Te, joiden arki on hektistä: mikä tekee arjestanne hektistä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tekee yhden selkeän huomion: miksi on niin paljon yksinhuoltajia, joilla on miljoona kakaraa? Miksi niitä lapsia pitää puskea ulos kuin sieniä sateella? Ja sitten mies lähteekin kävelemään ja tullaan tänne itkemään kun ollaan yh:ita. Ja jos merkitset että olet yh, se myös tarkoittaa sitä. Yhteishuoltajuusäitejä ei ollut ketjussa. Yhteishuoltajuudessa lapset ovat ajoittain isälläänkin, mutta täällä näköjään välit kokonaan poikki. Outoa.

Miehethän eivät koskaan kuole.

Juu, leskiähän ne kaikki, niin varmaan.....

Adjektiivin " hektinen" käyttö (tarkoittaa kuumeista) sekä määräajat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tekee yhden selkeän huomion: miksi on niin paljon yksinhuoltajia, joilla on miljoona kakaraa? Miksi niitä lapsia pitää puskea ulos kuin sieniä sateella? Ja sitten mies lähteekin kävelemään ja tullaan tänne itkemään kun ollaan yh:ita. Ja jos merkitset että olet yh, se myös tarkoittaa sitä. Yhteishuoltajuusäitejä ei ollut ketjussa. Yhteishuoltajuudessa lapset ovat ajoittain isälläänkin, mutta täällä näköjään välit kokonaan poikki. Outoa.

Miehethän eivät koskaan kuole.

Juu, leskiähän ne kaikki, niin varmaan.....

Luonnollinen poistuma selittää sen miksi ylipäänsä naisissa on myös miesten korkeamman kuolleisuuden takia enemmän yksinhuoltajia. Isoimman osan selittää miesten kyvyttömyys ottaa vastuuta kasvattaa omia lapsiaan. 

Vierailija kirjoitti:

* toinen vanhemmista reissaa työmatkoilla Euroopassa ja USAssa 2-4 kertaa kuussa

* satunnaisesti molemmat vanhemmat yrittävät tavata omia ystäviään tai järjestää aikaa kaksistaan. Näin ei kuitenkaan liian usein pääse käymään.

.

Pelkkä viesti oli niin hengästyttävä, että loppuun päästyäni olin varma, että olet joko helvetin kova liioittelemaan tai sitten valehtelet ja keksit tarinaa ihan pokkana.

Selitäpä, miten tässä teidän vaativassa asiantuntijatyössä voidaan olettaa, että jompi kumpi teistä on ulkomailla lähes puolet kuukaudesta, koska en jaksa uskoa, että USA:n reissut menee ihan vuorokaudessa? Siitä huolimatta teillä on tarhaikäinen lapsi, liuta harrastuksia ja sitten haaveilette vielä kavereiden tapaamisesta tai kahdenkeskisestä ajasta? Ihan kiva tarina kyllä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

* toinen vanhemmista reissaa työmatkoilla Euroopassa ja USAssa 2-4 kertaa kuussa

* satunnaisesti molemmat vanhemmat yrittävät tavata omia ystäviään tai järjestää aikaa kaksistaan. Näin ei kuitenkaan liian usein pääse käymään.

.

Pelkkä viesti oli niin hengästyttävä, että loppuun päästyäni olin varma, että olet joko helvetin kova liioittelemaan tai sitten valehtelet ja keksit tarinaa ihan pokkana.

Selitäpä, miten tässä teidän vaativassa asiantuntijatyössä voidaan olettaa, että jompi kumpi teistä on ulkomailla lähes puolet kuukaudesta, koska en jaksa uskoa, että USA:n reissut menee ihan vuorokaudessa? Siitä huolimatta teillä on tarhaikäinen lapsi, liuta harrastuksia ja sitten haaveilette vielä kavereiden tapaamisesta tai kahdenkeskisestä ajasta? Ihan kiva tarina kyllä ;)

Tunnen tällaisen perheen, tosin lapset jo koulussa, mutta ymmärtääkseni heidän elämänsä oli saman tyyppistä jo jokunen vuosi sitten, joten osaan kuvitella miten tuo on onnistuu. (Paitsi heillä molemmat vanhemmat tekevät välillä työreissuja.)

