Te, joiden arki on hektistä: mikä tekee arjestanne hektistä?

Vierailija kirjoitti:

Oma vuorotyö, 2 erityislasta ja heidän normaalista poikkeavat koulusysteeminsä, miehen matkatyö, iso omakotitalo ja piha, uusi lemmikkieläin, hoivaa tarvitsevat vanhemmat, oma sairaus, jonka vuoksi aina väsyttää, ei tukiverkkoa lähellä...

Ota vieläyksi uusi lemmikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vuorotyö, 2 erityislasta ja heidän normaalista poikkeavat koulusysteeminsä, miehen matkatyö, iso omakotitalo ja piha, uusi lemmikkieläin, hoivaa tarvitsevat vanhemmat, oma sairaus, jonka vuoksi aina väsyttää, ei tukiverkkoa lähellä...

Ota vieläyksi uusi lemmikki.

Vaikka viisi isoa koiraa. Ja hevonen.

Osa hektisyydestä vaikuttaa turhalta, kannattaa ulkoistaa kaikki minkä pystyy. Esimerkiksi isoilla paikkakunnilla ruokien tilaus netistä, siinä säästää aikaa, vaivaa, rahaa kun ei tee heräteostoksia... Minkä ihmeen takia hingutte sinne keräilemään kärryyn niitä samoja maitopurkkeja monta kertaa vkossa, juuri silloin kun itse ja lapset ovat väsyneimmillään? Ei siinä voita mitään että ise ”valitsee” ja hypistelee kaurahiutalepakettia ja kantaa niitä koko matkan kotiin.

Tuo nettikauppa ei edes maksa juuri mitään.

Jos raha riittää, siivooja kotiin ja muutto pienempään kämppään lähelle kaikkia. Lasten harrastukset vähemmälle.

HIrveä määrä lapsia ihmisillä! Ja erityisesti yh:illa. Miksi? 

Mun elämän hektisyys = kaoottisuus on kasautunut seuraavista asioista:

- erittäin vaativa työ, myös illat ja vkl tulee tehtyä töitä kotona kun työpäivinä ei ehdi kaikkea (ei ole oma valinta)

- omakotitalon rakennus (oma valinta)

- miehen vuorotyö ja pitkät työvuorot (ei ole oma valinta)

- kaksi koiraa (oma valinta)

- opiskelu työn ohessa (oma valinta)

- lasten harrastukset (oma valinta)

- kotityöt ja perheen elämän pyörittäminen (oma valinta)

- luottamustehtävät (oma valinta)

- paljon ystäviä ja tuttavia ja sukulaisia, jotka haluavat tavata (oma valinta)

Tässähän nämä tuli. Uskalsin laittaa että työt eivät ole oma valinta, vaikka tokihan ne ovat. Mutta ei ole realistista tässä maailmantilanteessa saada muutettua mielenkiintoisia ja hyviä työpaikkoja vähemmän stressaaviksi. 

Nyt olen jättänyt pois luottamustehtävät, koska aikaa ei kerta kaikkiaan ole. Olen tehnyt erilaisia luottamustehtäviä 23 vuotta, nyt en enää jaksa. Oma valinta.

Mä olen tosi väsynyt, elämä on aikataulutettua, taukoamatta. Joten nyt päätin että pitää rauhoittaa tiettyjä aikoja ja olla vain. Vaikeaa.

Meillä arjesta tekee hektistä ehdottomasti harrastukset. Neljällä lapsella ja meillä aikuisilla on harrastustunteja viikossa äkkiä arvioituna reilu 30. Töiden jälkeen illat on siis minuuttiaikataululla liikkumista.

Päivät täynnä ohjelmaa. Lapset viikko-viikko, kun olen yksin, teen 10 h työpäivää, lasten kanssa 6 h.

Lapset harrastavat, onneksi naapurustossa asuu pojan kanssa samassa harrastuksessa oleva. Maksetaan kyydistä ja ei tarvitse sitä ajatella.

Mutta kyllä arjen saa niin täyteen kun vaan haluaa.

