Lue keskustelun säännöt.
Tuttavani saa 9 lapsen. Ei koskaan töissä,rahat aina loppu.
09.11.2017 |
Hämmentävää. Aikaa ei ole kuulemma mihinkään koskaan ja nyt on taas raskaana vaikka nuorin on 2v. Oli kuulemma suunniteltu raskaus. Uskontoa heillä ei ole taustalla. Lapset ovat kahden eri miehen.. Huh sitä menoa sanon minä jolla kaksi lasta. Tuntuu että kahden menossakin välillä tarpeeksi. :D
Miksi tehdä lisää lapsia jos ei ole rahaa,ei aikaa ja oma jaksaminen on kortilla? En tajua,enkä kehtaa suoraan ystävältäni kysyä.
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä, ihan hyvinkin tienaavalla pariskunnalla, ei ole varaa tehdä enää kolmatta lasta. Tai varmaan olisi, mutta elämänlaatu laskisi liikaa, kun nytkin joutuu välillä kitkuttamaan tilipäivien välissä. Autonromukin pitäisi vaihtaa isompaan, puhumattakaan siitä, kun lapset vähän kasvaisivat ja alkaisivat kuluttaa enemmän.
Tämän olen aina halunnut tietää, miten voi olla mahdollista? Meille on tulossa yhdeksäs lapsi kuten tämän ketjun tapauksella ja aika pahalta tuntuu, kun yleistetty totuus tuntuu olevan että kaikki vähänkin isommat perheet elävät yhteiskunnan tuilla. Ei pidä todellakaan paikkaansa. Itse en saa kuin lapsilisät ja minimikotihoidontuen eli elämme miehen tuloilla. Todellakaan ei yhteiskunta maksa isoa autoa ja taloa vaan ihan itse maksetaan. Lapsilisä voi kuulostaa isolta kun on monta lasta, mutta se menee heti kiertoon ja käyttöön, ja verojen suhteen olemme nettomaksajia, emme saajia. Mies on yrittäjä, jolla ihan kohtuulliset tulot. Yritys ei kuitenkaan ole mikään hirveän iso, ei ole lähdetty riskillä kasvattamaan, meille riittää kohtuullinen toimeentulo, jossa ruokakaupassa ei tarvitse laskea senttejä ja lomallekin päästään välillä. Tällä kokemuksella ihmettelen ihan rehellisesti, miten pariskunnalla, jolla hyvät tulot, ei muka ole varaa kolmanteen lapseen? Miten meillä lestadiolaisilla tuntuu olevan varaa, mutta muilla mystisesti varat loppuu siinä kolmannen lapsen kohdalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja meillä, ihan hyvinkin tienaavalla pariskunnalla, ei ole varaa tehdä enää kolmatta lasta. Tai varmaan olisi, mutta elämänlaatu laskisi liikaa, kun nytkin joutuu välillä kitkuttamaan tilipäivien välissä. Autonromukin pitäisi vaihtaa isompaan, puhumattakaan siitä, kun lapset vähän kasvaisivat ja alkaisivat kuluttaa enemmän.
Tämän olen aina halunnut tietää, miten voi olla mahdollista? Meille on tulossa yhdeksäs lapsi kuten tämän ketjun tapauksella ja aika pahalta tuntuu, kun yleistetty totuus tuntuu olevan että kaikki vähänkin isommat perheet elävät yhteiskunnan tuilla. Ei pidä todellakaan paikkaansa. Itse en saa kuin lapsilisät ja minimikotihoidontuen eli elämme miehen tuloilla. Todellakaan ei yhteiskunta maksa isoa autoa ja taloa vaan ihan itse maksetaan. Lapsilisä voi kuulostaa isolta kun on monta lasta, mutta se menee heti kiertoon ja käyttöön, ja verojen suhteen olemme nettomaksajia, emme saajia. Mies on yrittäjä, jolla ihan kohtuulliset tulot. Yritys ei kuitenkaan ole mikään hirveän iso, ei ole lähdetty riskillä kasvattamaan, meille riittää kohtuullinen toimeentulo, jossa ruokakaupassa ei tarvitse laskea senttejä ja lomallekin päästään välillä. Tällä kokemuksella ihmettelen ihan rehellisesti, miten pariskunnalla, jolla hyvät tulot, ei muka ole varaa kolmanteen lapseen? Miten meillä lestadiolaisilla tuntuu olevan varaa, mutta muilla mystisesti varat loppuu siinä kolmannen lapsen kohdalla?
