HS: ”Kaikki fyysinen kontakti katosi” – Pienten lasten eronneiden isien tarinoissa toistuvat ulkopuolisuus, seksin puute ja pettäminen"

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku viisas kertoa millä varmistatte ennen lasten tekoa, että mies on sitten takuuvarmasti sellainen osallistuva isä, kun ne lapset konkreettisesti on tehty? Itse luulin, että mulla on hyvä mies josta tulee hyvä isä mutta käytäntö on ollut toista. Jälkikäteen ehkä osaa nähdä asioita, joista olisi ehkä voinut päätellä jotain mutta eipä sitä osaa pitkään kahdestaan eläneenä ja asuneena ennustaa miten kukin käyttäytyy, kun lapset tarpeineen ovat siinä.

Tämä. Ennen kuin miehestä tulee isä, ei hänestä voi tietää, millainen isä hänestä tulee. Tuleeko osallistuva vai pakoileva. Tosin ne isät, jotka teke paljon töitä ennen vauvaa, tekevät psljon töitä myös vauvan tulon jälkeen. Ne isät, jotka harrastavat paljon, eivät yleensä lopeta tai edes vähennä harrastuksiaan.

Äiti, joka on saattanut myös tehdä paljon töitä tai harrastanut paljon joutuu näistä kuitenkin luopumaan, ellei isä tule kotiin, että äitikin pääsee. Jos isä ei tule vedoten syyhyn mihin tahansa, PAKOTTAA isä äidin olemaan lapsen kanssa. Kun ei vaan tule, niin äidin onnpakko olla lapsen kanssa. Tässä sitten äidin kypsyys äitinä punnitaankin: itselle jatkuva äitityö ei enää ole pulma, oon niin tottunut tähän. Tykkään olla lasten kanssa ja tehdä kotitöitä. Mutta silloin ekan lapsen kanssa, pää meinasi hajota, kun isukki ei klo 15 jälkeen edes vastannut puhelimeen, jotta olisin voinut kysyä/sopia kotiintuloajasta. Parikymppiselle löllöllöö-elämään tottuneelle tytönhuitukalle perhe-elämä iski kuin moukari mu..mahaan :) Useamman lapsen nelikymppisenä äitinä voin ripustaa mitalin kaulaani ja sanoa, että olen oppinut pohjamutia myöten lapsen- ja kodinhoidon perusteet. Ehkäpä jo lisäkurssikin on jo plakkarissa. Samoin kurssit miehistä on käytynä.

Kannattaa harkita vakavasti lisääntyykö sellaisen ihmisen kanssa, joka on tottunut aktiiviseen elämään, johon kuuluu paljot poissaolot kotoa. Kannattaa myös harkita, jos itse on sellaiseen tottunut, että haluaako naulita itsensä kotiin, jos aktiviteetit ovat kovin tärkeitä. Toki osan aktiviteeteistä voi suorittaa vauva/lapsi mukana, muttei läheskään kaikkia, eikä esim matkailu lasten kanssa ole samaa kuin pelkässä aikuisseurassa.

Mies voi jatkaa poissaoloaan, mikäpä minä olen häntä pakottamaan. Jos kerran raha on se , mikä hänet onnelliseksi tekee, niin siitä vaan. Toivottavasti ei sitten ihmettele, kun lapsukaisilla ei hänelle ole juuri asiaa kymmenen v päästä tsi myöhemminkään. Ohan hullua muuten, mies käski minun lopettamaan valmisannosten ostamisen kaupan lämpötiskistä, koska ovat kuulemma budjettiimme liian kalliita (7€). Että pitää ostaa vaan kanasuikaleita ja jauhelihaa tms ja itse kokata. En tykännyt. Eilen hän sitten ilmoitti, että oli tehnyt 100ke (!!!) tarjouksen eräästä harrastevälineestä, josta ei muulle perheelle olemitään hyötyä.

