Lue keskustelun säännöt.
HS: ”Kaikki fyysinen kontakti katosi” – Pienten lasten eronneiden isien tarinoissa toistuvat ulkopuolisuus, seksin puute ja pettäminen"
02.11.2017 |
En edes ole lukenut juttua, koska en ole tilaaja. Kommentoin vain pelkkää otsikkoa.
1. Helvetin ärsyttävä tuo eka lause "Kaikki fyysinen kontakti katosi". Suurin osa miehistä tarkoittaa fyysisellä kontaktilla seksiä, joten miksei tuossa lue, että "Kaikki seksi katosi". En ole vielä tavannut miestä, joka voivottelee halien puutetta ja sitä, että nyhjätään kaksistaan sohvalla telkkua katsoen. Toki näitäkin voi olla.
2. "Ulkopuolisuus". Tästä isukit saavat syyttää itseään. Kaikkein eniten ylitöitä tekevät pienten lasten isät. Eikä syy taida olla useimmiten rahan hamstraus, vaan se, että isukkien on helpompi tehdä niitä toimistotöitään prosenttipalkalla, kuin tehdä ilmaista koti/lastenhoitotyötä kotona väsyneen äitykän läsnäollessa. Suurin osa äityköistä varmaan olettaa, että klo 16 jälkeen lastenhoito/kotityö tehdään puoliksi. On kivempaa hengailla töissä palkattuna, kuin tehdä ilmaistyötä kotona. Siitä kun ei kerry eläkettäkään. Tässä vaiheessa on turha puhua, ettei äiti anna isän hoitaa lasta. No ei varmaan annakaan, jos se lapsenhoito tehdään useimmiten helpoimmalla konstilla: ipad kouraan lapselle ja toiseen mäkkärin hamppari. Joo. Kyllä mäkin voisin tehdä näin, mutten tee, koska haluan ettei lapseni ole nettiriippuvainen jo yksivuotiaana. Haluan lisäksi, että lapseni saa kunnon ruokaa, eikä pelkkää einestä.
Tästä isukkien kotonaolemattomuudesta seuraa se, että lapset ovat kiintyneempiä äitiin, joka on heitä huoltanut ja hoitanut lähes yksin. Lapsen suhde isään jää todella heppoiseksi, jos lapsi näkee isäänsä muutaman minuutin päivässä. Kyllä lapsi tietää, kuka on ollut paikalla. Vaikka tätä isukit yleensä vähättelevät, että kyllähän HE ovat TEHNEET ja OLLEET.
No tästä, että äiti hoitaa kaiken kotona tapahtuvan seuraa yleensä se, että äiti on väsynyt. On ruoanlaitto, lapsenhoito, -leikitiys, ulkonakäynti, siivous, pyykinpesu... no kyllä te tiiätte. Äiti siis on väsynyt kun saa lapset nukkumaan. Toki tässä vaiheessa isä rynnistää kotiin. Juuri sopivasti, ettei edes iltasatua tarvitse lukea. Isä kiitää jääkaapille "eikö täällä ole mitään syömistä!!!" ja sen jälkeen sohvalle tunniksi.
jatkuu...
Kommentit (250)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä parisuhde mihin ollaan molemmat sitouduttu ja ollaan valmiita tekemään kaikkemme tämän eteen. Joskus se tarkoittaa, että kaivannut ne seksihalut jostain, vaikka tällä hetkellä aika väsyneitä ollaan. Lapset kuitenkin kasvaa ja aikoinaan lähtee, haluan että mulla on tämä sama puoliso myös silloin.
Nämä kertomukset ovat aina yhtä mielenkiintoisia lukea, koska niissä epäsuorasti ilmaistaan, että pikkulapsiaika on jonkinlaista taistelua, josta on selvittävä läpi.
Sitten tuleekin teini-ikä kaikkine kommervenkkeineenn.
Ja aikuisistakin lapsista on huolta.
Kannattaako? En väitä, ettei kannata, mutta kuinka moni tätä kuviota oikeasti etukäteen miettii?
