Te jotka ette ole uusineet sisustustanne vähintään kymmeneen vuoteen

Hyvä sisustus kestää aikaa. Minusta sisustuksen juju on kerroksellisuudessa. On jotain perittyä ja/tai käytettynä ostettua. Huonekaluja uutena ostaessani mietin niiden käyttökelpoisuutta vähintään 20 vuodeksi. Verhot, matot ym. tekstiilit vaihdan tarvittaessa (yleensä loppuunkulutettuina). Satsaaminen laadukkaaseen, yleensä myös kalliimpaan, maksaa itsensä vuosien kuluessa takaisin.

Uusin ostos nahkainen sohva ja nojatuoli, ostin mustana ja toivon että kestää seuraavat 20 v. 

Pieni asunto, huonekalut ovat hankittu vuosien varrella sieltä täältä. Vaihdetaan jos tulee tarve = jotain hajoaa tai tulee vastaan esim. säilytystilan kannalta parempi ratkaisu. En eritysesti sisusta mutta mittasuhteet ja fiilis on tärkeä. Verhot uusin muutama kuukausi sitten. 

Talo rakennettu 11v sitten ja kerralla hyvä. Suvussa kulkeneet talonpoikaishuonekalut on ja pysyy ja tähän taloon ostetut mieluisia, ei tarvitse vaihtaa.

Meillä on 40m2 olohuoneessa merbauparketti, seinät kermaa ja nutriaa. Mustanruskea iso divaanisohva ja kiva sohvapöytä.  Ruokapöytä sen kokoinen (1x3m) ettei sitä tästä talosta enää pois viedä, painoi "tonnin" kun on umpipuuta. Ruokapöydän tuoleissa kermanväriset päälliset, hyväkuntoiset vieläkin. 1 vanha lipasto ja hyllykkö.

Värejä muutetaan pikkujutuilla: kesällä tehosteväreinä tyynyissä ja verhoissa lehmuksenvihreää ja turkoosia, syksyllä punaista ja oranssia, talvella valkoista ja vanhaa rosaa. Kynttilät, kukat, astiat, servetit yms samoja sävyjä.

Toinen oh (kirjasto/takkahuone/kotiteatteri) on ollut koskematon myös 11 vuotta. Sama merbau lattiassa, seinät kermaa ja lämmintä harmaata, sohva ja vanha nojatuoli sekä verhot murrettua sinistä ja valkoista. Koko seinän mittaiseksi tehty kirjahylly ja taso on vähän merbauta vaaleammaksi petsattua puuta, talonpoikainen sohvapöytä (jalat lyhennetty normaalista) tummunut vanhuuttaan.

Muissakaan huoneissa ei ole kalusteet muuttuneet mutta seiniä on maalattu.

Edellisessä talossa oli sama, kerralla hyvä. Sohvan päälliset uusin kerran.

Huonekalut ovat antiikkia. En koe tarvetta vaihtaa näitä mihinkään. Tekstiilit vaihtuvat joskus.

Aiemmin raha ja laiskuuskin (tuolloin pienet lapset), nyt raha ja välinpitämättömyys. Oikeasti kivalla kodilla olisi mulle tosi suuri merkitys, mutta olen alistunut, elämässäni tapahtuu vain huonoja asioita, enkä jaksa enää välittää.

Meillä sisustaa mies. Minulla ei ole mitään tarvetta vaihtaa kerran vuodessa huonekaluja/mattoja ja tein sen selväksi että jos hän haluaa niin maksakoot itse. Meillä on ihan kivan näköistä. :) En myöskään juurikaan puutu sisustukseen koska mies ne maksaa,mua ei vois vähempää kiinnostaa muu kuin säästäminen. ;) 

N31

Muutettiin nykyiseen kotiimme reilu 10 vuotta sitten, ja samalla suunniteltiin sisustus oman maun mukaiseksi. Opiskeluaikaiset lastulevyviritykset ym. sai lähteä. Meillä on edelleen sama sohva ja nojatuoli (maksoivat yli 3000e silloin), ruokaryhmä (maksoi 2500e) sekä kirjahylly. Ei ole aikomuskaan vaihtaa niitä. Matto, verhot, tyynyt ym. on välillä vaihtunut, ja toki lastenhuoneiden sisutukset luonnollisesti lasten kasvaessa pikkulapsista teineiksi. Pyritään ostamaan kaikessa kerralla kunnollista, ja myös oikeasti vanhat huonekalut kelpaavat oikein hyvin, vuosikymmeniä vanhat lipastot, tuolit ym. kestävät paljon paremmin ja ovat kauniimpia kuin Ikeat tai Sotkat. 

