Lue keskustelun säännöt.
koiran ottaminen on kyllä mun pahin virhe
koiraansa täysin kyllästynyt
09.11.2017 |
Meillä on ihan tavallinen nelihenkinen perhe, vanhemmat ja kaksi lasta. Itse en koskaan halunnut koiraa, mutta lasten ja miehen painostuksesta siihen suostuin ja se näyttää olevan mun elämäni suurin virhe.
Koira on nyt muutaman vuoden ollut ja kuten kyllä tiesinkin niin hoitovastuu on täysin meillä vanhemmilla.
Lapset kyllä tykkäävät koirasta, mutta aina saa pakottaa lapsia ulos koiran kanssa.
En jaksa enää tätä koiran kusetusta monta kertaa päivässä ja että töissä soittelen lapsille että ovatko käyttäneet koiran. Tämä vie ihan liikaa meidän perheessä huomiota.
Nyt vielä kaiken lisäksi koira on alkanut paskoa sisälle yöllä joten olen aivan totaalisen valmis luopunaan koirasta. Vaikuttaa siltä, ettei koirasta ole kukaan muu innostunut kuin mieheni.
Eli. Miten tästä eteenpäin kun perheessä vain yksi on koirassa kiinni?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen kokee lapsena että koti ei olekaan hänen tai koko perheen yhteinen koti vaan "vanhempien talo"?
Ehkä se yhdessä siivoaminen olisi ollut ihan hyvä asia.
Ei nyt ole kyse siitä miten asiat koetaan, vaan mikä on lainsäädännöllisesti velvoitettua. Lapsen ei tarvitse siivota, eikä häntä voi millään tasolla siihen tässä maassa pakottaa. Siten väitteesi vanhempien määräysvallasta tässä asiassa on virheellinen. Vanhemmalla ei ole mitään aitoa määräysvaltaa tuollaisessa asiassa.
Miksi pitäisi pakottaa? Miksi ei voisi opettaa että elämässä on velvollisuuksia ja yhteisen kodin eteen jokainen tekee jotain.
Sairasta vedota lainsäädäntöön tässä asiassa. Ei ihme että opettajat kouluissa ovat helisemässä kun lapset vetoavat laillisiin oikeuksiinsa ja tekevät (vain) mitä tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen kokee lapsena että koti ei olekaan hänen tai koko perheen yhteinen koti vaan "vanhempien talo"?
Ehkä se yhdessä siivoaminen olisi ollut ihan hyvä asia.
Ei nyt ole kyse siitä miten asiat koetaan, vaan mikä on lainsäädännöllisesti velvoitettua. Lapsen ei tarvitse siivota, eikä häntä voi millään tasolla siihen tässä maassa pakottaa. Siten väitteesi vanhempien määräysvallasta tässä asiassa on virheellinen. Vanhemmalla ei ole mitään aitoa määräysvaltaa tuollaisessa asiassa.
Miksi pitäisi pakottaa? Miksi ei voisi opettaa että elämässä on velvollisuuksia ja yhteisen kodin eteen jokainen tekee jotain.
Sairasta vedota lainsäädäntöön tässä asiassa. Ei ihme että opettajat kouluissa ovat helisemässä kun lapset vetoavat laillisiin oikeuksiinsa ja tekevät (vain) mitä tahtovat.
Joku väitti, että on pakko tehdä jos vanhempi käskee. Tämä ei pidä paikkaansa ja sitä todistaessa viitataan lainsäädäntöön. Turhaa rimpuilet, hävisit väittelyn.
Mitä kannattaa tehdä on täysin toinen asia. Minusta tosin lasta ei kannata pakottaa siivoamaan. Huomaa kyllä itse, että ne lelut kannattaa kerätä lattialta, kun muutaman kerran juoksee niiden päälle ja jalkaan sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen kokee lapsena että koti ei olekaan hänen tai koko perheen yhteinen koti vaan "vanhempien talo"?
Ehkä se yhdessä siivoaminen olisi ollut ihan hyvä asia.
Ei nyt ole kyse siitä miten asiat koetaan, vaan mikä on lainsäädännöllisesti velvoitettua. Lapsen ei tarvitse siivota, eikä häntä voi millään tasolla siihen tässä maassa pakottaa. Siten väitteesi vanhempien määräysvallasta tässä asiassa on virheellinen. Vanhemmalla ei ole mitään aitoa määräysvaltaa tuollaisessa asiassa.
