Älkää missään nimessä laittako lastanne perhepäivähoitajalle.

Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi. 

Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun... 

Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä. 

No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään. 

T. päikkytäti

Ei ole koulutusta eikä kontrollia. Surkeat tilat. Jonkun koti vain ja muutama kämänen lelu. Itse olen ollut pphssa lapsena. Toinen löi, ei ikinä leikkinyt, leluja hyvin vähän. Ulkona olin yksin, ilman hoitajaa. Kuulin myöhemmin, että oli alkoholisoitunut. Toinen piti pannuhuoneessa lapsia suuren osan ajasta. Pihalla ei saanut mennä nurmikolle eikä sisällä esim. olohuoneeseen eikä makkariin. Samoin olimme ihan keskenämme siellä pannuhuoneessa, hoitaja ei koskaan tehnyt meidän kanssa mitään. Ehkä siksi minusta tuli ladtentarhanopettaja. Haluan luoda lapsille hyvän, turvallisen ja kasvattavan oppimisympäristön. Nyt aikuisena, kun olen tavannut perhepäivähoitajia, olen huomannut, että heillä on hyvin vanhakantaiset kasvatusperiaatteet. Johtuu koulutuksen puutteesta. Menetelminä käytetään usein syyllistämistä ja syyttämistä, syyllisyydentunnetta. Nämä eivät ole kasvatuskeinoja, vaan hallinnankeinoja. On hyviäkin perhepäivähoitajia, jotka ovat aidosti lapsia varten, tekevät kehittäviä asioita yhdessä lasten kanssa. Ongelmana on se, että usein perhepäivähoidossa on useampi vauva, joiden hoitamiseen menee suuriosa päivästä. Silloin mukana olevat vanhemmat lapset jäävät yksin. En kyllä suosittele perhepäivähoitoa yli kolmevuotiaille lapsille monestakaan syystä.

Meidän pph oli aiemmin päiväkodissa töissä, mutta omien lasten takia ryhtyi pph:ksi. Ihana ihminen ja tulee todella hyvin toimeen meidän lapsen kanssa. Tutustumiskäynnillä lapsi meni heti hoitajan syliin ja jatkoi siitä tutustumaan leluihin ja hoitajan isompiin lapsiin. Aamulla ollaan hyvillä mielin menossa hoitoon ja illalla on iloinen lapsi vastassa pihalla.

Alueen ppht tekevät aktiivisesti yhteistyötä keskenään ja usein tulee kuvia whatappiin päivän retkiltä.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti ihan samanlaisia kokemuksia kuin ap:lla. Meillä puistossa oli pari tapausta jotka ovat aivan kammottavia. Ovat lapsille tosi tympeitä, pienet istuvat maassa itkemässä ja äyskitään vaan että älä märise en jaksa pitää sylissä. Haukutaan lapsia ja niiden vanhempia. Yksi retostelee ryyppyreissuillaan ja seksielämällään. Lasten kanssa ei vahingossakaan tehdä mitään.

Niin hirveitä pubiruusuja että huhhuh. Sitten kun vanhemmat tulevat hakemaan ollaan niin mielin kielin ja kertoillaan miten on mennyt hyvin.

Aikaisemmin olin ajatellut pph:aa omille lapsilleni mutta nämä nähtyäni ei kiitos ikinä. Aivan varmasti on ihania hoitajia mutta en todellakaan ota riskiä.

Vastapainoksi voin kertoa että on lapsille tympeitä hoitajia ja lastentarhanopettajia, käytän heistä kaikista sanaa kasvattaja. Pienet istuvat maassa ja heille äyskitään kasvattajan taholta että älä märise. Ei jaksa pitää sylissä. Haukutaan lapset ja heidän vanhempansa. On kasvattajia joiden viikonloput menee kännissä ja seuraava viikko kerrotaan miten harrastettiin seksiä Markun, Pasin ja Petrin kanssa. Lasten kanssa ei tehdä mitään. Vanhemmille ollaan mielin kielin.