Kun lukee lapsiperhe-elämästä, niin lähes poikkeuksetta jutuissa korostuu elämän raskaus, tylsyys, kiirellisyys, työläys ja parisuhteen rakoilu.
Vietti pistää lisääntymään ja sen jälkeen jäljelle jää vain kärsimys ja vieraantuminen puolisosta. Näinkö se menee?
Ei meidän perhe-elämä ole kärsimystä, mutta kiireistä se välillä on. Enkä ennen lapsia tiennyt miten vähillä yöunilla voi selvitä.
Oltiin myös miehen kanssa ihmisiä, jotka nukku pitkään, söi ulkona ja treenas paljon. Asioiden tärkeysjärjestys muuttui kerralla mikä oli kanssa ihmettelemisen arvoinen asia.
Lapset ovat kuitenkin molemmille tärkeintä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aikoinaan sama juttu lapsi kun syntyi niin 2v eteenpäin oli aika nihkeää petihommissa, tosin se korjaantui kun piti alkaa toista lasta tekemään, se herätti keskellä yötä ja ei auttanut kuin kavuta päälle ja laskea mällit sisään. sitten aina kun se ei antanut, painoin lastenvahtia, sen kaveria, harrastepiirin nuorempia naisia, ravintelista jäi kouraan aina joku yms ym muuten olin kyllä uskollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietityttää myös se että ovatko nuo miehet edes halunneet niitä lapsia vai onko niitä tehty vain koska niin on tapana, muillakin on ja vaimo pysyy onnellisena eikä jätä.
Kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön.
Jos mies on tehnyt lapsia noista mainitsemistasi syistä , on se miehen ongelma ja mies kasvakoon aikuiseksi ja ottakoon vastuun päätöksistään.
Lapsen syy se ei ainakaan ole , joten on kertakaikkisen ääliömäistä panna lapsi kärsimään omista keskenkasvuisista tekosistaan.Eli naisen on jäätävä väkivaltaiseen suhteeseen jos on lapsia koska on itse miehen valinnut.
Aika epäinhimillinen on maailmankuvasi.
Älä lue kuin piru raamattua. Totta kai on no go asioita, yhtälailla miehen on vietävä lapset pois hakkaavan äidin ulottuvilta.
Mutta ei kommentissani ollut tuollaisesta kyse ja olen varma että ymmärsit kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina hämmästyvät sitä kuinka vaikeaa osaavat omasta elämästään tehdä.
Mgtow on ratkaisu.
Ilman puolisoa jääneet miehet ovat tutkitusti sairaampia ja onnettomampia, elävät lyhyemmän elämän ja kärsivät enemmän päihdeongelmista kuin pariutuneet miehet.
Parisuhde lisää miehen hyvinvointia ja onnellisuutta. Naisen hyvinvointia ja onnellisuutta parisuhde vähentää.
Wgtow on viisas ratkaisu. Mgtow ei ole, se on vain katkerien, naista saamattomien miesten tapa uskotella itselleen, että he eivät ole luusereita.
Vanhas tietoa, uudemmat tutkimukset (32 vuotta kestänyt, 30milj "näytettä) kertovat että yksin elävät (koulutetut) miehet ovat yhtä onnellisia ja terveitä kuin parisuhteessa olevat. Sen lisäksi trendi näyttäisi olevan se, että menevät terveydessä ohitsekin.
Toiseksi, noissa vanhoissa tutkimuksissa ei koskasn ole verrattu ns sosioekonomisten ryhmien miehiä keskenään vaan esim moniongelmainen mies jää yksi jo "luonnostaan" ja siitä vedetään mutkat suoriksi "yksinäisyys tekee miehen sairaaksi". Esim Harvard Medical Schoolin artikkelissa kehuttiin ensin parisuhteen hyötyjä miehelle, mutta lopussa todettiin "parisuhde ei ole edellytys eikä pelasta miehen terveyttä, jos mies ei itse halua parantaa elintapojaan. Naisen painostus tässä tilanteessa on suorastaan vahingollista..."
Mutta pidä vaan kiinni vanhoista väittämistä - jos osaa ajatella kriittisesti ja hakea tietoa vakuuttavista lähteistä, huomaa nuo aikaisemmat suorastaan hellyttävän lapsellisiksi...
