Arvostettu fyysikko: elämä kuoleman jälkeen on mahdotonta

Vierailija kirjoitti:

Miten sekaisin täytyy ihmisen olla että uskoo?

Miten tuota sekavuutta sitten olisi tarkoitus mitata. - Itse uskon, koska oma käsityskykyni on niin rajallinen, että en voi mitenkään väittää, että tietämäni ja omaksumani asiat pohjautuisivat vain lopullisille totuuksille ja faktoille. Toisekseen elämä olisi aika tylsää, jos jokaista asiaa joutuisi alinomaan epäilemään ja kyseenalaistamaan. - Niin kuin esimerkiksi tieteessä, johon kuuluu itse korjautuvuus ja ohjautuvuus. Ei olisi ensimmäinen kerta kun tieteellisesti todistettu asialle löydettäisiit tai kekksittäsiin uusi ja vanhemman "totuuden" kumoava tulkinta, 

Mömmömmömmöm.

Raamattu on satukirja ja kristinuskokin aika höpöhöpöä. Rakastan tiedettä. Uskon kuitenkin vahvasti buddhalaisella filosofiaan. Buddhalainen voikin olla ateisti, ja Dalai Lamakin on vahva tieteen puolestapuhuja. Uskon jälleensyntymiseen, sieluihin ja niiden energiaan, mutta en mihinkään meitä ylempään jumalhahmoon. Me olemme universumi, tähtipöly, mustat aukot, itse Jumala ja jumalan tutkivat lapset. Me tutkitaan itseämme, avaruutta nyt ihmisen muodossa.

Kun meidän fyysinen keho kuolee tällä planeetalla, energiamme/tietoisuutemme ei katoa mihinkään vaan se muuttaa olomuotoaan/siirtyy toiseen fyysiseen asiaan johon se voi asettautua (esim. vastasyntynyt lapsi). Tietoisuus ei ole siis yhtäkiin fyysinen keho, vaan fyysinen keho ja tietoisuus tarvitsevat toisiaan (ainakin näiden tietojen mukaan ja tässä todellisuudessa). Uskon myös toisiin ulottuvuuksiin, esimerkiksi astraaliulottuvuuteen mistä saamme näkyjä/muistoja unissamme. Kaikki unemme eivät kuitenkaan ole sieltä, vaan yksinkertaisesti aivomme palautumassa käsittelemässä nykyistä elämäämme. Mutta treenaamalla voi unistaan tehdä hyvin erilaisia ja eri tasoilla tietoisia ja merkityksellisiä, esimerkiksi meditointi ja lucid harjoittelu järjestää unesi selkeiksi (normaalin nykyajan ihmisen unet on yhtä hektistä sekamelskaa, koska ympäristömme on niin kuormittava).

Toivon kaikille teille hyvyyttä elämään, onnellisuutta ja oivalluksia. Koskaan ei ole myöhäistä olla kiinnostunut elämän todellisist tarkoituksista. Koskaan ei ole myöhäistä aökaa turustua itseensä kunnolla, hiljenellä. Olit sittn kristitty, ateisti tai vaikka wiccalainen. Buddhalaisuuden mukaan kaikki uskonnot on periaatteessa samaa. Me ollaan kaikki täällä samalla asialla ja loppupeleissä on vain yksi totuus, jota kohti me kaikki jo omilla tavoillamme kuljemme. Joku kulkee monen mutkan kautta, joku ei koskaan pääse lähellekkään tässä elämässä, mutta jotkut meistä valaistuu nykyisessä olomuodossaan.

Tiede tutkii asioita ja vastaus on joko todistettavissa tai ei. Tässä tapauksessa vastaus on ei vaikka se uskovaisia kuinka harmittaisi, kuten tästä ketjusta näkee. Sadut eivät liity tieteen tekemiseen jos asiaa ei pystytä todistamaan on se harhaa. Ihmiset eivät ole harhaa koska jokainen voi itse todeta tämän ja päätyä samaan ratkaisuun myös tutkijat jos oikein saivarrellaan. Uskonnot sisältöineen ovat enimmäkseen taas päänsisäistä, jopa haitallista harhaa asioista, kuten tietoisuuden siirtyminen, jota ei voida todistaa vaikka kuinka tutkittaisiin. Silloin ei ole olemassa vaihtoehtoa että on mahdollisesti sitten satua vaikka ei pystytä todistamaan. Sellaista vaihtoehtoa ei ole. Kun ei pystytä todistamaan, niin siihen loppu loogisilta ja rehellisiltä ihmisiltä leikki. Hieman vajaat huijarit voivat sitten vängätä saduistaan itsekseen, ilman mitään todisteita tukeakseen höpötyksiään.

Buddhalaisuus on samaa paskaa.

Joskus kauan kauan sitten oli synkkä ja myrskyinen yö. Ukkonen jyrisi ja sanottiin, "ukko ylijumala köröttelee vaunuillaan kivistä tietä pitkin". Missä se ukko ylijumala nykyään ajelee? Epäilisin jossain mustan aukon singulariteetin tuollapuolen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos et pysty todistamaan asiaa ei sillä ole mitään painoarvoa rehellisessä maailmassa. Näin todellisuus pyörii. Erikseen on sitten kaikki hihhulien satumaat.

