Lapsettomien lomat lasten lomaviikoilla, millaisia ajatuksia herättää?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mun vähän kävi sääliksi kaveria joka sain lapsensa ekaluokan keväänä kesälomansa toukokuulle.... Kiertävä lista ja kukaan ei jousta.

No voi voi. Mutta kiertävä lista on siitä reilu systeemi, että jokainen saa vuorollaan hyvät lomat ja vuorollaan ne paska nakki -lomat. Eikä kenenkään tarvitse joustaa, jos ei tahdo, voi olla jo lomasuunnitelmat tiedossa etukäteen, kun kiertävän listan ollessa käytössä, loman ajankohdan tietää jo hyvissä ajoin etukäteen.

Työpaikallani on melko reilu meininki lomien suhteen, eli vuorotellaan ajankohtia. Talven hiihtolomaviikko on ehkä yksi pahin. Minulla ei ole lapsia, eikä todellakaan minkäänlaista hinkua rynniä lomille yhtäaikaa kuin lapsiperheet. Siinä ovat kaupat ja kylpylät täynnä ja hiihtoviikot kalliit. Yritin yhtenä vuonna pyytää lomaksi tuota talvilomaviikkoa, kun puolisolle se olisi ollut työnsä puolesta lomaviikkona, mutta jouduin vaihtamaan toivettani. Se ei silloin haitannut, koska suunnitelmiin tuli muutenkin muutoksia, mutta en voinut olla miettimättä sorsittiinko minua, vaikka en ikinä ennen ollut tuota viikkoa lomaksi anonut. No, ei muisteta pahalla.  Joulun välipäivät ovat toinen rynnistysaika, mutta siihen riittää tarpeeksi muutenkin väkeä, joten kaikki halukkaat taitavat saada haluamansa ajan läpi.

Sitä en ymmärrä, että täällä yksi vanhempi naisihminen anoo joka ikinen vuosi kesälomansa heinäkuulle ja on tainnut sen aina saada läpi muiden vuorotellessa ajankohtaa. Hänellä ei ole perhettä, lapsenlapsia toki. Saa nähdä koska hän joutuu antamaa vuorollaan periksi, sillä tiimimme on suurentunut vuosien mittaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kyse pelkästään siitä, että perhelomailu on kivaa, vaan ihan käytännön järjestelyistä. Ekaluokkalainen ei vain voi olla 9 tuntia kotona yksikseen ja hoitopaikkoja kunta ei järjestä. Kyllä se on paljon pakottavampi syy kuin se, että "ihanaa päästä reissuun". Miksi tämä unohdetaan kokonaan? 

Miksi tätä on niin vaikea ymmärtää? Se että jollain on lapsia, ei ole koko työpaikan ongelma. Ei voida arvottaa ihmisten elämää niin, että yhden lapset menevät toisen kummilasten edelle. En minäkään ihan ymmärrä miksi kukaan lapseton haluaa mennä aikuisten lomalle koululaisten lomaviikolla, ellei puoliso ole opettaja, mutta siihen on kyllä ihan yhtäläinen oikeus kuin muilalkin. Ei työnantaja voi arvottaa ihmisten vapaa-aikaa.

Olen kahden päiväkoti-ikäisen yksinhuoltaja ja kauhulla odoton tulevia vuosia. Onhan se niin, että ei ekaluokkalainen pärjää yksin koko päivää, mutta en silti oleta että yhteiskunta tai työnantajani ratkaisee minun ongelmani.

Mä olin ekaluokkalaisen vanhempi 1990-luvun alussa eikä silloinkaan lapsiperheet saaneet lomia milloin itse halusivat. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin että ekaluokkalainen oli syyslomalla yksin kotona. Siihen aikaan sai tehdä 6-tuntista työpäivää lapsen ekan luokan syyslukukauden ajan (en muista, miksi sitä kutsuttiin...osittainen hoitovapaa tai jotain vastaavaa) ja lapsi ei siis joutunut olemaan 10:ntä tuntia yksin vaan ainoastaan 8 tuntia.

Mun mielestä ei ole sorsimista jos hiihtolomaviikolla loma annetaan ekaluokkalaisen vanhemmalle eikä lapsettomalle. Täällä on vedottu kummilapsen hoitamiseen yms, mutta yleensä keskusteluissa tulee kyllä aika selvästi esiin että kukin hoitakoon omat lapsensa joten empä oikein usko että kovin moni pitää hiihtolomaviikolla lomaa sen takia että saisi kummilasta hoidettua. Eli annetaan ne lomat ensisijaisesti vanhemmille, että pystyvät hoitamaan omat lapsensa.

