Lapsettomien lomat lasten lomaviikoilla, millaisia ajatuksia herättää?

Minun johtamassani työpaikkalla sama ongelma. Kesälomia alettiin vääntämään tammikuussa ja koskaan ei meinannu tulla valmista kun kesä läheni. Jaon porukan kolmeen lomaryhmään, lomat kesä, heinä ja elokuu. Kolmessa vuodessa kaikki tasaantuu, ei arpomisia, tietää maailman tappiin koska seuraava loma, helppo varata matkoja. Vielä sovittiin jos jokut haluaa vaihtaa lomaryhmien sisällä, niin ok. Aluksi aiheutti nupinaa, nyt kaikki tyytyväisiä. Ei ne lapset ole mikään syy mennä muiden ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun taas monissa työpaikoissa mietitään miten talven lomat jaetaan.

Itselläni on jo isot lapset (yläaste-lukioikäisiä) joten asia ei ole itselleni niin tärkeä, hieman tosin surettaa eka-tokaluokkalaisten vanhempien takia, kun tietää miten vaikea on saada pienten koululaisten lomat järjestymään.

Meillä esim. tilanne on se, että 15 työntekijästä vain max 2 saa olla kerrallaan lomalla muuten kuin kesäloma-aikaan. Yli puolella on kouluikäisiä lapsia. Koululaisten syys-, joulu ja hiihtolomien saamisesta myös omaksi lomaksi kilpaillaan joka vuosi. Jouluun tienoon ymmärrän lapsettomilla / aikuisten lasten vanhemmillakin. Toki on kiva pitää lomaa joulun läheisyydessä. Mutta sitä en yleensä ymmärrä, että lapseton tai aikuisten lasten vanhempia haluaa tieten tahtoen itselleen halutut koululaisten syys- ja hiihtolomaviikot lomiksi. Usein syy on "ai, onko se lasten lomaviikko? en tiennyt, mietin vaan et olis sopiva aika lomalle" tai "aika monilla sukulaisilla ja ystävillä on silloin loma niin on ihan hauska lomailla samaan aikaan". Esim. matkathan on kalleimmillaan lasten lomaviikoilla, halvemmalla pääsisi lämpimään muulloin....

Ehdottomasti pitäisi ottaa lapset huomioon loma-asioissa! Mutta valitettavasti me suomalaiset ollaan hieman juntteja lapsiin liittyvissä asioissa : (

Juu, niin ollaan. Muualla maailmassa ei lasten anneta häiritä omaa eikä varsinkaan muiden ihmisten elämää. Tää "lapsentahtisuus" on suomalaista juntteilua, jolla lähinnä näppärästi vanhemmat lakaisevat oman kyvyttömyytensä maton alle. Ei ihme, että täällä kakarat käyttäytyvät miten sattuu (alkoholin käytön vähentyminen ei riitä poistamaan muuta sikailua ja häiriköintiä).

Hmm... MIksi tämä on lapselliset vs. lapsettomat? Miksi ei niin, että lapsettomat sopivat lomansa keskenään ja joustavat toistensa toiveiden mukaan ja ne, joilla lapsia, huomioivat taas toisensa? Ei voi mennä niin, että lapseton joustaa aina, eli kenties 40 vuotta, koska työyhteisöön tule aina niitä uusia lapsellisia. Tämän ajattelisin olevan tasapuolisempaa.

No ei pitäisi lasten vaikuttaa lomien pitämisaikatauluihin. Lomiin ja niiden ajankohtainen toivomiseen on jokaisella yhtäläinen oikeus, katsos kun myös sillä lapsettomalla voi olla omia suunnitelmia, menoja, joku ihminen jolla on loma juuri siinä, mihin kohtaan hän itse haluaa lomansa.

Toivoa toki saa jokainen, jos siihen mahdollisuus annetaan. Mutta kun kaikki nyt eivät vain pysty olemaan samaan aikaan, joten jonkun on yleensä aina joustettava ja siinä ei saa vaikuttaa mitkään ulkoiset tekijät.

Yllättäin tää ongelma on aina vain naisvaltaisilla aloilla. Miten miehet saa niin helposti järkättyä sen lomaviikon vapaaksi? Ai niin kun niiden vaimot on silloin vapaalla... Nyt ryhtiä naiset! Jos ne ukot hoitais lapset 50% niin teidänkään työpaikalla näistä lomista ei tarttis tapella.