Itse pääsen talon puolesta 2 krt lääkäriin. Käyn aina tammikuussa suuhygienistillä, joka ottaa kiven pois ja gynellä. Tänä vuonna löytyi paikattavia reikiä 5 !!! Tosin edellisistä on vuosia ja nyt paikataan vanhoja paikkoja. Mutta olipahan urakkaa saada kunnallisesta aikoja näihin.

Minulla on aina 100 rautaa tulessa. Sain vaihtokaupoissa huovutusvillaa ja olen tänään tehnyt vauvan vaahtopatjasta sydämiä. Yritän saada nämä joulumyyjäisiin. Ystäväni tilasi ikkunoiden pesun. Saan maksuksi ison kasan kirppistavaroita.

Tekeminen ei lopu koskaan, kun jatkuvasti otan lisää projekteja .

9-henkinen perhe, lemmikkieläimet, työ, koulu, puolison ylipitkät työpäivät

* 2 lasta, toinen alakoulussa ja toinen päiväkodissa

* molemmat vanhemmat vaativissa asiantuntijatöissä. Joo, olemme kai hyvätuloisia, mutta toisen pitää arkisin lähteä töistä jo neljältä hakemaan junioria pk:sta, mikä tarkoittaa, että illalla on pakko jatkaa hommia kotona

* toinen vanhemmista reissaa työmatkoilla Euroopassa ja USAssa 2-4 kertaa kuussa

* lasten harrastukset, etenkin vanhemman urheiluharrastus, jossa treenit 3 kertaa viikossa

* oman jaksamisen ylläpitämiseen molemmilla vanhemmilla yritys säännölliseen liikuntaan

* satunnaisesti molemmat vanhemmat yrittävät tavata omia ystäviään tai järjestää aikaa kaksistaan. Näin ei kuitenkaan liian usein pääse käymään.

Siinäpä meidän arjen toimintaympäristö. En valita, päinvastoin, olen suht onnellinen, mutta arki on kiireistä. Työpäivän jälkeen on välillä jyrän alle jäänyt fiilis (ei toivoakaan, että päivän aikana saisi hoidettua neuvolavarauksia, hammaslääkäreitä tms.) ja sama rumba jatkuu kotona. Mutta kun muistaa syödä, liikkua ja nukkua tarpeeksi, jaksaa kyllä ihan nauttiakin tästä elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen hektistä on, kun sitä itse pidetään hektisenä. Ihan tavista tähänastiset kommentit lukeneena.

Ei todellakaan mitään hektistä muuta kuin omassa pikku tärkeilyssä ja tarpeessa päteä.

Mutta lähdetään nyt siitä, että teillä on hirmu hektistä teitien arki.

Jos perustankin teiteille rentouttavan hemmotteluspan?

"Irtaudu arjesta ja arjen asettamista haasteista (kuten lasten kyydityksistä), rentoudu!

Olet sen ansainnut häsläävänä anteeksi hektistä elämää viettävänä mammana anteeksi naisena!

Löydä sisäinen sankarittaresi lojumalla törkyhintaisessa meidän kuplapaljussa!"

Omasta mielestä tuo on loistava idea.

Ensi vuonna saatte sitten katkerina lukea mun verotietoja sanomalehdistä.

Haastattelussa totean vaatimattomasti, että yrityksen takia mun elämä on hirmu hektistä.

Kuulostaa ihanalta tuo spa, mutta kuka hoitaa lapset? Ei sinne kuplapaljuun lasten kanssa kannata lähteä, ei tule rentoutumisesta kyllä mitään.

No kuule kun sun elämästä tekee "hektistä" just ne kakarat.

Mutta se ei ole minun ongelma.

Itse olet "hektisyyden" saanut aikaan. Eikä se edes ole "hektistä", vaan se kuulostaa paremmalta kuin että et vaan osaa hallita itse valitsemaasi arkea.

Hoidata kuten tykkäät.

Tervetuloa meidän ihanan rentouttavaan yrttikuplapaljuun loikomaan reporankana!

Olet totisesti sen ansainnut! Unohda hektiseksi anteeksi hetkiseksi omat valinnat anteeksi arjen hektiset haasteet!

Asumme työpaikkojen ja lasten koulujen sekä harrastusten lähellä, käytämme siivous- ym palveluita. Näillä pienillä valinnoilla ei tietoakaan hektisyydestä.

