Lue keskustelun säännöt.
koiran ottaminen on kyllä mun pahin virhe
koiraansa täysin kyllästynyt
09.11.2017 |
Meillä on ihan tavallinen nelihenkinen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta. Itse en koskaan halunnut koiraa, mutta lasten ja miehen painostuksesta siihen suostuin ja se näyttää olevan mun elämäni suurin virhe.
Koira on nyt muutaman vuoden ollut ja kuten kyllä tiesinkin niin hoitovastuu on täysin meillä vanhemmilla.
Lapset kyllä tykkäävät koirasta, mutta aina saa pakottaa lapsia ulos koiran kanssa.
En jaksa enää tätä koiran kusetusta monta kertaa päivässä ja että töissä soittelen lapsille että ovatko käyttäneet koiran. Tämä vie ihan liikaa meidän perheessä huomiota.
Nyt vielä kaiken lisäksi koira on alkanut paskoa sisälle yöllä joten olen aivan totaalisen valmis luopunaan koirasta. Vaikuttaa siltä, ettei koirasta ole kukaan muu innostunut kuin mieheni.
Eli. Miten tästä eteenpäin kun perheessä vain yksi on koirassa kiinni?
Kommentit (178)
Kanna vastuus muija. Itse suostuit koiraan ja kuten itse sanoit tiesit; että sen hoito jää vastuullesi. Joten mikä tässä on ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauheen ilkee oot koiraa kohtaan. Mulla oli toi tunne ekasta kissasta mut sit meistä tuli vuosien mittaan parhaat kaverit, olin antamassa sitä jo pois alkuun kun ei tunnuttu sopeutuvat. Kun se kuoli meillä 13-vuotiaana, meinasin itseki kuolla.
Missä kohtaa ap kertoo olevansa ilkeä koiralle?
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä lemmikistä luopuja (jos ei allergia/sairaus vaadi). Mitäs olit niin tyhmä, että sen otit. Ei perheenjäsenestä luovuta noin vain.
Koira on eläin, ei perheenjäsen.
lapsien tekeminen ja lemmikin ottaminen pitäisi muuttaa luvanvaraiseksi. Ikäraja molempiin ainakin 20vuotta.
Lemmikin hoitovastuu on aina aikuisilla. Lapset hoitavat sen, mitä jaksavat ja haluavat, koska lapsihan alkuinnostuksen jälkeen helposti kyllästyy, kun lemmikista onkin ilon lisäksi myös vaivaa. Kuitenkin miehesi on teistä se, joka koiran halusi. Niinpä päävastuu koiran hoidosta on miehelläsi. Lapsille voidaan (iän mukaan) laittaa viikossa 1 tai 2 ulkoilutusvuoroa.
Mulla on koko aikuisikäni ollut lemmikkejä. Kissoja, koiria, kaneja ja hamstereita. Jokainen eläin on otettu silloin, kun minä olen sen eläimen halunnut. Ei silloin, kun lapset ovat lemmikkiä halunneet. Nykyisistä kissoistani ja koiristani jokainen on nk kodinvaihtaja eli näillä eläimillä on ollut ennenkin koti, mutta omistajat ovat syystä tai toisesta luopuneet lemmikistään. Mulla on aikaa ja kiinnostusta huolehtia näistä eläimistä, vaikka kieltämättä joskus pimeinä, kylminä ja sateisina aamuina ei millään jaksaisi lähteä aamulenkille. Mutta mentävä on ja oikeastaan unet karisevat aamulenkillä hyvin silmistä.
Nyt siis puhut asiasta miehesi ja lastesi kanssa. Sovitte koiran hoitovuorot. Jos niitä vuoroja ei sovitusti noudateta, alatte etsiä koiralle uutta kotia tai mies voi halutessaan muuttaa koirineen jonnekin muualle. Vaikka eläinrakas olenkin - tai ehkä juuri siksi - minusta mitään eläintä ei pidä olla sellaisen ihmisen hoidossa, joka ei ko eläintä halua hoitaa. Se on väärin sekä eläintä että hoitajaa kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeellisiä tossukoita jotkut vanhemmat. Otetaan koira, kun lapset sitä vinkuvat. Ristus sentään.