Miksi pitäisi pakottaa? Miksi ei voisi opettaa että elämässä on velvollisuuksia ja yhteisen kodin eteen jokainen tekee jotain.
Sairasta vedota lainsäädäntöön tässä asiassa. Ei ihme että opettajat kouluissa ovat helisemässä kun lapset vetoavat laillisiin oikeuksiinsa ja tekevät (vain) mitä tahtovat.
Joku väitti, että on pakko tehdä jos vanhempi käskee. Tämä ei pidä paikkaansa ja sitä todistaessa viitataan lainsäädäntöön. Turhaa rimpuilet, hävisit väittelyn.
Mitä kannattaa tehdä on täysin toinen asia. Minusta tosin lasta ei kannata pakottaa siivoamaan. Huomaa kyllä itse, että ne lelut kannattaa kerätä lattialta, kun muutaman kerran juoksee niiden päälle ja jalkaan sattuu.
Ei se että sinä vetoat lainsäädäntöön ole mikään väittelyn voitto. Sinä olet sitä mieltä, valtaosa ei. Ei perhe- ja kotielämää eletä lainsäädännön mukaan vaan rakkauden, välittämisen, yhteisten "pelisääntöjen" ja toinen toisensa kunnioittamisen mukaan. Näin ainakin pitäisi olla, teveessä perheessä.
Lapsi ei mene rikki eikä traumatisoidu siivoamisesta ja osallistumisesta yhteisen kodin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen kokee lapsena että koti ei olekaan hänen tai koko perheen yhteinen koti vaan "vanhempien talo"?
Ehkä se yhdessä siivoaminen olisi ollut ihan hyvä asia.
Ei nyt ole kyse siitä miten asiat koetaan, vaan mikä on lainsäädännöllisesti velvoitettua. Lapsen ei tarvitse siivota, eikä häntä voi millään tasolla siihen tässä maassa pakottaa. Siten väitteesi vanhempien määräysvallasta tässä asiassa on virheellinen. Vanhemmalla ei ole mitään aitoa määräysvaltaa tuollaisessa asiassa.
Miksi pitäisi pakottaa? Miksi ei voisi opettaa että elämässä on velvollisuuksia ja yhteisen kodin eteen jokainen tekee jotain.
Sairasta vedota lainsäädäntöön tässä asiassa. Ei ihme että opettajat kouluissa ovat helisemässä kun lapset vetoavat laillisiin oikeuksiinsa ja tekevät (vain) mitä tahtovat.
Joku väitti, että on pakko tehdä jos vanhempi käskee. Tämä ei pidä paikkaansa ja sitä todistaessa viitataan lainsäädäntöön. Turhaa rimpuilet, hävisit väittelyn.
Mitä kannattaa tehdä on täysin toinen asia. Minusta tosin lasta ei kannata pakottaa siivoamaan. Huomaa kyllä itse, että ne lelut kannattaa kerätä lattialta, kun muutaman kerran juoksee niiden päälle ja jalkaan sattuu.
Ei se että sinä vetoat lainsäädäntöön ole mikään väittelyn voitto. Sinä olet sitä mieltä, valtaosa ei. Ei perhe- ja kotielämää eletä lainsäädännön mukaan vaan rakkauden, välittämisen, yhteisten "pelisääntöjen" ja toinen toisensa kunnioittamisen mukaan. Näin ainakin pitäisi olla, teveessä perheessä.
Lapsi ei mene rikki eikä traumatisoidu siivoamisesta ja osallistumisesta yhteisen kodin asioihin.
Mutta kun se ei ole mielipidekysymys mitä tässä yhteiskunnassa pitää tehdä ja mikä on vapaaehtoista. Pakolliset asiat on kirjattu lakiin, eikä sieltä löydy vanhempien tottelemista.
Se miten perheessä toimitaan tai tulisi toimia sen sijaan on mielipidekysymys, mutta siitä tässä ei keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeasti ihmiset vois alkaa pitkään ja perusteellisesti miettimään, jaksanko mä sitä 10-15v. Entä jos se sairastaa? Mitä kun me mennään lomalle? Mitä kun se pyytää sunnuntaiaamuna 7.00 ulos. Mikä rotu ois meille sopiva... ym ym ym.
