Sos. fobiaan oikeasti toimiva lääke

Lue tämä YLE:n artikkeli https://yle.fi/uutiset/3-9867747

Muistutus ja varoitus: Toimii vain terveydenhoidon ammattilaisen ollessa läsnä.

lisää kokemuksia?

up

Bentsot. Rivatril mulla ollut paras.

Propral oli mulla ihan syvältä, se vei tärinää ja änkytystä, mutta psyykkinen olo oli oikeastaan vielä pahempi kuin ilman koska sitä ei pystynyt "purkamaan" sillä fyysisellä täpinällä.

Masennuslääkkeitä en suostunut periaatteesta syömään, koska silloin joutuisi olemaan jatkuvasti lääkkeen vaikutuksen alainen, vaikka mulla lääkitystarve oli vain ajoittainen.

Onneksi löysin lääkärin joka kirjoitti bentsoa, joita nykyisin riippuvuusriskin takia vähän liikaakin pelätään. Se oikeasti pelasti opintoni ja elämäni. Rivatril-purkki laukussa oli ihana turvakeppi, josta jo ajatus sai aikaan olon että selviän, että ensiapu on lähellä. En edes kovin usein ottanut lääkettä, osin juuri siksi että ei tarvinnut pelätä täyttä paniikkikohtausta koska mitä sitten jos sellainen tulee, otan lääkkeen ja se menee ohi. Kun kohtauksen pelko väheni, kohtaukset väheni. Opintojen jälkeen pystyin jättämään lääkkeen kokonaan pois, eikä mitään vieroitusoireita tullut. 

Voisitteko te jotka ette asiasta tiedä poistua keskustelusta? 

Vähän hassusti muotoiltu ketju. Joku "oikeasti toimiva" lääke, voi jollekin toiselle olla taas huono ja toisinpäin. Samoin täällä lytättiin liikunta. Itse taas huomaan, että esim. hikilenkin jälkeen ja sen aikana huomio kiinnityyy enemmänkin rasitusoireisiin ja jännitysoireet ikän kuin "unohtuvat."

Jos taas olen hikinen, punoinen ja oudonoloinen niin voi mennä vain lenkin piikkiin. Tämä ajatus rauhoittaa ainakin itseäni.

Diapam. Pitkäkestoinen rauhoitus, ei nukuta kuten Opamox.

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassusti muotoiltu ketju. Joku "oikeasti toimiva" lääke, voi jollekin toiselle olla taas huono ja toisinpäin. Samoin täällä lytättiin liikunta. Itse taas huomaan, että esim. hikilenkin jälkeen ja sen aikana huomio kiinnityyy enemmänkin rasitusoireisiin ja jännitysoireet ikän kuin "unohtuvat."

Jos taas olen hikinen, punoinen ja oudonoloinen niin voi mennä vain lenkin piikkiin. Tämä ajatus rauhoittaa ainakin itseäni.

Suurin osa keskusteluista täyttyy lääkefirmojen trolleista, jotka pakottavat huonoja lääkkeitä. Oikeasti sosiaaliseen ahdistukseen on lääkkeitä, jotka toimivat suurimmalle osalle. Toki on niitä "ehkäjosjoillekintaipäinmäntyä"-lääkkeitä kuten vaikka ssri:t. Fobia on sairaus ja suurin osa tiedostaa sen olevan epäloogista. Ei siihen auta kaikki ne keinot mitkä tavalliseen stressiin auttaa. Liikunnan tarjoaminen on kuin yrittäisi sisätiloista saada elefanttia pois muurahaisille tarkoitetulla myrkyllä. 

Opamox ollut itellä, tosin tuntuu et se välil ei oo kerenny vaikuttaa jos ei oo ottanu tarpeeks (väh. 15mg) ja ajoissa. Lisäks jälkioireet on jäätävät.. kiukkua ja itsetuhoisia ajatuksia monta päivää. Olen tosin kyllä herkkä kaikelle psyykeeseen vaikuttavalle.

Nyt en ole niitä hetkeen ottanut ja yleismielialani on hyvä, ja ahdistus vähentynyt muista syistä. Aina tietty muut rutiinit ja elämäntavat tasapainoon lääkkeen lisäksi :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassusti muotoiltu ketju. Joku "oikeasti toimiva" lääke, voi jollekin toiselle olla taas huono ja toisinpäin. Samoin täällä lytättiin liikunta. Itse taas huomaan, että esim. hikilenkin jälkeen ja sen aikana huomio kiinnityyy enemmänkin rasitusoireisiin ja jännitysoireet ikän kuin "unohtuvat."