Kuule kaikkea löytyy kaikesta työstä. Ja myös teistä vanhemmista. tervetuloa töihin perhepäivähoitajaksi joka tekee työpäivänsä aikana työhän liittyvät ruuat (3 ateriaa), siivoukset, pyykkäykset ja paperityöt. Ja siinä sivussa järjestää lapsille ulkoilut, leikit, sadut, askartelut, teatterit yms.

Tervetuloa töihin päiväkotiin. On selkä rikki, lapsia ei saa nostaa. Jos nostat Elsan hiekkalaatikolta niin Elsa huutaa ja märisee kahta pahemmin ja selkä sanoo poks. On lastentarhanopettajia jotka keksivät niin paljon kirjallisia töitä että ovat lasten kanssa pahimmillaan vain tunnin päivässä. On hoitajia jotka ovat kuin koneita, vailla tunteita. On riittämättömyyttä, ajan puutetta, oman elämän ongelmia jne.

Ja sitten taas on mahtavia perhepäivähoitajia ja kasvattajia. Kuten myös vanhempia.

Itse olin pienenä pph:lla hoidossa, hän oli ihan mukava, ei pahoja muistoja.

Nykyisin meidän lähipuistossa (Helsingissä) olen törmännyt vähän samaan kuin ap: siellä käy paljon perhepäivähoitajia ulkoilemassa lasten kanssa, ja osa heistä suhtautuu välinpitämättömästi lapsiin. Juttelevat keskenään eivätkä yhtään katso lasten perään, joskus joku lapsista itkee tai jotkut tappelevat eikä pph edes huomaa. Välillä puistossa omia lapsiaan ulkoiluttavat vanhemmat joutuvat kyselemään, että kenen hoitolapsi tuo on kun on itkenyt tuolla puoli tuntia. 

Mutta ei kannata tosiaan yleistää, samassa puistossa käy myös pari oikein mukavan oloista pph:ta, jotka lohduttavat lapsia jos nämä itkevät ja puuttuvat lasten riitelyyn.

Vierailija kirjoitti:

Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi. 

Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun... 

Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä. 

No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään. 

T. päikkytäti

kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla.  Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa. 

Vierailija kirjoitti:

Sama havainto. 

Elämäänsä kyllästyneitä vanhuusikää lähestyviä katkeroituneita muijia. Kohtelevat lapsia huonosti. 

Ja mitään työyhteisön kontrollia ja tukea ei ole. Silloin voidaan jopa lyödä yksivuotiasta. 

Nyt ketjuun tulee tietysti joku hoitajaansa tykästnyt. Näin voi olla, että on hyviäkin. 

Toisaalta osaavat maireina teeskennellä tulo- ja lähtöhetkellä. Yksivuotias ei vielä osaa raportoida päivn kulkua. 

Mua pisti naurattamaan tämä kommentti kun käytit sanaa mairea. Mä nimittäin tiesin kerran erään Maire-nimisen pph:n joka oli ihan kauhea eukko :D

Olen kohdannut tosi kamalan kunnallisen valvotun hoitajan ja yksityisiä ihania hoitajia ja olen joskus nuorena itsekin hoitanut lapsia omien ohella jonkun aikaa. Sen jälkeen, kun lapseni oli sillä kunnallisella HELMELLÄ, joka sulki 4 kolme vuotiasta yhteen huoneeseen moneksi tunniksi päivässä, että sai itse rauhassa levätä, pakotti lapset raapimaan ja lyömään toisiaa, että oppivat pitämään puolensa. Ulkoilu meni sitten puistotädin hoivissa, että hoitaja itse sai vapaata.

Kamelin selän katkaisi se, että meni kauppaan ja jätti lapset yksinään ja yksi lapsista lähti ilman päälysvaatteita vilkkaan kadun yli hänen perässään kauppaan (onneksi oli oma lapsensa).

Kertoi vielä itse nämä hyvät hoitomenetelmät minulle.

