heittäköön ensimmäisen kiven.
Monenlaisia virheitä voi tehdä, tietämättömyyttään, tai asioita vaan voi tapahtua. AP ei ole tyhmä, huono, vastuuton. Hän on ottanut elävän olennon, ja tilanne ei vastannutkaan odotuksia. Hän ei ole jättänyt koiraa hoidotta, ruuatta tai seuratta, vaan huomaa itsessään väsymyksen ja avuntarpeen, ja etsii ratkaisua ongelmaan.
Tässä ei ole vielä kukaan kärsinyt, ja miljoona kertaa parempi on myöntää omat vajavaisuutensa, kun taas hoitaa koiraa puoliteholla, helposti turhautuen.
Virheistä, mokaamisesta ja vääristä valinnoista on tehty todella väärä, paha asia. Sinun pitäisi osata ennenkuin olet koittanutkaan, tietää kaikki ennenkuin olet saanut edes tietoa ja auta armias jos teet väärän valinnan, jota pitäisi korjata.
Pitää muistaa, ettei tässä ole tapahtumassa mitään pahaa kenellekkään, tässä ei ole tarvetta hyökätä ketään vastaan. Koirakin saa kaiken hoidon, ja koiran tulevaisuutta mietitään tarkemmin.
Onnea ja tsemppiä,
Toivottavasti osalla kommentoijista alkaa ajatus juoksemaan ja tiedostavat omat kehityksen kohteensa.
Vierailija kirjoitti:
Joo, meillä oli uusioperhe, 6h+k, kolme lasta ja koira.
Hoidin pihan, siivoukset, pyykkäykset, ruoanlaitot, kaupassakäynnit, tiskaukset, lasten läksyt, harrastuksissa käyttäminen ja käytin koiraa kolme kertaa päivässä ulkona. Mies ja lapset eivät tehneet muuta kuin olivat tietokoneella ja valittivat.
Sitten paloi päreet ja erottiin, lapsista oli yksi minun, koira ja miehen lapset jäivät miehelle.
Aivan turhaa on neuvotella, jos vastassa on "emmä, ei kuulu mulle." Täällä kirjoittelevat nuoret ja sinkut eivät tajua perheenäidin arkea.
Sanot miehelle, että joko hän hoitaa koiran YKSIN, tai se annetaan pois. Yksin tarkoittaa, että hän antaa myös ruoan ja hoitaa ne ulkoilutukset, jolloin koira ei enää seuraa sinua joka paikkaan, vaan häntä.
Kokeilet kuukauden ja sitten annat koiran pois.
Ainiin tähän lisäys vielä, että kävin myös täyspäiväisesti töissä, en todellakaan ollut mikään kotiäiti, kuten et sinäkään varmaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Te olette ottaneet elävän olennon, kantakaa siis vastuunne. Voitte puhua ettette tuon eläimen jälkeen enää ikinä ota yhtäkään lemmikkiä, mutta minkälaisen opetuksen nyt annatte lapsillenne? Että jos ei kiinnosta -pois vaan?! Hitto, olen sitä mieltä että lemmikin ottamiseen tarvittaisi lupa ja koulutus, siis ihmisille!
Siinä annetaan sellainen OPETUS, että jos ottaa elävän olennon ja jättää sen muiden (äidin) hoidettavaksi, niin se annetaan parempaan kotiin. Niin käy myös sinulle, jos teet lapsen, etkä hoida sitä, se otetaan pois ja annetaan perheelle joka sitä jaksaa hoitaa!!!
Itselläni on koira, on jo kolmas. Koira on minun vastuullani ja pääsääntöisesti sen ulkoilutan. Joskus lapset tai mies vie. Koiraa hankittaessa olin sitoutunut sen hoitamaan. Jos miehesi on se joka koiraa halusi niin hän voisi koirasta myös huolehtia. Ja jos koira on alkanut tekemään tarpeensa sisälle niin olisiko syytä viedä koira lääkärille tutkittavaksi jos lenkkeilytys on ok?
Ilman muuta mies hoitaa ja syöttää koiran itse jos sen haluaa pitää. Me naiset ollaan ihan liian huolehtivaisia, huolehditaan niistäkin asioista jotka eivät meille kuulu. Se on miehesi ja lastesi koira, älä puutu sen hoitoon.
En ymmärrä näitä lemmikistä luopuja (jos ei allergia/sairaus vaadi). Mitäs olit niin tyhmä, että sen otit. Ei perheenjäsenestä luovuta noin vain.
Se ei koiran vika ole että otitte sen siksi ku pennut vinkuivat lemmikkiä. Se varmaan paskoo sisälle siksi kun ei ole mitään aktiviteetteja tarjolla eikä viitsitä tarpeeksi käyttää ulkona. Eli vika on ihan teissä.