Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Älkää missään nimessä laittako lastanne perhepäivähoitajalle.
03.11.2017 |
Olen leikkipuistossa töissä, jossa käy niin päiväkotiryhmät kuin perhepäivähoitajatkin.
PPH:t kohtelevat järjestään lapsia kuin saastaa. Ammatillisuus puuttuu täysin.
Kysehän on siitä, että siihen ammattiin ei lähdetä kuin pakon edestä. Syrjäytymisvaarassa olevia eläkeikää lähestyviä. Olen nähnyt lasten halveksuvaa ja alentavaa kohtelua -- jopa henkisen väkivallan puolelle menevää.
En sano, etteikö hyviäkin olisi. Mutta ammatillinen työyhteisö päiväkodissa karsii hyvin äkkiä täydet mätämunat pois. Perhepäivähoidon piirissä saavat rehottaa.
Ja olen parista tapauksesta laittanut tietoa eteenpäin. Jottei joku luule lampaaksi, joka valittaa vain palstalla.
Kommentit (157)
Olin sijaisena kerran ja jäi vaivaamaan kun pph ei antanut syötävää pienelle juuri yhtään ja piti ulkona vaunuissa pitkään kylmällä säällä.
Lisäksi mannaryynit olivat ikivanhoja.
Maistuivat kaapille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tiedän yhden perhepäivähoitajan, jolla on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Tunsin siis joskus. Tulee uskonnollisesta yhteisöstä pk-seudun ulkopuolelta ja minun on vaikea uskoa että tällainen ihminen olisi hyväksi lapsille. Tämä on tietenkin vain yksittäistapaus, mutta en ikinä laittaisi omaa lastani hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Vierailija kirjoitti:
Serkullani oli lapsi, jolla oli vaikea diabetes ja HÄN pelasti hänen hengen. Ajatelkaa, miten perhepäivähoitajalla oli valmius reagoida vastaavaan tilanteeseen. Meillä suvussa diabetes häiriöitä, joten hän osasi auttaa lasta ennemmin kuin vanhemmat. Serkkuni sanoi vanhemmille, että hän epäilee vastaava tautia ja niin lähtivät sairaalaan, jossa todettiin se vakavaksi. Siinä haukkukaa perhepäivähoitajia, joille lapset ovat niin tärkeitä kuin omat lapset. Vanhemmat ikuisesti kiitollisia hänelle. On tietenkin poikkeus tilanteita, johon emme voi vaikuttaa, mutta ärsyttää tuo yleistäminen, että kaikki olisivat paska perhepäivähoitajia. Ovat myös alipalkattuja verrattuna päiväkodinopettajiin, koska he tekevät tuplasti töitä heihin verrattuna. Mitä tekee päiväkodin johtaja palkkansa eteen, joka käy itse 2-3 kertaa viikossa näyttäytymässä pari 3 tuntia. Sekin on nähty.
Mielenkiintoinen näkemys, että joku on alipalkattu siksi, koska tekee tuplamäärän töitä kuin toinen :D
Muutenkin kirjoitus on sen verran omituinen, että herää kysymys, missä kirjoittaja on lapsuutensa viettänyt. Ettei vain kansakoulun käyneellä perhepäivähoitajalla?
Päiväkodeissa on omat ongelmansa esim. melutaso.
Kuitenkaan lapsi ei altistu suoranaiselle kaltoinkohtelulle, koska työyhteisössä on kontrolli.
Perhepäivähoitaja voi harjoittaa vaikka pitkälle vietyä sadismia kotonaan ja näin usein onkin.
Miettikää nyt itseänne. Kuinka moni kestää neljää vierasta mukulaa yhdeksän tuntia omassa kodissaan päivässä uhmakohtauksineen ja muine kiukutteluineen? Äiti usein kestää, koska oma.
Päiväkodin henkilökunta voi jakaa työyhteisössä vaikeat hetket.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
Ammattikasvattajana ja vuosia perhepäivähoitajana toimineena tuntuu tosi pahalta lukea joitain kommentteja.