Ihan liikaa näkee aikuisten koirien lahjoitus/myynti ilmoituksia!
Koira ei ole heittopussi! Harkitkaa siis tarkoin.
Meillä tehtiin harkintaa pitkään ja helposti pystymme sitoutumaan koiraan ja sen tarpeisiin. Sitten tuli yllättäen koiralla tosi paljon eläinlääkärikuluja ja sairastelun myötä koira on muuttunut säikyksi ja ulkoileminen on tosi hankalaa. Aika väsyneitä ollaan ja haluankin herätellä ihmisiä ajattelemaan, että ihan aina koirasta ei luovuta heppoisin syin vaan taustalla voi olla todellinen väsymys koiraan liittyviin asioihin. Meillä tämä on toinen koira, joten kokemusta löytyy ja siitäkin huolimatta olen todella puhki. Nyt parhaillaan mietin mikä on seuraava siirto; koirasta luopuminen vai vieläkö jaksamme yrittää sen kanssa. En nyt avaa tähän enempää mitä kaikkea koiran kanssa on ollut, mutta voin kertoa, että meillä ei todellakaan kinata siitä kuka vie koiran ulos tms. Asiat ovat paljon isomman mittaluokan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ihminen kokee lapsena että koti ei olekaan hänen tai koko perheen yhteinen koti vaan "vanhempien talo"?
Ehkä se yhdessä siivoaminen olisi ollut ihan hyvä asia.
Ei nyt ole kyse siitä miten asiat koetaan, vaan mikä on lainsäädännöllisesti velvoitettua. Lapsen ei tarvitse siivota, eikä häntä voi millään tasolla siihen tässä maassa pakottaa. Siten väitteesi vanhempien määräysvallasta tässä asiassa on virheellinen. Vanhemmalla ei ole mitään aitoa määräysvaltaa tuollaisessa asiassa.
Miksi pitäisi pakottaa? Miksi ei voisi opettaa että elämässä on velvollisuuksia ja yhteisen kodin eteen jokainen tekee jotain.
Sairasta vedota lainsäädäntöön tässä asiassa. Ei ihme että opettajat kouluissa ovat helisemässä kun lapset vetoavat laillisiin oikeuksiinsa ja tekevät (vain) mitä tahtovat.
Joku väitti, että on pakko tehdä jos vanhempi käskee. Tämä ei pidä paikkaansa ja sitä todistaessa viitataan lainsäädäntöön. Turhaa rimpuilet, hävisit väittelyn.
Mitä kannattaa tehdä on täysin toinen asia. Minusta tosin lasta ei kannata pakottaa siivoamaan. Huomaa kyllä itse, että ne lelut kannattaa kerätä lattialta, kun muutaman kerran juoksee niiden päälle ja jalkaan sattuu.
Ei se että sinä vetoat lainsäädäntöön ole mikään väittelyn voitto. Sinä olet sitä mieltä, valtaosa ei. Ei perhe- ja kotielämää eletä lainsäädännön mukaan vaan rakkauden, välittämisen, yhteisten "pelisääntöjen" ja toinen toisensa kunnioittamisen mukaan. Näin ainakin pitäisi olla, teveessä perheessä.
Lapsi ei mene rikki eikä traumatisoidu siivoamisesta ja osallistumisesta yhteisen kodin asioihin.
Tässäkö on mammojen lakitietämys? :D
Meille paras päätös oli antaa koira pois. Toista ei tuu. Kissojen kanssa kyllä pärjää aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meille paras päätös oli antaa koira pois. Toista ei tuu. Kissojen kanssa kyllä pärjää aina.
Mistä syystä luovuitte koirasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran olin sukulaisten koiraa hoitamassa, kun olivat reissussa ja oli kyllä sellainen kokemus että johan oli viimeinen kerta. En ole lapsirakaskaan, koskaan en tule lapsia hankkimaan ja käytännössä koira on kuin lapsi jota ei voi jättää yksinään kuin hetkeksi. Vinkui ja ulisi jatkuvasti eikä riittänyt että oli ruokaa ja käytin lenkillä. En ihmettele lainkaan, jos se hoitotaakka on joillekin liikaa, senverran riippuvaisia koirat on ihmisistä.