Toki jos muuttaisimme hevonkuuseen, kuskaisimme lapsia sinne tänne, hankkisimme eläimiä, tekisimme hampaat irvessä kaiken itse, haalisimme jotain naurettavia luottamustoimia ynnä muuta, niin homma olisi päin helvettiä. Ja näinhän moni ketjussa kertoo tehneensä...

Vierailija kirjoitti:

* 2 lasta, toinen alakoulussa ja toinen päiväkodissa

* molemmat vanhemmat vaativissa asiantuntijatöissä. Joo, olemme kai hyvätuloisia, mutta toisen pitää arkisin lähteä töistä jo neljältä hakemaan junioria pk:sta, mikä tarkoittaa, että illalla on pakko jatkaa hommia kotona

* toinen vanhemmista reissaa työmatkoilla Euroopassa ja USAssa 2-4 kertaa kuussa

* lasten harrastukset, etenkin vanhemman urheiluharrastus, jossa treenit 3 kertaa viikossa

* oman jaksamisen ylläpitämiseen molemmilla vanhemmilla yritys säännölliseen liikuntaan

* satunnaisesti molemmat vanhemmat yrittävät tavata omia ystäviään tai järjestää aikaa kaksistaan. Näin ei kuitenkaan liian usein pääse käymään.

Siinäpä meidän arjen toimintaympäristö. En valita, päinvastoin, olen suht onnellinen, mutta arki on kiireistä. Työpäivän jälkeen on välillä jyrän alle jäänyt fiilis (ei toivoakaan, että päivän aikana saisi hoidettua neuvolavarauksia, hammaslääkäreitä tms.) ja sama rumba jatkuu kotona. Mutta kun muistaa syödä, liikkua ja nukkua tarpeeksi, jaksaa kyllä ihan nauttiakin tästä elämästä.

Vaativissa asiantuntijatöissä on joka toinen palstalla, mutta mitä se tarkoittaa? Mikä tarkalleen ottaen tekee työstä vaativaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

* 2 lasta, toinen alakoulussa ja toinen päiväkodissa

* molemmat vanhemmat vaativissa asiantuntijatöissä. Joo, olemme kai hyvätuloisia, mutta toisen pitää arkisin lähteä töistä jo neljältä hakemaan junioria pk:sta, mikä tarkoittaa, että illalla on pakko jatkaa hommia kotona

* toinen vanhemmista reissaa työmatkoilla Euroopassa ja USAssa 2-4 kertaa kuussa

* lasten harrastukset, etenkin vanhemman urheiluharrastus, jossa treenit 3 kertaa viikossa

* oman jaksamisen ylläpitämiseen molemmilla vanhemmilla yritys säännölliseen liikuntaan

* satunnaisesti molemmat vanhemmat yrittävät tavata omia ystäviään tai järjestää aikaa kaksistaan. Näin ei kuitenkaan liian usein pääse käymään.

Siinäpä meidän arjen toimintaympäristö. En valita, päinvastoin, olen suht onnellinen, mutta arki on kiireistä. Työpäivän jälkeen on välillä jyrän alle jäänyt fiilis (ei toivoakaan, että päivän aikana saisi hoidettua neuvolavarauksia, hammaslääkäreitä tms.) ja sama rumba jatkuu kotona. Mutta kun muistaa syödä, liikkua ja nukkua tarpeeksi, jaksaa kyllä ihan nauttiakin tästä elämästä.

Vaativissa asiantuntijatöissä on joka toinen palstalla, mutta mitä se tarkoittaa? Mikä tarkalleen ottaen tekee työstä vaativaa?

Pyöritetään julkkarin kehitysprojektia, tittelinä on oman ja vain oman työn päällikkö ja välillä täytyy puhua englantia. Virallisena vaan ei todellisuutta vastaavana pätevyysvaatimuksena maakuntayliopiston maisteri. Toisinaan kellokortille tulee neljä tuntia plussaa, puuh, jyrän alla ollaan.

Työ ja yksinhuoltajuus. Työpäivät 12-15h ja kaksi lasta ja koti hoidettava ihan yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma vuorotyö, 2 erityislasta ja heidän normaalista poikkeavat koulusysteeminsä, miehen matkatyö, iso omakotitalo ja piha, uusi lemmikkieläin, hoivaa tarvitsevat vanhemmat, oma sairaus, jonka vuoksi aina väsyttää, ei tukiverkkoa lähellä...

