Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Kaikki fyysinen kontakti katosi” – Pienten lasten eronneiden isien tarinoissa toistuvat ulkopuolisuus, seksin puute ja pettäminen"
02.11.2017 |
En edes ole lukenut juttua, koska en ole tilaaja. Kommentoin vain pelkkää otsikkoa.
1. Helvetin ärsyttävä tuo eka lause "Kaikki fyysinen kontakti katosi". Suurin osa miehistä tarkoittaa fyysisellä kontaktilla seksiä, joten miksei tuossa lue, että "Kaikki seksi katosi". En ole vielä tavannut miestä, joka voivottelee halien puutetta ja sitä, että nyhjätään kaksistaan sohvalla telkkua katsoen. Toki näitäkin voi olla.
2. "Ulkopuolisuus". Tästä isukit saavat syyttää itseään. Kaikkein eniten ylitöitä tekevät pienten lasten isät. Eikä syy taida olla useimmiten rahan hamstraus, vaan se, että isukkien on helpompi tehdä niitä toimistotöitään prosenttipalkalla, kuin tehdä ilmaista koti/lastenhoitotyötä kotona väsyneen äitykän läsnäollessa. Suurin osa äityköistä varmaan olettaa, että klo 16 jälkeen lastenhoito/kotityö tehdään puoliksi. On kivempaa hengailla töissä palkattuna, kuin tehdä ilmaistyötä kotona. Siitä kun ei kerry eläkettäkään. Tässä vaiheessa on turha puhua, ettei äiti anna isän hoitaa lasta. No ei varmaan annakaan, jos se lapsenhoito tehdään useimmiten helpoimmalla konstilla: ipad kouraan lapselle ja toiseen mäkkärin hamppari. Joo. Kyllä mäkin voisin tehdä näin, mutten tee, koska haluan ettei lapseni ole nettiriippuvainen jo yksivuotiaana. Haluan lisäksi, että lapseni saa kunnon ruokaa, eikä pelkkää einestä.
Tästä isukkien kotonaolemattomuudesta seuraa se, että lapset ovat kiintyneempiä äitiin, joka on heitä huoltanut ja hoitanut lähes yksin. Lapsen suhde isään jää todella heppoiseksi, jos lapsi näkee isäänsä muutaman minuutin päivässä. Kyllä lapsi tietää, kuka on ollut paikalla. Vaikka tätä isukit yleensä vähättelevät, että kyllähän HE ovat TEHNEET ja OLLEET.
No tästä, että äiti hoitaa kaiken kotona tapahtuvan seuraa yleensä se, että äiti on väsynyt. On ruoanlaitto, lapsenhoito, -leikitiys, ulkonakäynti, siivous, pyykinpesu... no kyllä te tiiätte. Äiti siis on väsynyt kun saa lapset nukkumaan. Toki tässä vaiheessa isä rynnistää kotiin. Juuri sopivasti, ettei edes iltasatua tarvitse lukea. Isä kiitää jääkaapille "eikö täällä ole mitään syömistä!!!" ja sen jälkeen sohvalle tunniksi.
jatkuu...
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kotoäideillä on helvetin vaikeeta!! Mitenköhän on mun mummo ennen pärjännyt kun asuivat maalla, 8 lasta kotieläimet, pyykit, ruoka ym ym.. ja seksiäkin ehti mitä luultavimmin harrastamaan kun noin monta lastakin tuli. Ja mies aina töissä, jos ei muualla, niin kotona kyllä riitti töitä. Nyt joitakin vuosikymmeniä eteenpäin kotoäideillä on 1-3 lasta (keskimäärin) ja ollaan niin loppu ettei jaksa mitään enää.. voi hlvetti!
No silloin ennen vanhaan ei ollu ehkäisyvälineitä niin se harvakertainen sänkyjumppa yleensä takas seuraavan lapsukaisen saannin.
Koska seksiä oli vain sen kuuden päivän aikana kierrosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edes ole lukenut juttua, koska en ole tilaaja. Kommentoin vain pelkkää otsikkoa.
1. Helvetin ärsyttävä tuo eka lause "Kaikki fyysinen kontakti katosi". Suurin osa miehistä tarkoittaa fyysisellä kontaktilla seksiä, joten miksei tuossa lue, että "Kaikki seksi katosi". En ole vielä tavannut miestä, joka voivottelee halien puutetta ja sitä, että nyhjätään kaksistaan sohvalla telkkua katsoen. Toki näitäkin voi olla.
2. "Ulkopuolisuus". Tästä isukit saavat syyttää itseään. Kaikkein eniten ylitöitä tekevät pienten lasten isät. Eikä syy taida olla useimmiten rahan hamstraus, vaan se, että isukkien on helpompi tehdä niitä toimistotöitään prosenttipalkalla, kuin tehdä ilmaista koti/lastenhoitotyötä kotona väsyneen äitykän läsnäollessa. Suurin osa äityköistä varmaan olettaa, että klo 16 jälkeen lastenhoito/kotityö tehdään puoliksi. On kivempaa hengailla töissä palkattuna, kuin tehdä ilmaistyötä kotona. Siitä kun ei kerry eläkettäkään. Tässä vaiheessa on turha puhua, ettei äiti anna isän hoitaa lasta. No ei varmaan annakaan, jos se lapsenhoito tehdään useimmiten helpoimmalla konstilla: ipad kouraan lapselle ja toiseen mäkkärin hamppari. Joo. Kyllä mäkin voisin tehdä näin, mutten tee, koska haluan ettei lapseni ole nettiriippuvainen jo yksivuotiaana. Haluan lisäksi, että lapseni saa kunnon ruokaa, eikä pelkkää einestä.