Paljonko ne teidän kohtuulliset tulot on?
Meitä on moneksi.
On näitä, jotka tekevät ison perheen sen kummemmin ajattelematta taloudellista puolta tai muutakaan. Lapset ovat elämän keskiö ja luonteenlaatu sellainen, että lisää mahtuu aina.
Osa sitten valittaa, että on rankkaa (kaikilla varmaan on jos lapsia liuta) ja että rahaa ei ole jne. Osa taas ei valita, vaikka varmasti samojen ongelmien kanssa moni painii.
Minulla tietoisesti vain kaksi lasta. Enempää ei tule, koska viikko takaperin kävin sterilisaatiossa. En halua enempää.
Kahden lapsen kanssa elämä on mahtavaa; on aikaa antaa kahden vanhemman perheessä oikeasti kummallekin yhdessä ja erikseen. Me vanhemmat käydään töissä ja talouskin kunnossa. Matkustellaan lasten kanssa (kahden lapsen kanssa matkustelu onnistuu helposti ilman, että tarvitsee edes olla kumpikin vanhempi mukana) ja penniä ei tarvitse venyttää. Lapsille säästetään pesämunaa tulevaisuutta varten ja tunnelma kotona on pääosin positiivinen ja elämää riittää kahdenkin kanssa, kun niiden kaverit mielellään meillä käyvät; moni kaveri sanoo, että meillä vain on niin mukavaa. Kahden lapsen kanssa harrastuksetkin sujuu ja kun nämä on pois pesästä olen edelleen suhteellisen nuori - alle reippaasti alle viisikymppinen.
Minusta ei ole suurperheen äidiksi. En nauti kotona olosta 24/7. En minä sen takia koulutusta hankkinut, että kotiin jäisin. Nautin töissä käynnistä, koska se on ihan eri maailma kuin kotona olo. Mikäli minun pitäisi olla vuosia kotona ja tulisi lasta toisen perään olisin varmasti lopulta takakireä, kropaltani lässähtänyt ja katkera akka. Ei kiitos. Ei ole minua varten.
Oletko kantanut jo kortesi kekoon vai loisitko vaan
Vierailija kirjoitti:
Tutavasti on pirttiviljelijä eli elää mieluummin lapsilisillä kuin menee töihin. Häntä odottaa karu yllätys eläkeiän koittaessa kun eläkertymä on olematon.Eivätkä ne lapsilisätkään loputtomiin juokse.
Kai sitä eläkeiässäkin voi toimeentulotukea ja asumistukea saada? Vai onko sossuun joku ikäraja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhdeksän lapsen yh saa tukia yhteensä nettona 61500 vuodessa.
tuo kuulostaa suurelta summalta mutta on aika vähän. me tienataan miehen kanssa melkein sama käpälään ja enää yksi lapsi kotosalla.
elellään kivaa keskituloista elämää, syödään hyvin, asutaan väljästi, yksi auto, lapsella kaksi (halpaa) harrastusta, ja kerran vuodessa ulkomaille.jos olisi enemmän kakruja niin... kääk..
Meitä on 2 työssäkäyvää, eikä meidän bruttotulotkaan ole vuodessa yli 60 000€. Kaksi lasta löytyy, kaikki päivähoitomaksut ym. laskutetaan toki kovimman mukaan ja koska tässä elämänvaiheessa on mm. asuntolainat jne maksettavana, kaikki lasten harrastukset ja kausikamppeet vaihdettava joka vuosi, niin välillä sitä miettii että mikä järki koko hommassa, siis työnteossa?
No saattehan yhteiskunnalta tukea päivähoitomaksuihin ja asuntolainan korkoihin. Ja tulevaisuudessa asunto teidän oma, jonka voi sitten vaikka voitolla myydä.