Hitto että mua käytetään hyväksi. Tää viimenen ottaa kyllä päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku viisas kertoa millä varmistatte ennen lasten tekoa, että mies on sitten takuuvarmasti sellainen osallistuva isä, kun ne lapset konkreettisesti on tehty? Itse luulin, että mulla on hyvä mies josta tulee hyvä isä mutta käytäntö on ollut toista. Jälkikäteen ehkä osaa nähdä asioita, joista olisi ehkä voinut päätellä jotain mutta eipä sitä osaa pitkään kahdestaan eläneenä ja asuneena ennustaa miten kukin käyttäytyy, kun lapset tarpeineen ovat siinä.

Tämä. Ennen kuin miehestä tulee isä, ei hänestä voi tietää, millainen isä hänestä tulee. Tuleeko osallistuva vai pakoileva. Tosin ne isät, jotka teke paljon töitä ennen vauvaa, tekevät psljon töitä myös vauvan tulon jälkeen. Ne isät, jotka harrastavat paljon, eivät yleensä lopeta tai edes vähennä harrastuksiaan.

Äiti, joka on saattanut myös tehdä paljon töitä tai harrastanut paljon joutuu näistä kuitenkin luopumaan, ellei isä tule kotiin, että äitikin pääsee. Jos isä ei tule vedoten syyhyn mihin tahansa, PAKOTTAA isä äidin olemaan lapsen kanssa. Kun ei vaan tule, niin äidin onnpakko olla lapsen kanssa. Tässä sitten äidin kypsyys äitinä punnitaankin: itselle jatkuva äitityö ei enää ole pulma, oon niin tottunut tähän. Tykkään olla lasten kanssa ja tehdä kotitöitä. Mutta silloin ekan lapsen kanssa, pää meinasi hajota, kun isukki ei klo 15 jälkeen edes vastannut puhelimeen, jotta olisin voinut kysyä/sopia kotiintuloajasta. Parikymppiselle löllöllöö-elämään tottuneelle tytönhuitukalle perhe-elämä iski kuin moukari mu..mahaan :) Useamman lapsen nelikymppisenä äitinä voin ripustaa mitalin kaulaani ja sanoa, että olen oppinut pohjamutia myöten lapsen- ja kodinhoidon perusteet. Ehkäpä jo lisäkurssikin on jo plakkarissa. Samoin kurssit miehistä on käytynä.

Kannattaa harkita vakavasti lisääntyykö sellaisen ihmisen kanssa, joka on tottunut aktiiviseen elämään, johon kuuluu paljot poissaolot kotoa. Kannattaa myös harkita, jos itse on sellaiseen tottunut, että haluaako naulita itsensä kotiin, jos aktiviteetit ovat kovin tärkeitä. Toki osan aktiviteeteistä voi suorittaa vauva/lapsi mukana, muttei läheskään kaikkia, eikä esim matkailu lasten kanssa ole samaa kuin pelkässä aikuisseurassa.

Mies voi jatkaa poissaoloaan, mikäpä minä olen häntä pakottamaan. Jos kerran raha on se , mikä hänet onnelliseksi tekee, niin siitä vaan. Toivottavasti ei sitten ihmettele, kun lapsukaisilla ei hänelle ole juuri asiaa kymmenen v päästä tsi myöhemminkään. Ohan hullua muuten, mies käski minun lopettamaan valmisannosten ostamisen kaupan lämpötiskistä, koska ovat kuulemma budjettiimme liian kalliita (7€). Että pitää ostaa vaan kanasuikaleita ja jauhelihaa tms ja itse kokata. En tykännyt. Eilen hän sitten ilmoitti, että oli tehnyt 100ke (!!!) tarjouksen eräästä harrastevälineestä, josta ei muulle perheelle olemitään hyötyä.

Hitto että mua käytetään hyväksi. Tää viimenen ottaa kyllä päähän.

Edellinen siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset aina hämmästyvät sitä kuinka vaikeaa osaavat omasta elämästään tehdä.