Kunnallinen "valvoja" oli sitä mieltä, että vika oli minussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että alle 3-vuotiaan psyykkiselle kehitykselle on vain eduksi, jos lapsi on hoidossa kotona tai mahdollisimman pienessä ryhmässä. Aivot eivät ole kehittyneet ottamaan vastaan ärsykkeitä, joita ison ryhmän ja vaihtuvien hoitajien tuottama paine aiheuttaa.

Veikkaan lapselle olevan myös eduksi, että hän on hoidossa paikassa, jossa on varhaiskasvatukseen ja pedagogiikkaan perehtyneitä henkilöitä. Voi olla, että nykyaikana eskari on jo aika vaikea pph-lapselle, sillä päiväkodissa oppii kaikenlaista. 

No eihän se lapsi nyt herranjumala missään tyhjiössä kasva vaikka olis eskariin asti ollu pph:lla tai kotihoidossa. Masentavaa miten päiväkotia on alettu pitää jonain välttämättömänä asiana kehityksen kannalta. 1-vuotiaatki dumpataan "sosiaalistumaan". Silti kukaan ei osaa vastata kysymykseen mikä on se ainutlaatunen juttu mitä saa muka vain ja ainoastaan päiväkodista

En leimaisi kaikkia perhepäivähoitajia kamaliksi, mutta en minäkään kyllä ikinä veisi omia lapsiani sellaiselle. Ihan vaan siksi, että mulla oli pienenä niin huono pph. Ei välittänyt mistään säännöistä, ei kuunnellut vanhempieni ohjeita, lukitsi mut päikkäreiden ajaksi makuuhuoneeseen, jätti usein yksin perheessä olevan mua kiusaavan (ja jopa ahdistelevan/uhkailevan) vanhemman tytön kanssa, jne. Päiväkodissa on sentään aina joku joka välittää ja siellä huolehditaan paremmin kaikkien hyvinvoinnista ja sääntöjen noudattamisesta.

Monella lapsuuden hoitokokemukset vaikuttavat hoitomuodon valintaan. Luonnollista. Mutta voisiko silti ajatella että ajat ovat jonkin verran muuttaneet tilannetta niin pph:n kuin päiväkotien osalta.

Nämä tänne kerrotut huonot havainnot ovat varmasti todellisia enkä niitä väheksy, mutta useimmiten hyvistä vähemmän pidetään ääntä.

Olisi mukava kuulla lisää pph:ien kommentteja siitä millaisia lasten hoitopäivät teillä ovat - niin hyvässä kuin huonossa. :)

Mitkä näistä esimerkeistä on vuodelta 2005 ja siitä eteenpäin? ennen ei tarvinnut olla hoitajalla koulutusta ja valvontaa ei ollut. Nyt on valvonta, vasuja on noudatettava ja ne on tehtävä. On tiimityöskentelyä ja yhteistyötä päiväkotien kanssa. 

Mitä teidän mielestänne perhepäivähoitajan tarvitsee tehdä? Eikö ole hyvä että lapset kävelevät puistoon jossa on paljon laajempi valikoima välineitä kuin hoitajan pihassa? Kuinka paljon itse leikit puistossa 1-vuotiaan kanssa hiekkalaatikolla? Tiesitkö että työssä suositellaan että lapsia ei pidetä sylissä kuin silloin kun istutaan, näin ohjeistaa työsuojelu. Missä puistossa voi istua sateella tai pakkasella terveellisesti?

Hoitajan työpaikka on oma koti, ketään ei suljeta yhteen huoneeseen mutta voi olla että leikit tapahtuu yhdessä huoneessa, näin se on päiväkodissakin, ei siellä kukaan leiki johtajan huoneessa tai keittiössä. Puistotädille meillä ei saa hoitolapsia viedä, ei edes seurakunnan kerhoihin. Missä lapset oppivat näkemään muita lapsia jos ei viedä koskaan puistoon. On aika ankeaa ryhmän isommille lapsille ulkoilla omassa pihassa sen yksivuotiaan kanssa jatkuvasti.