Tästä isukkien kotonaolemattomuudesta seuraa se, että lapset ovat kiintyneempiä äitiin, joka on heitä huoltanut ja hoitanut lähes yksin. Lapsen suhde isään jää todella heppoiseksi, jos lapsi näkee isäänsä muutaman minuutin päivässä. Kyllä lapsi tietää, kuka on ollut paikalla. Vaikka tätä isukit yleensä vähättelevät, että kyllähän HE ovat TEHNEET ja OLLEET.
No tästä, että äiti hoitaa kaiken kotona tapahtuvan seuraa yleensä se, että äiti on väsynyt. On ruoanlaitto, lapsenhoito, -leikitiys, ulkonakäynti, siivous, pyykinpesu... no kyllä te tiiätte. Äiti siis on väsynyt kun saa lapset nukkumaan. Toki tässä vaiheessa isä rynnistää kotiin. Juuri sopivasti, ettei edes iltasatua tarvitse lukea. Isä kiitää jääkaapille "eikö täällä ole mitään syömistä!!!" ja sen jälkeen sohvalle tunniksi.
jatkuu...
Nyt on mennyt AP:llä Hiekkaa P...uun oikein kunnolla?
Kuvaa katkerana omaa suhdettaan.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on syy, miksi olen jättänyt lapset hankkimatta. Harvassa ovat perheet, joissa (pikku)lapsiaika olisi tuonut lisää yhteistä onnea. Eikä onni usein palaudu lasten kasvettuakaan, vaan sen jälkeen lähdetään etsimään uutta elämää ja jätetään entinen puoliso.
Kun raa'asti käytännön kokemuksieni kautta tuttaviani ajattelen, niin monilla yhteinen onni loppuu lasten saamiseen, eikä enää koskaan palaa entiselle tasolleen.
Jos tahtoo länsimaisen nautintokeskeisen parisuhteen, jossa vuorovaikutuksellisesti toteutetaan toisen tarpeita, niin ehkäpä siihen eivät lapset yksinkertaisesti kuulu.
Olisin voinut kirjoittaa tämän itse sanasta sanaan!
Ei lapsia = parempi parisuhde!
Tuttu tarina. Oikeastaan se lähtee jo sieltä raskausajasta, kun itse olin huonovointinen ja ison mahan kanssa. Mies jatkoi elämää mm. menemällä baariin uutena vuotena ja jätti minut yksin kotiin. Tuota on helppo vähätellä ja pilkata, mutta minusta siinä jo mies tekee sen ekan pesäeron; yhteisestä vauvasta koituva "haitta" jää yksin naisen harteille ja nainen eristetään sinne kotipesälle sen vauvan kanssa.
Vauvan synnyttyä alkoi tekemään hulluna ylitöitä, ei paljoa kotona näkynyt. Ennen työmatka kesti 20 min, yhtäkkiä siihen pitikin mukamas varata tunti suuntaansa. Vauvalla koliikki ja mies 10-12h päivässä pois - viikonloput mukaanlukien tottakai.
Iltaisin hän ei toki voinut nukuttaa vauvaa kun "sulla on ne tissit". Ja vaikeaa edes antaa vauvaa miehelle joka hermostuu vartissa ja hytkyttää huutavaa vauvaa naama norsunvitulla. Älkääkä edes kehdatko alkaa jauhamaan mistään "anna miehen hoitaa tavallaan äläkä omi". Yksikään vastuuntuntoinen äiti ei anna vauvaa miehelle joka on sitä kohtaan jollain tapaa vihamielinen.
Itse usein sitten nukahdin sinne makkariin vauva kainalossa, josta mies otti itselleen oikeuden mm. chattijutteluihin muiden naisten kanssa ja baarireissuihin, livahti jonnekkin kun minä nukuin. Siis mies, joka ei käynyt missään baareissa ennenkuin tulin raskaaksi. Se sama mies muuttui aivan täysin.
No se oli sillä sitten päreiksi lyöty se parisuhde. En vieläkään ole toipunut tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina hämmästyvät sitä kuinka vaikeaa osaavat omasta elämästään tehdä.
Mgtow on ratkaisu.
Ilman puolisoa jääneet miehet ovat tutkitusti sairaampia ja onnettomampia, elävät lyhyemmän elämän ja kärsivät enemmän päihdeongelmista kuin pariutuneet miehet.
Parisuhde lisää miehen hyvinvointia ja onnellisuutta. Naisen hyvinvointia ja onnellisuutta parisuhde vähentää.
Wgtow on viisas ratkaisu. Mgtow ei ole, se on vain katkerien, naista saamattomien miesten tapa uskotella itselleen, että he eivät ole luusereita.
Vanhas tietoa, uudemmat tutkimukset (32 vuotta kestänyt, 30milj "näytettä) kertovat että yksin elävät (koulutetut) miehet ovat yhtä onnellisia ja terveitä kuin parisuhteessa olevat. Sen lisäksi trendi näyttäisi olevan se, että menevät terveydessä ohitsekin.
Toiseksi, noissa vanhoissa tutkimuksissa ei koskasn ole verrattu ns sosioekonomisten ryhmien miehiä keskenään vaan esim moniongelmainen mies jää yksi jo "luonnostaan" ja siitä vedetään mutkat suoriksi "yksinäisyys tekee miehen sairaaksi". Esim Harvard Medical Schoolin artikkelissa kehuttiin ensin parisuhteen hyötyjä miehelle, mutta lopussa todettiin "parisuhde ei ole edellytys eikä pelasta miehen terveyttä, jos mies ei itse halua parantaa elintapojaan. Naisen painostus tässä tilanteessa on suorastaan vahingollista..."
Mutta pidä vaan kiinni vanhoista väittämistä - jos osaa ajatella kriittisesti ja hakea tietoa vakuuttavista lähteistä, huomaa nuo aikaisemmat suorastaan hellyttävän lapsellisiksi...