- Työreissut: Edellinen ei maininnut kuinka suuri osa reissuista on Eurooppaan ja kuinka paljon USA:han. Euroopan reissut nopeimmillaan eivät vaadi edes yöpymistä, mutta tuttavaperheellä työreissut ovat yleensä 1-3 yötä. Eli jos suurin osa on lyhyitä Euroopan reissuja, se saattaa tarkoittaa esim. keskimäärin 6-10 matkapäivää kuussa: Lapsiperheessä työlästä, mutta ei mahdotonta.

- Omat harrastukset, kaverien tapaamiset jne: Avainsanat edellisen viestissä taisivat olla "yrittää satunnaisesti".

Koska minulla on niin paljon harrastuksia, omakotitalon hommat ja tietenkin työ ja ystävät. Eli aikalailla töihin, sali treenille, tallille tai töihin treenille ja crosfittiin... mutta rakastan arkeani! en jaksa köllötellä kotona. hevoset ja liikunta saa siis suurimman osan vapaa-ajastani

Suuri omakotitalo, pitkät työmatkat, monta lasta ja lemmikkiä= kaikki omia eklämänvalintoja. Itsellä yksi jo kouluikäinen lapsi, ei lemmikkiä, kerrostaloasunto lähellä työpaikkaa= on silti kiireen tuntua joskus mutta ei liiallista stressiä.

Haastava työ asiantuntijatehtävissä, kahden lapsen yh.

Ikääntyvä äitini, jonka asioita osittain hoidan. Oma elämä, lapset, perhe, harrastukset (lasten lähinnä), työ. Aika hektistä.  Liian iso talo, onneksi siivoja käy säännöllisesti. Jotenkin se arjen pyörittäminen, siihen lisäksi kun hoitaa kaiken yksin (lasten koulut, harrastukset, taloon liittyvät asiat, auton huollot jne.) Paljon olen ulkoistanut (talon hommat + autoon liittyvät), mutta töiden jälkeen arjen kotiaskareet, lasten jutut + esim. auton vieminen huoltamolle vaatii välillä aikamoista aikatauluttamista. 

Olen silti tyytyväinen enkä esim. edes harkitse muuttoa pienempään / helpompaan.

Kahden pienen lapsen yh, toinen heistä erityislapsi. Vaativa työ ja epäsäännölliset työajat, työmatkaakin jonkun verran. Iso omakotitalo ja iso piha. Lapset käyvät isällään säännöllisesti joka toinen viikonloppu, usein itse silloin töissä. Lapsivapaata aikaa harvoin, tukiverkko olematon. Välillä väsyttää, mutta omia valintoja kaikki. Jos jaksaminen meinaa loppua kesken, remonttikohteita siirretään eteen päin ja piha ei ole niin mintissä kuin voisi olla. Harrastaa ei ehdi, eikä toisaalta mihinkään ilman lapsia vielä pääsisikään. Muutaman vuoden päästä sekin toivottavasti helpottaa

Minulla on ruuhkavuodet takana. Tutulta kuulostaa nuo tarinat, mutta ei se joutenolokaan niin autuaaksitekevää ole.

Lapset maailmalla ja sinkkuna katselen telkkaria illat ja viikonloput käsiä heilutellen ja kattoon sylkien.

Aikansa kutakin, mutta lämmöllä muistelen lapsiarkea...

Vierailija kirjoitti:

Haastava työ asiantuntijatehtävissä, kahden lapsen yh.

Ikääntyvä äitini, jonka asioita osittain hoidan. Oma elämä, lapset, perhe, harrastukset (lasten lähinnä), työ. Aika hektistä.  Liian iso talo, onneksi siivoja käy säännöllisesti. Jotenkin se arjen pyörittäminen, siihen lisäksi kun hoitaa kaiken yksin (lasten koulut, harrastukset, taloon liittyvät asiat, auton huollot jne.) Paljon olen ulkoistanut (talon hommat + autoon liittyvät), mutta töiden jälkeen arjen kotiaskareet, lasten jutut + esim. auton vieminen huoltamolle vaatii välillä aikamoista aikatauluttamista. 