Varmasti on huonoja, tylyjä ja ikävä kyllä sadistisiakin perhepäivähoitajia mutta yleistys että he kaikki ovat epäpäteviä ja kouluttamattomia ja tekevät sitä työtä kun muuta eivät ole saaneet ja ovat vihaisia kun vieraat lapset sotkevat kotinsa jne..
Missä tahansa asiassa yleistys on typerää, usein vaarallistakin.
Ja jos leimaa koko ammattikunnan yhden tietämänsä tapauksen perusteella ei anna kovin älykästä kuvaa itsestään.
Joku (tai jotkut) jo kirjoitti viisaasti, helmiä ja mätämunia ja kaikkea siltä väliltä löytyy perhepäivähoitajista, päiväkodin työntekijöistä sekä vanhemmista. Pahimmassa päiväkotiskenaariossa koko henkilökunta osallistuu siihen kiusaamiseen ja vallankäyttöön, ei sekään ole sanottu että kontrolli toimisi ja joku ainakin olisi "hyvis".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
No ihan samahan se minulle on miten lohduttaa,kunhan ei jätetä lohduttamatta ja vedotaan virtsatietulehdukseen ja ties mihin. Nykytietämyksen mukaan virtsis ei kyllä tule kylmällä istumisesta, ja jos se nyt oikeasti on ongelma niin senhän voi ratkaista vaikka millaisella retkituolilla ja lampaantaljalla tms. Jos kerran kylmää eristävä pefletti ei mukamas riitä...
Sanoin että on tylyä menoa jos 1-vuotias isketään siihen hiekkikselle tunniksi ja itse jäädään jonnekkin puiston reunaan juoruumaan. Jos sinä et niin tee niin asia ei koskettanut sinua.
t. päikyn täti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
No ihan samahan se minulle on miten lohduttaa,kunhan ei jätetä lohduttamatta ja vedotaan virtsatietulehdukseen ja ties mihin. Nykytietämyksen mukaan virtsis ei kyllä tule kylmällä istumisesta, ja jos se nyt oikeasti on ongelma niin senhän voi ratkaista vaikka millaisella retkituolilla ja lampaantaljalla tms. Jos kerran kylmää eristävä pefletti ei mukamas riitä...
Sanoin että on tylyä menoa jos 1-vuotias isketään siihen hiekkikselle tunniksi ja itse jäädään jonnekkin puiston reunaan juoruumaan. Jos sinä et niin tee niin asia ei koskettanut sinua.
t. päikyn täti
No ehkä sinä tiedät lääkäriäni paremmin selkäongelmani ja virtsatietulehdukseni. Tapanani ei ole muutenkaan istuskella kesken ulkoilujen, pienin saattaa istua hiekkalaatikolla, minä vaihdan sanasen muiden aikuisten kanssa, keinutan isompia ja leikin heidän kanssaan. Sinä tunnut tietävän kaikki konstit mukavaan istuskeluun ulkoilun aikana.
Tai no, enää tätä "ongelmaa" ei ole, palasin takaisin töihin päiväkotiin, osin juuri sinun kaltaisten puistojen besserwissereiden takia. Ei huolta istumisesta koska istumapaikkoja ei edes ole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä jo mietin, pitäisikö kouluttautua perhepäivähoitajaksi, kun näin vanhemmiten ei muita työpaikkoja löydy, mutta jos ap mieluummin kustantaa työttömyyspäivärahani, niin taidankin jäädä vain kotiin löhöämään.
Samaa mieltä kuin ap. Just vähän aikaa sitten kaupassa oli pph lasten kanssa ja voi että kun tuli paha mieli niiden lasten puolesta. Jos kaupassa muiden kuullen morkkaa lasta niin miten hoitajan kotona kun kukaan ei kuule?! En tosin väitä, että kaikki pph:t ovat huonoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei heillä ole koulutusta varhaiskasvatukseen.