(Henkkoht voin sanoa, että eläisin sinkkuna vähintään yhtä terveellistä elämää kuin nykyään, siihen ei naisen olemassaoloa tarvita...pelkkä verikokeiden tuloslista rouvan jäkätyksen terveellisistä elämäntavoista loppumaan kuin seinään.)
niin pitää erottaa miehet, jotka eivät saa parisuhdetta ja miehet jotka eivät halua parisuhdetta.
Sitä ei voi helposti tehdä, mutta on perusedellytys että suhteutetaan vähintään sosioekonomiseen luokkaan tämmmöisissä tapauksissa. Siis jos halutaan vetää johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset aina hämmästyvät sitä kuinka vaikeaa osaavat omasta elämästään tehdä.
Mgtow on ratkaisu.
Ilman puolisoa jääneet miehet ovat tutkitusti sairaampia ja onnettomampia, elävät lyhyemmän elämän ja kärsivät enemmän päihdeongelmista kuin pariutuneet miehet.
Parisuhde lisää miehen hyvinvointia ja onnellisuutta. Naisen hyvinvointia ja onnellisuutta parisuhde vähentää.
Wgtow on viisas ratkaisu. Mgtow ei ole, se on vain katkerien, naista saamattomien miesten tapa uskotella itselleen, että he eivät ole luusereita.
Vanhas tietoa, uudemmat tutkimukset (32 vuotta kestänyt, 30milj "näytettä) kertovat että yksin elävät (koulutetut) miehet ovat yhtä onnellisia ja terveitä kuin parisuhteessa olevat. Sen lisäksi trendi näyttäisi olevan se, että menevät terveydessä ohitsekin.
Toiseksi, noissa vanhoissa tutkimuksissa ei koskasn ole verrattu ns sosioekonomisten ryhmien miehiä keskenään vaan esim moniongelmainen mies jää yksi jo "luonnostaan" ja siitä vedetään mutkat suoriksi "yksinäisyys tekee miehen sairaaksi". Esim Harvard Medical Schoolin artikkelissa kehuttiin ensin parisuhteen hyötyjä miehelle, mutta lopussa todettiin "parisuhde ei ole edellytys eikä pelasta miehen terveyttä, jos mies ei itse halua parantaa elintapojaan. Naisen painostus tässä tilanteessa on suorastaan vahingollista..."
Mutta pidä vaan kiinni vanhoista väittämistä - jos osaa ajatella kriittisesti ja hakea tietoa vakuuttavista lähteistä, huomaa nuo aikaisemmat suorastaan hellyttävän lapsellisiksi...
(Henkkoht voin sanoa, että eläisin sinkkuna vähintään yhtä terveellistä elämää kuin nykyään, siihen ei naisen olemassaoloa tarvita...pelkkä verikokeiden tuloslista rouvan jäkätyksen terveellisistä elämäntavoista loppumaan kuin seinään.)
Ok, sain nyt käsityksen että olet parisuhteessa. Kerrotko vielä että miksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannan nuoruuden typeryyden seurauksia kuten kunnon miehen pitääkin. Tosin rouva hankkiutui paksuksi puhumatta minulle mitään aikeistaan. Näin jälkikäteen ajatellen (vastentahtoinen) perheellistyminen on typerin asia mihin olen lähtenyt.
Typerin aloitus pitkiin aikoihin. Kaikkia otsikonlukijoita se leipä elättääkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin keskustelu osoittaa jälleen kerran, miten huono kumppani ja äiti keskiverto suomalainen nainen on. Kauhea ruikuttaja ja kaikki vika jälleen miehissä.
Tulee varsin selvä kuva, että suurin osa parisuhteissa olevista lapsiperhemiehistä olisivat aivan varmasti onnellisempia sinkkuina. Mikä ihme on kasvattanut naisista tuollaisia kusipäitä? Nykyinen feminismikö?