Ja ihmettelen kun ihmiset usein valittavat vaikkapa päivähoidon kalleutta niin kuitenkin sillä samalla summalla voidaan vaikka lyhentää autolainaa.
Hurraa. Korot ovat alhaalla ja korkovähennyksiä ajetaan alas joka vuosi. Työmatkakulujen omavastuuosuutta nostetaan ja muutenkin kaikki tehdään mahdollisimman hankalaksi sille hiukan alle keskituloisten porukalle (bruttotulot alle 3000€/kk), jolta verotus vie ilon palkankorotuksista, mutta bruttotulot näyttävät paperilla siltä, että niistä voidaan kyllä vielä vähän nyhtää.
Miksi halusit kaksi lasta? Tuntuu aika "isolta lapsiluvulta" kun niin tiukkaa?
mekin työskentelemme pienipalkkaisilla aloilla, ja kun on maksettavana lapsen päivähoitomaksut, asuntolainaa ja autossakin kuluja niin olemme päätyneet vain yhteen lapseen.
Lapsi kun kasvaa niin kulutkin kasvaa vaikkei olisi hoitoamksujakaan. Tietysti jos toinen lapsi oli vahinko teillä..
Samaa mieltä. Vielä parempi - lapsen tekoon pitäisi olla lähtötulotaso. 2000€/kk nettopalkka tai ei saa lapseen lupaa. Jos tekee luvatta niin omilla rahoilla. Jos ei pysty elättämään, niin huostaanotto. Vankilaan jos tekee 3 luvatta. Kummasti rupeis poliitikkoja kiinnostamaan halpatyövoiman lappaamisen sijaan palkkojen ja elintason nosto.
Nyt kokoomus ja keskusta porhot vaan taputtaa käsitään, lisää vauvoja ja lisää rajan yli lahjattomia, niin saadaan halpaa työvoimaa mun firmaan.[/quote] Sä oot siis rodunjalostuksen kannalla oikeen urakalla. Tolla tavalla ne geeni virheetkin lisääntyy. Siitä tulee hyvin letkuruokittuja veronmaksajia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan tuolla jouluavussa paljon juuri niitä holtittomasti lisääntyviä ja varmaan ensi vuonna ovat siellä taas, uusi perheenjäsen tulossa silläkin kertaa
"Perheen äiti on työtön ja ei voi tällä hetkellä työskennellä pahojen selkävaivojensa vuoksi. Avopuoliso opiskelee työttömyysrahalla. Perheeseen syntyy ensi vuoden maaliskuussa neljäs lapsi. Saman katon alla asustelee myös kaksi kissaa."
"Yksinhuoltaja äiti, jolla on 4 lasta ja 16 vuotiaan tytön 1 vuotias poika."
"Kahdeksan hengen suurperhe, jossa uusi perheenjäsen tulossa joulukuun alussa. Äidin työ on pienipalkkainen johtuen pienistä saaduista työtunneista, hän on juuri jäämässä äitiyslomalle. Isä työskentelee työmarkkinatuella, joten perheen tulot ovat pienet ja rahat riittävät hädin tuskin laskuihin."
"Yksinhuoltajaäiti kolmevuotiaalle pojalle (täyttää joulukuussa 4v) ja kuusivuotiaalle tytölle. Äidillä on lisäksi kolme täysi-ikäistä lasta, jotka asuvat omillaan, mutta tulevat kotiin jouluksi. Äiti odottaa kaksosia, laskettu aika on tammikuussa. On mahdollista, että äiti ei ole jouluna kotona vaan sairaalassa ja tämä jännittää häntä paljon. Perheessä on aina rakastettu joulua kovasti ovat kiitollisia mahdollisesta avusta jouluksi. Viime jouluna perheen kotona oli tekokuusi ja joulupukki teki oharit, joten äiti toivoo kovasti, että tänä vuonna kotona olisi oikea kuusi ja joulupukki tulisi kylään lasten iloksi. Perhe elää tukien varassa."
olenkohan ainoa jota alkoi ärsyttää etenkin tämä viimeisin avunpyytäjä. Perhe elää tukien varassa mutta lisää lapsia vaan tehdään eikä kelpaa edes tekokuusi. Kaikilla työssäkäyvilläkin tuttavillani on tekokuusi. Mitä järkeä edes haikailla kallista oikeaa kuusta tuossa tilanteessa kun eletään jo valmiiksi tukien varassa ja tehdään vaan lisää lapsia (missä lasten isä/t?). Joulun jälkeen kuusi joka tapauksessa heitetään pois.
