Te jotka ette ole uusineet sisustustanne vähintään kymmeneen vuoteen

Meillä on ollut ensivuoden helmikuussa 2019 kolmen istuttava keltainen pehmeää nahkaa oleva Natuzzin sohva, jossa kaksi laitimmaista istumapaikkaa ovat mekanismilla toimivia. Keskimmäinen paikka on vähiten käytetty, mutta suurta eroa ei ole viereisiin. Sohvaa on käytetty päivittäin. Sohva maksoi aikoinaan yli 10 000 markkaa joka oli meille siihen aikaan vähän kipurajoilla. Olemme olleet tosi tyytyväisiä ostoon ja katsoneet useammankin filmin samana iltana omasta kotikatsomosta.

Nyt olemme toisinaan katselleet uutta sohvaa, mutta mitään mukavampaa ei ole tullut vastaan ja kun vanhakin on vielä mekanismeineen ja nahkoineen todella hyväkuntoinen mitä sitä vaihtaan. Hankimme sohvan aikoinaan Iskusta. Luulen, että kun hankimme uuden sohvan tai ehkä kaksi tuolia ne ovat varmaan myös Natuzzin valmistamia.

Niin täynnä tavaraa oleva kujitettu kaaoskoti ollut aina että se on aika lailla se ja sama minkälaiset kalusteet tai tekstiilit tai pintamateriaalit siellä ryönän alla tai taustalla on.

Minä olen 50 v ja uusinut sisustuksen elämässäni kolmesti. Tai siis olen yhden kerran sen rakentanut ja kaksi kertaa uusinut.

Rakentaminen kesti vuosia, alkoi vanhoista tavaroista ja sitten tuli mies mukaan ja pikkuhiljaa rakensimme kotia. Se sisustus oli 15 vuotta, mitä nyt aina vaihdettiin jotain tiettyä laadukkaampaan.

Eron jälkeen uusin sisustukseni. Kun ei mitään ollut. Ja muutenkin, halusi sellaista oman näköistä.

Uudessa parisuhteessa tuli taas uusittua. Näillä varmaan mennään pitkälle.

Ei minun palkkani riitä jatkuvaan uusimiseen. Huonekalut maksavat tuhansia. Sitä haluaa ennemmin matkustaa.

Uutta hommataan vaan tarpeeseen, eli kun jotain hajoaa tai tarvitaan esim lisää säilytystilaa. No, verhot olen uusinut kerran ja ostanut pari tyynynpäälistä vaikkei ollut tarvetta :) Syynä etupäässä tyytyväisyys tilanteeseen, huonekalut ovat mieluisia joten miksi vaihtaa? Tyyli sellainen "mid century modern meets bohemian", paljon 2nd hand-kamaa, kirjoja ja vuosien aikaan kertyneitä aarteita (taidetta, matkamuistoja, kalloja ja sarvia yms). En kuitenkaan tykkää renesanssimaisesta runsaudesta koska olen laiska siivoamaan, joten joka paikka ei turhia kamaa, siivoaminen on helppoa jne.

20 vuotta, vessat, keittiö + osa talosta enemmänkin.

Syyt:

-Minusta on aika turhanpäiväistä uusia esim keittiön kalusteita vain siksi koska ovat "rumat" eivätkä ole muotia enää. Ovat täyttä puuta, joka siis parempi kuin nykyiset lastulevyiset joita tahtoo nykyään olla joka kodissa. Sama juttu vessan kanssa. Vessat meillä on tuhannen rumat.

- Raha, olisi meillä kyllä rahaa pikkuhiljaa tehdä mutta keksin niin paljon parempaa mihin sen käyttää.

- Pikkulapsiarki. Aikaa ei ole ylimääräistä eikä remontti hommat innosta yhtään. Lisäksi meidän termiitit tuhoaa ne uudet pinnat varmasti.

+ Minulla on luontoahdistus.

- Rumaa on, tykkään kuitenkin pitää talon siistinä, silittää pöytäliinaa ja silloin tällöin ostaa kukkia. Niillä tekee paljon.

Meillä on aidot itämaiset matot, räsymattoja. Kristallikruunuja, Artekin valaisimia. Boknäsin huonekaluja, Artekia, perittyjä kaikenlaisia. Lundiaa.

Tykkään juuri näistä, enkä ikinä vaihda enää.