Ei varmasti päivähoidossa ole aina priimaa kun on kiirettä jne, mutta työyhteisön kontrolli siellä sentään on. Tosin minun lapset ovat olleet päiväkodissa, jossa hoitajat ovat olleet aivan ihania eikä lapsia ole pyritty tasapäistämään. Alussa ihan yllätyin, kun huomasin että miten hyvin lapset yksilöinä huomioidaan! Lisäksi lapseni ovat sen verran herkkäluonteisia, että väitän, että huomaisin jos heillä ei olisi hyvä olla päiväkodissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin ap. Just vähän aikaa sitten kaupassa oli pph lasten kanssa ja voi että kun tuli paha mieli niiden lasten puolesta. Jos kaupassa muiden kuullen morkkaa lasta niin miten hoitajan kotona kun kukaan ei kuule?! En tosin väitä, että kaikki pph:t ovat huonoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei heillä ole koulutusta varhaiskasvatukseen.
Ei varmasti päivähoidossa ole aina priimaa kun on kiirettä jne, mutta työyhteisön kontrolli siellä sentään on. Tosin minun lapset ovat olleet päiväkodissa, jossa hoitajat ovat olleet aivan ihania eikä lapsia ole pyritty tasapäistämään. Alussa ihan yllätyin, kun huomasin että miten hyvin lapset yksilöinä huomioidaan! Lisäksi lapseni ovat sen verran herkkäluonteisia, että väitän, että huomaisin jos heillä ei olisi hyvä olla päiväkodissa.
Tunnen kaksi perhepäivähoitajaa, toinen heistä on koulutukseltaan lastentarhanopettaja, toinen lastenohjaaja. Harmi että sinä tiedät vain kouluttamattomia. Meidän kaupunki ei edes palkkaa sellaisia. Päiväkodeissa heitä kyllä on sijaisena, omien lasten päikyssä on juuri sijaisena ylioppilastyttö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
No ihan samahan se minulle on miten lohduttaa,kunhan ei jätetä lohduttamatta ja vedotaan virtsatietulehdukseen ja ties mihin. Nykytietämyksen mukaan virtsis ei kyllä tule kylmällä istumisesta, ja jos se nyt oikeasti on ongelma niin senhän voi ratkaista vaikka millaisella retkituolilla ja lampaantaljalla tms. Jos kerran kylmää eristävä pefletti ei mukamas riitä...
Sanoin että on tylyä menoa jos 1-vuotias isketään siihen hiekkikselle tunniksi ja itse jäädään jonnekkin puiston reunaan juoruumaan. Jos sinä et niin tee niin asia ei koskettanut sinua.
t. päikyn täti
Tapanani ei ole muutenkaan istuskella kesken ulkoilujen, pienin saattaa istua hiekkalaatikolla, minä vaihdan sanasen muiden aikuisten kanssa, keinutan isompia ja leikin heidän kanssaan.
No mut hei hienoa! Sittenhän minun tekstini ei edelleenkään koskettanut sinua!
t. päikyn täti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei heillä ole koulutusta varhaiskasvatukseen.
.
Onko kaikilla isillä ja äideillä, tai edes niillä, jotka pitävät itseään hyvinä vanhempina?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
No ihan samahan se minulle on miten lohduttaa,kunhan ei jätetä lohduttamatta ja vedotaan virtsatietulehdukseen ja ties mihin. Nykytietämyksen mukaan virtsis ei kyllä tule kylmällä istumisesta, ja jos se nyt oikeasti on ongelma niin senhän voi ratkaista vaikka millaisella retkituolilla ja lampaantaljalla tms. Jos kerran kylmää eristävä pefletti ei mukamas riitä...
Sanoin että on tylyä menoa jos 1-vuotias isketään siihen hiekkikselle tunniksi ja itse jäädään jonnekkin puiston reunaan juoruumaan. Jos sinä et niin tee niin asia ei koskettanut sinua.
t. päikyn täti
Tapanani ei ole muutenkaan istuskella kesken ulkoilujen, pienin saattaa istua hiekkalaatikolla, minä vaihdan sanasen muiden aikuisten kanssa, keinutan isompia ja leikin heidän kanssaan.
No mut hei hienoa! Sittenhän minun tekstini ei edelleenkään koskettanut sinua!
t. päikyn täti
Ei kosketa mutta jäin kyllä miettimään miten ap:n aloitus koskettaa sinua päikyn tätiä. Pph:n työ on kuitenkin erilaista kuin päiväkodissa. Että mitä oikeastaan teet tässä ketjussa?