Ettei ap puhuisi eräästä kotkalaisesta pariskunnasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneksi.
On näitä, jotka tekevät ison perheen sen kummemmin ajattelematta taloudellista puolta tai muutakaan. Lapset ovat elämän keskiö ja luonteenlaatu sellainen, että lisää mahtuu aina.
Osa sitten valittaa, että on rankkaa (kaikilla varmaan on jos lapsia liuta) ja että rahaa ei ole jne. Osa taas ei valita, vaikka varmasti samojen ongelmien kanssa moni painii.
Minulla tietoisesti vain kaksi lasta. Enempää ei tule, koska viikko takaperin kävin sterilisaatiossa. En halua enempää.
Kahden lapsen kanssa elämä on mahtavaa; on aikaa antaa kahden vanhemman perheessä oikeasti kummallekin yhdessä ja erikseen. Me vanhemmat käydään töissä ja talouskin kunnossa. Matkustellaan lasten kanssa (kahden lapsen kanssa matkustelu onnistuu helposti ilman, että tarvitsee edes olla kumpikin vanhempi mukana) ja penniä ei tarvitse venyttää. Lapsille säästetään pesämunaa tulevaisuutta varten ja tunnelma kotona on pääosin positiivinen ja elämää riittää kahdenkin kanssa, kun niiden kaverit mielellään meillä käyvät; moni kaveri sanoo, että meillä vain on niin mukavaa. Kahden lapsen kanssa harrastuksetkin sujuu ja kun nämä on pois pesästä olen edelleen suhteellisen nuori - alle reippaasti alle viisikymppinen.
Minusta ei ole suurperheen äidiksi. En nauti kotona olosta 24/7. En minä sen takia koulutusta hankkinut, että kotiin jäisin. Nautin töissä käynnistä, koska se on ihan eri maailma kuin kotona olo. Mikäli minun pitäisi olla vuosia kotona ja tulisi lasta toisen perään olisin varmasti lopulta takakireä, kropaltani lässähtänyt ja katkera akka. Ei kiitos. Ei ole minua varten.
Arvostan sinua suuresti. Tiedät mitä haluat ja teet niin. Olet ilmeisesti suuren työn tehnyt opiskellessasi jonkin paremman ammatin ym. Hienoa kyllä.
Minä taas olen aivan toista ääripäätä. Minulla ei ole ikinä ollut kunnianhimoa ammattiin, jossa edetä vaikka miten pitkälle ja vuosien kouluttautuminen. Jo yläasteella haaveni oli vain olla äiti.
No meillä on kolme lasta. Mies on töissä ja itse kahden lapsen jälkeen kävinkin töissä, näillä kakkosella ja kolmosella on iso ikäero. Ole perhepäivähoitaja ja se sopii minulle täydellisesti. Rakastan lapsia ja saan viettää aikaa sekä omieni, että muutaman muun ihanan lapsen kanssa päivät. Niin hauska huomata kuinka erilaisia me vain olemme. Ja se on hieno asia.
Vierailija kirjoitti:
onhan tuolla jouluavussa paljon juuri niitä holtittomasti lisääntyviä ja varmaan ensi vuonna ovat siellä taas, uusi perheenjäsen tulossa silläkin kertaa
"Perheen äiti on työtön ja ei voi tällä hetkellä työskennellä pahojen selkävaivojensa vuoksi. Avopuoliso opiskelee työttömyysrahalla. Perheeseen syntyy ensi vuoden maaliskuussa neljäs lapsi. Saman katon alla asustelee myös kaksi kissaa."
"Yksinhuoltaja äiti, jolla on 4 lasta ja 16 vuotiaan tytön 1 vuotias poika."