Jaa-a. Jos jotain on mennyt rikki, on ostettu uusi. Meillä on raha-asiat mietitty niin, että elämykset hankitaan muualla, mutta kotona täytyy olla mukavaa ja kotitöihin mennä minimaalinen aika, joten mitään sisustuskrääsää ei ole hankittu, joten sitä ei tarvitse vaihtaa trendien mukaan. Minulla on ehkä kolmet verhot, joita vaihdan, jos huvittaa tai on aika pestä ne. En itse asiassa edes muista, milloin olen viimeksi ostanut uudet verhot. Sohvatyynynpäälliset kiertävät pesujen mukaan... Tekstiilit ovat kaikki vaaleita sävyjä, harmaan eri asteita. Kirjahyllyissä on kirjoja ja viskejä, ei mitään koriste-esineitä, koska mielestäni kirjat tuovat väriä ihan tarpeeksi.. meillä on ehkä 350-400 kirjaa, joten voitte kuvitella värien skaalan. Kirjahyllyt eivät juurikaan kulu, joten ei ole syytä hankkia uusia. Ainoa harmini on, että ostin aikoinaan tummaa puuta ja pienessä asunnossa ne ovat turhan synkät, mutta en osta kyllä uusiakaan sen vuoksi. Meillä on yksi taulu, se on perintötaulu, muuten meillä ei olisi edes tauluja. Edellinen uusi ostos taisi olla sohvatyynynpäällinen ja sitä edellinen villamatto. Siitäkin taitaa olla jo vuosi aikaa.

Minua aika ajoin "ikeattaa", mutta en sitten koskaan löydä sieltä muuta kuin jonkun astian rikkoutuneen tilalle. Ajattelin hankkia kyllä uuden ruokailuryhmän vielä tänä vuonna. Nykyinen on ostettu tietääkseni 12 vuotta sitten (en ollut vielä mieheni elämässä silloin, joten en ole varma). Vaikka samanlaisia myydään edelleen, haluaisin vaihtaa vaaleampaan puuhun, esimerkiksi tammeen.

Mä en tunnista käsitettä "sisustuksen uusiminen". Muutettiin tähän taloon 9 vuotta sitten ja sinä aikana ollaan laitettu taloa. Ei olla kovin innokkaita remontoijia ja meillä on pieniä lapsia, joten tässä kestää. Huonekalut ovat tulleet meillä paljolti sukulaisilta. Iso osa on mun vanhempien lapsuudenkodeista. Olemme myös ostaneet tavaraa kirppareilta ja tori.fistä. Tykkään vanhoista huonekaluista, uusia en halua. Joskus on toki pakko ostaa uuttakin, mutta ei meillä esim. täällä alakerrassa ole kuin seuraavat uutena ostetut huonekalut: eteisen jakkara ja pyykkikori (onko se huonekalu?), kylppärin hyllykkö ja satulatuoli. Matotkin ovat yhtä lukuun ottamatta käytettyjä.

Mun ajatus sisustamisesta on se, että se tapahtuu pikku hiljaa. Me ollaan tietenkin siinä onnellisessa asemassa, että ollaan saatu paljon kivoja vanhoja huonekaluja.

Meillä 15 vuotta vanhaa kaikki. Ikeaa vielä mutta puisia, joten hionnalla ja uudella lakka/maalipinnalla pysyneet hyvänä.

Matot uusin liki vuosittain, samoin koristetyynyt. Jotkut verhoista kestäneet, jotkut ei. Lautalattiat hiomme muutaman vuoden välein.

Olen ja olemme pihejä, mutta sisustus ja koti tärkeitä. Plus ekologisuus..

Onko sisustaminen huonekalujen vaihtoa? Siinä tapauksessa minä en "sisusta" ikinä. Ei ole varaa. Tekstiileillä vaihdan ilmettä sen sijaan joka toinen kk.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 15 vuotta vanhaa kaikki. Ikeaa vielä mutta puisia, joten hionnalla ja uudella lakka/maalipinnalla pysyneet hyvänä.

Matot uusin liki vuosittain, samoin koristetyynyt. Jotkut verhoista kestäneet, jotkut ei. Lautalattiat hiomme muutaman vuoden välein.

Olen ja olemme pihejä, mutta sisustus ja koti tärkeitä. Plus ekologisuus..

Miten mattojen "uusiminen" liki vuosittain voi olla ekologista?

Kun osaa kerralla tehdä hyvän, niin mitä tuota jatkuvasti muuttelemaan :D

Miksi pitäisi uusia?

Oletko AP joku sisustuskauppa- lobbari?

Ei ole varaa sisustamiseen. Ihan rempallaan on kaikki ja jotain puuttuukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 15 vuotta vanhaa kaikki. Ikeaa vielä mutta puisia, joten hionnalla ja uudella lakka/maalipinnalla pysyneet hyvänä.

Matot uusin liki vuosittain, samoin koristetyynyt. Jotkut verhoista kestäneet, jotkut ei. Lautalattiat hiomme muutaman vuoden välein.

Olen ja olemme pihejä, mutta sisustus ja koti tärkeitä. Plus ekologisuus..

Miten mattojen "uusiminen" liki vuosittain voi olla ekologista?

No se onkin ainoa heikko kohta tässä jutussa.

Yleensä vaihdan keskellä talvea olkkarin matonkin uuteen, vanha menee varastoon, pesen sen kesällä ja myyn. Ikinä ei ole vielä onneksi roskiin mennyt. Muut matot onkin vanhempia. Joskus tulee vaan todella huonolaatuisia mattoja, jotka ei kestäkään päivittäistä imurointia.