Mgtow on ratkaisu.

Ilman puolisoa jääneet miehet ovat tutkitusti sairaampia ja onnettomampia, elävät lyhyemmän elämän ja kärsivät enemmän päihdeongelmista kuin pariutuneet miehet.

Parisuhde lisää miehen hyvinvointia ja onnellisuutta. Naisen hyvinvointia ja onnellisuutta parisuhde vähentää.

Wgtow on viisas ratkaisu. Mgtow ei ole, se on vain katkerien, naista saamattomien miesten tapa uskotella itselleen, että he eivät ole luusereita.

Vanhas tietoa, uudemmat tutkimukset (32 vuotta kestänyt, 30milj "näytettä) kertovat että yksin elävät (koulutetut) miehet ovat yhtä onnellisia ja terveitä kuin parisuhteessa olevat. Sen lisäksi trendi näyttäisi olevan se, että menevät terveydessä ohitsekin.

Toiseksi, noissa vanhoissa tutkimuksissa ei koskasn ole verrattu ns sosioekonomisten ryhmien miehiä keskenään vaan esim moniongelmainen mies jää yksi jo "luonnostaan" ja siitä vedetään mutkat suoriksi "yksinäisyys tekee miehen sairaaksi". Esim Harvard Medical Schoolin artikkelissa kehuttiin ensin parisuhteen hyötyjä miehelle, mutta lopussa todettiin "parisuhde ei ole edellytys eikä pelasta miehen terveyttä, jos mies ei itse halua parantaa elintapojaan. Naisen painostus tässä tilanteessa on suorastaan vahingollista..."

Mutta pidä vaan kiinni vanhoista väittämistä - jos osaa ajatella kriittisesti ja hakea tietoa vakuuttavista lähteistä, huomaa nuo aikaisemmat suorastaan hellyttävän lapsellisiksi...

(Henkkoht voin sanoa, että eläisin sinkkuna vähintään yhtä terveellistä elämää kuin nykyään, siihen ei naisen olemassaoloa tarvita...pelkkä verikokeiden tuloslista rouvan jäkätyksen terveellisistä elämäntavoista loppumaan kuin seinään.)

Eikös se ole pelkästään hyvä asia, että ne moniongelmaiset miehet jäävät yksin jo ”luonnostaan”, näin pelastuvat naiset heidän aiheuttamiltaan ongelmilta ja huonot geenitkin jäävät lisääntymättä.

Nuorten miesten syrjäytymisestä jäkättävät palstalaiset voisivat siis lakata syyllistämästä naisia siitä, että eivät ryhdy parisuhteeseen näiden ongelma-oskarien kanssa vaan valitsevat niitä terveitä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Nuorten miesten syrjäytymisestä jäkättävät palstalaiset voisivat siis lakata syyllistämästä naisia siitä, että eivät ryhdy parisuhteeseen näiden ongelma-oskarien kanssa vaan valitsevat niitä terveitä miehiä.

Ei siinä mitään, että luonnonvalinnan seurauksena geneettinen kuona ei pääse lisääntymään.

Mutta siitä on turha vetää johtopäätöksiä "parisuhde on miehelle terveyden/onnellisuuden ehto", kun nyt alkaa olla osviittaa ettei asia välttämättä olekaan niin, ref Michiganin yliopiston iso tutkimus ja Harvard Medical Schoolin artikkeli. Mutta papukaijanahan on hyvä toistaa vanhoja totuuksia - muutan mielipiteeni kun esitetään tutkimustulos miehen terveyden ja parisuhteen kausaliteetista jossa vertaillaan sosioekonomisten ryhmien sisällä vastaavaa asiaa eikä ristiin ryhmien välillä.