Olen silti tyytyväinen enkä esim. edes harkitse muuttoa pienempään / helpompaan.

Miten työsi haastaa sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastava työ asiantuntijatehtävissä, kahden lapsen yh.

Ikääntyvä äitini, jonka asioita osittain hoidan. Oma elämä, lapset, perhe, harrastukset (lasten lähinnä), työ. Aika hektistä.  Liian iso talo, onneksi siivoja käy säännöllisesti. Jotenkin se arjen pyörittäminen, siihen lisäksi kun hoitaa kaiken yksin (lasten koulut, harrastukset, taloon liittyvät asiat, auton huollot jne.) Paljon olen ulkoistanut (talon hommat + autoon liittyvät), mutta töiden jälkeen arjen kotiaskareet, lasten jutut + esim. auton vieminen huoltamolle vaatii välillä aikamoista aikatauluttamista. 

Olen silti tyytyväinen enkä esim. edes harkitse muuttoa pienempään / helpompaan.

Miten työsi haastaa sinua?

Paljon vastuuta ja jatkuva kiire. Työmäärä lisääntyy jatkuvasti, virka-aika ei riitä kaikkien työtehtävien hoitamiseen. Samaan aikaan hoidettavien työtehtävien määrä on niin suuri, että jatkuva stressi vaikuttaa mm. muistiin. Toisaalta rakastan työtäni enkä vaihtaisi sitä mihinkään muuhun (vaihtelevaa, haasteellista ja vastaa koulutustani).

Maatila (töitä siis 7 päivänä viikossa, ei säännöllistä työaikaa. 3 lasta joista 2 koululaista. Harrastuksia kaikilla, mies ”aina” töissä. Olen vastuussa kodista, pihasta, autoista, lapsista, menoista, ruoista jne yksin. On aika hektistä... ehkä jopa kiireistä. Olen kyllä vuosien saatossa oppinut supertehokkaaksi huippuorganisoijaksi.

Ihmiset tekevät arjestaan stressaavaa. Tai mikäs siinä jos stressistä tykkää. Niille jotka eivät tykkää: aikaa ja matkustelua vievät harrastukset pois, luottamustoimet pois, huono parisuhde pois, typerät kaverit pois, puolieinekset kehiin, koti toimivaksi, ei enempää lapsia, ei liikaa huoehdittavaa omaisuutta,, ei lemmikkejä.

Kas niin, heti helpottaa 🙂

Minulla on asiantuntijatyö, kaksi omaa lasta, pari lapsipuolta, liki kasikymppiset vanhemmat - mutta ei, ei ole kiireistä kuin ajoittain.

Esim. Kollegat sanovat, ettei työtä ehdi tekemään normiajassa, vaan siihen menee illat ja viikonloput. Mutta en minä.

Koska on olemassa ”riittävän hyvä”. Kaikissa asioissa. Ei tarvitse olla perfektionisti.

Koska on olemassa ”lepoa tarvitseva minä”. Minun hyvinvointini ja leponi on tärkeämpää kuin lasten harrastukset.

Lopetin suorittamisen jo ajat sitten.

Vierailija kirjoitti:

-5 lasta joista vanhin 8.v

- Lasten harrastukset, kerhot, neuvolat, vanhempain illat...

- 7 hengen ruokaostokset/ kauppareissut

- Omat työt kotona joita pakko yrittää aloitella lasten päiväuni aikaan ettei kaikki jää yöhön. Ja tämä aika on aina pois kotitöistä. Tämä sotkun ja kaaoksen määrä! Ei ole ihmisen ylläpidettävissä enää. 

- 6 Isoa koiraa. 

-Omat harrastukset joita on liian monta. 

Toivon että tämä on vain vitsi. Vaikka tiedän tällaisia ihmisiä olevan. Täytyy syytää aivan liian monta lasta ja hankkia vielä tuoda täyteen koiria!! Ja vanhemmat ovat kamalan äkäisiä ja väsyneitä jolloin lasten elämä on surullista. Ei ole rahaa, ei ole aikaa. Hirveää todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

* toinen vanhemmista reissaa työmatkoilla Euroopassa ja USAssa 2-4 kertaa kuussa

* satunnaisesti molemmat vanhemmat yrittävät tavata omia ystäviään tai järjestää aikaa kaksistaan. Näin ei kuitenkaan liian usein pääse käymään.