Kissojenkaan kanssa ei aina pärjää. Kissasta voi tulla esim. luonnehäiriöinen peto tai joka paikkaan kuseksiva ja paskova haisuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastan koiria! Ja mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän rakastan koiraani. Koira on tunteva olento eikä mikään lelu joka istuu kiltisti nurkassa. Ap on vastuuton narisija, aikuinen ihminen kehtaa edes valittaa koirasta! hoh hoijaa, on meitä moneen junaan. Kannattaa harkita tarkoin ennenkuin elävän olennon ottaa, ja jos ottaa, siitä on huolehdittava yhtä hyvin kuin lapsistakin. Eläin ei ole mikään esine joka annetaan pois kun ei enää mielllytä tai ei jaksa muka hoitaa. Koira on paljon viisaampi ja uskollisempi kuin kukaan ihminen ja ehdottomasti paras asuinkumppani .
Vierailija kirjoitti:
Kissojenkaan kanssa ei aina pärjää. Kissasta voi tulla esim. luonnehäiriöinen peto tai joka paikkaan kuseksiva ja paskova haisuli.
Kissat kuitenkin usein hoitavat itse itsensä kunhan on ruuat ja kakkilootat kunnossa ja tulevat tyrkylle aina silloin kun läheisyyttä kaipaavat. Toki ulos niitäkin hyvä välillä päästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille paras päätös oli antaa koira pois. Toista ei tuu. Kissojen kanssa kyllä pärjää aina.
Mistä syystä luovuitte koirasta?
Kuseskeli sinne tänne, syy ei selvinnyt.
Minusta kannattaa tehdä joku ratkaisu.
Olen aina ihmetellyt joidenkin ihmisten ehdottomuutta siihen, että lemmikki otetaan yhteen perheeseen/yhdelle ihmiselle eikä siitä saa koskaan ikinä milloinkaan luopua. Varmaan jotain Disney-aivopesua.
Syön lihaa (nuorina ja terveinä lopetettuja eläimiä), olen omistanut, kasvattanut ja myynyt hevosia (joista pidän 1000x enemmän kuin koirista), olen luopunut kissasta (muutin maalta kaupunkiin, kissa pääsi muuttamaan naapuriin päästen jatkamaan omaa elämäntyyliään).
Jos ottaisin koiran ja elämäntilanteeni muuttuisi vaatien koirasta luopumista, niin en tuntisi mitään tunnontuskia jos se saa uuden kodin missä sillä on hyvä olla. Lopetuskaan ei olisi paha vaihtoehto vanhan koiran kohdalla.
On myös hyvin itsekästä ajatella että eläimen hyvinvointi on sidoksissa johonkin tiettyyn ihmiseen. Sitooko näin ajattelevat ihmiset myös toisia ihmisiä itseensä ajatellen etteivät he voi olla tyytyväisiä elämäänsä ilman heitä?
Meille pelastus on oma piha. Koira on opetettu pennusta pysyämään aitaamattomassa pihassa. Edellisen kanssa oli tovi vääntöä ja jonkin aikaa pidettiin sen takia takapihalla kytkettynä. Sitten oppi pysymään pihassa ja karkasi vain pari kertaa. Silloinkin vain aidan taakse ja palasi huutamalla takaisin. Nykyinen koira on jokusen kerran yrittänyt, mutta aidan kohdalla karjaisu palauttaa sisäpuolelle takaisin.
Se helpottaa kummasti, kun voi päästää koiran pissalle takapihalle. Menee tuonne perälle tontin rajalle. Kakkaa ei pihaan ja se on hyvä. Ei tarvi keräillä kakkoja pihasta. Toki joskus ripulissa kävi ruikauttamassa pihalle, mutta kakat panttaa aina lenkeille. En ottaisi koiraa kerrostaloon juuri tuosta syystä. Mikään ei ole helpompaa kuin avata takaovi ja päästää ulos työpäivän jälkeen. Ehtii sitten illalla viedä kunnolla lenkille taas.
Koirat ei kuulu kaupunkiin.