Melkein kaikki huoneet on maalattu tai tapetoitu tms. viimeisen viiden vuoden aikana. Keittiötäkin on vähän modattu, mutta siellä on edelleen 18 vuotta vanhat kaapit, jotka kieltämättä näyttää jo aika vanhanaikaisilta. Mutta keittiöremontti on sen verran kallis, että sitä ei aleta vielä tekemään pelkän ulkonäön takia. Jos keksitään hyviä toiminnallisia parannuksia, niin sitten voidaan rempata myös keittiö. Ehkä jossain vaiheessa on pakko maalata nuo pyökinväriset rungot yms.

Meillä vanhin huonekalu on 170 vuotta vanha arkku antiikkiliikkeestä.

Sitten meillä on sekalaista perittyä ja kirpparikamaa: isovanhempieni keinutuoli, parittomia puisia pinnatuoleja, käytettynä ostetut Muuramen lastensängyt, kirjahyllyt kirpparilta kerättyä ja itse maalattua Lundiaa, sohvapöytinä ja säilytyskalusteina armeijan ammuslaatikoita, jotka on maalattu ja laitettu pyörät alle.

Keittiön ruokailuryhmän sai mies jonkun sukulaisensa kuolinpesästä, se on ihan ehtaa 70-lukua. Sohvan minä bongasin, se on Askon 60-luvun klassikko, joka verhoilutettiin uudelleen. Sitten on Ikean Expedit, jonka mies osti ennen kuin tapasi minut, ja joka on tuunattu värikkäillä ovilla. Expedit sopii aika hyvin sohvan muotoiluun. Samaa aikakautta on harmaa peltinen arkistokaappi.

Yksi vaatekaappi on ostettu uutena Vepsäläiseltä, samoin meidän parisänky. Lapsilla on Ikean leikkikeittiö. Siinäpä meidän huonekalut pähkinänkuoressa.

Paimentolaismatto on noin 40 vuotta vanha ja vanhempieni kodista. Sitten on lapsilla henkkamaukan leikkimatto, joka on uusin sisustuselementti. Pari vuotta vanha.

Päälle vielä huonekasveja ja ikkunoihin sälekaihtimet. Halpaa on, ei tarvitse ehtimiseen sisustaa, ja vieraat kehuvat. Jos haluaisin törsätä, ostaisin kirjahyllyihin kehyksettömät lasiovet.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 15 vuotta vanhaa kaikki. Ikeaa vielä mutta puisia, joten hionnalla ja uudella lakka/maalipinnalla pysyneet hyvänä.

Matot uusin liki vuosittain, samoin koristetyynyt. Jotkut verhoista kestäneet, jotkut ei. Lautalattiat hiomme muutaman vuoden välein.

Olen ja olemme pihejä, mutta sisustus ja koti tärkeitä. Plus ekologisuus..

Miten teillä eletään, jos 15 vuotta vanhoja huonekaluja pitää lakata/maalata uudestaan? Meillä 15 vuotta sitten maalattu on melkein uudenkarheaa, ja satavuotiaskin maalipinta vielä pelittää.

Sen kyllä myönnän, että lastenhuoneen lattia kaipaisi hiontaa kolmen lapsen jäljiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 15 vuotta vanhaa kaikki. Ikeaa vielä mutta puisia, joten hionnalla ja uudella lakka/maalipinnalla pysyneet hyvänä.

Matot uusin liki vuosittain, samoin koristetyynyt. Jotkut verhoista kestäneet, jotkut ei. Lautalattiat hiomme muutaman vuoden välein.

Olen ja olemme pihejä, mutta sisustus ja koti tärkeitä. Plus ekologisuus..

Miten teillä eletään, jos 15 vuotta vanhoja huonekaluja pitää lakata/maalata uudestaan? Meillä 15 vuotta sitten maalattu on melkein uudenkarheaa, ja satavuotiaskin maalipinta vielä pelittää.

Sen kyllä myönnän, että lastenhuoneen lattia kaipaisi hiontaa kolmen lapsen jäljiltä.

Mä oon hyvin tarkka että koti näyttää siistiltä ja pinnat on kauniit. Huonekalut voi olla vanhoja, mutta sitten ne on kauniisti patinoituneet, niitäkin voi kuitenkin saada vielä paremman näköisiksi. En mä tykkää yhtään että joku tavara on tippaakaan reuhun näköinen, paitsi jos siitä tahallaan tekee vähän reuhun, mutta silloinkin se on mietitty yksityiskohta. Joku likainen ja rikkonainen huonekalu on mulle ihan kauhistus.

En ole kiinnostunut sisustuksesta juurikaan.

Aiemmin huonekaluni olivat vanhoja perintökaluja, mutta nykyisin olen karsinut minimiin tavaroita ja haen asuntooni ennen kaikkea tyhjää tilaa. Koen sen rauhoittavana ja antoisana. Jep, minimalismi viehättää. Tosin sellainen, jossa on tummaa puuta, kiinanpunaista ja vanhaa vihreää.