(Henkkoht voin sanoa, että eläisin sinkkuna vähintään yhtä terveellistä elämää kuin nykyään, siihen ei naisen olemassaoloa tarvita...pelkkä verikokeiden tuloslista rouvan jäkätyksen terveellisistä elämäntavoista loppumaan kuin seinään.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
suomalaiset miehet (miehet ylipäätään) vaikuttavat aika lapsilta, mikäli näitä kommenttipalstoja tahi artikkeleita on uskominen.. anna mulle sxiäääää byääää lisääääää yäääää..... miten olisi se oma aktiivisuus kodinhoidosta ja naisen hemmottelu ilman pyytämättä ja siihen ei kuulu joku töksäytys: annatko - pannaanko tms sikamaista.. junttiutta. Nainen on näet kokonaisvaltaiseti seksuaalinen olento joka ei anna tyhmille eikä inttäjille. Seksi ei myöskään ole mikään ihmisoikeuskysymys ja jos jollekin vauvelimiehelle on, niin mars siitä vaan bordelliin huoriin.. tällaisia vaavejahan nämä nykymiehet tuntuu olevan. Ei kaikki. (sic)
Äläpä lässytä. Näin 15 v aviomieskokemuksella - ja vielä osallistuvana sellaisena - voin sanoa että sinkkuna sain paljon enemmän vuodessa kuin koskaan avioliitossa. Eipä tosin enää kiinnosta enää, edes "osallistua"...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina hämmästyvät sitä kuinka vaikeaa osaavat omasta elämästään tehdä.
Mgtow on ratkaisu.
Ilman puolisoa jääneet miehet ovat tutkitusti sairaampia ja onnettomampia, elävät lyhyemmän elämän ja kärsivät enemmän päihdeongelmista kuin pariutuneet miehet.
Parisuhde lisää miehen hyvinvointia ja onnellisuutta. Naisen hyvinvointia ja onnellisuutta parisuhde vähentää.
Wgtow on viisas ratkaisu. Mgtow ei ole, se on vain katkerien, naista saamattomien miesten tapa uskotella itselleen, että he eivät ole luusereita.
Vanhas tietoa, uudemmat tutkimukset (32 vuotta kestänyt, 30milj "näytettä) kertovat että yksin elävät (koulutetut) miehet ovat yhtä onnellisia ja terveitä kuin parisuhteessa olevat. Sen lisäksi trendi näyttäisi olevan se, että menevät terveydessä ohitsekin.
Toiseksi, noissa vanhoissa tutkimuksissa ei koskasn ole verrattu ns sosioekonomisten ryhmien miehiä keskenään vaan esim moniongelmainen mies jää yksi jo "luonnostaan" ja siitä vedetään mutkat suoriksi "yksinäisyys tekee miehen sairaaksi". Esim Harvard Medical Schoolin artikkelissa kehuttiin ensin parisuhteen hyötyjä miehelle, mutta lopussa todettiin "parisuhde ei ole edellytys eikä pelasta miehen terveyttä, jos mies ei itse halua parantaa elintapojaan. Naisen painostus tässä tilanteessa on suorastaan vahingollista..."
Mutta pidä vaan kiinni vanhoista väittämistä - jos osaa ajatella kriittisesti ja hakea tietoa vakuuttavista lähteistä, huomaa nuo aikaisemmat suorastaan hellyttävän lapsellisiksi...
(Henkkoht voin sanoa, että eläisin sinkkuna vähintään yhtä terveellistä elämää kuin nykyään, siihen ei naisen olemassaoloa tarvita...pelkkä verikokeiden tuloslista rouvan jäkätyksen terveellisistä elämäntavoista loppumaan kuin seinään.)
niin pitää erottaa miehet, jotka eivät saa parisuhdetta ja miehet jotka eivät halua parisuhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
jatkuu...
T. Äiti, jolla kokemusta kahdesta aviomiehestä ja kahdesta isukista
Sinä et jaksanut lukea kuin otsikon. Minä en jaksanut lukea kuin nimimerkin.
Onko nuo aviomieskokemukset omasta aviomiehestä?
Kumpi halusi avioon?
Et sitten kerrasta oppinut?
Onko sitä pakko tunkea itsensä miesten seuraan, jos ovat niin helv..tin hankalia ihmisinä.
elä yksin, niin maailma pelastuu.
Vierailija kirjoitti:
jatkuu...
Tämän jälkeen , sopivasti juuri ennen kuin äiti menisi nukkumaan, alkaa seksinvonkaus. Mutta kun äiti on väsynyt, äiti haluaa levätä. Koko päivän joku/jotkut on roikkunut äidissä, koko päivän äiti on mennyt edestakaisin, hoitaen yhtä sun toista asiaa (joista isukki ei tiedä yhtään mitään). Ja sen kerran kun isukki saa seksiä, se ei olekaan riittävää ja hyvää, koska äiti ei ainakaan jaksa enää näytellä. Lahnaefekti on astunut kehiin. Isä alkaa muistella suhteen alkuaikoja. "Eihän me muuta tehty ku pantu!!" Äiti miettii, että niin, silloin sinä tulit töistä kotiin klo 16.30. Silloin sinä vielä kysyit miten minulla menee, silloin teit joskus ruokaakin. Siivottiin yhdessä. Tehtiin yhdessä asioita, olit läsnä minulle. Nyt sinä pyrit olemaan kaikkialla muualla paitsi täällä meidän kanssa.
Luin juuri jostakin artikkelista, että mies voi hyvin, kun saa seksiä. Naisen taas tulee voida hyvin, että jaksaa harrastaa seksiä. Tästä tulee lopputulema, että isän pitää pitää huolta siitä, että nainen voi hyvin, jotta nainen jaksaa haluta seksiä. Eli: miehet, pitäkää huolta siitä että nainen voi hyvin, niin tekin voitte hyvin. Tulkaa kotiin ajoissa, ottakaa pariksi tunniksi joka päivä ohjat lasten ja kodin hoitamisesta. Huomioikaa naistanne, ostakaa joku pikkulahja silloin tällöin, viekää syömään joskus. Jos nämä uupuvat, uupuu teiltä myös se seksi.