Kyllä ne lapset saavat joskus päiväkodeissakin moista kohtelua.
Olen nähnyt ja kuullut paljon kymmenen vuoden aikana. Nyt olen hoitovapaalla, eikä aikomusta palata päiväkotiin muiden työntekijöiden takia.
Se että pari tekee hyvin työt ja lasten oikeuksien mukaisesti ei riitä, kun loput työntekijät vesittävät kaiken. Tästä aiheesta mielelläni puhuisin tuntikausia.
On kamalaa mitä kohtelua jotkut lapset joutuvat kokemaan vanhempien työpäivän aikana. :(
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä kuin ap. Just vähän aikaa sitten kaupassa oli pph lasten kanssa ja voi että kun tuli paha mieli niiden lasten puolesta. Jos kaupassa muiden kuullen morkkaa lasta niin miten hoitajan kotona kun kukaan ei kuule?! En tosin väitä, että kaikki pph:t ovat huonoja. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei heillä ole koulutusta varhaiskasvatukseen.
Ei varmasti päivähoidossa ole aina priimaa kun on kiirettä jne, mutta työyhteisön kontrolli siellä sentään on. Tosin minun lapset ovat olleet päiväkodissa, jossa hoitajat ovat olleet aivan ihania eikä lapsia ole pyritty tasapäistämään. Alussa ihan yllätyin, kun huomasin että miten hyvin lapset yksilöinä huomioidaan! Lisäksi lapseni ovat sen verran herkkäluonteisia, että väitän, että huomaisin jos heillä ei olisi hyvä olla päiväkodissa.
Taas tuo "ei ole koulutusta varhaiskasvatukseen". Suurimmalla osalla kunnallisista perhepäivähoitajista on joko pph-koulutus tai hoito-, kasvatus- tai sosiaalialan koulutus. Itselläni on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy kasvatustieteen ja erkan aineopinnot. Sen lisäksi olen suorittanut avoimessa yliopistossa varhaiskasvatustieteen aineopinnot. Minulla on myös logopedian perusopinnot. Pidän itseäni erittäin pätevänä varhaiskasvattajana, vaikka "vain" pph olenkin. Olen ihan vapaaehtoisesti hakeutunut perhepäivähoitajaksi ja pidän työstäni erittäin paljon. Tiedän, että olen koulutukseltani poikkeus perhepäivähoitajien joukossa, mutta en ollenkaan väheksy perhepäviähoitajan tutkintoakaan.
Olen pph ja minulla särähti korvaan tuo, että pienet saisivat päiväkodissa jotakin sellaista, mitä pph:lla ei ole tarjota.
Kunnan ohjeistus on, että 5v täyttävät ohjataan päiväkotiin. Alle 2v lapsia saa pph:lla olla kaksi kerrallaan, eli mitään vauvavyöryä ei aamulla ovesta sisään tule, ja ikäjakauma on sellainen, että jokaiselle löytyy kavereita.
Jos päiväkodilla on toimintaa, siihen saa osallistua. Näytelmät, musiikkituokiot, aistiradat ym. Samoin saamme sähköpostina mm. adventtiaikaan liittyvien tuokioiden aineistot, jotta voimme pitää ne itsenäisesti. Kuukausittain tapaamme lähiesimiehen ja alueen muut pph:t ilta-aikaan, jolloin meille jaetaan askarteluvinkkejä, kerrataan, mitä voi odottaa vaikkapa 2v:n puheenkehitykseltä, pohditaan turvallisuusasioita, vinkataan ruokareseptejä, kysellään hoitajien työssäjaksamista... Saamme paljon uutta aineistoa ja usein myös leluja, pelejä, uutta materiaalia lorupusseihin jne. Koulutuksia on. Jaetaan vertaiskokemuksia ja mietitään, mitä keinoja hoitaja x voisi hyödyntää haastavan lapsen kanssa. Myös VEO osallistuu välillä iltoihin ja hän tulee pyytämällä pph:n kotiin arvioimaan lasta/lapsia, jos hoitaja havaitsee huolenaiheita.
