Te, joiden arki on hektistä: mikä tekee arjestanne hektistä?

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden päiväkoti-ikäisen yh-äiti, opiskelen arkisin ja lauantaisin on työpäivä. Eli arki menee niin että herään 4.30, tarhaan lähdetään 6.30, kotona ollaan 17.15. Kaksi tuntia aikaa tehdä kaikki ja sitten nukkumaan. Lauantaiaamuna lapset isälleen ja itse töihin, työpäivään menee matkoineen 13-14 tuntia. Hektistä joo ja välillä väsyttää, mutta eniten harmittaa silti se että lapsille ei ole tarpeeksi aikaa. Onneksi on enää 1,5-vuotta opiskeluja jäljellä.

Jos mä olisin sä, heräisin vasta korkeintaan vähän ennen kuutta. Ei tarvis mennä seitsemältä illalla nukkumaan, vois pari tuntia kattoo vaik telkkaa.

Toisin sanoen hektistä on, kun sitä itse pidetään hektisenä. Ihan tavista tähänastiset kommentit lukeneena.

Ei todellakaan mitään hektistä muuta kuin omassa pikku tärkeilyssä ja tarpeessa päteä.

Mutta lähdetään nyt siitä, että teillä on hirmu hektistä teitien arki.

Jos perustankin teiteille rentouttavan hemmotteluspan?

"Irtaudu arjesta ja arjen asettamista haasteista (kuten lasten kyydityksistä), rentoudu!

Olet sen ansainnut häsläävänä anteeksi hektistä elämää viettävänä mammana anteeksi naisena!

Löydä sisäinen sankarittaresi lojumalla törkyhintaisessa meidän kuplapaljussa!"

Omasta mielestä tuo on loistava idea.

Ensi vuonna saatte sitten katkerina lukea mun verotietoja sanomalehdistä.

Haastattelussa totean vaatimattomasti, että yrityksen takia mun elämä on hirmu hektistä.

Viimeiset kolme vuotta on ollut vähän kiireistä.

- 2 lasta (päiväkoti-ikäiset)

- Töitä 40h viikossa

- Ensin vuorotöitä 15v, alan vaihto pari vuotta sitten päivätöihin, uuden opettelu

- amk-tutkinnon opiskelu, kolmessa vuodessa valmiiksi työn ohella

- lasten harrastukset

- miehen kurssit ja satunnaiset harrastuskeikat

- pitkät työmatkat

Silti pidän tätä vielä leppoisana verrattuna siihen, mitä on tulossa, eli kun lasten harrastuskerrat tai määrät kasvaa ja kuskauksia tulee jokaiselle viikonpäivälle.

Aion myös jatko-opiskella maisterintutkinnon, mutta sitä en varmaan jaksa hoitaa ihan työn ohessa, vaan jättäydyn ainakin osittain opintovapaalle. Olisikin mahtavaa kokea millaista on oikeasti opiskella siihen aikaan kun aivot vielä toimii eikä 8-9h konttoripäivän jälkeen klo 22 kun lapset on vihdoin saatu hiljennettyä sänkyihinsä.

7 lapsen yh,ja yrittäjä.Aikataulutus hyvin tärkeää että homma pyörii.Tosin elämä on nyt helpompaa yh:na kuin väkivaltaisen puolison kanssa ja se näkyy myös lapsissa.

Vierailija kirjoitti:

Onko hektisyys nyt negatiivinen vai positiivinen kokemus? Joku pitää hektistä positiivisena, kun on paljon menoa ja tekemistä ja kivaa kiirettä niin se on hektistä. Toiselle arki on hektistä (voisi sanoa myös raskasta), kun kaikki on aikataulutettu ja omaa aikaa ei ole vaan on juostava jonkun toisen aikataulun mukaan. Esim. kello 5 aamulla herätys ja kello kuudelta töihin, 2,5 tunnin automatka ja siitä auto parkkiin ja vielä 0,5 tuntia kävelyä töihin töistä pääsee puoli kuudelta ja taas kävelyä autolle se 0,5 tuntia ja 2,5 tuntia ajoa kotiin. Kotona nopeasti vaatteet pois ja suihkuun ja äkkiä ruokaa tekemään. Kello onkin jo yhdeksän ja aika mennä nukkumaan, kun mies avaa ulko-oven ja tulee kotiin. Vaihdetaan pikainen suukko ja minä lähden unten maille. Joten aika hektistä arkea täällä.