Toisaalta pienten lasten vanhemmat voisivat kompensoida nuo "ehdottomasti minulla on oikeus" -lomaviikot tekemällä esim. pitempiä päiviä ja päivystyksiä. Tuntuu hullulta, että lapsen saaminen oikeuttaa valitsemaan parhaat työvuorot ja parhaat loma-ajat, jotta sen lapsen olisi hyvä olla. Ja sitten saa kuulla, että työkaveri ei ollutkaan lapsensa kanssa lomalla, vaan lähti miehen matkassa mökille parisuhdelomaselle.

Ei meillä lapsettomillakaan ole oikeutta sanoa, että en tee iltavuoroa, koska koirani on silloin yksin tai haluan mennä iltalukion saksantunneille.

Siskoni on lapseton ja viettää usein lomat meidän kanssamme. Miksi hänen pitäisi olla lomat yksin vain, jotta työpaikan lapselliset voivat jakaa ns. parhaan lomaviikon? Ydinperheily on vääristänyt käsitystä siitä, mikä on perheen merkitys. Kenelläkään ei pitäisi olla ns. painavampia syitä tietylle lomaviikolle.

Tässä syitä, miksi lapseton voi haluta sen kalliimman lomaviikon, jolloin koulusta on lomaa:

1) Uusperheessä halutaan matkustaa yhdessä koko porukka

2) Lapseton saattaa hoitaa niitä pikkukoululaisia, kun vanhemmilla on töitä lomaviikon aikana

3) Puoliso/ystävä on opettaja ja muita lomia ei ole kuin koululaisten lomat

4) On kiva lomailla sukulaisten kanssa samaan aikaan

Mielestäni nämä syyt ovat aivan yhtä päteviä kuin se, että pitää lomailla lasten kanssa samaan aikaan. Ei lapsen hankkineilla ole oikeus viettää lomiaan perheen parissa sen enempää kuin lapsettomallakaan. Olemme laumaeläimiä ja jokainen saa viettää vuorollaan lomansa ihan niin kuin haluaa ilman että toisilla on suurempi oikeus perheeseen kuin toisilla.  

Työkaverini ei suostu koskaan tekemään täyttä päivää (klo 16 asti), kun koira pitää viedä ulos klo 15.30. Ärsyttää, kun me muut joudumme vuorottelemaan ja tämä yksi ei jousta, vaikka kuinka on asiasta sanottu. Esimies sen verran munaton, ettei puutu.

Ei siis kyse ole vain lapsellisten lapsellisuuksista vaan ihan tietyn ihmistyypin omanapaisuudesta.

Ei ole kyse pelkästään siitä, että perhelomailu on kivaa, vaan ihan käytännön järjestelyistä. Ekaluokkalainen ei vain voi olla 9 tuntia kotona yksikseen ja hoitopaikkoja kunta ei järjestä. Kyllä se on paljon pakottavampi syy kuin se, että "ihanaa päästä reissuun". Miksi tämä unohdetaan kokonaan? 

Ei ole mikään saavutus että on lapsia, joten sillä ei tulisi olla mitään merkitystä lomien kannalta. Kannattaa muistaa että lasten vanhemmat myös saikuttelevat lasten vuoksi eli ovat todennäköisesti muita enemmän pois töistä.

Silloin kun itse olin vielä lapseton, en ikinä toivonut talvilomaa koululaisten lomaviikolle.  Nykyisin lapseni ovat pk-ikäisiä, joten lomailevat silloin kuin minäkin. PK:sta tosin tulee painostusta, että olisi hyvä jos juurikin tuona aikana olisi mahdollisimman moni lapsi pois, niin päikkytädit saisivat myös lomansa tuolloin. (Mikä kyllä on toisaalta ihan ymmärrettävää, perheellisiä ihmisiä hekin)

Ihan samalla tavalla sillä lapsettomalla voi olla koira, joka ei vain voi olla 9 tuntia kotona yksin tai esim. sukulaislapsi, joka tulee hoitoon. Aivan yhtä pakottava tarve.

Edelleen, lasten hankkiminen on vapaaehtoista eikä niistä aiheutuvaa vaivaa kuulu sysätä lapsettomien tai kenenkään muunkaan työkaverin harteille. Miksi minun pitäisi tehdä viikottain iltavuoroja, kun työkaverini ei viitsi järjestää lapsensa hoitoa järkevällä tavalla? On iltapäiväkerhoja, kesälomakerhoja, leirejä, varamummoja ja varapappoja, naapureita, sukulaisia ja koulujen loma-ajat tiedossa jopa vuosia etukäteen. Mikä tässä on niin vaikeaa, ettei sitä kyetä ratkaisemaan ilman että kuormitetaan työkavereita?