Jos taas olen hikinen, punoinen ja oudonoloinen niin voi mennä vain lenkin piikkiin. Tämä ajatus rauhoittaa ainakin itseäni.

Suurin osa keskusteluista täyttyy lääkefirmojen trolleista, jotka pakottavat huonoja lääkkeitä. Oikeasti sosiaaliseen ahdistukseen on lääkkeitä, jotka toimivat suurimmalle osalle. Toki on niitä "ehkäjosjoillekintaipäinmäntyä"-lääkkeitä kuten vaikka ssri:t. Fobia on sairaus ja suurin osa tiedostaa sen olevan epäloogista. Ei siihen auta kaikki ne keinot mitkä tavalliseen stressiin auttaa. Liikunnan tarjoaminen on kuin yrittäisi sisätiloista saada elefanttia pois muurahaisille tarkoitetulla myrkyllä. 

Kerroin vain omista kokemuksistani, jos joku kenties kokee myöa liikunnan auttavan hetkellisesti oloon. Ei se silti tarkoita, että liikunalla parannetaan sosiaalinen fobia, vaan kenties terapian ja lääkkeiden lisäksi. Typerää lytätä toisten kokemukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassusti muotoiltu ketju. Joku "oikeasti toimiva" lääke, voi jollekin toiselle olla taas huono ja toisinpäin. Samoin täällä lytättiin liikunta. Itse taas huomaan, että esim. hikilenkin jälkeen ja sen aikana huomio kiinnityyy enemmänkin rasitusoireisiin ja jännitysoireet ikän kuin "unohtuvat."

Jos taas olen hikinen, punoinen ja oudonoloinen niin voi mennä vain lenkin piikkiin. Tämä ajatus rauhoittaa ainakin itseäni.

Suurin osa keskusteluista täyttyy lääkefirmojen trolleista, jotka pakottavat huonoja lääkkeitä. Oikeasti sosiaaliseen ahdistukseen on lääkkeitä, jotka toimivat suurimmalle osalle. Toki on niitä "ehkäjosjoillekintaipäinmäntyä"-lääkkeitä kuten vaikka ssri:t. Fobia on sairaus ja suurin osa tiedostaa sen olevan epäloogista. Ei siihen auta kaikki ne keinot mitkä tavalliseen stressiin auttaa. Liikunnan tarjoaminen on kuin yrittäisi sisätiloista saada elefanttia pois muurahaisille tarkoitetulla myrkyllä. 

Kerroin vain omista kokemuksistani, jos joku kenties kokee myöa liikunnan auttavan hetkellisesti oloon. Ei se silti tarkoita, että liikunalla parannetaan sosiaalinen fobia, vaan kenties terapian ja lääkkeiden lisäksi. Typerää lytätä toisten kokemukset.

Ei kukaan halua ohjeita sosiaaliseen fobiaan ihmisiltä jotka eivät sosiaalisesta fobiasta tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassusti muotoiltu ketju. Joku "oikeasti toimiva" lääke, voi jollekin toiselle olla taas huono ja toisinpäin. Samoin täällä lytättiin liikunta. Itse taas huomaan, että esim. hikilenkin jälkeen ja sen aikana huomio kiinnityyy enemmänkin rasitusoireisiin ja jännitysoireet ikän kuin "unohtuvat."

Jos taas olen hikinen, punoinen ja oudonoloinen niin voi mennä vain lenkin piikkiin. Tämä ajatus rauhoittaa ainakin itseäni.

Suurin osa keskusteluista täyttyy lääkefirmojen trolleista, jotka pakottavat huonoja lääkkeitä. Oikeasti sosiaaliseen ahdistukseen on lääkkeitä, jotka toimivat suurimmalle osalle. Toki on niitä "ehkäjosjoillekintaipäinmäntyä"-lääkkeitä kuten vaikka ssri:t. Fobia on sairaus ja suurin osa tiedostaa sen olevan epäloogista. Ei siihen auta kaikki ne keinot mitkä tavalliseen stressiin auttaa. Liikunnan tarjoaminen on kuin yrittäisi sisätiloista saada elefanttia pois muurahaisille tarkoitetulla myrkyllä. 

Kerroin vain omista kokemuksistani, jos joku kenties kokee myöa liikunnan auttavan hetkellisesti oloon. Ei se silti tarkoita, että liikunalla parannetaan sosiaalinen fobia, vaan kenties terapian ja lääkkeiden lisäksi. Typerää lytätä toisten kokemukset.