Olisi mielenkiintoista, jos jokin taho tutkisi, miten yleistä narsismi on naisten keskuudessa. Tulokset voisivat yllättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan kotoäideillä on helvetin vaikeeta!! Mitenköhän on mun mummo ennen pärjännyt kun asuivat maalla, 8 lasta kotieläimet, pyykit, ruoka ym ym.. ja seksiäkin ehti mitä luultavimmin harrastamaan kun noin monta lastakin tuli. Ja mies aina töissä, jos ei muualla, niin kotona kyllä riitti töitä. Nyt joitakin vuosikymmeniä eteenpäin kotoäideillä on 1-3 lasta (keskimäärin) ja ollaan niin loppu ettei jaksa mitään enää.. voi hlvetti!
Ennenvanhaan ne äidit eivät käyneet töissä kotinsa ulkopuolella. Vaatteita oli vähän käytössä, pesulla käytiin harvemmin, ruoka ei tarvinnut olla terveellistä, kunhan maha täyttyi, lapsia ei tarvinnut kasvattaa niin että ne kehittyy mahdollisimman hyvin, kunhan pysyivät hengissä ja oppivat tekemään työtä henkensä pitimiksi. Kämpässä ei ollut levällään kakaroiden roinaläjät, talot oli pieniä, ei paljon siivottavaa kun ei ollut juuri mitään tavaraakaan siinä vaivoina, senkun purautti matot pihalla ja lakaisi lattian ja astiat pesaisi, silläkään ei ollut niin nokon nuukaa miten ne virutti. Lapsia ei tarvinnut koskaan leikittää, eikä niitä ollut mikään pakko juuri edes huomioida jos oli kiire tehdä tärkeämpiä töitä, kersat leikki keskenään ja isommat hoiti pienemmät, ja joskus oli isovanhemmat auttelemassa. Elukoiden hoitaminen oli toki raskasta myös, mutta onneksi niitäkään ei ollut yleensä kovin paljon.
Ja mikä tärkeintä, itse ei vaatinut elämältä muuta kuin sitä että kunhan pärjätään, ei mietitty ulkomaanmatkoja ja itsensä kehittämistä ja harrastamista, eikä sitä ollaanko sitä nyt niin onnellisia siinä avioliitossa ja huomioiko mies, ja saanko orgasmia koskaan. Kakaratkaan eivät juuri mitään vaatineet, ne oli onnellisia kun joskus sai sokerinpalan suuhunsa, uudet vaatteet tai appelsiinin amerikan serkun paketista jouluna.
Noin kirjoittelee ihminen joka on aika tavalla vieraantunut parin sukupolven takaisesta elämänmenosta.
Minun isoäidilläni oli 11 lasta. 11 synnytystä. Perheen ensimmäinen oma koti oli tuvan, keittiön ja kamarin käsittänyt mökki, jossa oli lapsikatraan kasvettua iltaisin tilaa vain vähän liikkua kun sängyt avattiin.Töitä piti tehdä arkisin aamusta iltaan, vasta lauantai-iltana ja sunnuntaina oli vähän aikaa toipua.
Lapset eivät hoitaneet itse itseään, vaan kapaloiden vaihto ja pesu oli jatkuvaa, ompelu, käsityöt, ruuanlaitto, karjanhoito, kasvimaat, peltotöihin osallistuminen. Mummo oli jopa pellonraivaulsessa mukana raskaana ollessaan. Kantoi kiviä ja repi kantoja. Teki navettaa varten sementtitiiliä. Hakkasi halkoja. Kantoi puita.
Sitten joutui valtavan lapsilauman kanssa evakkoon toisten nurkkiin asumaan, ukko oli rintamalla ja joka päivä sai pelätä, jääkö kaiken päälle vielä leskeksi.