Miten sinä todistat että lempivärisi on sinusta se kaunein väri?

Mistä tiedät että minulla on sellainen? Mikä väri se sellainen sinusta on? Ja miksi se pitäsi todistaa? Miksi haluat tietää?  Jos et uskojasi pysty todistamaan niin sillä ei ole mitään merkitystä rehellisessä oikeassa maailmassa. Värit määräytyvät valon ja varjon mukaan olen kyllä maalannut osani tässä elämässä. Pääväreistä sekoittamalla saa erilaisia muunnoksia eri väreistä vastaväreistä tulee harmaita jne googlaa värioppi jos jokin tieto(tieteellisesti tutkittu) puuttuu sinulta. Toisten asioiden värit määräytyvät raaka-aineiden mukaan jne. En ymmärrä mitä luulet saavuttavasi tuollaisella kysymyksellä, naurun purskahduksia kenties?

Niinpä, miksi se pitäisi todistaa, sitähän minä kysyin muttet osannut itsekkään vastata :)

Vastasinhan. Jos et ymmärrä niin ota väriopista selvää se perustuu tutkittuun tietoon. Valo ja varjo märäävät värin, pimeydessä ei ole värejä ja kirkkaassa valossa on vain valon väri. Eli valo on vain sopivassa valaistuksessa nähtävissä. Varjon väri muodostuu valon vastaväristä plus kantaväristä johon se heijstuu. Oikeasti värejä ei ole ilman valoja. Joten lempivärikin on tavallaan harhaa koska sitä pitää katsoa vain tietyssä valossa jos sen haluaa olla tietyn sävyinen. Vastasin jo et vain ymmärtänyt sitä, mutta et ilmeisesti hallitse maalaus taide alaa ja kysymyksesi oli muutenkin lapsellinen.

Ei hän kysynyt miten värit syntyvät, vaan miten todistat että sinua miellyttää juuri tietty väri. No?

Vastasin en voi mitään jos et ymmärrä. Värit ovat vain valon taitetta lempiväri on harha. Rautalangasta sinulle sellaista ei ole.

No tuolla logiikalla koko elämäsi voi olla harhaa, miksi kirjoittelet tänne, tämä on turhuutta koska ehkä itsekkin olet vain harhaa.

Erona sinuun pystyn todistettavasti perustlemaan vastauksen variopin kautta tieteellisesti ja samaan tulokseen päätyy saman tieteen väriopin tutkija aukottomasti seraamalla samaa koetta esim miten värit näkyvät. Minulle ei ole merkityksellistä lempiväri vaikka se näyttää uskovaisille olevan jokin juttu. Minulle ei myöskaan merkitse että olenko harhaa mutta uskovaisille se näyttää olevan jokin hihhuloinnin aihe. Minua kiinnostaa vain asiat jotka voit todistaa rehellisesti ilman valheitasi. Onko liikaa vaadittu?. Onko sellaisia olemassa? Älä vastaa huomaan ettei sinulla ole sellaisia asioita, mutta ei se mitään uskosi ilmeisesti kieltää sinua todistamasta asioita oikeiksi ja rajoittaa ymmärryksesi maailmasta kovin kapeaksi ethän ymmärtänyt koko käsitettä väreistä.  Rehellisyyden nimissä olet minulle velkaa jotain konkreettista oppia olenhan opettanut sinulle realistisesta maailmasta saamatta vastakaikua.

Lisään vielä kun epäilen käsityskykyäsi perus asioista, ihan aiheesta, että toisin kuin värit ihminen on olemassa riippumatta valosta. Kaiken maailman hihhuleitakin on...

Alussa maa oli tyhjä ja Jumalan Henki liikkui sen yllä.  Suurin piirtein noilla sanoilla Raamattu alkaa kertomuksen maailman luomisesta.

On siis joku (Jumala) joka tietää miten tyhjästä luodaan elämää.  Huikea ajatus.

Vierailija kirjoitti:

Tiedemiehet uskovat, että avaruus on ääretön. Se on jo paljon uskottu.

Tiedätkö mitä tarkoittaa, kun tiedemiehet sanovat, että avaruus laajenee? Ja kun vieläpä puhutaan siitä, että se laajenee tietyllä nopeudella?

Se tarkoittaa sitä, ettei avaruus silloin ole suinkaan ääretön. Ei tiede pidä tälläkään hetkellä avaruutta mitenkään äärettömänä. Miten se voisi yht'äkkiä ollakaan ääretön, kerta Big Bang -teoriassakin avaruus oli yhdessä pienessä pisteessä jokunen hetki takaperin?

Mistä te uskovaiset oikein keksitte näitä "tiedemiehet uskoo" -juttujanne, jotka ovat aivan kujalla?