Meillä muksut olisivat kovasti halunneet koiraa. Otimme tuttavien koiran yhdenksi viikoksi hoitoon heidän lomareissun ajaksi. Sitten kun lapset joutuivat käymään aikaisin aamulla ja päivän mittaan jomman kumman vanhemman mukana ulkoiluttamassa koiraa syysmyrskyssä, niin kummasti muttui ääni kellossa.
Tämä kirjoitus saa kyllä miettimään. Meillä myös lapset haluaa koiran ja mieskin on ihan että miksei. Mutta mä en jaksa.
Meillä oli useita vuosia sitten koiria mutta se helpotus kun niistä aika jätti. Siivoamisen määrä romahti, meneminen minne tahansa oli helpompaa, koti tuoksui taas hyvältä. Koirasta saatikka koirista on oikeasti paljon vaivaa. Rakastin omia koiriani ja ikävöin usein mutta en tiedä onko minusta enää koiran ottajaksi.
Paljon ne antaa, paljon ne ottaa. Olen lapsille sanonut että asiaa harkitaan kunhan kuopuskin jo koululainen. Voi olla että tulen myöntymään mutta helpolla ei sitä päätöstä tehdä. Henkisesti pitää valmistautua että koira on luonamme 15 vuotta. Kun koiran hoitaa hyvin, se ei onnistu ihan vasemmalla kädellä. Hyvä ruoka maksaa paljon, lääkärissä käynti on kalliimpaa kuin ihmisellä. Vakuutukset on hurjan kalliita, autoonkin koiran pitää mahtua turvallisesti. Ei mikään pieni päätös.
Pelkään että meillä kävisi samoin. Mies ei hoida edes lasten asioita, miksi hoitaisi koirankaan. Lapset pitäisi koiraa leikkikaverina mutta en usko että lenkittäjiksi olisi varsinkaan huonolla säällä. Eli loppupeleissä päätös on kiinni siitä, jaksanko taas uutta huollettavaa kun just on saanut lapsetkin isoksi,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lemmikin hoitovastuu on aina aikuisilla. Lapset hoitavat sen, mitä jaksavat ja haluavat, koska lapsihan alkuinnostuksen jälkeen helposti kyllästyy, kun lemmikista onkin ilon lisäksi myös vaivaa. Kuitenkin miehesi on teistä se, joka koiran halusi. Niinpä päävastuu koiran hoidosta on miehelläsi. Lapsille voidaan (iän mukaan) laittaa viikossa 1 tai 2 ulkoilutusvuoroa.
Mulla on koko aikuisikäni ollut lemmikkejä. Kissoja, koiria, kaneja ja hamstereita. Jokainen eläin on otettu silloin, kun minä olen sen eläimen halunnut. Ei silloin, kun lapset ovat lemmikkiä halunneet. Nykyisistä kissoistani ja koiristani jokainen on nk kodinvaihtaja eli näillä eläimillä on ollut ennenkin koti, mutta omistajat ovat syystä tai toisesta luopuneet lemmikistään. Mulla on aikaa ja kiinnostusta huolehtia näistä eläimistä, vaikka kieltämättä joskus pimeinä, kylminä ja sateisina aamuina ei millään jaksaisi lähteä aamulenkille. Mutta mentävä on ja oikeastaan unet karisevat aamulenkillä hyvin silmistä.
Nyt siis puhut asiasta miehesi ja lastesi kanssa. Sovitte koiran hoitovuorot. Jos niitä vuoroja ei sovitusti noudateta, alatte etsiä koiralle uutta kotia tai mies voi halutessaan muuttaa koirineen jonnekin muualle. Vaikka eläinrakas olenkin - tai ehkä juuri siksi - minusta mitään eläintä ei pidä olla sellaisen ihmisen hoidossa, joka ei ko eläintä halua hoitaa. Se on väärin sekä eläintä että hoitajaa kohtaan.