Toiseksi, mitä on syrjäytyminen? Sekö ettei halua olla osallinen yhteiskunnallista "ketjua"? Jos nuori mies on tyytyväinen työttömyyteensä, kaljanvetämiseensä videopelien & nettipornon kanssa, sitten on. Toki se tulee muille maksettavaksi, mutta kannattaisi miettiä onko oikeasti maailmassa jotain pielessä kun perinteistä polkua ei vaan nähdä nuorten miesten keskuudessa houkuttelevana, asenne on paremminkin "pitäkää tunkkinne".

(Itse olen totaalisen kyrpiintynyt perinteisen vaihtoehdon valinnut koulutettu mies, mutta joka on herännyt nelikymppisenä ymmärtämään kuinka suuresta kusetuksesta on kyse - miksi en ymmärtänyt tätä silloin kuin asiat olivat vielä oikeasti omissa käsissäni?)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannan nuoruuden typeryyden seurauksia kuten kunnon miehen pitääkin. Tosin rouva hankkiutui paksuksi puhumatta minulle mitään aikeistaan. Näin jälkikäteen ajatellen (vastentahtoinen) perheellistyminen on typerin asia mihin olen lähtenyt.

Puhkoikos se kortsut vai mitenkä hän sabotoi sun ehkäisys?

Jätti pillerit väliin puhumatta asiasta mitään minulle.

Toki keskimääräisen AV-mamman mielestä aivan oikeutettu tempaus, koska sellainen asia kuin "luottamus ja rehellisyys" on venyvä käsite tietyissä asioissa. Itse kun sanoin kimppaan mennessämme ettei lapset kuulu suunnitelmiini koskaan, mutta sillä omalla tahdollani ei ollut mitään merkitystä loppujen lopuksi.

Puolisosi teko ei ole millään mittarilla hyväksyttävä. Siitäkin huolimatta totean, että jos kerran suhteessanne sinä olit se, joka ehdottomasti ei halunnut koskaan lapsia, olisin olettanut että myös ehkäisy on sinun vastuullasi eli ensin kondomi ja sitten sterilisaatio kun ikä riittää siihen pääsemiseen. Mutta valehtelemista en silti hyväksy. Itse en olisi voinut jäädä suhteeseen, jossa minulle olisi valehdeltu noin ratkaisevalla tavalla.

Tein sterit melkein heti kun se oli mahdollista, mutta siinä vaiheessa se oli myöhäistä. Toiseksi, minulle ei kumin käyttäminen ollut koskaan ongelma, hän oli se joka halusi siirtyä "vaivattomampaan vaihtoehtoon". Kolmanneksi, tuntuu edelleen olevan keskimääräiselle AV-mammalle vaikeata ymmärtää, että olin selkeästi ilmoittanut ettei lapset kuulu koskaan suunnitelmiini ja hänellä oli monta vuotta (kuusi) mahdollisuus ottaa ero etsiäkseen sellaisen hölmön joka olisi halunnut isukiksi - hän teki vähän erilaisen ratkaisun ja ihan itse kertomatta minulle mitään. Luottamus, mitä se on, huhuu? Helvetti, jos olisin tiennyt minkälaisen kieron ämmän kanssa olin päätynut kimppaan niin suunnilleen ensivarvin jälkeen olisin potkaisdut mäkeen.

Sitten vielä ihmettelee miksen halua tehdä hänen ja lasten kanssa mitään vaan olen omissa oloissani, leikkien kuitenkin kunnon osallistuvas iskää. Onneksi penskat on niin isoja että kestävät häipymiseni ja taloudellinen tilanteeni muodostunut sen verran hyväksi ettei isompaa droppia tule eron jälkeen. Paitsi tuolle ahneelle ja typerälle akalle kun ei ole enää maksajaa hänen ansaitsemattoman ylimitoitetulle elämäntavalleen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorten miesten syrjäytymisestä jäkättävät palstalaiset voisivat siis lakata syyllistämästä naisia siitä, että eivät ryhdy parisuhteeseen näiden ongelma-oskarien kanssa vaan valitsevat niitä terveitä miehiä.

Ei siinä mitään, että luonnonvalinnan seurauksena geneettinen kuona ei pääse lisääntymään.