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun itse olin vielä lapseton, en ikinä toivonut talvilomaa koululaisten lomaviikolle.  Nykyisin lapseni ovat pk-ikäisiä, joten lomailevat silloin kuin minäkin. PK:sta tosin tulee painostusta, että olisi hyvä jos juurikin tuona aikana olisi mahdollisimman moni lapsi pois, niin päikkytädit saisivat myös lomansa tuolloin. (Mikä kyllä on toisaalta ihan ymmärrettävää, perheellisiä ihmisiä hekin)

Toisaalta missään päiväkodin työsopimuksessa ei sanota, että lomat saa aina koulujen loma-aikoina. Omat lapset ovat olleet aina ko. ajat hoidossa, joka vuosi siitä tulee valitusta, että "kyllä se lapsikin lomansa tarvitsee", mihin olen vastannut, että työantajani ei anna palkatonta vapaata eikä vuosilomaa ole kuin 5 vko. Jos joillakin vanhemmilla on joustavampi lomakäytäntö, niin se on minulle OK, mutta omassa työssäni ei ole lapsivapaita.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samalla tavalla sillä lapsettomalla voi olla koira, joka ei vain voi olla 9 tuntia kotona yksin tai esim. sukulaislapsi, joka tulee hoitoon. Aivan yhtä pakottava tarve.

Edelleen, lasten hankkiminen on vapaaehtoista eikä niistä aiheutuvaa vaivaa kuulu sysätä lapsettomien tai kenenkään muunkaan työkaverin harteille. Miksi minun pitäisi tehdä viikottain iltavuoroja, kun työkaverini ei viitsi järjestää lapsensa hoitoa järkevällä tavalla? On iltapäiväkerhoja, kesälomakerhoja, leirejä, varamummoja ja varapappoja, naapureita, sukulaisia ja koulujen loma-ajat tiedossa jopa vuosia etukäteen. Mikä tässä on niin vaikeaa, ettei sitä kyetä ratkaisemaan ilman että kuormitetaan työkavereita?

Lapsi kesälomakerhoon iltavuoron ajaksi?  

En ymmärrä niitä, joiden pitää ihan periaatteen vuoksi haluta lomat lasten lomaviikoille. Mutta ihan yhtä vähän sympatiaa saavat ne lapselliset, jotka pitävät lapsiaan ihan ylivoimaisesti pätevimpänä ja ainoana syynä miksi juuri heidän toiveensa pitäisi ottaa ensimmäisenä huomioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun itse olin vielä lapseton, en ikinä toivonut talvilomaa koululaisten lomaviikolle.  Nykyisin lapseni ovat pk-ikäisiä, joten lomailevat silloin kuin minäkin. PK:sta tosin tulee painostusta, että olisi hyvä jos juurikin tuona aikana olisi mahdollisimman moni lapsi pois, niin päikkytädit saisivat myös lomansa tuolloin. (Mikä kyllä on toisaalta ihan ymmärrettävää, perheellisiä ihmisiä hekin)

Toisaalta missään päiväkodin työsopimuksessa ei sanota, että lomat saa aina koulujen loma-aikoina. Omat lapset ovat olleet aina ko. ajat hoidossa, joka vuosi siitä tulee valitusta, että "kyllä se lapsikin lomansa tarvitsee", mihin olen vastannut, että työantajani ei anna palkatonta vapaata eikä vuosilomaa ole kuin 5 vko. Jos joillakin vanhemmilla on joustavampi lomakäytäntö, niin se on minulle OK, mutta omassa työssäni ei ole lapsivapaita.

Ei toki ole moista pykälää. Mutta toisaalta sen heille soisin, he kuitenkin mun lapset hoitavat kun itse olen töissä. Ja parempi mun lapsille on iloinen, tyytyväinen hoitaja kuin tympääntynyt hoitaja. Toiveita saa aina olla, vaikka kaikkea ei pystytä toteuttamaan. Ehkäpä pistän lapset koululaisten lomaviikolla mummilaan...

Peruskoululaiset voi olla hyvin viikon pois koulusta, joten anoin lapsille aina silloin lomaa syyllä, että vanhemmat eivät saaneet lomaa koulun loman aikaan ja näin pääsimme paljon edullisimmille matkoille ja lapset saivat kaksi vapaaviikkoa.