Ei kukaan nainen ole kotiorja, jonka suorittaa yksin pakolliset hommat. Jos kotiorjana naistanne pidätte, niin unohtakaa se seksin vonkaus. Jos nainen seksiä haluaa, niin kyllä hän sitä tulee teille tarjoamaan ihan itse.
3. Ja vielä tuosta pettämisasiasta. Moni mies pettää, kun ei saa väsyneeltä vaimoltaan seksiä. Ensin mies siis jättää kaikki kotihommat vaimolle, ja rankaisee tätä vielä pettämällä häntä. Vinkki miehille: jos eroatte seksin puutteen takia niin, a) älkää menkö uudestaan naimisiin tai edes avoliittoon b) älkää tehkö enää lapsia. Ihan samat ongelmat toistuvat uudelleen. Olkaa mielellään sinkkuja ja pankaa hurjasti ketä vaan. Siinä teille sitä seksiä sitten on. Sitähän te halusitte ja muulla ei ollut mitään väliä.
T. Äiti, jolla kokemusta kahdesta aviomiehestä ja kahdesta isukista
On taas jännämiehet kiinnostaneet. Oma vikasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavia nämä ketjussa vänkäävät miesasia"miehet". Jotkut asiat voi ymmärtää vain ne kokenut, koska vaativat kokemukset muuttavat ja kasvattavat ihmistä niin paljon. Käyvätkö he myös neuvomassa esim. veteraaneja sodan kokemisesta tai akateemisesti koulutettuja yliopiston käymisen kokemuksesta?
Vierailija kirjoitti:
jatkuu...
Tämän jälkeen , sopivasti juuri ennen kuin äiti menisi nukkumaan, alkaa seksinvonkaus. Mutta kun äiti on väsynyt, äiti haluaa levätä. Koko päivän joku/jotkut on roikkunut äidissä, koko päivän äiti on mennyt edestakaisin, hoitaen yhtä sun toista asiaa (joista isukki ei tiedä yhtään mitään). Ja sen kerran kun isukki saa seksiä, se ei olekaan riittävää ja hyvää, koska äiti ei ainakaan jaksa enää näytellä. Lahnaefekti on astunut kehiin. Isä alkaa muistella suhteen alkuaikoja. "Eihän me muuta tehty ku pantu!!" Äiti miettii, että niin, silloin sinä tulit töistä kotiin klo 16.30. Silloin sinä vielä kysyit miten minulla menee, silloin teit joskus ruokaakin. Siivottiin yhdessä. Tehtiin yhdessä asioita, olit läsnä minulle. Nyt sinä pyrit olemaan kaikkialla muualla paitsi täällä meidän kanssa.
Luin juuri jostakin artikkelista, että mies voi hyvin, kun saa seksiä. Naisen taas tulee voida hyvin, että jaksaa harrastaa seksiä. Tästä tulee lopputulema, että isän pitää pitää huolta siitä, että nainen voi hyvin, jotta nainen jaksaa haluta seksiä. Eli: miehet, pitäkää huolta siitä että nainen voi hyvin, niin tekin voitte hyvin. Tulkaa kotiin ajoissa, ottakaa pariksi tunniksi joka päivä ohjat lasten ja kodin hoitamisesta. Huomioikaa naistanne, ostakaa joku pikkulahja silloin tällöin, viekää syömään joskus. Jos nämä uupuvat, uupuu teiltä myös se seksi.
Ei kukaan nainen ole kotiorja, jonka suorittaa yksin pakolliset hommat. Jos kotiorjana naistanne pidätte, niin unohtakaa se seksin vonkaus. Jos nainen seksiä haluaa, niin kyllä hän sitä tulee teille tarjoamaan ihan itse.
3. Ja vielä tuosta pettämisasiasta. Moni mies pettää, kun ei saa väsyneeltä vaimoltaan seksiä. Ensin mies siis jättää kaikki kotihommat vaimolle, ja rankaisee tätä vielä pettämällä häntä. Vinkki miehille: jos eroatte seksin puutteen takia niin, a) älkää menkö uudestaan naimisiin tai edes avoliittoon b) älkää tehkö enää lapsia. Ihan samat ongelmat toistuvat uudelleen. Olkaa mielellään sinkkuja ja pankaa hurjasti ketä vaan. Siinä teille sitä seksiä sitten on. Sitähän te halusitte ja muulla ei ollut mitään väliä.
T. Äiti, jolla kokemusta kahdesta aviomiehestä ja kahdesta isukista
Tässä klassinen pihtari esittää näkemyksiään taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kotoäideillä on helvetin vaikeeta!! Mitenköhän on mun mummo ennen pärjännyt kun asuivat maalla, 8 lasta kotieläimet, pyykit, ruoka ym ym.. ja seksiäkin ehti mitä luultavimmin harrastamaan kun noin monta lastakin tuli. Ja mies aina töissä, jos ei muualla, niin kotona kyllä riitti töitä. Nyt joitakin vuosikymmeniä eteenpäin kotoäideillä on 1-3 lasta (keskimäärin) ja ollaan niin loppu ettei jaksa mitään enää.. voi hlvetti!
Ennenvanhaan ne äidit eivät käyneet töissä kotinsa ulkopuolella. Vaatteita oli vähän käytössä, pesulla käytiin harvemmin, ruoka ei tarvinnut olla terveellistä, kunhan maha täyttyi, lapsia ei tarvinnut kasvattaa niin että ne kehittyy mahdollisimman hyvin, kunhan pysyivät hengissä ja oppivat tekemään työtä henkensä pitimiksi. Kämpässä ei ollut levällään kakaroiden roinaläjät, talot oli pieniä, ei paljon siivottavaa kun ei ollut juuri mitään tavaraakaan siinä vaivoina, senkun purautti matot pihalla ja lakaisi lattian ja astiat pesaisi, silläkään ei ollut niin nokon nuukaa miten ne virutti. Lapsia ei tarvinnut koskaan leikittää, eikä niitä ollut mikään pakko juuri edes huomioida jos oli kiire tehdä tärkeämpiä töitä, kersat leikki keskenään ja isommat hoiti pienemmät, ja joskus oli isovanhemmat auttelemassa. Elukoiden hoitaminen oli toki raskasta myös, mutta onneksi niitäkään ei ollut yleensä kovin paljon.