Ja kyllä sitä tuolloin tunnettiin paineita kodinhoidon osalta. Sai muutenkin kuulla olevansa köyhä, pientilan eukko; häpeä oli suuri jos huomautettiin esim lasten huonoista vaatteista. Ja kyllä silloin viitsittiin sanoa - ihmiset olivat julmia. Kylät olivat kuin juorupesiä. Marttakerhot, Lotat ja muut järjestöt olivat naisille kuin ahkeruuden kilpa-areenoja. Tuvat ja ympäristöt piti hoitaa älyttömän hyvin ettei tarvinnut kantaa häpeän taakkaa laiskuudesta. Jopa kansakoulunopettaja saattoi tulla moittimaan avoimesti, jos näki puutteita lasten vaatetuksessa, kodinhoidossa tai yleensäkin ahkeruudessa. Moniko sellaista ottaisi nykyään vastaan?
Mitä ihmeen väliä sillä on, miten raskasta tai helppoa edellisillä sukupolvilla oli? Itse ainakin haluan tehdä oman elämäni mahdollisimman helpoksi, ei sillä ole mitään merkitystä millaista oli 50 tai 100 vuotta sitten.
Jokuhan tuossa jo aiemmin vertaili ja yritti puhua entisajan elämän helpoksi.
Jos isoäiti eläisi, hän olisi varmasti hävyttömän onnellinen siitä, ettei meidän tarvitse enää raataa, vaan saadaan elää "herroi viisii".En väittänyt että ennenvanhaan oli helppoa, vaan että silloin oli erilaista kuin nykyään. Nyt on viimeisen 10 vuoden aikana tehty äitiydestä ihan järkyttävän vaikeaa, vielä 20 vuotta sitten se oli helppoa jos lapsi ei ollut sairas tai mies ilkeä tai juoppo.
En jaksa tätäkään uskoa.
Viimeisen 20 vuoden aikana äitiyttä on helpottanut miesten kotitöihin osallistumisen määrän jatkuva kasvu sekä yleinen elintason nousu. Nettikin antaa hyviä asioita elämään, kuten vertaistukea ja yhteydenpitoa vanhoihin ystäviin joita ei välttämättä voi tai ehdi tavata.
Jos haluat hakea vertailukohtaa elämäsi raskauteen, vertaile aikalaisiisi, älä menneisyyteen. On toki epäreilua jos äitiys on raskasta, mutta menneisyyden haikailu on yksinkertaisesti ajattelemattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edelläkirjoittanutta voin kyllä kompata. Toki on paljon kivojakin naisia, mutta täytyy sanoa että ainakin omasta lähipiiristä löytyy tätä julmahuvin "lättäjalkaista ja omanarvontuntoista kaikentietäjää" ikäryhmässä 30-45 huolestuttavan paljon. Vika on aina jossain muussa kuin daamissa itsessään.
Olisko vähän niin että kun tiettynä aikakausina on alettu pikkutytöille hokea että sinä voit ja sinä osaat. Ne tulokset nyt sitten alkaa vähän jo näkyä vaikka pahin on vasta tulossa. Joskus olis voinut antaa lapselleen palan realismia elämänpolulle matkatavaraksi. Omaa poikaa ei kyllä käy kateeksi....hahaha
Aasialaisgeeniä jota on usein käytetty hyväksi jo lapsesta saakka. Yök sulle kirjoittaja. Voi kuin oksentaa noita äijiä jotka eivät ole saaneet pikkumunineen muuta kuin naisen jolle kelpaa ns.vähempi paha. Huvittavinta ollut nähdän Soldiers of Odinin pornoaddikteilla juuri thaimaalaisia naisia. Toivottavasti eivät ole ihmiskaupan uhreja :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä parisuhde mihin ollaan molemmat sitouduttu ja ollaan valmiita tekemään kaikkemme tämän eteen. Joskus se tarkoittaa, että kaivannut ne seksihalut jostain, vaikka tällä hetkellä aika väsyneitä ollaan. Lapset kuitenkin kasvaa ja aikoinaan lähtee, haluan että mulla on tämä sama puoliso myös silloin.
Nämä kertomukset ovat aina yhtä mielenkiintoisia lukea, koska niissä epäsuorasti ilmaistaan, että pikkulapsiaika on jonkinlaista taistelua, josta on selvittävä läpi.
Sitten tuleekin teini-ikä kaikkine kommervenkkeineenn.
Ja aikuisistakin lapsista on huolta.