Ei tietenkään sovi, jos koulumenestys on huono eikä kykene kirimään muita kiinni opinnoissa itse.

Jos minulla ei olisi omia lapsia, olisin varmaan halunnut hemmotella kummilapsia pidempien reissujen merkeissä, joten kyllä lapsettomalla on ihan sama oikeus ottaa lomansa koulujen lomien mukaan kuin lapsiperheellisillä.

Ja jos tarkemmin miettii, ne lasten vanhemmat ovat todennäköisesti pitkin vuotta muutenkin enemmän poissa, varsinkin alle kouluikäiset sairastavat usein. Jos on useampi lapsi niin siinä kyllä on työkaverin hermot kireällä kun tuuraa tarha-ikäisten sairastelupäivät ja syys- ja joululomatkin pitää saada valita ensin koululaisen aikataulujen mukaan.

Annan takaisin sitä hyvää, mitä itse olen aikoinaan saanut. 

Olin kahden pikkukoululaisen yh-äiti ja työpaikalla minulta aina oma-aloitteisesti kysyttiin lomatarpeita ennen muita. Todella ystävällisesti lapsettomat (isojen vanhemmat) antoivat perheeni tilanteen vuoksi joustoa.

Nyt itse asetan lapsiperheet mieluusti edelleni lomatoiveissa.

Ymmärrän kyllä, etteivät kaikki näin tee. Voi olla lomasuunnitelmia esim. sisarusten lasten kanssa. Mutta täysin itsekäs suhtautuminen asiaan: vaadin pelkästä vaatimisen ilosta vuosilomaa juuri koululaisten syyslomalla, on vastenmielistä.  

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä niitä, joiden pitää ihan periaatteen vuoksi haluta lomat lasten lomaviikoille. Mutta ihan yhtä vähän sympatiaa saavat ne lapselliset, jotka pitävät lapsiaan ihan ylivoimaisesti pätevimpänä ja ainoana syynä miksi juuri heidän toiveensa pitäisi ottaa ensimmäisenä huomioon.

Yksi entinen työkaveri, vanhempi nainen, vaatimalla vaati, että talviloma on pakko saada koululaisten lomaviikolle, koska lapset. Yksikään lapsista ei tuossa vaiheessa asunut enää kotona, nuorin taisi olla 26. Eikä ollut mitään lapsenlasten hoitoakaan, kun niitä ei ollut.

Mutta periaate! Ja ajatelkaa lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Nyt kun taas monissa työpaikoissa mietitään miten talven lomat jaetaan.

Itselläni on jo isot lapset (yläaste-lukioikäisiä) joten asia ei ole itselleni niin tärkeä, hieman tosin surettaa eka-tokaluokkalaisten vanhempien takia, kun tietää miten vaikea on saada pienten koululaisten lomat järjestymään.

Meillä esim. tilanne on se, että 15 työntekijästä vain max 2 saa olla kerrallaan lomalla muuten kuin kesäloma-aikaan. Yli puolella on kouluikäisiä lapsia. Koululaisten syys-, joulu ja hiihtolomien saamisesta myös omaksi lomaksi kilpaillaan joka vuosi. Jouluun tienoon ymmärrän lapsettomilla / aikuisten lasten vanhemmillakin. Toki on kiva pitää lomaa joulun läheisyydessä. Mutta sitä en yleensä ymmärrä, että lapseton tai aikuisten lasten vanhempia haluaa tieten tahtoen itselleen halutut koululaisten syys- ja hiihtolomaviikot lomiksi. Usein syy on "ai, onko se lasten lomaviikko? en tiennyt, mietin vaan et olis sopiva aika lomalle" tai "aika monilla sukulaisilla ja ystävillä on silloin loma niin on ihan hauska lomailla samaan aikaan". Esim. matkathan on kalleimmillaan lasten lomaviikoilla, halvemmalla pääsisi lämpimään muulloin....

Ja miksi lapseton tai lapsensa jo aikuisiksi kasvattanut ei koskaan saisi lomailla sukulaisten tai ystäviensä kanssa vaan aina pitäisi lomailla yksin? Ja kuten ketjussa on jo useamman kerran sanottu, se lapseton tai lapsensa jo aikuiseksi kasvattanut saattaa lomallaan hoitaa jonkun sukulaisensa tai ystävänsä, joka ei saanut lasten lomaviikoksi lomaa, lapsia.