En harrasta sisustamista tai seuraa trendejä. Sisustukseen pätee sama kuin muuhunkin: vaihdetaan sitten uuteen kun menee rikki tai menee muuten liian huonokuntoiseksi.

Sohva kesti melkein 15 vuotta, sitten alkoi jouset hajota ja oli pakko vaihtaa uuteen. Puhelimen ostan uuden vasta kun vanha alkaa väsyä ja bugittaa. Telkkarin haluaisin isomman, mutten vaihda ennen kuin vanha menee rikki.  Jatkuva uuden ostelu ja tavaroiden vaihtelu vuoden välein on stressaavaa ja epätaloudellista.

Nuorena tykkäsin sisustaa ja laitella kotia ja haaveilin tietyistä huonekaluista ja rahan salliessa hankin niitä. Sitten tuli ero vuonna 2000 ja talous romahti, kun alkoi lyhentää lainaa yksin ja korot oli jotain 5 prossan luokkaa. Sit vain piti elää vuosikaudet tilanteen mukaan, jotain mattoja ja verhoja ostin edullisesti ja vaihtelin huonekalujen paikkaa. Nyt on lapset lähteneet kotoa, laina kohta maksettu, mutta olen kadottanut kiinnostukseni asiaan. Uudet sohvat ja kunnon sängyn olen hankkinut ja tykkään kyllä vielä kaikista hankinnoistani. Joskus mietin, miltä kotini näyttää muiden silmissä ja vertailen lehtien valkoisiin sisustuksiin ja trendikoristeisiin...Keittiö ja kylppäri pitäis remontoida, mut sitten aina tulee mieleen, että lisääntyisiköhän onnellisuuteni siitä juurikaan - tai ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Eli olen mietintä aiheessa...

Mä en ole kiinnostunut sisustamisesta. Joku sohvatyynyjen väri on mulle aivan samantekevää enkä halua käyttää aikaani kokoamalla kynttilänjaloista asetelmia sivupöydille. Huonekalut arvotan niiden käyttökelpoisuuden perusteella. Eriparisuus ja pienet kolhut eivät ole mikään ongelma. 

Ihmettelen näitä vastauksia, joissa korostetaan omaa ylemmyyttä ja hyvää makua kertomalla, kuinka on joskus aikoja sitten panostettu asiaan ja hankittu kerralla hyvää ja kestävää ja ajatonta. Hajoaako teillä huonekaluja useinkin? Meillä huonekalut ovat enimmäkseen Sotkaa ja Ikeaa ja silti muistan viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta vain yhden tuolin, jonka liimaukset olivat löystyneet ja joka siksi räsähti rikki painavamman istujan alla. Ei näitä normaalilla käytöllä hajalle saa. 

Uusin hankintani on sohva kymmenen vuoden takaa. Kotini on omani, eikä todellakaan trendikäs. Ostan oman makuni mukaan enkä sisustuslehtien perusteella. Kaikki sisustuslehdet ja blogit ovat täynnä samaa tavaraa, en halua jotain vain siksi, että muillakin on

Lasketaanko uusimiseksi se, että muuttaa, jolloin on pakko järjestää huonekalut uudelleen?

Jos ei lasketa, niin ehkä syyni ovat vähän nuo kaikki ehdotetut. En ensinnäkään ole kasvanut siihen ajatukseen, että sisustus pitäisi välillä uusia. Jos entinen on ehjä, miksi hankkia uutta? En kannata kertakäyttökulttuuria. Sohvanpäälliset ompelin uudet, kun entiset alkoivat reikiintyä. Rahaakaan ei liikoja ole. Tosin se uusi sohvanpäällyskangas maksoi enemmän kuin kokonaan uusi sohva jossakin Ikeassa olisi maksanut...

Sitten päättämättömyys on yksi syy kanssa. Haluaisin tuohon avokeittiötä ja olohuonetta erottamaan jotakin, mutta en vielä tiedä, mitä. Samoin yksi seinä on niin tyhjä että jonkinmoinen pikku hylly siinä pitäisi kai olla, mutta en siitäkään ole vielä varma millainen, samoin kun en tiedä osaanko kiinnittää.

Ostin vepsäläiseltä 10 vuotta sitten ja vieläkin makselen loppueriä. Tuotteet olleet laadukkaita, mutta onhan niitä jo käytettykkin. En koe tarvetta vaihtaa 

En ole kiinnostunut sisustamaan trendien mukaan. Hankin vain sellaisia huonekaluja, joista pidän, olivat muodissa tai eivät. Makuni tuntuu asettuneen omille urilleen, ja on jo pitkään pysynyt samana.