Mutta: Päiväkoti-ikäisten vanhemmat voivat viedä lapset hoitoon, kolmasluokkalainen voi jo olla päivisin jonkin verran yksin. Se, että on lapsia ei ole mikään syy olla vuosikausia vaatimassa hiihtolomaviikkoa itselleen lomaksi. Lapsen hoitaminen on eri asia kuin se, että haluaa hiihtolomalla perheellä Thaimaahan. Se on tasan yhtä pätevä perustelu loman ajankohdalla kuin se, että sinkun pitää päästä kumminkaiman kanssa laskettelemaan Itävaltaan. Eli käytännössä mun mielestä lasten vanhemmilla on muutama vuosi, kun on ihan perusteltua pyytää lomaa juuri koulujen loma-aikaan.

Itselläni tilanne, että mieheni opiskelee. Nyt olisi vuoroni saada loma hänen kanssaan samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lapseton ja omalla kohdalla en ymmärrä, miksi loma pitäisi olla samaan aikaan kun on koululaisten lomat. Miksi haluaisin maksaa reissusta enemmän ja ylipäänsä lomailla silloin, kun lomapaikat on tukossa lapsiperheistä?

Mutta en voi puhua kaikkien muiden puolesta. Mistäs sitä joku voi tietää, onko tuo lapseton menossa vaikka viettämään lomaa lapsiperheen kanssa tai hoitamaan lapsia tms.?:)

Eka sä et ymmärrä, mut sit sä listaat monta syytä asialle. Älylliset jutut ei taida olla sun vahvuusalue?

Minä lapsettomana joustin aina. Annoin lomaviikkoja jopa niille joilla lapset aikuisia.

Ei niistä jälkikäteen ole mitaleja jaettu. Kollegat suhtautuvat yhtä ynseästi kuin ennenkin. Lopetin joustamisen ja ajan nyt itsekin omaa etua.

Musta (ison lapsen äiti) lapset eivät liity työntekoon, joten eivät ne liity lomiinkaan. Kiertäkööt lomat, jos ei sopu löydy muuten. Neuvotella toki voi, mutta lapset eivät ole viplippu tiettyihin loma-aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni on aina vähän säälittänyt tai surettanut lapsiperheet kun esimerkiksi kesäloma on aina pidettävä heinäkuussa.

Tavallaan säälittää kyllä myös ne lapsettomat jotka väenvänkään haluavat lomailla sen heinäkuun.

Elokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin on ihana lomailla, on tilaa kaikkialla, usein on lämmintä ja sienestys/marjastusajastakin ehtii nauttia.

Itsellä vielä onneksi jokunen vuosi aikaa ottaa lomaa sesonkiaikojen ulkopuolella kun lapsi on vielä niin pieni.

Harmi että kaikki kesätapahtumat suomessa sijoittuu juuri heinäkuulle. Lapseton menköön marjastamaan lomalla, kun vaihtoehtoja ei ole, ellei halua reissata ulkomaille. 

Muistan aina nuorempana kun työpaikalla olin viimeisenä lomatoiveineni "kun sullahan ei oo perhettä". Lopulta sitten sisuunnuin ja sain sanottua että kyllä mullakin perhe on, luuletteko että olen jostain avaruudesta tänne tipahtanut ;) 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kiertävä lomalista silloin, kun lapset pieniä ja kyllä sitä oppi järjestämään loma-ajat. Vuoroteltiin miehen kanssa ja käytettiin sukulaisia hyödyksi. Yksi hiihtoloma serkusten kanssa tehtiin niin, että pistettiin kaikki lapset mökille ja jokainen vanhempi piti yhden pekkasen sillä viikolla hoitaen kaikkia lapsia.

Kyse on kuitenkin melko lyhyestä pätkästä lapsen elämässä, kun loma-aikana erityisjärjestelyjä. Minusta lapsen hankkiminen on yksityisasia, eikä työpaikan tulisi sitä huomioida mitenkään.

Tämä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä työhyvinvoinnin tutkimustieto suosittelee nykyisin. Kaikista hyvinvoivimmat ja siten myös tehokkaimmat työntekijät ovat niitä, jotka kokevat voivansa suhteellisen helposti yhdistää vapaa-ajan ja/tai perheen työelämään. Itse näen, että työn luonteen muuttumisen vuoksi on väistämätöntä, että työpaikat ottavat huomioon perheen. Tuleehan työtkin kotiin hyvin monilla ihmisillä, joten miksi perhe ja vapaa-aika ei voisi tulla työpaikoille? On hyvää johtamista ottaa huomioon työntekijän muukin elämä eikä vain suoraan työhön liittyvät asiat. 