Nää on näitä elämän valintoja. Kuka oikeasti haluaa käyttää päivästään viisi tuntia työmatkoihin?? Muuttakaa lähemmäksi niin saat ehkä neljä tuntia lisää omaa aikaa itsellesi.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuntuvat olevan suurin hektisyyden lähde.

Ja itse ajattelin ilman muuta, että hektisyys on negatiivinen asia. Mutta myönnän olevani itse leppoisan elämän kannattaja. En ole hyörijätyyppiä ollenkaan. Ap

Ei lapset sinänsä ole mikään suurin hektisyyden lähde, vaan se, että haalitaan yhteensä liian iso paketti tekemistä ja puuhaa, jolloin vuorokauden tunnit eivät riitä kunnolla kaikkeen siihen, mitä on tullut elämäänsä haalineeksi.

Meidän arki ei ole hektistä. Meillä on kolme lasta, koira, iso talo ja piha. Siivooja käy siivoamassa, jokaisella perheenjäsenellä on 1-2 harrastusta, kotityöt tehdään yhdessä, mulla on 75% työaika ja miehellä toimisto kotona. Voisin kuvitella, että jos me molemmat oltaisiin kokopäivätyössä kodin ulkopuolella, ja lapsilla olisi vaikka muutama harrastus enemmän, tai oltaisiin tosi tarkkoja pihan suhteen... tai koiran ulkoilutus olisi pakkopullaa... keksin vaikka kuinka monta asiaa, jotka toisivat hektisyyttä elämään. Lasten kanssa ei ole pakko olla hektistä!

Elän kaksoiselämää kahden naisen kanssa. Vie veronsa pitää molemmat tyytyväisenä. Joskus tuntuu että paukut ja potenssi loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuntuvat olevan suurin hektisyyden lähde.

Ja itse ajattelin ilman muuta, että hektisyys on negatiivinen asia. Mutta myönnän olevani itse leppoisan elämän kannattaja. En ole hyörijätyyppiä ollenkaan. Ap

Ei lapset sinänsä ole mikään suurin hektisyyden lähde, vaan se, että haalitaan yhteensä liian iso paketti tekemistä ja puuhaa, jolloin vuorokauden tunnit eivät riitä kunnolla kaikkeen siihen, mitä on tullut elämäänsä haalineeksi.

Meidän arki ei ole hektistä. Meillä on kolme lasta, koira, iso talo ja piha. Siivooja käy siivoamassa, jokaisella perheenjäsenellä on 1-2 harrastusta, kotityöt tehdään yhdessä, mulla on 75% työaika ja miehellä toimisto kotona. Voisin kuvitella, että jos me molemmat oltaisiin kokopäivätyössä kodin ulkopuolella, ja lapsilla olisi vaikka muutama harrastus enemmän, tai oltaisiin tosi tarkkoja pihan suhteen... tai koiran ulkoilutus olisi pakkopullaa... keksin vaikka kuinka monta asiaa, jotka toisivat hektisyyttä elämään. Lasten kanssa ei ole pakko olla hektistä!

Vastauksissa lapset mainitaan hektisyyden lähteeksi useammin kuin mikään muu asia, ja sen kyllä ymmärtää. Se on myös varmasti isoin ero omaan elämääni, johon ei siis lapsia kuulu. Ap

En tiedä onko elämäni nyt mitenkään erityisen hektistä, mutta työ ja lapset ja lasten harrastukset vievät kaiken vapaa-ajan.  Työ on aika vaativaa, eikä "tunteja lasketa", mutta onneksi joustaa silloin kun täytyy.  Välillä on  kovaakin stressiä, välillä on jopa iltoja jolloin ihmettelee mitä tekisi... (aika harvoin tosin). Jos elämä olisi liian kiireistä ja stressaavaa niin tekisin muutoksia. Vielä ei olla siinä pisteessä. Koen että palaudun töistä, menoista ja kaikesta elämän hektisyydestä ja stressistä vielä hyvin.

