Älkää missään nimessä laittako lastanne perhepäivähoitajalle.

Vanhin lapseni oli kolmella eri perhepäivähoitajalla kolmen vuoden ajan Helsingissä 90-luvulla. Helsinki tietysti järjesti asian sillä tavalla huonosti, että perhepäivähoitaja vaihtui joka vuosi ja lapsiryhmä aina hajotettiin kesäisin milloin mihinkin varahoitopaikkoihin niin ettei yhtään tuttua lasta päässyt samaan paikkaan. Osan loma-ajasta lapsen piti olla Puistolassa, sitten viedä Jakikseen, sitten taas jonnekin. Aivan mielipuolista, mutta se oli ko. alueen päivähoidon huonoa politiikkaa yleisesti. Itse pph:t olivat jokainen taatusti pitkän linjan ammattilaisia, yhdestäkään ei mitään huomautettavaa, ainoastaan syvä kiitollisuus.

Sen sijaan kun juhannuksen lähestyessä kesällä 1997 hain lapseni viimeisenä Puistolan päiväkodista, paikalla oli enää yksi hoitaja joka haiskahti viinalta. Viinalta! Oli sitten aloitellut juhannusta jo siinä heti kun työkaverit olivat lähteneet. Tämä hoitaja oli joku loma-aikojen heittopussisijainen, ei vakituista henkilökuntaa, ehkäpä ei pätevyyttäkään? Mutta tyypillistä, että tiukassa paikassa töihin otetaan vain joku ja jätetään tämä joku yksin viimeisenä vuoroon.

Olin niin tyhmä nuori äiti etten osannut edes tehdä valitusta päivähoitotoimeen tuolloin. Kaduttaa. Asia olisi pitänyt selvittää kunnolla. Mutta siihen aikaan minulla ei ollut kännykkää - muuten olisikin ollut helppo soittaa poliisi vaikka heti paikalle puhalluttamaan.

siis ne on jotain ihme kunnan työntekijöitä???

Meillä oli skideinä palkattu piika jolla työsuhdeasunto ja diskorahaa päälle.

Hassusti kyllä melkein kaikkien nimi oli Tuula vuosien aikana. Ensimmäiset 8kpl oli noin vuoden kerralla, tosin se yksi joka toi vanhempien makkariin naimisissa olevan poliisin nussittavaksi sai potkut ekana päivänä.

Lopulta oli yks Tuula joka oli aika monta vuotta, oli siihen asti kunnes nuorinkaan ei enää tarvinnu valvojaa.

Meidän esikoinen oli pph:lla ja olemme edelleen erittäin tyytyväisiä, että saimme alueen ainoan kunnallisen pph:n. Hänellä on hyvä mainekin, kyllä nämä leikkipuistoissa nähdään ja kuullaan. Tyttö oli aivan vauva, alle 1-vuotias aloittaessaan. Arka pieni jänöjussi, joka ujosteli kaikkia ja kaikkea aina tuonne 4-5 -vuotiaaksi asti. Hänelle pieni ryhmä ja pysyvä hoitaja oli paras ratkaisu. Sai nynnyillä siellä ihan rauhassa. Ei halunnut koskaan esim. leikkipuistossa mennä muiden lasten mukaan vaan arkana seisoi vierellä. Pph sanoi samaa silloin, että ei halua olla puistossa kuin oman ryhmän lasten kanssa. Siellä sai pohjaa ja aikaa kasvattaa reippautta. Siirtyi päiväkotiin vasta viskareihin ja oli silloin jo reipastunut kovin. Nyt on yläkouluikäinen ja erittäin sosiaalinen rauhallisella ja toisille tilaa antavalla tavalla. Tutustuu ihmisiin nopeasti. Sosiaalisista taidoista ja kyvystä huomioida toisia on saatu koulusta kehua monesti.

Tyttö vieläkin muistelee ihanaa pph:ta lämmöllä. Hän sanoo vieläkin, että siellä pääsi aina syliin toisin kuin päiväkodissa. Tosin olihan hän isompi aloittaessaan päiväkodin, jossa kai ei enää sylitellä niin paljoa isompia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

siis ne on jotain ihme kunnan työntekijöitä???