Ei kukaan halua ohjeita sosiaaliseen fobiaan ihmisiltä jotka eivät sosiaalisesta fobiasta tiedä.

Samaa mieltä. Tympäisee nämä kommentit heiltä. Saisittepa päivän kokeilla eläväni minun elämää niin tietäisitte kuinka inhottavasta sairaudesta on kyse. Tätä ei soisi kenellekään.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassusti muotoiltu ketju. Joku "oikeasti toimiva" lääke, voi jollekin toiselle olla taas huono ja toisinpäin. Samoin täällä lytättiin liikunta. Itse taas huomaan, että esim. hikilenkin jälkeen ja sen aikana huomio kiinnityyy enemmänkin rasitusoireisiin ja jännitysoireet ikän kuin "unohtuvat."

Jos taas olen hikinen, punoinen ja oudonoloinen niin voi mennä vain lenkin piikkiin. Tämä ajatus rauhoittaa ainakin itseäni.

Suurin osa keskusteluista täyttyy lääkefirmojen trolleista, jotka pakottavat huonoja lääkkeitä. Oikeasti sosiaaliseen ahdistukseen on lääkkeitä, jotka toimivat suurimmalle osalle. Toki on niitä "ehkäjosjoillekintaipäinmäntyä"-lääkkeitä kuten vaikka ssri:t. Fobia on sairaus ja suurin osa tiedostaa sen olevan epäloogista. Ei siihen auta kaikki ne keinot mitkä tavalliseen stressiin auttaa. Liikunnan tarjoaminen on kuin yrittäisi sisätiloista saada elefanttia pois muurahaisille tarkoitetulla myrkyllä. 

Kerroin vain omista kokemuksistani, jos joku kenties kokee myöa liikunnan auttavan hetkellisesti oloon. Ei se silti tarkoita, että liikunalla parannetaan sosiaalinen fobia, vaan kenties terapian ja lääkkeiden lisäksi. Typerää lytätä toisten kokemukset.

Ei kukaan halua ohjeita sosiaaliseen fobiaan ihmisiltä jotka eivät sosiaalisesta fobiasta tiedä.

Samaa mieltä. Tympäisee nämä kommentit heiltä. Saisittepa päivän kokeilla eläväni minun elämää niin tietäisitte kuinka inhottavasta sairaudesta on kyse. Tätä ei soisi kenellekään.

Huh huh. Ei voi muuta sanoa. Kyllä uskon, että siitä pahasta kärsivänä jotkain tiedän aiheesta. Jos jokin asia ei toimi sulla niin sen voi ignoorata. Joitain toista taas voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän hassusti muotoiltu ketju. Joku "oikeasti toimiva" lääke, voi jollekin toiselle olla taas huono ja toisinpäin. Samoin täällä lytättiin liikunta. Itse taas huomaan, että esim. hikilenkin jälkeen ja sen aikana huomio kiinnityyy enemmänkin rasitusoireisiin ja jännitysoireet ikän kuin "unohtuvat."

Jos taas olen hikinen, punoinen ja oudonoloinen niin voi mennä vain lenkin piikkiin. Tämä ajatus rauhoittaa ainakin itseäni.

Suurin osa keskusteluista täyttyy lääkefirmojen trolleista, jotka pakottavat huonoja lääkkeitä. Oikeasti sosiaaliseen ahdistukseen on lääkkeitä, jotka toimivat suurimmalle osalle. Toki on niitä "ehkäjosjoillekintaipäinmäntyä"-lääkkeitä kuten vaikka ssri:t. Fobia on sairaus ja suurin osa tiedostaa sen olevan epäloogista. Ei siihen auta kaikki ne keinot mitkä tavalliseen stressiin auttaa. Liikunnan tarjoaminen on kuin yrittäisi sisätiloista saada elefanttia pois muurahaisille tarkoitetulla myrkyllä. 

Kerroin vain omista kokemuksistani, jos joku kenties kokee myöa liikunnan auttavan hetkellisesti oloon. Ei se silti tarkoita, että liikunalla parannetaan sosiaalinen fobia, vaan kenties terapian ja lääkkeiden lisäksi. Typerää lytätä toisten kokemukset.

Ei kukaan halua ohjeita sosiaaliseen fobiaan ihmisiltä jotka eivät sosiaalisesta fobiasta tiedä.