Ja mikä tärkeintä, itse ei vaatinut elämältä muuta kuin sitä että kunhan pärjätään, ei mietitty ulkomaanmatkoja ja itsensä kehittämistä ja harrastamista, eikä sitä ollaanko sitä nyt niin onnellisia siinä avioliitossa ja huomioiko mies, ja saanko orgasmia koskaan. Kakaratkaan eivät juuri mitään vaatineet, ne oli onnellisia kun joskus sai sokerinpalan suuhunsa, uudet vaatteet tai appelsiinin amerikan serkun paketista jouluna.
Noin kirjoittelee ihminen joka on aika tavalla vieraantunut parin sukupolven takaisesta elämänmenosta.
Minun isoäidilläni oli 11 lasta. 11 synnytystä. Perheen ensimmäinen oma koti oli tuvan, keittiön ja kamarin käsittänyt mökki, jossa oli lapsikatraan kasvettua iltaisin tilaa vain vähän liikkua kun sängyt avattiin.
Töitä piti tehdä arkisin aamusta iltaan, vasta lauantai-iltana ja sunnuntaina oli vähän aikaa toipua.
Lapset eivät hoitaneet itse itseään, vaan kapaloiden vaihto ja pesu oli jatkuvaa, ompelu, käsityöt, ruuanlaitto, karjanhoito, kasvimaat, peltotöihin osallistuminen. Mummo oli jopa pellonraivaulsessa mukana raskaana ollessaan. Kantoi kiviä ja repi kantoja. Teki navettaa varten sementtitiiliä. Hakkasi halkoja. Kantoi puita.
Sitten joutui valtavan lapsilauman kanssa evakkoon toisten nurkkiin asumaan, ukko oli rintamalla ja joka päivä sai pelätä, jääkö kaiken päälle vielä leskeksi.
Ja kyllä sitä tuolloin tunnettiin paineita kodinhoidon osalta. Sai muutenkin kuulla olevansa köyhä, pientilan eukko; häpeä oli suuri jos huomautettiin esim lasten huonoista vaatteista. Ja kyllä silloin viitsittiin sanoa - ihmiset olivat julmia. Kylät olivat kuin juorupesiä. Marttakerhot, Lotat ja muut järjestöt olivat naisille kuin ahkeruuden kilpa-areenoja. Tuvat ja ympäristöt piti hoitaa älyttömän hyvin ettei tarvinnut kantaa häpeän taakkaa laiskuudesta. Jopa kansakoulunopettaja saattoi tulla moittimaan avoimesti, jos näki puutteita lasten vaatetuksessa, kodinhoidossa tai yleensäkin ahkeruudessa. Moniko sellaista ottaisi nykyään vastaan?
Me ollaan onneksi miehen kanssa sovittu, että hän pitää pitkän isyysloman sitten, kun ollaan lapsi saatu niin minä voin synnytyksestä jne. toivuttuani palailla nopeammin duuniin. Pidän todella tärkeänä, että mies saa luoda myös läheisen suhteen lapseemme, sekä lapsen, että miehen kannalta.
Ajatus kotiäitinä olemisesta tuntuu omalla kohdalla ihan hirvittävältä. Mieluummin olen se perheen pää ja elättäjä. Ja omalla alallani tienaakin pidemmän päälle paremmin kuin mieheni alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kotoäideillä on helvetin vaikeeta!! Mitenköhän on mun mummo ennen pärjännyt kun asuivat maalla, 8 lasta kotieläimet, pyykit, ruoka ym ym.. ja seksiäkin ehti mitä luultavimmin harrastamaan kun noin monta lastakin tuli. Ja mies aina töissä, jos ei muualla, niin kotona kyllä riitti töitä. Nyt joitakin vuosikymmeniä eteenpäin kotoäideillä on 1-3 lasta (keskimäärin) ja ollaan niin loppu ettei jaksa mitään enää.. voi hlvetti!
Ennenvanhaan ne äidit eivät käyneet töissä kotinsa ulkopuolella. Vaatteita oli vähän käytössä, pesulla käytiin harvemmin, ruoka ei tarvinnut olla terveellistä, kunhan maha täyttyi, lapsia ei tarvinnut kasvattaa niin että ne kehittyy mahdollisimman hyvin, kunhan pysyivät hengissä ja oppivat tekemään työtä henkensä pitimiksi. Kämpässä ei ollut levällään kakaroiden roinaläjät, talot oli pieniä, ei paljon siivottavaa kun ei ollut juuri mitään tavaraakaan siinä vaivoina, senkun purautti matot pihalla ja lakaisi lattian ja astiat pesaisi, silläkään ei ollut niin nokon nuukaa miten ne virutti. Lapsia ei tarvinnut koskaan leikittää, eikä niitä ollut mikään pakko juuri edes huomioida jos oli kiire tehdä tärkeämpiä töitä, kersat leikki keskenään ja isommat hoiti pienemmät, ja joskus oli isovanhemmat auttelemassa. Elukoiden hoitaminen oli toki raskasta myös, mutta onneksi niitäkään ei ollut yleensä kovin paljon.
Ja mikä tärkeintä, itse ei vaatinut elämältä muuta kuin sitä että kunhan pärjätään, ei mietitty ulkomaanmatkoja ja itsensä kehittämistä ja harrastamista, eikä sitä ollaanko sitä nyt niin onnellisia siinä avioliitossa ja huomioiko mies, ja saanko orgasmia koskaan. Kakaratkaan eivät juuri mitään vaatineet, ne oli onnellisia kun joskus sai sokerinpalan suuhunsa, uudet vaatteet tai appelsiinin amerikan serkun paketista jouluna.