Meillä oli skideinä palkattu piika jolla työsuhdeasunto ja diskorahaa päälle.

Hassusti kyllä melkein kaikkien nimi oli Tuula vuosien aikana. Ensimmäiset 8kpl oli noin vuoden kerralla, tosin se yksi joka toi vanhempien makkariin naimisissa olevan poliisin nussittavaksi sai potkut ekana päivänä.

Lopulta oli yks Tuula joka oli aika monta vuotta, oli siihen asti kunnes nuorinkaan ei enää tarvinnu valvojaa.

Mikäli päiväkoti ei ole yksityinen ovat myös sen työntekijät kunnan/kaupungin työntekijöitä.

Samoin sosiaalityöntekijät, terveyskeskuksen, opettajat, kaupunginorkesterin (on se sitten Sinfonia Lahti tai Tampere filharmonia) jne.

Mikä vika kunnan työntekijöissä?

Vierailija kirjoitti:

Vanhin lapseni oli kolmella eri perhepäivähoitajalla kolmen vuoden ajan Helsingissä 90-luvulla. Helsinki tietysti järjesti asian sillä tavalla huonosti, että perhepäivähoitaja vaihtui joka vuosi ja lapsiryhmä aina hajotettiin kesäisin milloin mihinkin varahoitopaikkoihin niin ettei yhtään tuttua lasta päässyt samaan paikkaan. Osan loma-ajasta lapsen piti olla Puistolassa, sitten viedä Jakikseen, sitten taas jonnekin. Aivan mielipuolista, mutta se oli ko. alueen päivähoidon huonoa politiikkaa yleisesti. Itse pph:t olivat jokainen taatusti pitkän linjan ammattilaisia, yhdestäkään ei mitään huomautettavaa, ainoastaan syvä kiitollisuus.

Sen sijaan kun juhannuksen lähestyessä kesällä 1997 hain lapseni viimeisenä Puistolan päiväkodista, paikalla oli enää yksi hoitaja joka haiskahti viinalta. Viinalta! Oli sitten aloitellut juhannusta jo siinä heti kun työkaverit olivat lähteneet. Tämä hoitaja oli joku loma-aikojen heittopussisijainen, ei vakituista henkilökuntaa, ehkäpä ei pätevyyttäkään? Mutta tyypillistä, että tiukassa paikassa töihin otetaan vain joku ja jätetään tämä joku yksin viimeisenä vuoroon.

Olin niin tyhmä nuori äiti etten osannut edes tehdä valitusta päivähoitotoimeen tuolloin. Kaduttaa. Asia olisi pitänyt selvittää kunnolla. Mutta siihen aikaan minulla ei ollut kännykkää - muuten olisikin ollut helppo soittaa poliisi vaikka heti paikalle puhalluttamaan.

Väärä vuosi. Tuo humalainen hoitaja oli Puistolan päiväkodissa viimeinen työntekijä juhannuksen aatonaattona 1998. Siltä varalta, että joku joka oli tuolloin tuolla töissä, sattuisi tämän lukemaan...

Olen nuori yksityinen pph ja minua loukkaa todella moni asia tässä ketjussa. Ennen kaikkea leimaaminen. Niin, en ole vanha, leipiintynyt enkä kouluttamaton. Minulla on toinenkin ammatti ja pedagoginen koulutus. Oma lapseni on mukana ryhmässä, ja päivän aikana hän on samassa asemassa kuin muutkin. Tämä on valintani, jotta todellakin saan olla kotona oman lapseni kanssa - ja samalla tarjota yhtä laadukasta hoitoa muutamalle muulle lapselle. Voin antaa pienelle joukolleni mahdollisuuden lykätä hälyisiin päiväkotiryhmiin joutumista.

