Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älkää missään nimessä laittako lastanne perhepäivähoitajalle.
03.11.2017 |
Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.
PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.
Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.
En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.
Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.
Kommentit (157)
Itselläni oli ihana pph kun olin lapsi. Kesäisin vietettiin hänen mökilläänkin aikaa, ja kuulumisia vaihdettiin pitkälle kouluikään.
Mutta. Kouluun sopeutuminen oli ihan todella vaikeaa, koska olin (ja olen) erittäin introvertti ja sosiaalisesti kömpelö.
Päiväkoti olisi toki voinut olla katastrofi, tai sitten, kuten omalla introvertillä lapsellani, erittäin hyvä paikka olla ja opetella elämistä tässä yhteiskunnassa.
Päiväkodin henkilökunta on ammattitaitoista ja motivoitunutta, huomioi lapset yksilöllisesti ja auttavat kasvamaan ja olemaan oma itsensä myös ryhmässä.
Koulussa näitä taitoja ei enää yksilöllisesti ole mahdollisuutta opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä just mietin mietin, että voisin olla perhepäivähoitaja. Olen koulutukselta lto ja vuosia alalla ollut mutta en ole kyllästynyt. Päinvastoin, haluadin kotonani tarjota laadukasta hoitoa lapsille. Sitä mitä ei päiväkodeissa enää ole..
Omat lapseni olivat pienenä pph:lla, molempien hoitotädit olivat aivan huiput ja hoitoon mentiin aina mielellään, ei ole mitään pahaa sanottavaa koskaan mistään, toinen hoitotäti piti jopa joskus viikonloppuisin totaali yh- isän poikaa luonaan että isä saa lapsivapaata, siis ihan omalla vapaa-ajallaan
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli ihana pph kun olin lapsi. Kesäisin vietettiin hänen mökilläänkin aikaa, ja kuulumisia vaihdettiin pitkälle kouluikään.
Mutta. Kouluun sopeutuminen oli ihan todella vaikeaa, koska olin (ja olen) erittäin introvertti ja sosiaalisesti kömpelö.
Päiväkoti olisi toki voinut olla katastrofi, tai sitten, kuten omalla introvertillä lapsellani, erittäin hyvä paikka olla ja opetella elämistä tässä yhteiskunnassa.
Päiväkodin henkilökunta on ammattitaitoista ja motivoitunutta, huomioi lapset yksilöllisesti ja auttavat kasvamaan ja olemaan oma itsensä myös ryhmässä.
Koulussa näitä taitoja ei enää yksilöllisesti ole mahdollisuutta opettaa.
Ja tässä siis pointtina se, että on hyviä ja huonoja pphoitajia ja päiväkoteja. Se on olennaista mikä on oikein ja oikea paikka kellekin lapselle.
Jos mulla olisi lapsia, en uskaltaisi laittaa heitä päiväkotiin enkä kyllä perhepäivähoitajallekaan vaan olisin kotona siihen asti kun menevät kouluun. Kotona on helppo opettaa kaikenlaisia hyödyllisiä taitoja ja kavereita voi nähdä iltapäivisin/iltaisin muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni oli ihana pph kun olin lapsi. Kesäisin vietettiin hänen mökilläänkin aikaa, ja kuulumisia vaihdettiin pitkälle kouluikään.
Mutta. Kouluun sopeutuminen oli ihan todella vaikeaa, koska olin (ja olen) erittäin introvertti ja sosiaalisesti kömpelö.
Päiväkoti olisi toki voinut olla katastrofi, tai sitten, kuten omalla introvertillä lapsellani, erittäin hyvä paikka olla ja opetella elämistä tässä yhteiskunnassa.
Päiväkodin henkilökunta on ammattitaitoista ja motivoitunutta, huomioi lapset yksilöllisesti ja auttavat kasvamaan ja olemaan oma itsensä myös ryhmässä.
Koulussa näitä taitoja ei enää yksilöllisesti ole mahdollisuutta opettaa.