"Kahdeksan hengen suurperhe, jossa uusi perheenjäsen tulossa joulukuun alussa. Äidin työ on pienipalkkainen johtuen pienistä saaduista työtunneista, hän on juuri jäämässä äitiyslomalle. Isä työskentelee työmarkkinatuella, joten perheen tulot ovat pienet ja rahat riittävät hädin tuskin laskuihin."
"Yksinhuoltajaäiti kolmevuotiaalle pojalle (täyttää joulukuussa 4v) ja kuusivuotiaalle tytölle. Äidillä on lisäksi kolme täysi-ikäistä lasta, jotka asuvat omillaan, mutta tulevat kotiin jouluksi. Äiti odottaa kaksosia, laskettu aika on tammikuussa. On mahdollista, että äiti ei ole jouluna kotona vaan sairaalassa ja tämä jännittää häntä paljon. Perheessä on aina rakastettu joulua kovasti ovat kiitollisia mahdollisesta avusta jouluksi. Viime jouluna perheen kotona oli tekokuusi ja joulupukki teki oharit, joten äiti toivoo kovasti, että tänä vuonna kotona olisi oikea kuusi ja joulupukki tulisi kylään lasten iloksi. Perhe elää tukien varassa."
olenkohan ainoa jota alkoi ärsyttää etenkin tämä viimeisin avunpyytäjä. Perhe elää tukien varassa mutta lisää lapsia vaan tehdään eikä kelpaa edes tekokuusi. Kaikilla työssäkäyvilläkin tuttavillani on tekokuusi. Mitä järkeä edes haikailla kallista oikeaa kuusta tuossa tilanteessa kun eletään jo valmiiksi tukien varassa ja tehdään vaan lisää lapsia (missä lasten isä/t?). Joulun jälkeen kuusi joka tapauksessa heitetään pois.
No tuosta viimeisestä ihmettelen myös, että miksi se viime vuotinen muovikuusi ei enää kelpaa? Kyllä meillä sama muovikuusi on nyt kahdeksatta vuotta tänä jouluna. En ikinä raaskisi ostaa aitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettei ap puhuisi eräästä kotkalaisesta pariskunnasta?
Jos kaikki tekisivät vain sen yhden lapsen niin Suomi olisi pian pulassa. Ei työllisyyden takia vaan lapsia ei riittäisi enää päivähoitoon, kouluun, neuvolaan, synnytyssairaaloihin jne. Monelta loppuisi työt. Ja mikä tärkeintä alvin kautta tulevat tulot yhteiskunnalle.
Monet tuntuvat unohtavan, etteivät esimerkiksi lapsilisät vain katoa jonnekin vaan ne tulevat takaisin yhteiskunnan kassaan alvin muodossa. Ihmiset ostavat ruokaa, maksavat sähköä, asumisensa, elämisen kulut. Näin talouden rattaat pyörivät.
Esimerkiksi koulukuljetukset työllistävät kuljetusfirmoja, jotka työllistävät kuskeja, jotka maksavat palkastaan veroa ja myös äyttävät palkkarahojaan elämisensä kuluihin.
Ja taas toimeentulotukea käyttävä perhe ns.työllistää sosiaalityöntekijää, joka myös maksaa palkastaan verot ja lisäksi kulutuksestaan alvin ja se tt-tukea saava perhe käyttää omat tukensa ruokaan ym ja maksaa siitä alvit.. Näin talouden rattaat pyörivät.
Kyllä ne päätöksiä tekevät päättäjät tietävät, että minkä "antavat"niin sen myös takaisin saavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneksi.
On näitä, jotka tekevät ison perheen sen kummemmin ajattelematta taloudellista puolta tai muutakaan. Lapset ovat elämän keskiö ja luonteenlaatu sellainen, että lisää mahtuu aina.
Osa sitten valittaa, että on rankkaa (kaikilla varmaan on jos lapsia liuta) ja että rahaa ei ole jne. Osa taas ei valita, vaikka varmasti samojen ongelmien kanssa moni painii.
Minulla tietoisesti vain kaksi lasta. Enempää ei tule, koska viikko takaperin kävin sterilisaatiossa. En halua enempää.