Lähinnä pitkät työmatkat aiheuttaa sen hektisyyden. Siis yhdistettynä pitkiin kiireisiin työpäiviin. Herään joka aamu klo 5:30, lähden töihin joka aamu klo 6:45 ja olen töissä perillä 8:00. Päivät on täynnä kiireisiä työtehtäviä, eikä taukoja juuri ole. Sitten klo 16:30 lähden kotimatkalle kaupan kautta (jossa aina ruuhkaa ja jonoa) ja olen kotona klo 18:15. Työmatkat teen ruuhkabusseissa, joissa joutuu seisomaan koko matkan ja vieläpä pari bussin vaihtoa osuu matkalle odotuksineen. Sitten laitan ruokaa, käyn suihkussa, pesen pyykkiä jne perusarkijuttuja, ja kello onkin jo 21, jolloin on alettava menemään yöpuulle. Ei jää aikaa mihinkään kivaan, sen takia arki tuntuu liian hektiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset tuntuvat olevan suurin hektisyyden lähde.

Ja itse ajattelin ilman muuta, että hektisyys on negatiivinen asia. Mutta myönnän olevani itse leppoisan elämän kannattaja. En ole hyörijätyyppiä ollenkaan. Ap

Ei lapset sinänsä ole mikään suurin hektisyyden lähde, vaan se, että haalitaan yhteensä liian iso paketti tekemistä ja puuhaa, jolloin vuorokauden tunnit eivät riitä kunnolla kaikkeen siihen, mitä on tullut elämäänsä haalineeksi.

Meidän arki ei ole hektistä. Meillä on kolme lasta, koira, iso talo ja piha. Siivooja käy siivoamassa, jokaisella perheenjäsenellä on 1-2 harrastusta, kotityöt tehdään yhdessä, mulla on 75% työaika ja miehellä toimisto kotona. Voisin kuvitella, että jos me molemmat oltaisiin kokopäivätyössä kodin ulkopuolella, ja lapsilla olisi vaikka muutama harrastus enemmän, tai oltaisiin tosi tarkkoja pihan suhteen... tai koiran ulkoilutus olisi pakkopullaa... keksin vaikka kuinka monta asiaa, jotka toisivat hektisyyttä elämään. Lasten kanssa ei ole pakko olla hektistä!

Vastauksissa lapset mainitaan hektisyyden lähteeksi useammin kuin mikään muu asia, ja sen kyllä ymmärtää. Se on myös varmasti isoin ero omaan elämääni, johon ei siis lapsia kuulu. Ap

Kyllä lapset on tuplanneet kiireen ainakin mun elämässä. Ennen lapsia pystyi ihan hyvin joskus ottamaan vaikka pienet nokoset töiden jälkeen sohvalla. Tai joskus meni koko sunnuntai tv sarjoja katsellen. Joskus tein 4-5 tunnin kävelylenkkejä. Joskus lueskelin koko päivän hyvää kirjaa. Tein mitä huvitti ja aikaa oli töiden jälkeen paljon.

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen hektistä on, kun sitä itse pidetään hektisenä. Ihan tavista tähänastiset kommentit lukeneena.

Ei todellakaan mitään hektistä muuta kuin omassa pikku tärkeilyssä ja tarpeessa päteä.

Mutta lähdetään nyt siitä, että teillä on hirmu hektistä teitien arki.

Jos perustankin teiteille rentouttavan hemmotteluspan?

"Irtaudu arjesta ja arjen asettamista haasteista (kuten lasten kyydityksistä), rentoudu!

Olet sen ansainnut häsläävänä anteeksi hektistä elämää viettävänä mammana anteeksi naisena!

Löydä sisäinen sankarittaresi lojumalla törkyhintaisessa meidän kuplapaljussa!"

Omasta mielestä tuo on loistava idea.

Ensi vuonna saatte sitten katkerina lukea mun verotietoja sanomalehdistä.

Haastattelussa totean vaatimattomasti, että yrityksen takia mun elämä on hirmu hektistä.

Kuulostaa ihanalta tuo spa, mutta kuka hoitaa lapset? Ei sinne kuplapaljuun lasten kanssa kannata lähteä, ei tule rentoutumisesta kyllä mitään.