Ja mitä tämä sisustus nyt on, kirkkailla väriläikillä höystettyä valkoista (rakastan sekä valoa että värejä), tukevat selkeälinjaiset yksinkertaiset huonekalut, teräviä kulmia ja kaikkea kiikkerän näköistä vältän. Kirjahylly jossa on ihan kirjoja, pikkiriikkinen kuvaputkitelkkari :) 

Tyytyväisyys nykyiseen. 

Rakastan sisustamista.

Hankin kaikki pikkuhiljaa pienellä budejtilla mutta äärimäisen tarkasti harkiten. Kokonaisuus on miellyttävä. Edes verhoja ei tarvitse vaihtaa, kun ovat ajattomat, yksinkertaiset mutta kauniit.

Vierailija kirjoitti:

Tai jopa 15 tai 20 vuoteen, millainen sisustus teillä on?

Onko syynä raha, laiskuus, välinpitämättömyys vai tyytyväisyys nykyiseen?

Ei ole ollut mitään muuta tarvetta kuin hankkia lapsille uudet sängyt ja tietenkin kirjoituspöydät ja hyllyt kirjoille.

Muuten mennään niillä mitä on koska nehän ovat ehjiä huonekaluja ja sisustustekstiileitä. Syynä on ihan rationaalinen ajattelu sekä ekohenkisyys koska syömme mieluummin vaikka laadukasta ruokaa kuin alamme vaihtelemaan sisustusta. Meillä ei ainakaan tarvi varoa tai stressata sisustuksen vuoksi. Alkuperäinenkin sisustuksen suurin osa huonekaluista ovat perintötavaraa ja hankimme vain sängyt ja työpöydät ja -tuolit itsellemme.

Joskus nuorena hupakkona vaihtelin huonekalujen paikkoja, mattoja ja ikkunaverhoja, mutta en ole enää vuosiin jaksanut ryhtyä moiseen. Nyt pitäisi kyllä uusia sohva, sillä nykyisessä on jo yhdessä istuintyynyssä reikä. Onneksi tyynyt ovat käännettävät! En haluaisi panna enää kiinni rahaa uuteen sohvaan, sillä olen vuoden sisällä muuttamassa paikkakunnalta. Minulla on jo muutaman vuoden ollut kakkosasunto, joka on kalustettu osittain perintöhuonekaluilla, jotka isovanhempani ovat hankkineet nuorena avioparina 30-luvulla. Vaikka itse sanonkin, niin tämä kakkosasunnon kalustus on kaunis ja mukava. Sisustuslehtiin sillä ei ole mitään asiaa, mutta minä viihdyn siellä. Ja sehän kodissa onkin tärkeintä.

Samoista syistä kuin monella muullakin vastanneella. Hyviä vanhoja puuhuone-kaluja, pääosin perittyjä ja muutenkin klassista ja yhteensopivaa. Räsymattoja, valkoinen iso matto. Sohvakalusto, nyt mitä trendikkäin 50-lukulainen, pitäisi verhoilla uudelleen ja ilolla sen kohta teenkin vaikka saisin Sotkasta uudet sohvat samalla hinnalla. Ei ole mitään syytä vaihtaa kaikkea, ja maapallo hukkuu muutenkin paskaan ja jätteeseen. Lasivitriinin aion vielä hankkia. Jos kyllästyttää vaihdan sohvatyynyt eri värisiksi tai kaivan kaapista erivärisen vahakankaan. Uusi juliste seinälle tai valokuvat uuteen järjestykseen. Jos oikein raha polttelisi voisin ostaa uuden maton.

Keittiö ja kylppäri saavat olla myös vanhoja. Jos ostaisin uuden asunnon, oikein metsästäisin vanhoja hyviä puisia keittiönkaappeja ja vaatekaappeja. Vaihtaisin ehkä pöytätasot ja kaakelit, ehkä.

Koska ei ole ollut tarvetta.

Mutta kävinpä tässä vierailulla viime viikolla kerrostalokodissa, jossa koko sisustus oli ehtaa 70-lukua. Tapetit, huonekalut, koriste-esineet. No tuli ihan nostalginen olo, kun kotona lapsuudessa oli samanlaisia juttuja. Mutta toisaalta... Jopa minulle, jolle sisustus on melko samantekevää, tuon kodin jämähdys seiskarille oli jopa hieman spookya.