Kahden lapsen kanssa elämä on mahtavaa; on aikaa antaa kahden vanhemman perheessä oikeasti kummallekin yhdessä ja erikseen. Me vanhemmat käydään töissä ja talouskin kunnossa. Matkustellaan lasten kanssa (kahden lapsen kanssa matkustelu onnistuu helposti ilman, että tarvitsee edes olla kumpikin vanhempi mukana) ja penniä ei tarvitse venyttää. Lapsille säästetään pesämunaa tulevaisuutta varten ja tunnelma kotona on pääosin positiivinen ja elämää riittää kahdenkin kanssa, kun niiden kaverit mielellään meillä käyvät; moni kaveri sanoo, että meillä vain on niin mukavaa. Kahden lapsen kanssa harrastuksetkin sujuu ja kun nämä on pois pesästä olen edelleen suhteellisen nuori - alle reippaasti alle viisikymppinen.
Minusta ei ole suurperheen äidiksi. En nauti kotona olosta 24/7. En minä sen takia koulutusta hankkinut, että kotiin jäisin. Nautin töissä käynnistä, koska se on ihan eri maailma kuin kotona olo. Mikäli minun pitäisi olla vuosia kotona ja tulisi lasta toisen perään olisin varmasti lopulta takakireä, kropaltani lässähtänyt ja katkera akka. Ei kiitos. Ei ole minua varten.
Arvostan sinua suuresti. Tiedät mitä haluat ja teet niin. Olet ilmeisesti suuren työn tehnyt opiskellessasi jonkin paremman ammatin ym. Hienoa kyllä.
Minä taas olen aivan toista ääripäätä. Minulla ei ole ikinä ollut kunnianhimoa ammattiin, jossa edetä vaikka miten pitkälle ja vuosien kouluttautuminen. Jo yläasteella haaveni oli vain olla äiti.
No meillä on kolme lasta. Mies on töissä ja itse kahden lapsen jälkeen kävinkin töissä, näillä kakkosella ja kolmosella on iso ikäero. Ole perhepäivähoitaja ja se sopii minulle täydellisesti. Rakastan lapsia ja saan viettää aikaa sekä omieni, että muutaman muun ihanan lapsen kanssa päivät. Niin hauska huomata kuinka erilaisia me vain olemme. Ja se on hieno asia.
No minä en ajatellut koskaan teininä erityisesti haluavani lapsia. Ammatin ja uran kyllä. Mies löytyi ja sitten tuli olo lopulta, että lapsi saisi tulla jos olisi tullakseen. Ja neljän vuoden päästä tuli toinen. Sitten oli olo, että tämä riittää. Nautin olla äiti näille kahdelle, mutta en usko että elämäni olisi tylsää, merkityksetöntä tai jotenkin huonompaa lapsettomanakaan. Kaksi tervettä lasta on minulle lottovoittoni.
Yläasteella kaverini puolestaan jo tiesi varmasti, ettei halua lapsia. Ajattelin, että ei tuollaista voi tietää varmasti tuossa vaiheessa. No kaveri tiesi. Edelleen on sitä mieltä, että ei lapsia halua.
Yhtä kiihkottomasti minä tiedän, että kaksi riittää minulle, vaikka toisen jälkeen moni julisti, että tulee sellainen olo, että pitäisi vielä se kolmaskin tehdä jne.
Eli olen varma, että suurperheen hankkineet syvällä sisimmässään kuitenkin jaksamisensa uhallakin ovat varmoja päätöksestään ja lapsiluvustaan on se sitten ulkopuolisten mielestä miten kamalaa tahansa.
Itse tulen isosta perheestä, ja totta että taloudellisesti tiukempaa oli ja yhteisiä ulkomaanmatkoja ei juurikaan, kotimaassa reissattiin kyllä. Ei ehkä uusimpia merkkivaatteita, mutta perus siistit vaatteet oli ja muutenkin meistä huolehdittiin kyllä hyvin. Koulunkäyntiä tuettiin. Harrastuksiakin meillä oli. Nyt kun aikuisena mietin en todellakaan vaihtaisi omaa rakasta perhettäni mihinkään toiseen! Nyt minulla on monta läheistä siskoa joiden kanssa olemme paljon tekemisissä ja heistä osalla jo isot perheet itsellään. Iso suku tuo elämään sisältöä, se on suuri rikkaus. Ei iso perhe automaattisesti tarkoita sitä että huonosti menee ja yhteiskunnan tuilla vaan elellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meitä on moneksi.