Olen tullut siihen tulokseen et ihminen on just niin hektinen ku kokee olevansa. Niin paljon näkee näitä molempia ääripäitä. Niitä joilla on hirveet työmäärät, perheet, kotityöt ja ehtivät näkemään ystäviä ja harrastamaan ja kehittämään itseään monella tavalla ja tekemään vapaaehtoistöitä. Ja sit on niitä, joilla on just se työ (yleensä perus klo 8-16) ja parisuhde ja mitään ei kerkee ikinä ku pitää tehdä ruokaa ja pestä pyykkiäkin. Mihinkään yhteisiin tapaamisiin tai juhliin ei voi luvata mitään puolen vuodenkaan varoajalla. (Toisaalta ilmaistaan kyllä et halutaan olla mukana, mut se on vaan hirveen vaikeeta ku "meillä on aina niin kova kiire")

Joten se siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen hektistä on, kun sitä itse pidetään hektisenä. Ihan tavista tähänastiset kommentit lukeneena.

Ei todellakaan mitään hektistä muuta kuin omassa pikku tärkeilyssä ja tarpeessa päteä.

Mutta lähdetään nyt siitä, että teillä on hirmu hektistä teitien arki.

Jos perustankin teiteille rentouttavan hemmotteluspan?

"Irtaudu arjesta ja arjen asettamista haasteista (kuten lasten kyydityksistä), rentoudu!

Olet sen ansainnut häsläävänä anteeksi hektistä elämää viettävänä mammana anteeksi naisena!

Löydä sisäinen sankarittaresi lojumalla törkyhintaisessa meidän kuplapaljussa!"

Omasta mielestä tuo on loistava idea.

Ensi vuonna saatte sitten katkerina lukea mun verotietoja sanomalehdistä.

Haastattelussa totean vaatimattomasti, että yrityksen takia mun elämä on hirmu hektistä.

Kuulostaa ihanalta tuo spa, mutta kuka hoitaa lapset? Ei sinne kuplapaljuun lasten kanssa kannata lähteä, ei tule rentoutumisesta kyllä mitään.

Suurella osalla on se puoliso/lapsen toinen vanhempi kuitenkin....

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Pienet lapset, koira, iso talo, ei apuja tai sosiaalista turvaverkkoa. Rutiinit täytyy olla kunnossa, että arki sujuu ja kaiken tarvittavan saa suoritettua. Hyvää elämää silti, oma aika on mielestäni yliarvostettua. Paljon iloa ja merkitystä elämään saa kun keskittyy oman navan sijasta muiden palveluun.

Rutiinit, suorittaminen, muiden palvelu= mä juoksisin pakoon niin v*tun lujaa kun vaan pääsisin.

Tietysti omassakin elämässä on asioita jotka on vaan tehtävä ja töissä varsinkin, mutta en mä koe mitään tarvetta vapaa-ajalla tuijottaa kelloa, pysyä minuuttiaikataulussa ja tehdä asioita kun joku kone niin että on tietyt rutiinit joka päivä ja eläkkeellä huomaan että olen vaan suorittanut elämän, en elänyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen et ihminen on just niin hektinen ku kokee olevansa. Niin paljon näkee näitä molempia ääripäitä. Niitä joilla on hirveet työmäärät, perheet, kotityöt ja ehtivät näkemään ystäviä ja harrastamaan ja kehittämään itseään monella tavalla ja tekemään vapaaehtoistöitä. Ja sit on niitä, joilla on just se työ (yleensä perus klo 8-16) ja parisuhde ja mitään ei kerkee ikinä ku pitää tehdä ruokaa ja pestä pyykkiäkin. Mihinkään yhteisiin tapaamisiin tai juhliin ei voi luvata mitään puolen vuodenkaan varoajalla. (Toisaalta ilmaistaan kyllä et halutaan olla mukana, mut se on vaan hirveen vaikeeta ku "meillä on aina niin kova kiire")

Joten se siitä.

Tämä on se tavallinen väite: "kaikkea ehtii, se on yleensä vain itsestä kiinni." Joo, tietyssä määrin näin onkin, mutta kyllä kaikilla on se 24 h vuorokaudessa. Jokainen valitsee itse, mihin ehtii ja jaksaa. Ylimääräisiä tunteja ei saa kukaan. Tottakai, jos pitää esim. salitreenausta tai muita omia harrastuksia tärkeinä, niin niihin riittää aikaa. Mutta jostain muusta se on aina pois. Mutkia voi vetää suoriksi jostain muusta. Enkä mitenkään arvota ihmisten valintoja, ihan yhtä hyviä ne ovat. Jokainen tietää itse parhaiten mihin aikaansa haluaa käyttää. Et voi tietää mitä joku toinen pitää tärkeänä.