.

Pelkkä viesti oli niin hengästyttävä, että loppuun päästyäni olin varma, että olet joko helvetin kova liioittelemaan tai sitten valehtelet ja keksit tarinaa ihan pokkana.

Selitäpä, miten tässä teidän vaativassa asiantuntijatyössä voidaan olettaa, että jompi kumpi teistä on ulkomailla lähes puolet kuukaudesta, koska en jaksa uskoa, että USA:n reissut menee ihan vuorokaudessa? Siitä huolimatta teillä on tarhaikäinen lapsi, liuta harrastuksia ja sitten haaveilette vielä kavereiden tapaamisesta tai kahdenkeskisestä ajasta? Ihan kiva tarina kyllä ;)

En nyt oikein ymmärrä, miten on mahdoton yhtälö reissata työmatkoilla Euroopassa ja Usa:ssa 2-4 krt/kk. Oma mies reissaa joka kuukausi jossakin päin Eurooppaa yksi tai kaksi viikkoa ja ehkä noin kolme kertaa vuodessa muutaman viikon kerrallaan Pohjois-Amerikassa. Ja meillä on kolme alle kouluikäistä lasta eikä lastenhoitoapua ole. Raskasta, mutta kyllä tästä hengissä selviää ehkä juuri ja juuri. 

Silmiin pistää nuo harrastukset. Onko se nykyään jo pakko, että jokaišella on oltava aikaavieviä harrastuksia. Eihän ennen ollut ja silti ihmisistä tuli työteliäitä täyspäisiä ihmisiä!! Paljon tarpeellisempaa olisi ajattelutaitojen ja keskittymistaitojen harjoittelu sekä hiljaisuuden sieto. Näitä duracell-sählääjiä on liikaa joka paikassa ja jälki työssä sekä opiskeluissa on perseestä sen vuoksi!

Vierailija kirjoitti:

Silmiin pistää nuo harrastukset. Onko se nykyään jo pakko, että jokaišella on oltava aikaavieviä harrastuksia. Eihän ennen ollut ja silti ihmisistä tuli työteliäitä täyspäisiä ihmisiä!! Paljon tarpeellisempaa olisi ajattelutaitojen ja keskittymistaitojen harjoittelu sekä hiljaisuuden sieto. Näitä duracell-sählääjiä on liikaa joka paikassa ja jälki työssä sekä opiskeluissa on perseestä sen vuoksi!

Itselläni on ainakin pelkona se, että jos selvästi liikunnalliselle ja lahjakkaalle lapselle ei anna mahdollisuutta kokeilla harrastaa urheilua, kuinka iso osa lapsen potentiaalista menee hukkaan? Entä jos lapsi on musikaalinen ja kiinnostunut pianonsoitosta, hukkaanko hänen ainutkertaisen mahdollisuuden nauttia aikuisena soittamisen ilosta, jos en tue häntä tähän lapsena? 

Ja sitten on ihan se terveydellinen puoli. Liikkuvasta lapsesta kasvaa todennäköisesti helpommin aikuinen, joka liikkuu. Jossain vaiheessa lapsuutta se omaehtoinen ulkoilu ja liikkuminen jää, mutta sählyharrastuksen kautta liikunnallisuus voi jäädä osaksi elämää. Aikuistenkin on "pakko" harrastaa ja liikkua, jos haluaa pitää omasta terveydestään, kunnostaan ja fysiikastaan huolta. 

Joten itse katson, että hyvään vanhemmuuteen kuuluu antaa lapselle mahdollisuus harrastaa jotakin. Se tukee itsetuntoa ja minäkäsitystä. On lapselle lahja, jos hän kokee olevansa jossain erityisen hyvä tai/ja saa onnistumisen kokemuksia. Toki lapsella itsellä tulee olla valta jossain määrin päättää omista harrastuksistaan. Kukaan ei voi pakottaa ketään soittamaan pianoa, jos lapsi ei ole itse siitä kiinnostunut.