Mikään ei ole Jumalalle mahdotonta :) Tiedemiehet voi olla ihmismittareilla viisaita, mutta aika tyhmiä kuitenkin, jos eivät ymmärrä ymmäryksensä rajallisuutta. Kaikkea ei pysty selittämään, eikä tarvitsekaan. 

sue kirjoitti:

Alussa maa oli tyhjä ja Jumalan Henki liikkui sen yllä.  Suurin piirtein noilla sanoilla Raamattu alkaa kertomuksen maailman luomisesta.

On siis joku (Jumala) joka tietää miten tyhjästä luodaan elämää.  Huikea ajatus.

On siis satu joka ihmisen kirjoittama tarkoituksena hallita heikkoja ihmisiä ja joukko näitä heikkoja hulluja jotka pitävät sitä totena vailla mitään konkreettista todistettavaa faktaa. Nämä hullut ovat rasittavia koska he evät suostu ymmärtämään rehellisiä elämän reliteetteja vaan mielummin ammentavat valheesta elämää itselleen ja pelottelevat toisa tarinoillaan. Huh miten sairasta porukkaa. He ovat nielleet juuri sen huijauksen johon tällä on pyrittykkin.

Tottahan toki nuo illuminatisedät niin väittävät.

Vierailija kirjoitti:

Raamattu on satukirja ja kristinuskokin aika höpöhöpöä. Rakastan tiedettä. Uskon kuitenkin vahvasti buddhalaisella filosofiaan. Buddhalainen voikin olla ateisti, ja Dalai Lamakin on vahva tieteen puolestapuhuja. Uskon jälleensyntymiseen, sieluihin ja niiden energiaan, mutta en mihinkään meitä ylempään jumalhahmoon. Me olemme universumi, tähtipöly, mustat aukot, itse Jumala ja jumalan tutkivat lapset. Me tutkitaan itseämme, avaruutta nyt ihmisen muodossa.

Kun meidän fyysinen keho kuolee tällä planeetalla, energiamme/tietoisuutemme ei katoa mihinkään vaan se muuttaa olomuotoaan/siirtyy toiseen fyysiseen asiaan johon se voi asettautua (esim. vastasyntynyt lapsi). Tietoisuus ei ole siis yhtäkiin fyysinen keho, vaan fyysinen keho ja tietoisuus tarvitsevat toisiaan (ainakin näiden tietojen mukaan ja tässä todellisuudessa). Uskon myös toisiin ulottuvuuksiin, esimerkiksi astraaliulottuvuuteen mistä saamme näkyjä/muistoja unissamme. Kaikki unemme eivät kuitenkaan ole sieltä, vaan yksinkertaisesti aivomme palautumassa käsittelemässä nykyistä elämäämme. Mutta treenaamalla voi unistaan tehdä hyvin erilaisia ja eri tasoilla tietoisia ja merkityksellisiä, esimerkiksi meditointi ja lucid harjoittelu järjestää unesi selkeiksi (normaalin nykyajan ihmisen unet on yhtä hektistä sekamelskaa, koska ympäristömme on niin kuormittava).

Toivon kaikille teille hyvyyttä elämään, onnellisuutta ja oivalluksia. Koskaan ei ole myöhäistä olla kiinnostunut elämän todellisist tarkoituksista. Koskaan ei ole myöhäistä aökaa turustua itseensä kunnolla, hiljenellä. Olit sittn kristitty, ateisti tai vaikka wiccalainen. Buddhalaisuuden mukaan kaikki uskonnot on periaatteessa samaa. Me ollaan kaikki täällä samalla asialla ja loppupeleissä on vain yksi totuus, jota kohti me kaikki jo omilla tavoillamme kuljemme. Joku kulkee monen mutkan kautta, joku ei koskaan pääse lähellekkään tässä elämässä, mutta jotkut meistä valaistuu nykyisessä olomuodossaan.

Hauskaa että aloitit tuon sanoilla "Raamattu on satukirja ja kristinuskokin aika höpöhöpöä" :D

Jos jumala tahtoisi että häneen uskotaan, hän antaisi todisteita ihan reippaalla kädellä. Yksikin olisi jo alku.

Vierailija kirjoitti:

Jos jumala tahtoisi että häneen uskotaan, hän antaisi todisteita ihan reippaalla kädellä. Yksikin olisi jo alku.

Et ole tullut koskaan pyytäneeksi? Jos ottaisit pääsi pois takamuksestasi ja tutkisit asioita etkä vain uskoisi mitä muut sinulle opettavat, voisit löytääkin totuuden.

Jumalaa ei todistettavasti ole kuin höyrähtäneiden mielessä. Tämä sama tarina toistuu aina kun joku juoppo juo suurimman osan aivoistaan pois. Uskomiseen tarvitaan rajallinen määrä aivosoluja jotta se olisi edes mahdollista. Eli uskovaisuus on rajoittuneen aivotoiminnan tulosta.

Jos elämää ei ole kuoleman jälkeen niin mitä väliä sillä sitten on mihin kukin uskoo.

Se voi hyvinkin olla, että tulevaisuudessa uskominen on jonkin asteinen mielisairaus.

Up

Urpoa mokailua. Ei me tiedetä mitä tietoisuus on eikä osata mitään. Mutta EI SE SIELU OLE.