Tähän olisi mielenkiintoista kuulla kommentteja päiväkodissa työskenteleviltä. Pystyykö päiväkoti tarjoamaan paremman kehitysalustan introvertille tai muuten sosiaalisesti kömpelölle lapselle kuin pph? Millä tavoin päiväkoti jalostaa tällaista lasta paremmin koulutaipaleelle, vai jalostaako? Kiitos jos joku vastaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
No ihan samahan se minulle on miten lohduttaa,kunhan ei jätetä lohduttamatta ja vedotaan virtsatietulehdukseen ja ties mihin. Nykytietämyksen mukaan virtsis ei kyllä tule kylmällä istumisesta, ja jos se nyt oikeasti on ongelma niin senhän voi ratkaista vaikka millaisella retkituolilla ja lampaantaljalla tms. Jos kerran kylmää eristävä pefletti ei mukamas riitä...
Sanoin että on tylyä menoa jos 1-vuotias isketään siihen hiekkikselle tunniksi ja itse jäädään jonnekkin puiston reunaan juoruumaan. Jos sinä et niin tee niin asia ei koskettanut sinua.
t. päikyn täti
Tapanani ei ole muutenkaan istuskella kesken ulkoilujen, pienin saattaa istua hiekkalaatikolla, minä vaihdan sanasen muiden aikuisten kanssa, keinutan isompia ja leikin heidän kanssaan.
No mut hei hienoa! Sittenhän minun tekstini ei edelleenkään koskettanut sinua!
t. päikyn täti
Ei kosketa mutta jäin kyllä miettimään miten ap:n aloitus koskettaa sinua päikyn tätiä. Pph:n työ on kuitenkin erilaista kuin päiväkodissa. Että mitä oikeastaan teet tässä ketjussa?
Ja mikäköhän sinua riipii?
Ei otsikossa mielestäni sanota että täällä saa keskustella vain pph;t. Kerroin vain mitä havainnointeja olen itse tehnyt perhepäivähoitajista, niinkuin moni muukin ei-pph on täällä kertonut.
t. päikyn täti
Ja näppärästi jaoit samalla omat istumisvinkkisi. Kannattaa olla ihan hiljaa saman alan työntekijöistä joiden päivästä ei tiedä mitään. Muutenkaan en ymmärrä miksi mollaat oman ammattiryhmäsi ihmisiä, ole mieluummin hyvä esimerkki ja kannusta oikeaan toimintaan. ja kokeile perhepäivähoitajan yksinäistä työtä, sitten olet parempi neuvomaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea ketjua, mutta omat lapset vähän isompina kertoivat miten pph oli tukistellut heitä ja sekoittanut nurkassa. Korvista repimiseen oli osallistunut pph:n mieskin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea ketjua, mutta omat lapset vähän isompina kertoivat miten pph oli tukistellut heitä ja sekoittanut nurkassa. Korvista repimiseen oli osallistunut pph:n mieskin.
Seisottanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viestin 119 kirjoittanut pph. Joku pyysi avaamaan päivän kulkua.
Aamulla huolehdin omat lapseni koulutielle ja aamupala hoitolapsille valmistuu samalla kuin omille. Ekat hoitolapset saapuvat siis aamutoimien aikaan. Yleensä yksi, korkeintaan kaksi lasta tulee aikaiseen. Annan aamupalaa, juttelemme, lapset saavat halutessaan leikkiä tai piirtää, tai sitten auttavat minua lounasvalmisteluissa. Yksi lapsi on ihan tohkeissaan perunoiden pesusta, ja saa kuurata niitä samalla, kun minä kuorin. Pienempi haluaa välillä laittaa kuoritut perunat kattilaan. Lapset leikkivät, kun teen loput lounasvalmistelut. Jäljelle jäävän ajan käytämme vaikka tuokioihin.