Tokikaan tuo ei poista sitä mahdollisuutta, että hoitaja tosiaan on munapää. Mutta ainakaan meidän kunnassa ei olla yksin ja tuuliajolla. Myönnän, että on hetkiä, kun itse on uuvuksissa ja pinna kiristyy ja olisi upeaa saada toisen aikuisen tukea. Mutta on vain purtava hammasta ja laskettava sataan.
Minulle on osunut kielellisesti eteviä lapsia ja olen kyllä muistanut kertoa vanhemmille, että olen siitä iloinen. Lapsen hoidonaloitus tuntuu kaikille helpommalta, jos lapsella on keinoja ilmaista itseään. Vanhemmat luonnollisesti luottavat minuun nopeammin, kun lapsi voisi edes jotenkin tuoda esille mahdollisia epäkohtia ja se heijastuu lapseen. Yksi hyvin epäluuloinen vanhempi oli kerran, ja alku oli tikkuista, ennen kuin luottamus rakentui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutamia negatiivisia huomioita minäkin olen tehnyt. Esim. puistoissa ne (usein tosi pienet) lapset on aikalailla oman onnensa nojassa, usein pph:n aika menee muiden aikuisten kanssa jutteluun. Toisaalta ymmärrän sen, koska työ muuten lienee hyvin yksinäistä. Mutta on ihan eri asia antaa esim. 3-5-vuotiaiden leikkiä vapaata leikkiä keskenään ja seurata itse sivummalta, kuin se että 1-vuotias nakataan hiekkalaatikolle istumaan yksin tunniksi.
Monista tuntuu myös aika ajaneen ohi. Sellaista aikuislähtöistä, autoritääristä kasvatusta näkee etenkin vanhemmilla perhepäivähoitajilla paljon. Huomaa ettei ole se lapsilähtöisyys, saatikka uuden vasun perusteet hallussa. Mutta ilmeisesti heillä onkin melko pienet koulutusvaatimukset ja hoito/ kasvatus perustuu hoitajan omaan mutuun...
Kolmas asia mikä on pistänyt silmään on lapsien kävelytys. Ihan jo tosi tosi pieniä kävelytetään pitkiäkin matkoja niiden rattaiden vierellä ja kova tiuskinta jos lapsi ei pysy nätisti vieressä. Joillekkin se tuntuu olevan tapa tappaa aikaa ja väsyttää lapset jotta ne saa helpommin unille? Tässäkin näkyy aikuislähtöisyys, tuskin kukaan alle 3v toivoo tuommoisia kävelyretkiä.
No, tietenkään nämä havainnot ei koske kaikkia, mutta tälläisiä olen tässä olen viimeisen 10 vuoden aikana tehnyt, kun olen ulkoiluttanut omia lapsiani puistoissa + ollut itse lastenhoitajana eri paikoissa. Ja uskon että riskit lasten huonoon kohteluun lisääntyy juuri työn kuormittavuuden vuoksi. Työ on todella huonosti palkattua, huonosti arvostettua, todella yksinäistä ja työmäärä on kuitenkin melko iso, kun pitää yksin huolehtia ihan kaikesta ruuanlaitosta lasten nukutukseen jne. Suoraan sanottuna en ehkä edes kehtaisi laittaa lastani perhepäivähoitoon, kyllä jotenkin hävettää se miten pienellä palkalla ja miten pienillä kulukorvauksilla sitä työtä naisilla teetetään.
T. päikkytäti
kyllä se on hyvä että lapset oppii käveleen koska autoilla tuodaan tai rattailla. Syövät ja nukkuvat paremmin. Toki lasten täytyy saada pihalla tai leikkipuistossa myös leikkiä, keinua, kiivetä jne. On olemassa ryhmäperhepäiväkoteja. Niissä on kodinomainen tunnelma, vähän lapsia ja lapset ei vaikuta niin rauhattomilta mitä päiväkodeissa.