Olen kuullut näistä leipiintyneistä muoreista, ja ehkä siksikin ryhdyin itse tähän. Haluan toimia mahdollisimman hyvin, ja lupaan lopettaa siinä vaiheessa, jos motivaatio tehdä parhaani loppuu. Olen samaa mieltä jonkun aiemman kirjoittajan kanssa, päivittäkää kokemuksenne tälle vuosikymmenelle. On valvontaa ja vasuhommia. Ei ole reilua, että meitä rinnastetaan hoitajiin, jotka toimivat 30 v sitten.

Vierailija kirjoitti:

No missä ne pandulla tuoliin kiinnilaittajat olikaan? Eivät mätämunia?

Pph:lla ei ole muita silmiä näkemässä. Sehän on se suurin syy siihen, miksi lapset kärsivät pph:lla. Siellä se yksi aikuinen voi tehdä tai olla tekemättä ihan mitä haluaa. Päiväkodissa on aina joku joka näkee, ja lisäksi tehtäviä ja vastuita jaetaan niin, että aikuiset pärjäävät ja jaksavat paremmin.

Perhepäivähoitaja on pelottava ajatus.

Yksin hoitaa ilman mitään kontrollia. Kukaan muu ei tiedä mitä päivän aikana tapahtuu. Kukaan ei estä mitään.

Ajatuksena aika utopistinen että päiväkodeissa hoitajat valvoisivat toisiaan erityisemmin tai että ylipäänsä useamman hoitajan läsnäolo mahdollista epäasiallista yksittäisen hoitajan toimintaa voisi estää. Etenkin kun päiväkodin väki on kovemmilla kuin koskaan, väsyneempää ja stressantuneempaa kuin aiemmin. Jos se ajatus tuo vanhemmalle varmemman olon, hyvä tietysti niin ja se riittäköön. Usein se vain kuitenkin on niin että yhdellä hoitajalla eri tilanteissa päiväkodissakin pinnistellään kun ne muut ovat muissa toimissa eikä siinä ole kukaan muu konkreettisesti näkemässä miten ja millä mielellä siinä hoitotyötä harjoitetaan.

eiiiii kirjoitti:

Juuri tällaiset jutut aiheuttavat sen, etten koskaan voisi viedä lapsia perhepäivähoitajalle. Oikeasti, jollekin randomille ihmiselle hänen kotiinsa, vaikka kuinka omaisi jonkin koulutuksen. Päiväkotikin tuntuu paremmalta vaikkei sekään kyllä ideaali ole.

Tämä kommentti on perhepäivähoitoa ja -hoitajia ja itse asiassa koko heidän "jotain" koulutustaan alentava näine random-mainintoineen. :(

Kärjistäen jos sanoo niin se on lopulta aika randomia missä tahansa mistä palvelunsa hankkii. Randomlääkäreitä, randomlakimiehiä, randomsairaanhoitajia, randomviranomaisia - elämä on yhtä randomia!

Minun aviomieheni on pienenä ollut pph:lla. Ajan myötä paljastui, että hän syötti lapsille joka päivä samaa ruokaa eli purkkihernekeittoa. JOKA IKINEN PÄIVÄ, vaikka oli valehdellut muuta. Jotta pääsisi halvalla ja helpolla.

Mieheni veljen lapsen pph oli juonut alkoholia työpäivien aikana ja jäi kiinni siitä

Serkkuni pph löi ja huusi lapsille toistuvasti, serkkuni pelkäsi häntä ja vahtoivat päiväkotiin.

Kummipoikani pph karjui, puhui rumasti ja tiuski yksivuotiaalle lapselle siitä, että poikaa itketti aamuisin tulla hoitoon ja ikävöi äitiä jonkun aikaa aamuisin.

EN ikinä veisi lastani pph:lle, vaan ehdottomasti päiväkotiin. Siellä ryhmässä on kuitenkin yleensä 2-4 aikuista töissä ja joukkoon mahtuu turvallisia ja järkeviä ja koulutettuja aikuisia vaikka sattuisikin huonompikin tyyppi joukkoon. Pph:t ovat oman ja lähipiirini kokemusten mukaan olleet yleensä nuoria tai vanhoja työttömyydestä yms ongelmista kärsiviä ihmisiä, joilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tämä raskas ja pienipalkkainen työ, eivätkä ole varhaiskasvatuksen koulutettuja ammattilaisia.