Aamu-ulkoilu kestää tunnin. Silloin yleensä tulevat loput lapset. Osallistun puuhiin. Saatamme käydä metsäretkellä, metsä alkaa heti takapihalta. Ulkoilun jälkeen menee puolituntinen riisumisiin, käsipesuihin, leikkien aloitukseen ja lounaan saamiseen pöytään asti. Syömme, isommat jatkavat leikkejään, kun pissatan ja vaihdan vaipat ym. Laitan pienet sänkyihin, luen sadun. Isoin ei nuku, joten sadun jälkeen puuhaamme jotain. Luen pyynnöstä lisää, askartelemme, saatamme leipoa peltileipää välipalalle. Halutessaan lapsi saa leikkiä hiljaisia leikkejä tai piirtää, muovailla tms. Minä mieluusti istun päivän ainoan rauhallisen varttini sohvalla, kun hän touhuaa, ja käyn vessassa. Juon vettä. Valmistelen välipalaa.
Pienten heräillessä seuraa vaipparumba uusiksi ja ohjaan jokaisen johonkin mieluisaan puuhaan. Useimmiten heräily tapahtuu sylissäni, sylillinen unisia lapsia on ihana hetki hoitajankin päivässä.
Lasten leikkiessä otan 1-2 pientä vuorostaan tuokiolle tai askartelemaan tai katsomaan kirjaa tms. Ollaan kaikki samassa tilassa, mutta on pienten vuoro saada aikaa kanssani. Isoin sai sitä päikkäriaikaan.
Syömme välipalan ja lapsilla on lähes väistämätön iltapäivävilli. ;) Päivän tiukin hetki hoitajan kannalta. Onneksi se kestää vain puoli tuntia! Sitten taas vessatetaan ja aletaan pukea ulkoilulle. Ulkona touhutaan, kunnes lapset haetaan kotiin. Kiitos vanhempien, kaikilla on säänmukainen vaatetus. Korkeintaan pari kolme kertaa vuodessa sää estää tyystin ulkoilun. Muuten käymme edes lyhyellä happihyppelyllä, satoi tai oli pakkasta.
Tuossa semmoinen päälinjaus päivän kulusta. Riippuu toki, montako lasta on, luku saattaa olla päivästä riippuen 1-4. Jos hoidossa on 1-2 lasta, saavat tietysti enemmän huomiota minulta kuin mitä ehdin antaa, kun kaikki ovat paikalla. Joka viikko on ainakin kaksi päivää, kun lapsia on max. kolme. Yhden lapsen päiviä on harvoin.
Meidän naapurissa asuu jopa 3 perhepäivähoitajaa.
Jokainen työhönsä täysin kyllästyneitä tätejä, jotka kyllä hymyn vääntää naamalle kun vanhempi tulee lasta hakemaan, mutta muuten äksyilevät lapsille jatkuvasti ja esim. pihalla mihinkään ei saa liikkua, ei edes liukumäkeen tai lumikasaan mennä, pitää töröttää paikallaan.
Yksi jopa tönii omaa lasta pihassa kumoon jne., mitä lie kotona tekee, ja yksi kertonut ihan suoraan minulle, että on täysin kyllästynyt.
Mä olen tätä menoa jo vuosia katsellut ja kuunnellut, joten aika hyvä käsitys ehtinyt muodostua.
Tosin, olen päiväkodissa ollut vuoden harjoittelussa, ei ole siellä sen terveempiä vakkareita.
Halusin lapset saadessani itse omat lapseni hoitaa, ja kun tuon "laadukkaan varhaiskasvatuksen" näin, teinkin niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhepäivähoitajan ammattitutkinto on ylempi tutkinto kuin lähihoitajan perustutkinto. Valmistuin pphooksi ja ope sanoi että sosionomiksi jatkamaan. Eli että en alentaisi itseäni lähäriksi. Teen tällä hetkellä pph hommia ilman että oma lapsi olisi ryhmässä. Päiväkotiin en halua töihin. Vaikka tällä kierolla systeemillä ei koulutukseni siihen riitäkään.