Noin kirjoittelee ihminen joka on aika tavalla vieraantunut parin sukupolven takaisesta elämänmenosta.
Minun isoäidilläni oli 11 lasta. 11 synnytystä. Perheen ensimmäinen oma koti oli tuvan, keittiön ja kamarin käsittänyt mökki, jossa oli lapsikatraan kasvettua iltaisin tilaa vain vähän liikkua kun sängyt avattiin.Töitä piti tehdä arkisin aamusta iltaan, vasta lauantai-iltana ja sunnuntaina oli vähän aikaa toipua.
Lapset eivät hoitaneet itse itseään, vaan kapaloiden vaihto ja pesu oli jatkuvaa, ompelu, käsityöt, ruuanlaitto, karjanhoito, kasvimaat, peltotöihin osallistuminen. Mummo oli jopa pellonraivaulsessa mukana raskaana ollessaan. Kantoi kiviä ja repi kantoja. Teki navettaa varten sementtitiiliä. Hakkasi halkoja. Kantoi puita.
Sitten joutui valtavan lapsilauman kanssa evakkoon toisten nurkkiin asumaan, ukko oli rintamalla ja joka päivä sai pelätä, jääkö kaiken päälle vielä leskeksi.
Ja kyllä sitä tuolloin tunnettiin paineita kodinhoidon osalta. Sai muutenkin kuulla olevansa köyhä, pientilan eukko; häpeä oli suuri jos huomautettiin esim lasten huonoista vaatteista. Ja kyllä silloin viitsittiin sanoa - ihmiset olivat julmia. Kylät olivat kuin juorupesiä. Marttakerhot, Lotat ja muut järjestöt olivat naisille kuin ahkeruuden kilpa-areenoja. Tuvat ja ympäristöt piti hoitaa älyttömän hyvin ettei tarvinnut kantaa häpeän taakkaa laiskuudesta. Jopa kansakoulunopettaja saattoi tulla moittimaan avoimesti, jos näki puutteita lasten vaatetuksessa, kodinhoidossa tai yleensäkin ahkeruudessa. Moniko sellaista ottaisi nykyään vastaan?
Mitä ihmeen väliä sillä on, miten raskasta tai helppoa edellisillä sukupolvilla oli? Itse ainakin haluan tehdä oman elämäni mahdollisimman helpoksi, ei sillä ole mitään merkitystä millaista oli 50 tai 100 vuotta sitten.
No joo. Meillä mies vaativassa työssä. Tekee aika pitkää päivää., kun hän tulee kotiin niin on lasten kanssa ja mä teen kotitöitä. Näen sen tärkeämpänä, että viettää lasten kanssa aikaa ku tekee kotitöitä. Mutta kyse ei ole siitä, että hän ei osaisi niitä hoitaa. Eikä mun tarvi esim.käskeä laittaa astioita tiskikoneeseen kyllä se osaa itsekkin.
Koska mies tekee töitä paljon, mä pystyn tekee vähemmän mikä on musta ihanaa ja ollut hyvä valinta meidän perheelle.
Lapsien syntymän jälkeen seksiä on ollut n. 3kk jälkeen. Mies tajusi sen väsymyksen ja hormonit yms. Tämä parisuhde mihin ollaan molemmat sitouduttu ja ollaan valmiita tekemään kaikkemme tämän eteen. Joskus se tarkoittaa, että kaivannut ne seksihalut jostain, vaikka tällä hetkellä aika väsyneitä ollaan. Lapset kuitenkin kasvaa ja aikoinaan lähtee, haluan että mulla on tämä sama puoliso myös silloin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä parisuhde mihin ollaan molemmat sitouduttu ja ollaan valmiita tekemään kaikkemme tämän eteen. Joskus se tarkoittaa, että kaivannut ne seksihalut jostain, vaikka tällä hetkellä aika väsyneitä ollaan. Lapset kuitenkin kasvaa ja aikoinaan lähtee, haluan että mulla on tämä sama puoliso myös silloin.
Nämä kertomukset ovat aina yhtä mielenkiintoisia lukea, koska niissä epäsuorasti ilmaistaan, että pikkulapsiaika on jonkinlaista taistelua, josta on selvittävä läpi.
Sitten tuleekin teini-ikä kaikkine kommervenkkeineenn.
Ja aikuisistakin lapsista on huolta.
Kannattaako? En väitä, ettei kannata, mutta kuinka moni tätä kuviota oikeasti etukäteen miettii?
Kun lukee lapsiperhe-elämästä, niin lähes poikkeuksetta jutuissa korostuu elämän raskaus, tylsyys, kiirellisyys, työläys ja parisuhteen rakoilu.
Vietti pistää lisääntymään ja sen jälkeen jäljelle jää vain kärsimys ja vieraantuminen puolisosta. Näinkö se menee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kotoäideillä on helvetin vaikeeta!! Mitenköhän on mun mummo ennen pärjännyt kun asuivat maalla, 8 lasta kotieläimet, pyykit, ruoka ym ym.. ja seksiäkin ehti mitä luultavimmin harrastamaan kun noin monta lastakin tuli. Ja mies aina töissä, jos ei muualla, niin kotona kyllä riitti töitä. Nyt joitakin vuosikymmeniä eteenpäin kotoäideillä on 1-3 lasta (keskimäärin) ja ollaan niin loppu ettei jaksa mitään enää.. voi hlvetti!