Ihme yleistämistä taas. Mun äiti on ollu vuosikymmeniä perhepäivähoitajana, on ollu todella suosittu paikkakunnallaan. Juuri jäi eläkkeelle. Lapset aina tykänneet hänestä.

tse olen ollut kolmella perhepäivähoitajalla. Ensimmäinen paikka oli ihan hyvä. Toisaalta tilat olivat aika pienet rivitalossa ja mitään omaa pihaa ei ollut ja rivarin yhteispihalla vain pari vanhaa keinua. En oikein muista missä ulkoiltiin, kun olin täällä niin vähän aikaa. Hoitaja oli myös ihan ok, mutta ei mikään unelma. Täällä oli myös välillä tylsää, kun olin ainoa lapsi tai oli vaan niitä pieniä kanssani hoidossa. Ruoka oli pahaa ja halpaa, tyyliin ranskalaisia ja nakkeja. Itse en ollut tottunut syömään tuollaista "roskaruokaa" vaan meillä tehtiin kotona "kotiruokaa" ja niinpä minulle tuli joskus niistä ranskalaisista huono olo. Sen muistan, että hoitajalla oli pieni koira ja olen aina rakastanut eläimiä niin sitä oli kiva silittää. Välillä hoitajalla myös kävi niitä muita perheenjäseniä kotona (hoitaja oli eronnut) tai sitten nämä hänen lapsensa asuivat vielä kotona ja tulivat jostain koulusta/töistä iltapäivällä ( en muista tarkkaan) niin kuitenkin nämä eivät huomioineet minua oikein mitenkään ja hoitaja ei kertonut ketä nämä ihmiset olivat. Olisi ollut kiva jos olisi sanonut, että tämä meidän Mikko nyt tuli kotiin käymään. Hän on minun poikana, joka on jo niin iso, että asuu omassa kodissaan jne. Eikä niin että sinne vaan yhtäkkiä tulee vieraita ihmisiä. Välillä tämä hoitaja oli myös sairas, eikä soittanut mitään etukäteen. Muistan, kun meidät käännytettiin ovelta toiselle  hoitajalle.  Silti nämä hoitajat olivat ihan ok ihmisiä ja ikinä ei ollut ikävä kuitenkaan sinne mennä. Puutteita oli, mutta kuitenkin hoitajat kilttejä ja mitään pelottavaa en muista.

Sitten tämä seuraava hoitaja, joka oli myös samanlainen kuin edelliset eli ihan ok. Hän oli myös kiltti minulle ja pelasi usein pelejä kanssa. Rivarissa oli samat ulkoiluongelmat, mutta tässä paikassa sentään enemmän niitä leikkivälineitä pihassa.Tässäkin tilanteessä varmasti se, että oli välillä tylsää kun olin ainoa hoitolapsi tai muut olivat niin pieniä oli kaikkein ikävintä. Ruoka oli täällä hyvää. Ei mitään ikävää jäänyt mieleen. Näissä kummassakaan paikassa ei myöskään tarvinnut nukkua, mikä oli iso plussa. Ei ollut edes mitään pakkolepohetkeä.  Jatkuu alla