Lisäys vielä tähän...jos koira on vasta vähän aikaa sitten alkanut kakata öisin sisälle, miettikää, mikä on muuttunut. Onko ruokavalio tai ruokinta-ajat muuttuneet? Onko kakka normaalia eli kiinteää vai löysää? Onko iltalenkkiä aikaistettu ja/tai aamulenkkiä myöhäistetty?
Minkä takia naista syyllistetään jos mies on halunnut koiran eikä hoida sitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistavia nämä raivopäiset koiranpalvojat, ilmeisesti kotona kykkiviä 24/7 sinkkuja, joilla ei elämässä muuta olekaan kuin koiran hoitaminen. Ap tässä yritti asiallisesti ottaa puheeksi, että on lapset, työ ja kotihommat, niin koiran hoitaminen siihen on mahdottoman vaikeata.
Ei koira ole mikään kohtalo, johon on tyytyminen, vaan saa sen luovuttaa poiskin. Luonnollisesti parempaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavia nämä raivopäiset koiranpalvojat, ilmeisesti kotona kykkiviä 24/7 sinkkuja, joilla ei elämässä muuta olekaan kuin koiran hoitaminen. Ap tässä yritti asiallisesti ottaa puheeksi, että on lapset, työ ja kotihommat, niin koiran hoitaminen siihen on mahdottoman vaikeata.
Ei koira ole mikään kohtalo, johon on tyytyminen, vaan saa sen luovuttaa poiskin. Luonnollisesti parempaan kotiin.
Aivan samaa mieltä. Ja luultavasti nämä kirjoittelijat ovat niitä 14v kotona asuvia tyttöjä joiden äidit hoitavat koiran.
Ap:n tapauksessa perheenäiti ei ole halunnut koiraa ja joutuu sen nyt hoitamaan muun työvuoren lisäksi. Naurettavaa syyllistää vielä siitäkin että haluaa koiralle paremman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistavia nämä raivopäiset koiranpalvojat, ilmeisesti kotona kykkiviä 24/7 sinkkuja, joilla ei elämässä muuta olekaan kuin koiran hoitaminen. Ap tässä yritti asiallisesti ottaa puheeksi, että on lapset, työ ja kotihommat, niin koiran hoitaminen siihen on mahdottoman vaikeata.
Ei koira ole mikään kohtalo, johon on tyytyminen, vaan saa sen luovuttaa poiskin. Luonnollisesti parempaan kotiin.
on kyllä todellisuudesta vieraantuneita. Alkavat varmaan vaatimaan kohtapuoliin lapsilisiä omille elukoilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on just se syy, miksi aina sävähdän kun pikkulapsiperhe ottaa koiran.
Koira on lelu, siihen kyllästytään ja sit jo vingutaan kuka sen pissattaa.
Kaikkein kylmimpiä ja kyllästyvimpiä on juuri ne jotka elää- lasten ehdoilla- .
Ällöttää, ja säälittää niiden koirat.
Samat tyypit varmaan ottaa lasten kinuamisesta kesäkissoja, joihin kyllästytään vielä nopeammin.
Mahdoton ihmistyyppi arvostettavaksi...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä näitä lemmikistä luopuja (jos ei allergia/sairaus vaadi). Mitäs olit niin tyhmä, että sen otit. Ei perheenjäsenestä luovuta noin vain.
No mielestäni pitää luopua, jos lemmikki saa siten paremman kodin. Todella typerää olla luopumatta, jos homma ei toimi ja lemmikki kärsii.
Älä enää lenkitä koiraa tai huolehdi siitä muillakaan tavoin . Jätä vastuu niille jotka koiran halusivat.