Juuri tällaiset jutut aiheuttavat sen, etten koskaan voisi viedä lapsia perhepäivähoitajalle. Oikeasti, jollekin randomille ihmiselle hänen kotiinsa, vaikka kuinka omaisi jonkin koulutuksen. Päiväkotikin tuntuu paremmalta vaikkei sekään kyllä ideaali ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisiko alanuolen viestille 131 antanut perustella jotenkin? Tuntuuko päivä katkonaiselta, vai mikä siinä on pielessä? Palaute olisi mieleistä, negatiivinenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
No ihan samahan se minulle on miten lohduttaa,kunhan ei jätetä lohduttamatta ja vedotaan virtsatietulehdukseen ja ties mihin. Nykytietämyksen mukaan virtsis ei kyllä tule kylmällä istumisesta, ja jos se nyt oikeasti on ongelma niin senhän voi ratkaista vaikka millaisella retkituolilla ja lampaantaljalla tms. Jos kerran kylmää eristävä pefletti ei mukamas riitä...
Sanoin että on tylyä menoa jos 1-vuotias isketään siihen hiekkikselle tunniksi ja itse jäädään jonnekkin puiston reunaan juoruumaan. Jos sinä et niin tee niin asia ei koskettanut sinua.
t. päikyn täti
Tapanani ei ole muutenkaan istuskella kesken ulkoilujen, pienin saattaa istua hiekkalaatikolla, minä vaihdan sanasen muiden aikuisten kanssa, keinutan isompia ja leikin heidän kanssaan.
No mut hei hienoa! Sittenhän minun tekstini ei edelleenkään koskettanut sinua!
t. päikyn täti
Ei kosketa mutta jäin kyllä miettimään miten ap:n aloitus koskettaa sinua päikyn tätiä. Pph:n työ on kuitenkin erilaista kuin päiväkodissa. Että mitä oikeastaan teet tässä ketjussa?
Ja mikäköhän sinua riipii?
Ei otsikossa mielestäni sanota että täällä saa keskustella vain pph;t. Kerroin vain mitä havainnointeja olen itse tehnyt perhepäivähoitajista, niinkuin moni muukin ei-pph on täällä kertonut.
t. päikyn täti
Ja näppärästi jaoit samalla omat istumisvinkkisi. Kannattaa olla ihan hiljaa saman alan työntekijöistä joiden päivästä ei tiedä mitään. Muutenkaan en ymmärrä miksi mollaat oman ammattiryhmäsi ihmisiä, ole mieluummin hyvä esimerkki ja kannusta oikeaan toimintaan. ja kokeile perhepäivähoitajan yksinäistä työtä, sitten olet parempi neuvomaan muita.
Kuule, epäkohdista kannattaa ja pitää puhua vaikka kyseessä olisi oma työkaveri. Lasten kanssa puuhaaminen kuuluu oleellisesti työnkuvaan, ja pienillä se käsittää juurikin sitä sylissä pitämistä, keinuttamista, kaikenlaista nostelua ja maan tasossa olemista; esim. sen hiekkalaatikon muodossa. Päiväkodissa jos nämä puuhat ovat hoitajalle ongelma (esim. selkä ei kestä), hän ei yleensä työskentele pienten ryhmässä.
Sanot että nämä asiat ei koske sinua, joten en tajua mitä (edelleen) keuhkoat.
t. päikyn täti
Vierailija kirjoitti:
Perhepäivähoitajan ammattitutkinto on ylempi tutkinto kuin lähihoitajan perustutkinto. Valmistuin pphooksi ja ope sanoi että sosionomiksi jatkamaan. Eli että en alentaisi itseäni lähäriksi. Teen tällä hetkellä pph hommia ilman että oma lapsi olisi ryhmässä. Päiväkotiin en halua töihin. Vaikka tällä kierolla systeemillä ei koulutukseni siihen riitäkään.
Siis miten mukamas ylempi? En ole kuullutkaan "ylemmästä ammattitutkinnosta".
Pph:n ammattitutkinto kestää 1,5 vuotta, lähihoitaja opiskelee 2 vuotta olettaen että on aikuisopiskelija tai yo-tutkinto pohjalla. Peruskoulupohjaisille lähihoitajatutkinto on 3-vuotinen.
Lähihoitaja voi hakea sosionomiksi opiskelemaan siinä missä pph:kin, joten en nyt aivan tajunnut.