Kolmas paikka oli oikea unelma. Iso omakotitalo rauhallisessa paikassa, isolla pihalla paljon leikkivälineitä. Sinne mentiin aina äidin kanssa pyörällä metsätietä pitkin. Hoitaja oli ihan paras. Todella lapsirakas, aina hymy kasvoillaan. Ruoka oli superhyvää. Leluja oli paljon ja ulkoiltiin usein. Leikkikavereita oli paljon ja sain ensimmäiset pitkäaikaiset ystävät. Me isommat saimme olla aika vapaasti pihalla ja mitään tositarkkaa aikataulua ei päivälle ollut. Ikinä ei kiireen tuntua. Hoitaja oli aina iloinen, ystävällinen. Kertoi vanhemmilleni päivästä, jousti hoitoajoissa. Paljon askarreltiin, retkeiltiin ja oltiin ulkona.  Hänen miehensä oli myös todella mukava ja häntä ei tarvinnut pelätä. Täällä kävi myös usein hänen omia aikuisia lapsiaan kylässä, mutta hoitaja aina kertoi ketä "vieraat" olivat ja he usein leikkivät kanssamme ja opimme heidät tuntemaan. Tämä kirjoitus tästä paikasta tuntuu nyt vaisulta, sillä en tiedä miten olisin kuvaillut tätä unelmapaikkaa,  jossa minustakin tuli paljon rohkeampi.

Päiväkodissa olin vähän aikaa, mutta jännitin sinne menoa. Se ei edes ollut mikään kovin iso, mutta itse en siellä viihtynyt. En pitänyt väkisin syömisestä ja siitä kuinka kytättiin kuinka paljon söin. En tykännyt pakkolepohetkistä. Ruoka ei ollut muutenkaan kovin hyvää. Ulkona oltiin aika vähän ja mitään "ohjattua" toimintaa ei juurikaan ollut. Minulla oli yksi kaveri, joka oli myös "rauhallinen". Muita "villejä" suorastaan kartoin. En pitänyt metelistä ja levottomuudesta. Yksi hoitaja kuitenkin pilasi kaiken ja häntä pelkäsin. Oli tosi ankara ja jos häntä ei aamulla tervehtinyt sai huudot. Itsekin olin todella arka ja kiltti lapsi ja silti tuli sanomista. Koskaan kukaan ei häntä ojentanut, vaikka pieni pk kyseessä. Sanoin siitä äidillenikin, että taas tuo pelottava täti tulee. Ketään muuta aikuista en ole missään pelännyt. Onneksi olin tuolla vain vähän aikaa sillä mitään kivoja muistoja ei jäänyt.  Olen sitä mieltä, että itselleni sopi tuo perhepäivähoito paremmin

Vierailija kirjoitti:

Perhepäivähoitaja on pelottava ajatus.

Yksin hoitaa ilman mitään kontrollia. Kukaan muu ei tiedä mitä päivän aikana tapahtuu. Kukaan ei estä mitään.

Puhumattakaan PERHEISTÄ. Perheissä voi tapahtua mitä tahansa, eikä kukaan valvo. Aika paljon on alkoholiongelmaa ja väkivaltaa, kuka vaan voi saada lapsen, ja kuinkas näitä valvotaan.

Takaisin aiheeseen. Olen varma, että hoidon alkaessa huomaat lapsestasi, kuinka hän viihtyy, oli kuinka pieni tahansa. Onko lapsi itkuinen, vastustaako erittäin paljon hoitoon menoa... jonkun verran kaikki vastustaa joskus. Hoitopäivän jälkeen, kertooko hoitaja tarkasti päivän kulusta, miten hän puhuu. Kysele, jututa, aina voit pyytää päästä mukaan seuraamaan päivää. Perhepäivähoitajana olen joskus ihmetellyt sitä, kuinka vähän joitakin vanhempia kiinnostaa se, mitä me päivisin tehdään. Ei me mitään ihmeellisen salaista tehdä, aivan normaaleja asioita ja usein paikalla voi olla ohjaaja, harjoittelija, puoliso... olen varma, että jos tekisin ammatissani vakavia virheitä, se tulisi ilmi hyvin nopeasti.

Jos haluat käydä töissä, on joka tapauksessa laitettava lapsi jonnekin hoitoon, on voitava luottaa. Tai sitten sun on ryhdyttävä... perhepäivähoitajaksi?

Hoida lapses sit ite

Lapseni olivat kahdella eri pph:lla (olin välillä äitiyslomalla, enkä saanut lapsia enää samalle hoitajalle, siksi vaihto), molemmat yksityisiä ja parempaa hoivaa ja varhaiskasvatusta ei olisi voinut toivoa. ☺️