Itse myös kannatan joustavuutta ja toisten toiveiden huomioon ottamista. Lapset eivät ole mikään tae siitä, että loman saa automaattisesti pitää koulujen lomaviikoilla. Jos lapsettomalla ei kuitenkaan ole mitään syytä pitää lomaansa juuri sillä tietyllä viikolla, niin miksi hän ei antaisi muiden pitää lomansa silloin. Tai ainakin näin toimin itse ollessani lapseton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kiertävä lomalista silloin, kun lapset pieniä ja kyllä sitä oppi järjestämään loma-ajat. Vuoroteltiin miehen kanssa ja käytettiin sukulaisia hyödyksi. Yksi hiihtoloma serkusten kanssa tehtiin niin, että pistettiin kaikki lapset mökille ja jokainen vanhempi piti yhden pekkasen sillä viikolla hoitaen kaikkia lapsia.

Kyse on kuitenkin melko lyhyestä pätkästä lapsen elämässä, kun loma-aikana erityisjärjestelyjä. Minusta lapsen hankkiminen on yksityisasia, eikä työpaikan tulisi sitä huomioida mitenkään.

Tämä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä työhyvinvoinnin tutkimustieto suosittelee nykyisin. Kaikista hyvinvoivimmat ja siten myös tehokkaimmat työntekijät ovat niitä, jotka kokevat voivansa suhteellisen helposti yhdistää vapaa-ajan ja/tai perheen työelämään. Itse näen, että työn luonteen muuttumisen vuoksi on väistämätöntä, että työpaikat ottavat huomioon perheen. Tuleehan työtkin kotiin hyvin monilla ihmisillä, joten miksi perhe ja vapaa-aika ei voisi tulla työpaikoille? On hyvää johtamista ottaa huomioon työntekijän muukin elämä eikä vain suoraan työhön liittyvät asiat. 

Itse myös kannatan joustavuutta ja toisten toiveiden huomioon ottamista. Lapset eivät ole mikään tae siitä, että loman saa automaattisesti pitää koulujen lomaviikoilla. Jos lapsettomalla ei kuitenkaan ole mitään syytä pitää lomaansa juuri sillä tietyllä viikolla, niin miksi hän ei antaisi muiden pitää lomansa silloin. Tai ainakin näin toimin itse ollessani lapseton. 

Eikö tuon pitäisi koskea myös niitä työntekijöitä, joilla ei ole omia biologisia lapsia (puolisolla saattaa olla) tai joiden lapset eivät ole enää ihan pieniä? 

Ajattelen ihan vain itseäni lomia anoessani enkä toisia. Joskus se loma saattaa osua syylomaviikolle tai hiihtolomaviikolle, en minä siitä huonoa omaatuntoa kanna lapsiperheiden vuoksi. Saatan reissata jonkun lapsiperheen kanssa jotka taas on lomalla koulujen loma-aikoina, jolloin ei oikein muuta vaihtoehtoa ole, kuin lomailla itsekkin silloin.

Ja tähän mulla on oikeus, vaikka lapsiperheelliset kuinka itkisi ja tarvittaessa sitä oikeuttani myös käytän.

T: Lapseton.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli kiertävä lomalista silloin, kun lapset pieniä ja kyllä sitä oppi järjestämään loma-ajat. Vuoroteltiin miehen kanssa ja käytettiin sukulaisia hyödyksi. Yksi hiihtoloma serkusten kanssa tehtiin niin, että pistettiin kaikki lapset mökille ja jokainen vanhempi piti yhden pekkasen sillä viikolla hoitaen kaikkia lapsia.

Kyse on kuitenkin melko lyhyestä pätkästä lapsen elämässä, kun loma-aikana erityisjärjestelyjä. Minusta lapsen hankkiminen on yksityisasia, eikä työpaikan tulisi sitä huomioida mitenkään.

Tämä sotii kaikkea sitä vastaan, mitä työhyvinvoinnin tutkimustieto suosittelee nykyisin. Kaikista hyvinvoivimmat ja siten myös tehokkaimmat työntekijät ovat niitä, jotka kokevat voivansa suhteellisen helposti yhdistää vapaa-ajan ja/tai perheen työelämään. Itse näen, että työn luonteen muuttumisen vuoksi on väistämätöntä, että työpaikat ottavat huomioon perheen. Tuleehan työtkin kotiin hyvin monilla ihmisillä, joten miksi perhe ja vapaa-aika ei voisi tulla työpaikoille? On hyvää johtamista ottaa huomioon työntekijän muukin elämä eikä vain suoraan työhön liittyvät asiat. 