Ota vieläyksi uusi lemmikki.

Arvasin, että joku tarttuu tuohon lemmikkieläimeen. Itselläkin se hyppäsi listasta silmiini, mutta lemmikki on kuitenkin perheen monivuotinen haave, muita eläimiä ei ole. Ja enemmän tuo on antanut kuin ottanut, ihana kaveri. Muutenkin listattuna hektisyyden aiheuttajat tuntuu valitukselta, kuinka on rankkaa. Elämä on kuitenkin ihanaa, talous tasapainossa ja kaikkea kiirettä pääsee pakoon perheen yhteisillä lomareissuilla, joilla käymme aina kuin vain mahdollista. Suunnilleen kerran vuodessa myös molemmat vanhemmista irtaantuu arjesta ystäviensä kanssa pidennettyyn viikonloppureissuun lataamaan akkuja!

Teen epäsäännöllistä vuorotyötä, 40h viikossa. Työ ei jousta, yhtään, ja on minuuttiaikataulut.

Olen neljän alakouluikäisen lapsen yh, asumme vanhassa talossa, jossa riittää lumitöitä, lämmitystä ja nurmikon leikkuuta. -ja paljon muutakin, mutta omat voimavarat ei riitä.

Minullakin on pari isoa koiraa, joiden kanssa haluaisin harrastaa enemmän.

Arki on raskasta, hektistä, ja ihanaa arkea. Mun elämää. Välillä väsyttää ja itkettää, ja mietin elämän keventämistä, mutta haluan säilyttää elämässä myös ne mun omat jutut, jotka on mulle voimavara, eli asua omakotitalossa, pitää lemmikeitä jne. Joten on vain jaksettava. Jokainen päivä on kuitenkin onnen ja ilonaiheita täynnä. Tosin pitkään olen tehnyt vain pakollisen, joten paljon hommia kasaantuu.. sille,ei vain voi mitään.

Nautin niistä rauhallisista hetkistä, kun kaikki pakollliset hommat on tehty. Haaveilen yhteisestä ajasta lasten kanssa, ja vaikkapa matkasta, ja parisuhteesta.

Paljon on jo helpottanut siitä, kun lapset oli alle kouluikäisiä, ja olin yh silloinkin.

Tästä ketjusta tekee yhden selkeän huomion: miksi on niin paljon yksinhuoltajia, joilla on miljoona kakaraa? Miksi niitä lapsia pitää puskea ulos kuin sieniä sateella? Ja sitten mies lähteekin kävelemään ja tullaan tänne itkemään kun ollaan yh:ita. Ja jos merkitset että olet yh, se myös tarkoittaa sitä. Yhteishuoltajuusäitejä ei ollut ketjussa. Yhteishuoltajuudessa lapset ovat ajoittain isälläänkin, mutta täällä näköjään välit kokonaan poikki. Outoa.

Se, että tarvitsen "liikaa" omaa aikaa siihen nähden, että minulla on kokoaikainen (asiakaspalvelua osittain sisältävä), parisuhde, sosiaalinen elämä ja nykyelämään liian suuri unentarve (eli se ainakin 8h yössä). Pelastukseni on sentään säännöllinen 8-16 työ, en kykenisi vuorotyöhön.

Pelkkä valitus/minä olen kiireisin ketjuhan tästä tietysti tulikin.

Luin nämä läpi, ja ei voi muuta sanoa kuin hullua meininkiä. HUH HUH.

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta tekee yhden selkeän huomion: miksi on niin paljon yksinhuoltajia, joilla on miljoona kakaraa? Miksi niitä lapsia pitää puskea ulos kuin sieniä sateella? Ja sitten mies lähteekin kävelemään ja tullaan tänne itkemään kun ollaan yh:ita. Ja jos merkitset että olet yh, se myös tarkoittaa sitä. Yhteishuoltajuusäitejä ei ollut ketjussa. Yhteishuoltajuudessa lapset ovat ajoittain isälläänkin, mutta täällä näköjään välit kokonaan poikki. Outoa.

Miehethän eivät koskaan kuole.