Ennenvanhaan ne äidit eivät käyneet töissä kotinsa ulkopuolella. Vaatteita oli vähän käytössä, pesulla käytiin harvemmin, ruoka ei tarvinnut olla terveellistä, kunhan maha täyttyi, lapsia ei tarvinnut kasvattaa niin että ne kehittyy mahdollisimman hyvin, kunhan pysyivät hengissä ja oppivat tekemään työtä henkensä pitimiksi. Kämpässä ei ollut levällään kakaroiden roinaläjät, talot oli pieniä, ei paljon siivottavaa kun ei ollut juuri mitään tavaraakaan siinä vaivoina, senkun purautti matot pihalla ja lakaisi lattian ja astiat pesaisi, silläkään ei ollut niin nokon nuukaa miten ne virutti. Lapsia ei tarvinnut koskaan leikittää, eikä niitä ollut mikään pakko juuri edes huomioida jos oli kiire tehdä tärkeämpiä töitä, kersat leikki keskenään ja isommat hoiti pienemmät, ja joskus oli isovanhemmat auttelemassa. Elukoiden hoitaminen oli toki raskasta myös, mutta onneksi niitäkään ei ollut yleensä kovin paljon.
Ja mikä tärkeintä, itse ei vaatinut elämältä muuta kuin sitä että kunhan pärjätään, ei mietitty ulkomaanmatkoja ja itsensä kehittämistä ja harrastamista, eikä sitä ollaanko sitä nyt niin onnellisia siinä avioliitossa ja huomioiko mies, ja saanko orgasmia koskaan. Kakaratkaan eivät juuri mitään vaatineet, ne oli onnellisia kun joskus sai sokerinpalan suuhunsa, uudet vaatteet tai appelsiinin amerikan serkun paketista jouluna.
Noin kirjoittelee ihminen joka on aika tavalla vieraantunut parin sukupolven takaisesta elämänmenosta.
Minun isoäidilläni oli 11 lasta. 11 synnytystä. Perheen ensimmäinen oma koti oli tuvan, keittiön ja kamarin käsittänyt mökki, jossa oli lapsikatraan kasvettua iltaisin tilaa vain vähän liikkua kun sängyt avattiin.Töitä piti tehdä arkisin aamusta iltaan, vasta lauantai-iltana ja sunnuntaina oli vähän aikaa toipua.
Lapset eivät hoitaneet itse itseään, vaan kapaloiden vaihto ja pesu oli jatkuvaa, ompelu, käsityöt, ruuanlaitto, karjanhoito, kasvimaat, peltotöihin osallistuminen. Mummo oli jopa pellonraivaulsessa mukana raskaana ollessaan. Kantoi kiviä ja repi kantoja. Teki navettaa varten sementtitiiliä. Hakkasi halkoja. Kantoi puita.
Sitten joutui valtavan lapsilauman kanssa evakkoon toisten nurkkiin asumaan, ukko oli rintamalla ja joka päivä sai pelätä, jääkö kaiken päälle vielä leskeksi.
Ja kyllä sitä tuolloin tunnettiin paineita kodinhoidon osalta. Sai muutenkin kuulla olevansa köyhä, pientilan eukko; häpeä oli suuri jos huomautettiin esim lasten huonoista vaatteista. Ja kyllä silloin viitsittiin sanoa - ihmiset olivat julmia. Kylät olivat kuin juorupesiä. Marttakerhot, Lotat ja muut järjestöt olivat naisille kuin ahkeruuden kilpa-areenoja. Tuvat ja ympäristöt piti hoitaa älyttömän hyvin ettei tarvinnut kantaa häpeän taakkaa laiskuudesta. Jopa kansakoulunopettaja saattoi tulla moittimaan avoimesti, jos näki puutteita lasten vaatetuksessa, kodinhoidossa tai yleensäkin ahkeruudessa. Moniko sellaista ottaisi nykyään vastaan?
Mitä ihmeen väliä sillä on, miten raskasta tai helppoa edellisillä sukupolvilla oli? Itse ainakin haluan tehdä oman elämäni mahdollisimman helpoksi, ei sillä ole mitään merkitystä millaista oli 50 tai 100 vuotta sitten.
Jokuhan tuossa jo aiemmin vertaili ja yritti puhua entisajan elämän helpoksi.
Jos isoäiti eläisi, hän olisi varmasti hävyttömän onnellinen siitä, ettei meidän tarvitse enää raataa, vaan saadaan elää "herroi viisii".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä parisuhde mihin ollaan molemmat sitouduttu ja ollaan valmiita tekemään kaikkemme tämän eteen. Joskus se tarkoittaa, että kaivannut ne seksihalut jostain, vaikka tällä hetkellä aika väsyneitä ollaan. Lapset kuitenkin kasvaa ja aikoinaan lähtee, haluan että mulla on tämä sama puoliso myös silloin.
Nämä kertomukset ovat aina yhtä mielenkiintoisia lukea, koska niissä epäsuorasti ilmaistaan, että pikkulapsiaika on jonkinlaista taistelua, josta on selvittävä läpi.
Sitten tuleekin teini-ikä kaikkine kommervenkkeineenn.
Ja aikuisistakin lapsista on huolta.
Kannattaako? En väitä, ettei kannata, mutta kuinka moni tätä kuviota oikeasti etukäteen miettii?
Kun lukee lapsiperhe-elämästä, niin lähes poikkeuksetta jutuissa korostuu elämän raskaus, tylsyys, kiirellisyys, työläys ja parisuhteen rakoilu.
Vietti pistää lisääntymään ja sen jälkeen jäljelle jää vain kärsimys ja vieraantuminen puolisosta. Näinkö se menee?