Mutta siitä on turha vetää johtopäätöksiä "parisuhde on miehelle terveyden/onnellisuuden ehto", kun nyt alkaa olla osviittaa ettei asia välttämättä olekaan niin, ref Michiganin yliopiston iso tutkimus ja Harvard Medical Schoolin artikkeli. Mutta papukaijanahan on hyvä toistaa vanhoja totuuksia - muutan mielipiteeni kun esitetään tutkimustulos miehen terveyden ja parisuhteen kausaliteetista jossa vertaillaan sosioekonomisten ryhmien sisällä vastaavaa asiaa eikä ristiin ryhmien välillä.

Toiseksi, mitä on syrjäytyminen? Sekö ettei halua olla osallinen yhteiskunnallista "ketjua"? Jos nuori mies on tyytyväinen työttömyyteensä, kaljanvetämiseensä videopelien & nettipornon kanssa, sitten on. Toki se tulee muille maksettavaksi, mutta kannattaisi miettiä onko oikeasti maailmassa jotain pielessä kun perinteistä polkua ei vaan nähdä nuorten miesten keskuudessa houkuttelevana, asenne on paremminkin "pitäkää tunkkinne".

(Itse olen totaalisen kyrpiintynyt perinteisen vaihtoehdon valinnut koulutettu mies, mutta joka on herännyt nelikymppisenä ymmärtämään kuinka suuresta kusetuksesta on kyse - miksi en ymmärtänyt tätä silloin kuin asiat olivat vielä oikeasti omissa käsissäni?)

Enhän minä tässä vetänytkään mitään johtopäätöksiä vaan ihan vilpittömästi ilahduin siitä, että uudet tutkimukset ottavat naisten harteilta tämän iänikuisen taakan sosiaalistaa, osallistaa ja onnellistaa syrjäytymisvaarassa olevat miehet. Jos kerran on ihan tutkittua tietoa, että nämä miehet syrjäytyvät syystä, ja monet vielä omasta halustaan, niin loppuu toivottavasti valitus siitä, että yhteiskunta ja etenkin naiset syrjivät tietyntyyppisiä miehiä. He syrjäytyvät ihan omasta syystään.

Broman kirjoitti:

Joku on käyttänyt kymmeniä, ellei satoja tunteja haastatellessaan ihmisiä, ehkä myös tutkijoita, sitten koonnut niistä ehjän artikkelin joka on vertaisarvioitu toimituksessa ja joka on julkaistu päätoimittajan hyväksynnällä...

Nyt ei ihan ole vertaisarvioinnin käsite hallussa

Vierailija kirjoitti:

Broman kirjoitti:

Joku on käyttänyt kymmeniä, ellei satoja tunteja haastatellessaan ihmisiä, ehkä myös tutkijoita, sitten koonnut niistä ehjän artikkelin joka on vertaisarvioitu toimituksessa ja joka on julkaistu päätoimittajan hyväksynnällä...

Nyt ei ihan ole vertaisarvioinnin käsite hallussa

Nän käy, kun yrittää käytellä käsitteitä, joiden merkitystä ei tiedä. :D

Upz!

En jaksa tajuta miten niin moni kotiäiti jaksaa uhriintua jostain helvetin kotitöistä. Imurointiin, keittiön siivoukseen ja tavaroiden paikalleen laittamiseen menee tunti jos sitäkään. Päivittäin ei edes tarvitse imuroida ja jos pitää yleissiisteyttä yllä ei muuhunkaan mene aikaa juuri mitään. Tietty välillä on hetkiä kun pikkuinen on kipeä tai muuten vaatii suurimman osan päivästä eikä aikaa siivoamiseen jää, mutta 99% päivistä ei ole mitään muuta syytä olla hoitamatta perus kodinhoitoa kuin laiskuus. Kummasti on aikaa kuitenkin selata somea ja netflixissä tuotantokaudet juoksevat.