Olin itse pph:lla vähän aikaa ja muistan sen olleen tosi ahdistavaa aikaa. Muistan kerran heränneeni päikkäreiltä siihen, että kun avasin silmäni, näin sen tädin jalat. Toinen jalka naputti odottavasti lattiaa. Nukuttiin siis lattialla patjoilla. Kun sitten nousin niin täti heitti jotain että "Suvaitaanhan sitä herätä!" Haukkui myös kerran mun väritystyön. Väritin jotain kuvaa, jossa oli palomies. Olin nähnyt telkkarissa, että ei palomiehet oikeasti pukeudu punaiseen kuten piirretyissä ja väritinkin sitten kuvaa sen mukaan. Sain sitten huudot, että palomiehet on punaisia.
Ja kun hoitoaika loppui 17:00, niin se kans loppui silloin. Mun vanhemmat oli kertoneet ja sopineet, että joskus voi mennä tiukille, kun kumpikin käy keskustassa töistä ja ei ole aina varmaa, ehtiikö mua hakea ennen viittä. Joo, totta kai sopii pph:lle. Häntä ei haittaa. No ei haitannut, mutta kun kello tuli viisi, mut pistettiin ulos istumaan odottamaan. Eihän siinä, mutta ei antanut mun jäädä siihen kotipihalle, vaan piti mennä autotien varteen istumaan. Olin 4-5v..
Ei tosiaan se mun pph-ura kestänyt kauaa, onneksi sain sitten paikan ihan kaupungin päikystä. Siellä oli sitten tosi mukavaa.:)
Vierailija kirjoitti:
Olen viestin 119 kirjoittanut pph. Joku pyysi avaamaan päivän kulkua.
Aamulla huolehdin omat lapseni koulutielle ja aamupala hoitolapsille valmistuu samalla kuin omille. Ekat hoitolapset saapuvat siis aamutoimien aikaan. Yleensä yksi, korkeintaan kaksi lasta tulee aikaiseen. Annan aamupalaa, juttelemme, lapset saavat halutessaan leikkiä tai piirtää, tai sitten auttavat minua lounasvalmisteluissa. Yksi lapsi on ihan tohkeissaan perunoiden pesusta, ja saa kuurata niitä samalla, kun minä kuorin. Pienempi haluaa välillä laittaa kuoritut perunat kattilaan. Lapset leikkivät, kun teen loput lounasvalmistelut. Jäljelle jäävän ajan käytämme vaikka tuokioihin.
Aamu-ulkoilu kestää tunnin. Silloin yleensä tulevat loput lapset. Osallistun puuhiin. Saatamme käydä metsäretkellä, metsä alkaa heti takapihalta. Ulkoilun jälkeen menee puolituntinen riisumisiin, käsipesuihin, leikkien aloitukseen ja lounaan saamiseen pöytään asti. Syömme, isommat jatkavat leikkejään, kun pissatan ja vaihdan vaipat ym. Laitan pienet sänkyihin, luen sadun. Isoin ei nuku, joten sadun jälkeen puuhaamme jotain. Luen pyynnöstä lisää, askartelemme, saatamme leipoa peltileipää välipalalle. Halutessaan lapsi saa leikkiä hiljaisia leikkejä tai piirtää, muovailla tms. Minä mieluusti istun päivän ainoan rauhallisen varttini sohvalla, kun hän touhuaa, ja käyn vessassa. Juon vettä. Valmistelen välipalaa.
Pienten heräillessä seuraa vaipparumba uusiksi ja ohjaan jokaisen johonkin mieluisaan puuhaan. Useimmiten heräily tapahtuu sylissäni, sylillinen unisia lapsia on ihana hetki hoitajankin päivässä.
Lasten leikkiessä otan 1-2 pientä vuorostaan tuokiolle tai askartelemaan tai katsomaan kirjaa tms. Ollaan kaikki samassa tilassa, mutta on pienten vuoro saada aikaa kanssani. Isoin sai sitä päikkäriaikaan.
