Mukavaa, kun Tommy Hellsten löytänyt uuden rakkauden

Vierailija kirjoitti:

Pernillalta on isä kuollut lokakuussa, muutama viikko sitten. Hän suri sitä facebookissa.

Samaan aikaan T. julkaisee heidän parisuhde-statuksensa ja siirtää huomion -itseensä.

Kuka varoittaisi Pernillaa??

Olisko "joku taivaasta" järkännyt senkin? Aika sopivasti poistui...

Kyllä narsistien vaimot (ja miehet) pääsevätkin taivaaseen, koska helvettihän oli maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pernillalta on isä kuollut lokakuussa, muutama viikko sitten. Hän suri sitä facebookissa.

Samaan aikaan T. julkaisee heidän parisuhde-statuksensa ja siirtää huomion -itseensä.

Kuka varoittaisi Pernillaa??

Mihin kuoli?

Niinpä! Tässä saadaan vielä yksi juonne tähän draamaan.

Miltä on nahtanut isäpapasta tuntua kun kuolinvuoteelta on katsonut tyttärensä 'poikaystävää'.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pernillalta on isä kuollut lokakuussa, muutama viikko sitten. Hän suri sitä facebookissa.

Samaan aikaan T. julkaisee heidän parisuhde-statuksensa ja siirtää huomion -itseensä.

Kuka varoittaisi Pernillaa??

Olisko "joku taivaasta" järkännyt senkin? Aika sopivasti poistui...

Tähän voisi tosiaan kysyä kommenttia Hellsteniltä, kuuluiko tämäkin taivaasta järjestelyihin heidän onnensa tähden?  Ei tälle Hellstenille voi muuta kuin nauraa nykyään.

Vierailija kirjoitti:

ei noin kirjoitti:

Caritahan oli myös Tommyn ja hänen ex-vaimonsa yhteinen perhetuttu, ex-vaimon hyvä ystävä. Tommy jätti vaimonsa Caritan takia. Ja nyt taas perhetuttu kuvioissa. Enpä kyllä haluaisi ystäväpiiriini tuollaisia "ystäviä". Ja kerrassaan ihmeellistä toimintaa Tommylta.

No, ainakin tämä nykyinen tietää kohtalonsa ja voi jo arvuutella kuka yhteisestä ystäväpiiristä onkaan seuraavaksi se oikea. Onko se jopa oma bestis.

No mutku hei, rakkaus ON ikuista. Sen kohde vaan vaihtuu kyllästyessä.

Vierailija kirjoitti:

Pernillalta on isä kuollut lokakuussa, muutama viikko sitten. Hän suri sitä facebookissa.

Samaan aikaan T. julkaisee heidän parisuhde-statuksensa ja siirtää huomion -itseensä.

Kuka varoittaisi Pernillaa??

Nyt on tärkeää varmistaa uusimpien oppien mukaisesti, ettei hän sure liian kauan eikä katkeroidu eikä varsinkaan – kauhistus – UHRIUDU. Kun tällä kaikella oli kuitenkin tarkoitus eli uusi suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ketjuhan on kuin ehtaa Agatha Christietä!

Hah joo! Mäkin aloin ketjua lukiessani ajatella että ihan kuin romaani tai tv-sarja; näin sieluni silmin draaman, ehkä jopa murhan, joka tapahtuu idyllisessä suomenruotsalaisessa rannikkoyhteisössä, kulttimaisia piirteitä omaavan terapiasuuntauksen piirissä...

Kiitos AV <3

Juu, ei tästä enää paljon muuta puutu kuin että Pernilla onkin oikeasti Tommyn ekan vaimon salainen tytär, joka nyt on tullut kostamaan. Luonnollisesti terapiakeskus on vain kulissia jollekin rikolliselle toiminnalle. Jatkoa odotetaan!

Vierailija kirjoitti:

"Tulee mieleen, että Tommy ei kestä yksinoloa, vaan tarvitsee aina naisen rinnalleen."

Just näin, otsikoidaan “Rakkaus yllätti meidät”, “Uusi rakkaus tuli täytenä yllätyksenä”.

Jotkut leskeksi jäävät miehet ovat niin avuttomia kaikkien kotiin liittyvien arkipäivän asioitten hoitamisen suhteen, etteivät yksinkertaisesti pärjää ilman naista kun ovat tottuneet että tämä hoitaa kaiken, miehen vain paasteeraillessa kotona tai luuhatessa kylillä muita naisia naurattamassa.