On näitä, jotka tekevät ison perheen sen kummemmin ajattelematta taloudellista puolta tai muutakaan. Lapset ovat elämän keskiö ja luonteenlaatu sellainen, että lisää mahtuu aina.
Osa sitten valittaa, että on rankkaa (kaikilla varmaan on jos lapsia liuta) ja että rahaa ei ole jne. Osa taas ei valita, vaikka varmasti samojen ongelmien kanssa moni painii.
Minulla tietoisesti vain kaksi lasta. Enempää ei tule, koska viikko takaperin kävin sterilisaatiossa. En halua enempää.
Kahden lapsen kanssa elämä on mahtavaa; on aikaa antaa kahden vanhemman perheessä oikeasti kummallekin yhdessä ja erikseen. Me vanhemmat käydään töissä ja talouskin kunnossa. Matkustellaan lasten kanssa (kahden lapsen kanssa matkustelu onnistuu helposti ilman, että tarvitsee edes olla kumpikin vanhempi mukana) ja penniä ei tarvitse venyttää. Lapsille säästetään pesämunaa tulevaisuutta varten ja tunnelma kotona on pääosin positiivinen ja elämää riittää kahdenkin kanssa, kun niiden kaverit mielellään meillä käyvät; moni kaveri sanoo, että meillä vain on niin mukavaa. Kahden lapsen kanssa harrastuksetkin sujuu ja kun nämä on pois pesästä olen edelleen suhteellisen nuori - alle reippaasti alle viisikymppinen.
Minusta ei ole suurperheen äidiksi. En nauti kotona olosta 24/7. En minä sen takia koulutusta hankkinut, että kotiin jäisin. Nautin töissä käynnistä, koska se on ihan eri maailma kuin kotona olo. Mikäli minun pitäisi olla vuosia kotona ja tulisi lasta toisen perään olisin varmasti lopulta takakireä, kropaltani lässähtänyt ja katkera akka. Ei kiitos. Ei ole minua varten.
Arvostan sinua suuresti. Tiedät mitä haluat ja teet niin. Olet ilmeisesti suuren työn tehnyt opiskellessasi jonkin paremman ammatin ym. Hienoa kyllä.
Minä taas olen aivan toista ääripäätä. Minulla ei ole ikinä ollut kunnianhimoa ammattiin, jossa edetä vaikka miten pitkälle ja vuosien kouluttautuminen. Jo yläasteella haaveni oli vain olla äiti.
No meillä on kolme lasta. Mies on töissä ja itse kahden lapsen jälkeen kävinkin töissä, näillä kakkosella ja kolmosella on iso ikäero. Ole perhepäivähoitaja ja se sopii minulle täydellisesti. Rakastan lapsia ja saan viettää aikaa sekä omieni, että muutaman muun ihanan lapsen kanssa päivät. Niin hauska huomata kuinka erilaisia me vain olemme. Ja se on hieno asia.
No minä en ajatellut koskaan teininä erityisesti haluavani lapsia. Ammatin ja uran kyllä. Mies löytyi ja sitten tuli olo lopulta, että lapsi saisi tulla jos olisi tullakseen. Ja neljän vuoden päästä tuli toinen. Sitten oli olo, että tämä riittää. Nautin olla äiti näille kahdelle, mutta en usko että elämäni olisi tylsää, merkityksetöntä tai jotenkin huonompaa lapsettomanakaan. Kaksi tervettä lasta on minulle lottovoittoni.
Yläasteella kaverini puolestaan jo tiesi varmasti, ettei halua lapsia. Ajattelin, että ei tuollaista voi tietää varmasti tuossa vaiheessa. No kaveri tiesi. Edelleen on sitä mieltä, että ei lapsia halua.
Yhtä kiihkottomasti minä tiedän, että kaksi riittää minulle, vaikka toisen jälkeen moni julisti, että tulee sellainen olo, että pitäisi vielä se kolmaskin tehdä jne.