Onhan siinä iso riski, että pph ei käyttäydy ja hoida lapsia kunnollisesti kun kukaan ei siellä neljän seinän sisällä ole näkemässä mitä tapahtuu. Päiväkodissa on lukuisia muita aikuisia tilannetta näkemässä ja tilanne ei pääse katastrofiksi vaikka yksi nainen "menkkaa". Mutta kun pph "menkkaa" niin lapset siitä kärsivät suoraan.

Pikkuveljeni oli yksityisellä pph:lla hoidossa, se paljastui alkoholistiksi. Oli kännissä kaiket päivät. Aamulla oli suht ok kun lapset tuotiin mutta koko päivän pämppäsi. Onneksi paljastui ennen kuin pahempaa ehti tapahtua.

Toiselle meni, sitä ei kiinnostanut lapset ollenkaan. Laittoi mm. 4-vuotiaan veljeni yksin kauppaan läpi vilkkaan pysäköintialueen ja tien. Tämä ei ollut yksittäistapaus vaan oli jatkuvaa. Onneksi tuokin paljastui ennen kuin mitään pahempaa ehti tapahtua. 

Koskaan en omiani olisi pph:lle päästänyt, en missään nimessä. Sen verran hulluja olen kohdannut.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siinä iso riski, että pph ei käyttäydy ja hoida lapsia kunnollisesti kun kukaan ei siellä neljän seinän sisällä ole näkemässä mitä tapahtuu. Päiväkodissa on lukuisia muita aikuisia tilannetta näkemässä ja tilanne ei pääse katastrofiksi vaikka yksi nainen "menkkaa". Mutta kun pph "menkkaa" niin lapset siitä kärsivät suoraan.

Pikkuveljeni oli yksityisellä pph:lla hoidossa, se paljastui alkoholistiksi. Oli kännissä kaiket päivät. Aamulla oli suht ok kun lapset tuotiin mutta koko päivän pämppäsi. Onneksi paljastui ennen kuin pahempaa ehti tapahtua.

Toiselle meni, sitä ei kiinnostanut lapset ollenkaan. Laittoi mm. 4-vuotiaan veljeni yksin kauppaan läpi vilkkaan pysäköintialueen ja tien. Tämä ei ollut yksittäistapaus vaan oli jatkuvaa. Onneksi tuokin paljastui ennen kuin mitään pahempaa ehti tapahtua. 

Koskaan en omiani olisi pph:lle päästänyt, en missään nimessä. Sen verran hulluja olen kohdannut.

1970-luvulla?

Eikös se usein ole niin että jos suhdetta ylistetään ja kuvaillaan ylivertaisilla sanoilla ja puoliso on lähes yli-inhimillinen niin totuus onkin jotain muuta, en tiedä yritetäänkö vakuuttaa itseä vai ulkopuolisia.

Tämäkin uusi suhde on huikea ja nainen erittäin intuitiivinen, samaa sanoi Caritasta.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä näistä esimerkeistä on vuodelta 2005 ja siitä eteenpäin? ennen ei tarvinnut olla hoitajalla koulutusta ja valvontaa ei ollut. Nyt on valvonta, vasuja on noudatettava ja ne on tehtävä. On tiimityöskentelyä ja yhteistyötä päiväkotien kanssa. 

Mitä teidän mielestänne perhepäivähoitajan tarvitsee tehdä? Eikö ole hyvä että lapset kävelevät puistoon jossa on paljon laajempi valikoima välineitä kuin hoitajan pihassa? Kuinka paljon itse leikit puistossa 1-vuotiaan kanssa hiekkalaatikolla? Tiesitkö että työssä suositellaan että lapsia ei pidetä sylissä kuin silloin kun istutaan, näin ohjeistaa työsuojelu. Missä puistossa voi istua sateella tai pakkasella terveellisesti?

Hoitajan työpaikka on oma koti, ketään ei suljeta yhteen huoneeseen mutta voi olla että leikit tapahtuu yhdessä huoneessa, näin se on päiväkodissakin, ei siellä kukaan leiki johtajan huoneessa tai keittiössä. Puistotädille meillä ei saa hoitolapsia viedä, ei edes seurakunnan kerhoihin. Missä lapset oppivat näkemään muita lapsia jos ei viedä koskaan puistoon. On aika ankeaa ryhmän isommille lapsille ulkoilla omassa pihassa sen yksivuotiaan kanssa jatkuvasti.