Syömme välipalan ja lapsilla on lähes väistämätön iltapäivävilli. ;) Päivän tiukin hetki hoitajan kannalta. Onneksi se kestää vain puoli tuntia! Sitten taas vessatetaan ja aletaan pukea ulkoilulle. Ulkona touhutaan, kunnes lapset haetaan kotiin. Kiitos vanhempien, kaikilla on säänmukainen vaatetus. Korkeintaan pari kolme kertaa vuodessa sää estää tyystin ulkoilun. Muuten käymme edes lyhyellä happihyppelyllä, satoi tai oli pakkasta.
Tuossa semmoinen päälinjaus päivän kulusta. Riippuu toki, montako lasta on, luku saattaa olla päivästä riippuen 1-4. Jos hoidossa on 1-2 lasta, saavat tietysti enemmän huomiota minulta kuin mitä ehdin antaa, kun kaikki ovat paikalla. Joka viikko on ainakin kaksi päivää, kun lapsia on max. kolme. Yhden lapsen päiviä on harvoin.
Kiitos tästä. En todella ymmärrä minäkään mitä "alapeukutettavaa" tällaisessa hoitopäivässä voi olla. Tässä on kaikki se, mitä itse lapseni hoitopäivältä toivon. Ja hienoa jos löydät edes pienen hengähdyshetken päivän keskellä tähän tapaan kuin tässä kertomassasi esimerkissä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkimukset ovat kiistatta osoittaneet, että alle 3-vuotiaan psyykkiselle kehitykselle on vain eduksi, jos lapsi on hoidossa kotona tai mahdollisimman pienessä ryhmässä. Aivot eivät ole kehittyneet ottamaan vastaan ärsykkeitä, joita ison ryhmän ja vaihtuvien hoitajien tuottama paine aiheuttaa.
Veikkaan lapselle olevan myös eduksi, että hän on hoidossa paikassa, jossa on varhaiskasvatukseen ja pedagogiikkaan perehtyneitä henkilöitä. Voi olla, että nykyaikana eskari on jo aika vaikea pph-lapselle, sillä päiväkodissa oppii kaikenlaista.
Minä ja moni muu pph on varhaiskasvatukseen ja pedagogiikkaan perehtynyt henkilö. Paljon muuhunkin kasvatukseen ja lapsen psykologiseen kehittymiseen perehtynyt.
Unohtakaa jo se mantra "ppht ovat koulutamattomia".
On pphn työssä muuten sekin hyvä puoli ettei ole sitä hierarkiaa joka sotkee päivä sujumista ja turhaa energiaa vievää "näkymätöntä" työntekijöiden välistä (tarpeetonta) toimintaa vaan saa olla "oman itsensä herra" - ja tällä en tarkoita etteikö lapset olisi etusijalla.
Alue: Aihe vapaa
Älä jää näitä liikaa murehtimaan. Teet varmasti hyvää työtä, jota kyllä arvostetaan. Tämän ketjun otsikko on harkitsematon eikä kommentin kirjoittaneen otanta pph:ista ole kovinkaan kummoinen, emmekä tiedä missäpäin maata tällaisia havaintoja on tehty. Monen näkemys myös kumpuaa jostain omilta lapsuusvuusilta, kymmenien vuosien takaa. Otsikko ruokkii kommentoimaan kaikista epäkohdista, jotka lopulta eivät välttämättä kaikki kovin kummoisia edes ole.
Päiväkotien resurssiongelmista ja henkilökunnan epätoivosta puhutaan nyt paljon. Hoitajat jopa yrittävät avata vanhempien silmiä sille, ettei päiväkodit tällä hetkellä ole tässä muodossaan välttämättä pelkästään hyväksi heidän lapsilleen. Tämä kuitenkin jossain määrin sivuutetaan vanhempien keskuudessa laadukkaan varhaiskasvatuksen nimissä. Näkyyhän se tässäkin ketjussa muutamina kärkkäinä kommentteina. Itsekin olen saanut valintaani puolustella sekä vastata toistuvasti kysymykseen kuinka uskallan antaa lapseni yhden ihmisen hoidettavaksi vailla valvontaa. Mutta tiedätkö, ei minua huoleta. Luotan lapseni hoitajaan. Hän on ammattilainen, työhönsä kouluttautunut ja sille omistautunut ihminen. Sen näkee kaikesta toiminnasta ja lapsestani myös.