Kannattaako? En väitä, ettei kannata, mutta kuinka moni tätä kuviota oikeasti etukäteen miettii?
Kun lukee lapsiperhe-elämästä, niin lähes poikkeuksetta jutuissa korostuu elämän raskaus, tylsyys, kiirellisyys, työläys ja parisuhteen rakoilu.
Vietti pistää lisääntymään ja sen jälkeen jäljelle jää vain kärsimys ja vieraantuminen puolisosta. Näinkö se menee?
Näin se menee.
Erittäin hyvin tiivistetty.
Jossain yläasteen biologiantunnillakin olisi syytä lueskella näitä juttuja, niin nuorisollekin voisi kehittyä jonkinlainen käsitys siitä, mitä se lapsiperheen arki vanhemman näkökulmasta on.
Ei tätä näkökulmaa kovin aktiivisesti kuitenkaan markkinoida siinä kohtaa, kun nuorilla ihmisillä se perheen- ja kodinperustamisvietti oikein jyllää.
Sitten tehdään päätöksiä suvun ja lähipiirin paineessa, kun kuvitellaan että se ydinperhe on ainut oikea tapa elää elämäänsä.
Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että ainakin lapset olisivat saattaneet jäädä tekemättä, jos olisin tiennyt minkälaisen ikuisuusprojektin niistä saa. Puhumattakaan siitä, etten tiennyt ja tajunnut, että tämä kaikki tulee toki suorittaa naisten hyväksymillä mittareilla ja mahdollisimman hankalasti. Itse asiassa, jos olisin tiennyt tämän kokonaisuuden, olisi kyllä tainnut jäädä vaimokin hommaamatta.
Yksin voi olla yksinäistä, mutta tänä päivänä tämä isä ja aviomies kyllä vaihtaisi helpompaan ja huolettomampaan poikamieselämään ihan koska tahansa.
Sitä seksiäkin sai ihan yhtä harvoin silloin. Ja ihan yhtä paljon sen eteen joutui silloinkin työskentelemään ja näkemään vaivaa, vaikka nuorempana ja typerämpänä kuvittelin, että parisuhteessa seksi tulee ikäänkuin sisäsyntyisenä ja siinä kyljessä sekin.
Itse asiassa taitaa olla paljon helpompaa käydä jossain baarissa iskemässä seksiseuraa (keskivertomiehelle sekin on toki äärimmäisen vaikeaa) kuin tehdä kaikki kommervenkit, mitä kotioloissa vaaditaan, että vaimon kanssa pääsee lakanoiden väliin.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu osoittaa jälleen kerran, miten huono kumppani ja äiti keskiverto suomalainen nainen on. Kauhea ruikuttaja ja kaikki vika jälleen miehissä.
Tulee varsin selvä kuva, että suurin osa parisuhteissa olevista lapsiperhemiehistä olisivat aivan varmasti onnellisempia sinkkuina. Mikä ihme on kasvattanut naisista tuollaisia kusipäitä? Nykyinen feminismikö?
Olisi mielenkiintoista, jos jokin taho tutkisi, miten yleistä narsismi on naisten keskuudessa. Tulokset voisivat yllättää.
Voit aloittaa omasta naisestasi. Kerro hänestä? Jos häntä ei ole niin kerro sitten kuka sinä olet puhumaan aiheesta josta et tiedä mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä parisuhde mihin ollaan molemmat sitouduttu ja ollaan valmiita tekemään kaikkemme tämän eteen. Joskus se tarkoittaa, että kaivannut ne seksihalut jostain, vaikka tällä hetkellä aika väsyneitä ollaan. Lapset kuitenkin kasvaa ja aikoinaan lähtee, haluan että mulla on tämä sama puoliso myös silloin.
Nämä kertomukset ovat aina yhtä mielenkiintoisia lukea, koska niissä epäsuorasti ilmaistaan, että pikkulapsiaika on jonkinlaista taistelua, josta on selvittävä läpi.
Sitten tuleekin teini-ikä kaikkine kommervenkkeineenn.
Ja aikuisistakin lapsista on huolta.
Kannattaako? En väitä, ettei kannata, mutta kuinka moni tätä kuviota oikeasti etukäteen miettii?