Eli olen varma, että suurperheen hankkineet syvällä sisimmässään kuitenkin jaksamisensa uhallakin ovat varmoja päätöksestään ja lapsiluvustaan on se sitten ulkopuolisten mielestä miten kamalaa tahansa.
Millä tavoin on tavoiteltava olotila se että vuodesta toiseen stressataan ja lasketaan penniä ja omat voimavarat on lopussa, laskuja ei saada maksettua, ruokaa ja vaatteita ei ole eikä lapsille varaa järjestää joulua ja silti pukataan uusi lapsi maailmaan? jopa yksinhuoltajana vaikka edellisetkin lapset ovat pieniä. Ainoa varma asia tuossa on se että lypsetään enemmän tukia eikä tarvi mennä töihin tai työnhakijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis, mutta joku väitti suurperheen lasten jäävän ilman normaalia lapsuutta.
Mitä mahtanee olla se mainittu normaali lapsuus? iPhonen uusin malli, huippuvälineitä ja -valmennusta edellyttävä urheiluharrastus, säännölliset ulkomaanmatkat, trendikkäät vaatteet, oma huone - niin mitä elintärkeää normaaliutta tässä tarkoitetaankaan?
Eikös se vain ole lapselle hyväksi, että opetellaan jakamista, muuden huomioimista, sosiaalisia taitoja, vuoronsa odottamista, pettymysten sietämistä (kaikkea ei saa vaikka haluaa ennenkuin itse omalla työllään ja omilla ansioillaan sen kykenee hankkimaan)ja vaikkapa huolenpitoa?
Valaiskaa, olkaa hyvä.
1.) Vanhemmat lapset joutuvat toimimaan sijaisvanhempina pikkusisaruksille, kun vanhemmilla on kiire hoivata niitä pienempiä (jos hoitavat lapsia ollenkaan). Tämä luo turvattomuuden tunnetta, kun jo 10-vuotiaana pitää olla nukuttamassa 4-vuotiasta siskoa ja auttaa toista läksyissä, ja oma lapsuus jää elämättä.
2.) Lapsi jää ilman vanhempien huomiota. Vanhemmat eivät mitenkään voi ehtiä huomioimaan 5-10 lasta tasapuolisesti, eikä lapsi saa kahdenkeskeistä aikaa vanhempiensa kanssa jotta voisi vahvistaa sidettään heihin ja olla tiiviissä vuorovaikutuksessa.
3.) Lapsella ei ole yksityisyyttä tai omaa rauhaa. Vaatii melkoista kartanoa, jos yli kolmelle lapselle aikoo hankkia oman huoneen tai edes elintilaa tarpeeksi, vaikka huoneet jaettaisi. Koko ajan joku hönkii niskaan tai häiritsee. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä itsenäisemmäksi hän käy.
4.) Koska kaikesta täytyy tinkiä, lapsi jää ilman erilaisia kokemuksia. Vaikka materian pitäisi olla toissijainen asia, on varmasti kurja katsoa vierestä kun muut kaverit pääsevät elokuviin, pizzalle, ulkomaille tai käymään kahvilla kun taas oman perheen rahat pitää jakaa seitsemän mukulan ja vanhempien tarpeiden kesken. Alle 15-vuotias ei nykyaikana edes voi tienata omaa elantoaan eikä sen ikäisen niin kuuluisi edes tehdä. Samoin joku mielekäs, sosiaalistava ja kehittävä harrastus voi jäädä pois, koska perheellä ei ole varaa.
Tuossa nyt muutama syy ainakin.
Ohis, mut mun tutulla on 2 lapsipuolta ja 3 yhteistä lasta (lapsiluku jo täysi) käyvät molemmat töissä ja yksikään lapsi ei jää vaille huomiota.
Ja meillä, ihan hyvinkin tienaavalla pariskunnalla, ei ole varaa tehdä enää kolmatta lasta. Tai varmaan olisi, mutta elämänlaatu laskisi liikaa, kun nytkin joutuu välillä kitkuttamaan tilipäivien välissä. Autonromukin pitäisi vaihtaa isompaan, puhumattakaan siitä, kun lapset vähän kasvaisivat ja alkaisivat kuluttaa enemmän.