Itseäni ärsyttää sama asia lapsuudenperheessäni. Äiti halusi muutaman pari koiraa, mutta hoitovastuu menikin suurimmaksi osaksi meille muille. Kiva juttu joutua kuuntelemaan koirien räksytystä aina kun ihmisiä tulee vastaan. Lisäksi jatkuvasti tekevät jätöksiään sisälle. Sitten ihmetellään miksen osallistu enemmän niiden hoitamiseen (vaikka en edes enää asu lapsuudenkodissa vaan käyn kylässä) Tämän vuoksi entinen neutraali suhtautumiseni koiriin on muuttunut negatiiviseksi. Niihin koiriin suhtauudun kyllä neutraalisti jotka eivät aiheuta vihantunteita.
Itselläni on ollut myös koiran kanssa rankkaa. Muita hoitajia sille ei ole, joten olen aika kiinni siinä. Minnekään matkoille ei ilman koiraa pääse ja koirani ei ole sellainen mitä voi minnekään hoitolaan jättää, enkä haluaisikaan sillä sitten loma menisi miettimiseen miten koira siellä pärjää. Koirani on koulutettu, viisas ja ihan kiltti, mutta kuitenkin välillä aika haastavakin tapaus. Tietysti rotu vaikuttaa tähän ja myönnän kyllä, että tuli otettua aika "vaikea" rotuinen koira. Mutta kuitenkin tosi hyvin olen pärjännyt ja koirasta tullut ihan hyväluonteinen. Koirani on paljon sairastellut ja sitten olen saanut valvoa sen vointia. Sillä on aina ollut myös eroahdistusta, eikä varmaan koskaan pärjää "hyvin" yksin. Liikuntaa sen täytyy saada paljon joka päivä. Nyt vanhana sen kanssa on aika tarkkaa kaikki, kun sillä on lääkitys ja monia vaivoja. Sairastellut koko elämänsä, kasvaimia onneksi hyvälaatuisia, selässä kulumaa, nivelrikko, sydänvika ja nyt mennään pieni hetki kerrallaan ja iloitsen kun koira on taas nyt kesän jälkeen piristynyt. Välillä olen silti ihan väsynyt koiraan sillä elämäni menee sen rytmin mukaan ja se, että olen niin sidoksissa siihen. Olisi kiva jos olisi hyvä hoitaja koiralla, kehen luottaa, mutta kun ei ole ketään sillä kuulun muutenkin niihin yksinäisiin joilla on vähän seuraa. Silti rakastan koiraani ja se on tärkein asia välillä ikävässäkin elämässäni. Ymmärrän silti aloittajan tunteita, sillä en minäkään silloin nuorempana ymmärtänyt koirasta olevaa vastuuta. Kissa on kuitenkin helpompi ja vähemmän sitova, kun voi käydä itse tarpeillaan sisälläkin ja pärjää itsenäisemmin. En silti tarkoita, että kissaakaan nyt saisi heitteille jättää. Itselläni kokemusta kummastakin ja kyllä kissa oli työmäärässä helppo koiraan verrattuna.
Miksi tässä on kokonaan unohdettu se mies, joka sitä koiraa halusi ja yhä haluaa? Miksei se mies hoida ollenkaan koiraa ja lenkitä? Senhän juttu se on. Joten nyt ravistelet miehen kantamaan vastuunsa.
Kasaat perheen koolle ja kerrot vaihtoehdot neutraalisti ja ketään syyttämättä:
1. muutkin alkavat hoitaa koiraa
2. se annetaan adoptioon muualle
3. se lopetetaan
Valitkaa.
Sanot miehellesi, että lopetat koiran holhoamisen, joten miehen on alettava holhoamaan sitä tai teet eläinsuojeluilmoituksen. Ilmoitus napsahtaa, jos koiran pissatusväli on päässyt venähtämään ja on joutunut tekemään tarpeensa sisälle. Jätät omalle vastuullesi vaikka sitten ruokinnan ainakin aluksi. Pyydä miestäsi laittamaan kännykkäänsä hälytykset, jotta muistaa soittaa töistä lapsille pissatuslenkeistä. Lapsille tiedoksi, että jos eivät lähde lenkille, niin koira otetan kohta huostaan.