Kun lukee lapsiperhe-elämästä, niin lähes poikkeuksetta jutuissa korostuu elämän raskaus, tylsyys, kiirellisyys, työläys ja parisuhteen rakoilu.
Vietti pistää lisääntymään ja sen jälkeen jäljelle jää vain kärsimys ja vieraantuminen puolisosta. Näinkö se menee?Näin se menee.
Erittäin hyvin tiivistetty.
Jossain yläasteen biologiantunnillakin olisi syytä lueskella näitä juttuja, niin nuorisollekin voisi kehittyä jonkinlainen käsitys siitä, mitä se lapsiperheen arki vanhemman näkökulmasta on.
Ei tätä näkökulmaa kovin aktiivisesti kuitenkaan markkinoida siinä kohtaa, kun nuorilla ihmisillä se perheen- ja kodinperustamisvietti oikein jyllää.
Sitten tehdään päätöksiä suvun ja lähipiirin paineessa, kun kuvitellaan että se ydinperhe on ainut oikea tapa elää elämäänsä.
Itsestäni ainakin tuntuu siltä, että ainakin lapset olisivat saattaneet jäädä tekemättä, jos olisin tiennyt minkälaisen ikuisuusprojektin niistä saa. Puhumattakaan siitä, etten tiennyt ja tajunnut, että tämä kaikki tulee toki suorittaa naisten hyväksymillä mittareilla ja mahdollisimman hankalasti. Itse asiassa, jos olisin tiennyt tämän kokonaisuuden, olisi kyllä tainnut jäädä vaimokin hommaamatta.
Yksin voi olla yksinäistä, mutta tänä päivänä tämä isä ja aviomies kyllä vaihtaisi helpompaan ja huolettomampaan poikamieselämään ihan koska tahansa.
Sitä seksiäkin sai ihan yhtä harvoin silloin. Ja ihan yhtä paljon sen eteen joutui silloinkin työskentelemään ja näkemään vaivaa, vaikka nuorempana ja typerämpänä kuvittelin, että parisuhteessa seksi tulee ikäänkuin sisäsyntyisenä ja siinä kyljessä sekin.
Itse asiassa taitaa olla paljon helpompaa käydä jossain baarissa iskemässä seksiseuraa (keskivertomiehelle sekin on toki äärimmäisen vaikeaa) kuin tehdä kaikki kommervenkit, mitä kotioloissa vaaditaan, että vaimon kanssa pääsee lakanoiden väliin.
Mitä siellä yläasteella opetettsisiin kun tapoja hoitaa parisuhdetta on aikalailla yhtä monta kuin on parisuhteita?
Lapsen tekemiseen ei tarvita miestä eikä seksiä. Huvittavinta on valittaa kun itse tekee vääriä valintoja omassa elämässään että se on jonkun muun(miehen) vikaa. Todella huvittavaa on että asiasta ei edes osata keskutella ja myönnetä omia virheitä vaan syytetään sitä jota itse "sortaa" ex"suhteessa" johon ei omia valmiuksia sitten ollutkaan.
Nainen omii lapsen? Pitäisikö isän olla vähän enemmän mies eikä mikkihiiri? Ei mun lapsia voi ainakaan kukaan alkaa omimaan, ne ovat MINUN lapsiani.
Vierailija kirjoitti:
Edelläkirjoittanutta voin kyllä kompata. Toki on paljon kivojakin naisia, mutta täytyy sanoa että ainakin omasta lähipiiristä löytyy tätä julmahuvin "lättäjalkaista ja omanarvontuntoista kaikentietäjää" ikäryhmässä 30-45 huolestuttavan paljon. Vika on aina jossain muussa kuin daamissa itsessään.
Olisko vähän niin että kun tiettynä aikakausina on alettu pikkutytöille hokea että sinä voit ja sinä osaat. Ne tulokset nyt sitten alkaa vähän jo näkyä vaikka pahin on vasta tulossa. Joskus olis voinut antaa lapselleen palan realismia elämänpolulle matkatavaraksi. Omaa poikaa ei kyllä käy kateeksi....hahaha
Mulla ei yllättäen löydy. Ehkä kyse on siitä millaisen porukan kanssa haluaa elämänsä viettää, ja millaisessa porukassa kokee viihtyvänsä?