Kuulostaa kyllä kamalalta. Oma elämäni ei ole yhtään hektistä, ei ole lapsia ja asun yksin. Herään, menen töihin, käyn ehkä salilla ja tulen kotiin. Illallissalaatin haen ehkä picnicistä tai subista. Kotona dataan, luen kirjoja ja katson telkkaa. Seuraavana päivänä sama. Kesällä puutarhanhoitoa. En varmaan kestäisi noin hektistä elämää.

Kiire ja hektisyys oli todella pinnalla ja muodikasta ennen! Muistan sen huippukauden. Kiire kertoi tärkeydestä ja elämän miellekkyydestä. Sillä ostettiin arvostusta muiden silmissä.

Nyt se on jo so last season. Nyt pitää ottaa aikaa itselle, nauttia, kuunnella keho ja mieltä... kieriä valkoisissa lakanoissa latte-kupin kanssa ja postata se maailmalle miten nautin ja elän ja olen ja tiedostan ja voimaannun ja arvostan ja olen kiitollinen jne...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen et ihminen on just niin hektinen ku kokee olevansa. Niin paljon näkee näitä molempia ääripäitä. Niitä joilla on hirveet työmäärät, perheet, kotityöt ja ehtivät näkemään ystäviä ja harrastamaan ja kehittämään itseään monella tavalla ja tekemään vapaaehtoistöitä. Ja sit on niitä, joilla on just se työ (yleensä perus klo 8-16) ja parisuhde ja mitään ei kerkee ikinä ku pitää tehdä ruokaa ja pestä pyykkiäkin. Mihinkään yhteisiin tapaamisiin tai juhliin ei voi luvata mitään puolen vuodenkaan varoajalla. (Toisaalta ilmaistaan kyllä et halutaan olla mukana, mut se on vaan hirveen vaikeeta ku "meillä on aina niin kova kiire")

Joten se siitä.

Tämä on se tavallinen väite: "kaikkea ehtii, se on yleensä vain itsestä kiinni." Joo, tietyssä määrin näin onkin, mutta kyllä kaikilla on se 24 h vuorokaudessa. Jokainen valitsee itse, mihin ehtii ja jaksaa. Ylimääräisiä tunteja ei saa kukaan. Tottakai, jos pitää esim. salitreenausta tai muita omia harrastuksia tärkeinä, niin niihin riittää aikaa. Mutta jostain muusta se on aina pois. Mutkia voi vetää suoriksi jostain muusta. Enkä mitenkään arvota ihmisten valintoja, ihan yhtä hyviä ne ovat. Jokainen tietää itse parhaiten mihin aikaansa haluaa käyttää. Et voi tietää mitä joku toinen pitää tärkeänä.

Kyllä minä kuule tiedän ihmisiä, jotka kykenivät pitämään noista edellä mainituista asioista huolta... Eihän sitä ääneen saisi sanoa, mutta näin vaan on. En itse lukeudu todellakaan tällaisiin superihmisiin, mutta kyllä heidän kykynsä organisoida ajankäyttöään on hyvin inspiroivaa! Siitähän on nimenomaan kyse. Ei mistään ylimääräisistä tunneista. Eivätkä nämä ihmiset ole mitään takakireitä pingottajia, päinvastoin!

Vierailija kirjoitti:

Kiire ja hektisyys oli todella pinnalla ja muodikasta ennen! Muistan sen huippukauden. Kiire kertoi tärkeydestä ja elämän miellekkyydestä. Sillä ostettiin arvostusta muiden silmissä.

Nyt se on jo so last season. Nyt pitää ottaa aikaa itselle, nauttia, kuunnella keho ja mieltä... kieriä valkoisissa lakanoissa latte-kupin kanssa ja postata se maailmalle miten nautin ja elän ja olen ja tiedostan ja voimaannun ja arvostan ja olen kiitollinen jne...

Sekin vielä... kaiken kiireen keskellä pitäis vielä esittää muille että ei ole yhtään kiire, eikä väsy.