Lapset oppii kävelemään ilman kävelytystä. Liikkuminen on lapselle luontaista ja sen oppii parhaiten kun lapsi saa liikkua vapaasti erilaisilla alustoilla ja omaan tahtiinsa. Puistoon kävely on toki ok, mutta olen nähnyt harrastettavan "päämäärätöntä" kävelyä, jossa jopa 1-vuotiaan pitäisi jaksaa keskittyä rattaista kiinni pitämiseen ja kävelyyn pitkiäkin aikoja. Ja tiuskitaan jos ei onnistu.
Tiedän millaista on ryhmäperhepäiväkodissa koska olen ollut sellaisessa töissä. Suhdeluku meillä oli 4 lasta / hoitaja, hoitajia oli kolme ja kaikilla alan koulutus. Toimittiin kunnan tiloissa. Toki se on ihanteellista, mutta siis ihan eri asia kuin perhepäivähoitajan työ hoitajan omassa kodissa.
Ja sille joka ihmetteli että miten hiekkalaatikolla muka voi istua "terveellisesti" sateella tai kylmällä. Ihan siten että puet itsesi lämpimästi ja sadeasuun ja otat pyllyn alle esim pefletin. Puistossa työskennellessäni tein niin päivittäin ja edelleen olen terve. Ulkoilma ja seisominen ei saa olla syy sille ettei oteta syliin tai puuhata pienen kanssa. Niiden 1 ja 2- vuotiaiden kanssa todellakin istutaan siellä hiekkalaatikolla ja tehdään yhdessä niitä kakkuja. Ja jos lapsi on itkuinen otetaan syliin eikä tiuskita että älä kitise siinä. Kaikille tämä ei valitettavasti näytä olevan selvää.
t. päikyn täti
Minä olen se joka sanoi että että kylmällä ei voi istua puistossa terveellisesti. Mulle katsos ei riitä pefletti ja toppavaatteet tai sadeasu, virtsis tulee heti. Seisominen on syy miksi en ota syliin kuin oikeassa hädässä, selkä ei kestä. Lohduttaa voi myös kyykistymällä lapsen viereen. En istu hiekkalaatikolla, enkä tee hiekkakakkuja päivittäin, pitää vahtia muitakin lapsia ja olla heidän kanssaan. Kellekään ei tietysti tiuskita. Sinusta varmana vaikuttaa tylyltä menolta.
No ihan samahan se minulle on miten lohduttaa,kunhan ei jätetä lohduttamatta ja vedotaan virtsatietulehdukseen ja ties mihin. Nykytietämyksen mukaan virtsis ei kyllä tule kylmällä istumisesta, ja jos se nyt oikeasti on ongelma niin senhän voi ratkaista vaikka millaisella retkituolilla ja lampaantaljalla tms. Jos kerran kylmää eristävä pefletti ei mukamas riitä...
Sanoin että on tylyä menoa jos 1-vuotias isketään siihen hiekkikselle tunniksi ja itse jäädään jonnekkin puiston reunaan juoruumaan. Jos sinä et niin tee niin asia ei koskettanut sinua.
t. päikyn täti
Tapanani ei ole muutenkaan istuskella kesken ulkoilujen, pienin saattaa istua hiekkalaatikolla, minä vaihdan sanasen muiden aikuisten kanssa, keinutan isompia ja leikin heidän kanssaan.
No mut hei hienoa! Sittenhän minun tekstini ei edelleenkään koskettanut sinua!
t. päikyn täti
Ei kosketa mutta jäin kyllä miettimään miten ap:n aloitus koskettaa sinua päikyn tätiä. Pph:n työ on kuitenkin erilaista kuin päiväkodissa. Että mitä oikeastaan teet tässä ketjussa?
Ja mikäköhän sinua riipii?
Ei otsikossa mielestäni sanota että täällä saa keskustella vain pph;t. Kerroin vain mitä havainnointeja olen itse tehnyt perhepäivähoitajista, niinkuin moni muukin ei-pph on täällä kertonut.
t. päikyn täti
Alue: Aihe vapaa
Minä lopetin neljä vuotta sitten kunnallisena pph:na.
Töitä oli 42,5 tuntia viikossa ja ylityöt korvattiin tasauspäivinä.
Palkka oli (bruttona) 1600€/kk.