Mulla käy jo nyt miehen ala-asteikäistä poikaa sääliksi, kun siitä tulee niin komea, ja se on niin kiltti ja muut huomioonottava jo nyt. Samanlainen oli oma mieheni, lapsen isäkin, ja nyt vasta naisen kanssa, joka ei päsmäröi, ja ole kaikentekevä ja sen jälkeen kaikesta kitisevä justiina. Miehen perusluonne kun on "kaikenkestävä", joten häntä kyllä pääsee kurmoottamaan jos vain halua ja intoa siihen naiselta löytyy. Mieheni on myös selainen joka täytyy ANTAA olla mies. Muuten hän mukautuu. Hän ei ole mikään tilan ottaja, ja möykkääjä, vaan herkkä ja pohtiva mies. Miehen tytär taas on hyvää vauhtia oppimassa äitinsä maneerit, ja niitä täällä meillä sitten koitetaan kitkeä pahimpia. Onneksi hänessä on myös puolet isäänsä :)
Mun tuntemani naiset on asiansa osaavia ihmisiä, joilla on mukavat miehet, jotka myös osaavat asiansa, eikä kukaan pompottele toista mihinkään suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Aasialaisgeeniä jota on usein käytetty hyväksi jo lapsesta saakka. Yök sulle kirjoittaja. Voi kuin oksentaa noita äijiä jotka eivät ole saaneet pikkumunineen muuta kuin naisen jolle kelpaa ns.vähempi paha. Huvittavinta ollut nähdän Soldiers of Odinin pornoaddikteilla juuri thaimaalaisia naisia. Toivottavasti eivät ole ihmiskaupan uhreja :/
Sinun kannattaisi kerätä rahaa säåstöön, että pääsisit näkemään hiukan maailmaa. Ja ehkä ihan ensimmäisenä sinun pitäisi tiedostaa oma tyhmyytesi.
Minun mielestä jos jotain aasilaista naista on käytetty lapsena hyväksi ja hän pääsee siomalaisen miehen vaimoksi, sehän on lottovoitto hänelle.
Toinen hyvä puoli on se, että jos miehellä onkin suomalaiseen väljään värkkiin sopimaton kikkeli, niin taas kävi tuuri, kun löytyi nainen, jonka tiukka pimppi on kummallekin osapuolelle positiivinen asia ja takaa seksuaalisen tyydytyksen kummallekin.
Lisäksi kun verrataan suomalaista laiskaa ja vittumaista mätisäkkiä aina ystävällisiin, kauniisiin ja seksikkäinä pysyviin naisiin aasian suunalta, niin tuskinpa ne miehet korvaansa lotkauttavat katkeran siiderivalaan länkytyksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin keskustelu osoittaa jälleen kerran, miten huono kumppani ja äiti keskiverto suomalainen nainen on. Kauhea ruikuttaja ja kaikki vika jälleen miehissä.
Tulee varsin selvä kuva, että suurin osa parisuhteissa olevista lapsiperhemiehistä olisivat aivan varmasti onnellisempia sinkkuina. Mikä ihme on kasvattanut naisista tuollaisia kusipäitä? Nykyinen feminismikö?
Olisi mielenkiintoista, jos jokin taho tutkisi, miten yleistä narsismi on naisten keskuudessa. Tulokset voisivat yllättää.
Voit aloittaa omasta naisestasi. Kerro hänestä? Jos häntä ei ole niin kerro sitten kuka sinä olet puhumaan aiheesta josta et tiedä mitään?
Tunnistit siis itsesi.
Minun vaimoni ei ole kusipää, feministi, eikä narsisti. Miksi ihmeessä sinä hänestä haluat jotain tietää?
Kyllä suomiämmä laittaakin omat astiansa ihan itse koneeseen. Mites suomiäijä, viitsiikö laittaa omat astiansa IHAN ITSE koneeseen?