Samaa mieltä. Tympäisee nämä kommentit heiltä. Saisittepa päivän kokeilla eläväni minun elämää niin tietäisitte kuinka inhottavasta sairaudesta on kyse. Tätä ei soisi kenellekään.

Huh huh. Ei voi muuta sanoa. Kyllä uskon, että siitä pahasta kärsivänä jotkain tiedän aiheesta. Jos jokin asia ei toimi sulla niin sen voi ignoorata. Joitain toista taas voi auttaa.

Älä pakota näitä höpö höpö hoitojasi jokaisessa mt-keskustelussa.

Minulla on ollut paha sosiaalisten tilanteiden pelko. En halunnut lääkitystä, propalia kokeilin. Se auttoi vähän. Pahimmillaan en lähtenyt kotoa mihinkään, en pystynyt käymään kaupassa enkä istumaan kahvipöydässä, syömisestä puhumattakaan.

Olen päässyt pahimmista peloista menemällä väkisin tilanteisiin ja ajattelemalla, että vaikka ahdistaa ja vaikka tämä tuntuu siltä, että kuolen, niin en kuole. Kun tuntuu hankalalta ja ahdistavalta, kiinnitän ajatukset johonkin muuhun asiaan ja ajattelen, että on ihan ok tuntea ahdistusta, että se menee kyllä ohi. Nykyisin pystyn menemään sosiaalisiin tilanteisiin ja kauppaan ja juhliin melkein normaalisti.

Suljetun paikan kammo minulla vielä on. En esim. lennä ollenkaan. Junassa tai bussissa pystyn matkustamaan, mutta sekin on vähän ahdistavaa. Hissit on ahdistavia ja mielelläni vältän niitä. Mutta olen huomannut, että välttämiskäyttäytyminen lisää pelkoa, joten yritän siedättää itseäni.

Ehkä kannattaisi kokeilla kognitiivista terapiaa. Itse en ole kokeillut, mutta jos tämä suljetun paikan kammo ei katoa muuten, niin sitten kokeilen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut paha sosiaalisten tilanteiden pelko. En halunnut lääkitystä, propalia kokeilin. Se auttoi vähän. Pahimmillaan en lähtenyt kotoa mihinkään, en pystynyt käymään kaupassa enkä istumaan kahvipöydässä, syömisestä puhumattakaan.

Olen päässyt pahimmista peloista menemällä väkisin tilanteisiin ja ajattelemalla, että vaikka ahdistaa ja vaikka tämä tuntuu siltä, että kuolen, niin en kuole. Kun tuntuu hankalalta ja ahdistavalta, kiinnitän ajatukset johonkin muuhun asiaan ja ajattelen, että on ihan ok tuntea ahdistusta, että se menee kyllä ohi. Nykyisin pystyn menemään sosiaalisiin tilanteisiin ja kauppaan ja juhliin melkein normaalisti.

Suljetun paikan kammo minulla vielä on. En esim. lennä ollenkaan. Junassa tai bussissa pystyn matkustamaan, mutta sekin on vähän ahdistavaa. Hissit on ahdistavia ja mielelläni vältän niitä. Mutta olen huomannut, että välttämiskäyttäytyminen lisää pelkoa, joten yritän siedättää itseäni.

Ehkä kannattaisi kokeilla kognitiivista terapiaa. Itse en ole kokeillut, mutta jos tämä suljetun paikan kammo ei katoa muuten, niin sitten kokeilen.

Yritän itsekin pakottaa itseni tilanteisiin, siitä huolimatta se ei vain aina onnistu vaikka kuinka itseään yrittää taputtaa niskaan ja tsempata että  hei, en tähän kuole. Esim monet juhlat joihin olisin halunnut, niin en tämän v*ttumaisen pelkoni takia ole kyennyt menemään... 

Vierailija kirjoitti:

Diapam. Pitkäkestoinen rauhoitus, ei nukuta kuten Opamox.

Onko noita vaikeampi saada? Opamoxit laittavat haukottelemaan, vaikkei väsyttäisikään.

Liikuntaehdotuksesta jäin miettimään, että mitenköhän sitä aina juuri ennen jännittävää tilannetta pystyy yhtäkkiä juoksemaan sen kymmenen kilsan lenkin, käymään suihkussa ja pukemaan  ja valmistautumaan tilanteeseen. 

Sienet tai MDMA, terapiakäytössä tietenkin. Huumeiksi kylläkin luokitellaan niin et saa apua näistäkään.