Minä olen toivonut perhepäivähoidolta nimenomaan sitä kodinomaista hoitoa. Pienessä ryhmässä ikätasoon sopivien taitojen opettelua. Leikkiä ja lepoa sopivassa suhteessa. Ruokaa kun on ruokailun aika. Sekä ulkoilua että sisäpuuhia - lukemista, askartelua, ryhmäleikkejä. Lapseni on oppinut hoidossa valtavasti hyviä asioita, käytötapoja, tunteidenhallintaa ja hänellä on siellä kaksi ikäistään hoitokaveria. En voisi enempää toivoa. Hoitopaikka on likellä, hoitoajat joustavat. Lapsi menee miekellään hoitoon ja palaa sieltä kotiin olematta ylikierroksilla. Hoitajan sylissäkin on riittävästi tilaa. Tarpeisiinsa on päivän aikana vastattu. Koen että tässä on mukana juuri sellaista varhaiskasvatusta mitä ikäisensä tarvitsee, vaikkei hoitopaikasta lastentarhanopettajaa löydy. Eskarissa tuskin on missään ongelmissa kun sinne aikanaan siirtyy. Kiitos ihanalle hoitajalle!

Täälläpäin missä asumme saa kunnallisen perhepäivähoitajan itse valita. Tuttavani suositteli erästä vanhempaa naista , jolla hänen lapsensa olivat olleet ja uskaltauduin hakemaan paikkaa häneltä.

Hyvin on mennyt, meidän 2.5v aina odottaa pääsyä hoitoon :)

Itsellä ei ole kuitenkaan mitään hajua paljonko nämä perhepäivähoitajat tienaavat kunnalla? Täällä kun on ollut paljon viestejä, joissa sanotaan palkan olevan huono. Kertokaahan, jotka tiedätte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että alle 3-vuotiaan psyykkiselle kehitykselle on vain eduksi, jos lapsi on hoidossa kotona tai mahdollisimman pienessä ryhmässä. Aivot eivät ole kehittyneet ottamaan vastaan ärsykkeitä, joita ison ryhmän ja vaihtuvien hoitajien tuottama paine aiheuttaa.

Veikkaan lapselle olevan myös eduksi, että hän on hoidossa paikassa, jossa on varhaiskasvatukseen ja pedagogiikkaan perehtyneitä henkilöitä. Voi olla, että nykyaikana eskari on jo aika vaikea pph-lapselle, sillä päiväkodissa oppii kaikenlaista. 

No eihän se lapsi nyt herranjumala missään tyhjiössä kasva vaikka olis eskariin asti ollu pph:lla tai kotihoidossa. Masentavaa miten päiväkotia on alettu pitää jonain välttämättömänä asiana kehityksen kannalta. 1-vuotiaatki dumpataan "sosiaalistumaan". Silti kukaan ei osaa vastata kysymykseen mikä on se ainutlaatunen juttu mitä saa muka vain ja ainoastaan päiväkodista

en oo päivääkään ollut päiväkodissa ja kunnollinen veronmaksaja on tullut. 

Olen nähnyt elämäänsä kyllästyneitä ihmisiä niin perhepäivähoitajina, päiväkodin työntekijöinä kuin myös äiteinä. Valtaosa kuitenkin tekee työnsä hyvin. Harmittaa tällainen mustamaalaava aloitus.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se usein ole niin että jos suhdetta ylistetään ja kuvaillaan ylivertaisilla sanoilla ja puoliso on lähes yli-inhimillinen niin totuus onkin jotain muuta, en tiedä yritetäänkö vakuuttaa itseä vai ulkopuolisia.

Tämäkin uusi suhde on huikea ja nainen erittäin intuitiivinen, samaa sanoi Caritasta.

Tulikohan nyt ihan oikeaan ketjuun :)