Itse myös kannatan joustavuutta ja toisten toiveiden huomioon ottamista. Lapset eivät ole mikään tae siitä, että loman saa automaattisesti pitää koulujen lomaviikoilla. Jos lapsettomalla ei kuitenkaan ole mitään syytä pitää lomaansa juuri sillä tietyllä viikolla, niin miksi hän ei antaisi muiden pitää lomansa silloin. Tai ainakin näin toimin itse ollessani lapseton. 

Meinaatko että me yksinasuvat lapsettomat sitten voimme hyvin, kun emme saa koskaan lähteä lapsiperheiden kanssa reissuun/viettää heidän kanssaan lomaansa, vaan pakeramme töissä senkin ajan uhrautuen lapsiperheiden hyväksi?

Sanoisin, että yksinasuvalle voi olla jopa merkityksellisempääkin päästä sinne reissuun sen lapsiperheen kanssa, kun muuten viettää aikaansa niin paljon yksin, eikä sellainen psyykkisesti tärkeä yhdessäoleminen ole lainkaan arkipäivää.

Olen lapseton ja pikkumaista ehkä, mutta kyllä minäkin haluan joinakin vuosina pitää talviloman koulujen loman aikaan, tai syysloman ja kesäloman silloin kun muutkin lomailevat.  En vaan aina halua olla se, joka jää yksin ''pitämään puljua pystyssä'', eli tekemään yksin kolmen ihmisen työt, kun muut lomailevat.

Ja mitä väliä ja mitä se muille kuuluu, mitä lomallani teen? Matkustan tai en, olen yksin tai en, ei minun lomani ole vähempiarvoinen kuin kenenkään muunkaan. Vaikka viettäisin talvilomaviikon paukutellen kotisohvalla.

Jos reissaisin yksin tai kaksin, ei tulisi pieneen mieleenkään pyytää lomaa niiden parin etelä-Suomen hiihtolomaviikon ajaksi. Mutta kas kun minä vietä mahdollisuuksien mukaan lomaa myös sisarusteni perheiden ja kummilapseni kanssa. Jos sisaruksilla tai kummilapsen vanhemmilla ei ole lomaa, vietän lasten kanssa aikaa päivisin, vien hiihtämään, luistelemaan ja pulkkamäkeen. Jos vanhemmilla on lomaa, saatetaan lähteä yhdessä vaikkapa mökkeilemään. Siksi haluan sen hiihtolomaviikon omalla vuorollani, enkä jousta tässä yhtään sen enempää kuin joulun ajassa tai kesälomissa. Ihminen minäkin olen siinä missä lapsellisetkin, minullakin on elämä työpaikan ulkopuolella.

Mun äidillä oli aikoinaan lapseton työkaveri joka oli juurikin sitä mieltä, että jos hän toivoo ekana lomat ajankohtaan jolloin koulusta/tarhasta on lomaa, hän sen myöskin saa, ja usein saikin. Ja kommenttina perään "voivoi, ei aina voi saada vaikka haluaa." Sitten mulle ja siskolle etsittiin hoitopaikkaa "lomalle" kun äiti joutui olemaan töissä. Noh, kasvettiin teini-ikäisiksi, ja sitten alkoi tämä lapseton saamaan omia lapsia, ja auta armias jos hän ei ekana ehtinyt lomia varaamaan/toivomaan, oli saatava lomat samaan ajakohtaan kun lapsilla. Ja siitä sitten tapeltii töissä. Älytöntä miten voi ihmiset olla niin ahneita, etteivät jousta, mutte hänelle sitten pitäisi joustaa.

Itse olen lapseton, mutta mieheni on opettaja. Eikö minulla ole koskaan oikeutta lomailla mieheni kanssa yhtä aikaa?

Lapsettomilla on ihan yhtäläinen oikeus lomailla hyväksi katsomanaan ajankohtana. Lasten hankkiminen ei anna mitään yliajo-oikeutta koska  lisääntyminen on täysin vapaaehtoista.

Kertaalleen lisääntynyt

Ei mulla kyllä ole mitään tarvetta saada pitää lomaani juuri koulujen lomaviikoilla. Ainoastaan kesäisin haluaisin kesäloma pitää heinäkuussa, mikä valitettavasti osuu samaan aikaan kun koululaisten loma.