Joo, joillakin se menee niin, suurimmalla osalla ei, he eivät ole täällä kirjoittelemassa että tulinpahan nyt kertomaan että menee ihan ok. Jokaisella on jotain vaikeuksia jossain vaiheessa, mutta yleensä niistä selvitään ja puolison kanssa rakastetaan loppuun asti, näitä pariskuntia on paljon kun katsoo vanhempaa sukupolvea, ja uskon että omastanikin niitä tulee, omanikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kotoäideillä on helvetin vaikeeta!! Mitenköhän on mun mummo ennen pärjännyt kun asuivat maalla, 8 lasta kotieläimet, pyykit, ruoka ym ym.. ja seksiäkin ehti mitä luultavimmin harrastamaan kun noin monta lastakin tuli. Ja mies aina töissä, jos ei muualla, niin kotona kyllä riitti töitä. Nyt joitakin vuosikymmeniä eteenpäin kotoäideillä on 1-3 lasta (keskimäärin) ja ollaan niin loppu ettei jaksa mitään enää.. voi hlvetti!
Ennenvanhaan ne äidit eivät käyneet töissä kotinsa ulkopuolella. Vaatteita oli vähän käytössä, pesulla käytiin harvemmin, ruoka ei tarvinnut olla terveellistä, kunhan maha täyttyi, lapsia ei tarvinnut kasvattaa niin että ne kehittyy mahdollisimman hyvin, kunhan pysyivät hengissä ja oppivat tekemään työtä henkensä pitimiksi. Kämpässä ei ollut levällään kakaroiden roinaläjät, talot oli pieniä, ei paljon siivottavaa kun ei ollut juuri mitään tavaraakaan siinä vaivoina, senkun purautti matot pihalla ja lakaisi lattian ja astiat pesaisi, silläkään ei ollut niin nokon nuukaa miten ne virutti. Lapsia ei tarvinnut koskaan leikittää, eikä niitä ollut mikään pakko juuri edes huomioida jos oli kiire tehdä tärkeämpiä töitä, kersat leikki keskenään ja isommat hoiti pienemmät, ja joskus oli isovanhemmat auttelemassa. Elukoiden hoitaminen oli toki raskasta myös, mutta onneksi niitäkään ei ollut yleensä kovin paljon.
Ja mikä tärkeintä, itse ei vaatinut elämältä muuta kuin sitä että kunhan pärjätään, ei mietitty ulkomaanmatkoja ja itsensä kehittämistä ja harrastamista, eikä sitä ollaanko sitä nyt niin onnellisia siinä avioliitossa ja huomioiko mies, ja saanko orgasmia koskaan. Kakaratkaan eivät juuri mitään vaatineet, ne oli onnellisia kun joskus sai sokerinpalan suuhunsa, uudet vaatteet tai appelsiinin amerikan serkun paketista jouluna.
Noin kirjoittelee ihminen joka on aika tavalla vieraantunut parin sukupolven takaisesta elämänmenosta.
Minun isoäidilläni oli 11 lasta. 11 synnytystä. Perheen ensimmäinen oma koti oli tuvan, keittiön ja kamarin käsittänyt mökki, jossa oli lapsikatraan kasvettua iltaisin tilaa vain vähän liikkua kun sängyt avattiin.Töitä piti tehdä arkisin aamusta iltaan, vasta lauantai-iltana ja sunnuntaina oli vähän aikaa toipua.
Lapset eivät hoitaneet itse itseään, vaan kapaloiden vaihto ja pesu oli jatkuvaa, ompelu, käsityöt, ruuanlaitto, karjanhoito, kasvimaat, peltotöihin osallistuminen. Mummo oli jopa pellonraivaulsessa mukana raskaana ollessaan. Kantoi kiviä ja repi kantoja. Teki navettaa varten sementtitiiliä. Hakkasi halkoja. Kantoi puita.
Sitten joutui valtavan lapsilauman kanssa evakkoon toisten nurkkiin asumaan, ukko oli rintamalla ja joka päivä sai pelätä, jääkö kaiken päälle vielä leskeksi.
Ja kyllä sitä tuolloin tunnettiin paineita kodinhoidon osalta. Sai muutenkin kuulla olevansa köyhä, pientilan eukko; häpeä oli suuri jos huomautettiin esim lasten huonoista vaatteista. Ja kyllä silloin viitsittiin sanoa - ihmiset olivat julmia. Kylät olivat kuin juorupesiä. Marttakerhot, Lotat ja muut järjestöt olivat naisille kuin ahkeruuden kilpa-areenoja. Tuvat ja ympäristöt piti hoitaa älyttömän hyvin ettei tarvinnut kantaa häpeän taakkaa laiskuudesta. Jopa kansakoulunopettaja saattoi tulla moittimaan avoimesti, jos näki puutteita lasten vaatetuksessa, kodinhoidossa tai yleensäkin ahkeruudessa. Moniko sellaista ottaisi nykyään vastaan?
Mitä ihmeen väliä sillä on, miten raskasta tai helppoa edellisillä sukupolvilla oli? Itse ainakin haluan tehdä oman elämäni mahdollisimman helpoksi, ei sillä ole mitään merkitystä millaista oli 50 tai 100 vuotta sitten.
Jokuhan tuossa jo aiemmin vertaili ja yritti puhua entisajan elämän helpoksi.
Jos isoäiti eläisi, hän olisi varmasti hävyttömän onnellinen siitä, ettei meidän tarvitse enää raataa, vaan saadaan elää "herroi viisii".
En väittänyt että ennenvanhaan oli helppoa, vaan että silloin oli erilaista kuin nykyään. Nyt on viimeisen 10 vuoden aikana tehty äitiydestä ihan järkyttävän vaikeaa, vielä 20 vuotta sitten se oli helppoa jos lapsi ei ollut sairas tai mies ilkeä tai juoppo.
En minä ainakaan huomannut. Uuden kumppanin kanssa on seksiä moninkertaisesti, ja aivan erilaista. Ystäväni joka on edelleen naimisissa pihtaajavaimonsa kanssa, rakastelee rakastajattaren kanssa. Jos eroaa, tulee olemaan kiinnostavaa nähdä, miköli rakastajattaresta on kumppaniksi.
Tämän lisäksi, eikö palstalla yleensä ole parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa? Minä olen ainakin sitä mieltä.