Tästä helsteenistä en osaa sanoa mitään kun en tiedä koko tapauksesta. Monestihan nämä mielen ammattilaiset on hieman vaikea erottaa hoidokeistaan. Osalla kaikenlaista neuroottista pakkoliikettä ainakin niillä ollut joita joskus televisiosa nähnyt. Kai se tietty on hyväkin, että osaavat suhtautua asiakkaittensa ongelmiin hieman niinkuin kokemuspohjaisesti.

Kyllä minäkin hiukan järkytyin, kun olen pitänyt häntä aika fiksuna. Ja joo, onhan suruaika todella varsin lyhyt, voiko ne kaikki tunteet ehtiä käydä läpi... Ei ole uudellekaan puolisolle kivaa tulla vaan tukemaan toista tämän surussa sen sijaan että saisi aloittaa suhteen "puhtaalta pöydältä"- jos nyt näin voi sanoa edes kun sitä elettyä elämää on takana. Mutta toisaalta Tommy on terapeutti, ehkä hänellä on keskimääräistä paljon paremmat taidot käsitellä tunteitaan. Ja toisaalta- kun koet tuollaisen äkkikuoleman kautta kuinka hauras ja tyly elämä voi olla, tajunnet myös kuinka arvokas on jokainen elon päivä. Ja kuka hyötyy siitä, että istuu naapurien hyväksi katsoman ajan- esimerkiksi vuoden tai kaksi pimeässä huonessa suremassa?? Kenelle on iloksi se, että jämähtää suruun ja lakkaa elämästä joksikin "hyväksi katsotuksi" ajaksi? Luulen nimittäin, että kuoleman läheisyydessä elämänhalu kasvaa, jos muutenkin olet ollut elossa, rakastanut ja nauttinut elämästäsi. Jotain sairasta on siinä ajatuksessa et jos kumppani kuolee, hänen kuolemaansa pitäisi kunnioittaa lakkaamalla elämästä. Vaikea uskoa, että Carita siellä taivaassa tänne katselisi ja loukkaantuisi siitä mitä täällä maan päällä tapahtuu. Ja vaikea käsittää miksi täällä maan päällä taas pitäisi lakata elämästä siksi, että joku toinen ei enää ole täällä. Jos minun kumppanini- jota syvästi rakastan- kuolisi- kyllä surisin todella syvästi. Mut kyllä varmasti hauaisin myös jatkaa elämääni niin kauan kuin sitä jatkuu. Ja minun käsitykseni hyvästä elämästä on rakastaa ja jakaa elämää toisten kanssa. Ja nimenomaan nauttia miehen ja naisen välisestä suhteesta. Että oliskohan tässä ketjussa nyt kysymys aika suuresta epäkunnioituksesta toisen elämää kohtaan. Tehän ette voi tietää millaista surutyötä Tommy Hellsten on tehnyt. Että voi tietää hänestä juuri mitään. Joten tällaisten tuomioiden ja paheksunnan jakaminen on vähintäänkin kyseenalaista, ja perustuu omiin pelkoihinne ja toiveisiinne. Ja on todella epäkunnioittavaa suhtautumista toiseen ihmiseen ja hänen kokemuksiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin hiukan järkytyin, kun olen pitänyt häntä aika fiksuna. Ja joo, onhan suruaika todella varsin lyhyt, voiko ne kaikki tunteet ehtiä käydä läpi... Ei ole uudellekaan puolisolle kivaa tulla vaan tukemaan toista tämän surussa sen sijaan että saisi aloittaa suhteen "puhtaalta pöydältä"- jos nyt näin voi sanoa edes kun sitä elettyä elämää on takana. Mutta toisaalta Tommy on terapeutti, ehkä hänellä on keskimääräistä paljon paremmat taidot käsitellä tunteitaan. Ja toisaalta- kun koet tuollaisen äkkikuoleman kautta kuinka hauras ja tyly elämä voi olla, tajunnet myös kuinka arvokas on jokainen elon päivä. Ja kuka hyötyy siitä, että istuu naapurien hyväksi katsoman ajan- esimerkiksi vuoden tai kaksi pimeässä huonessa suremassa?? Kenelle on iloksi se, että jämähtää suruun ja lakkaa elämästä joksikin "hyväksi katsotuksi" ajaksi? Luulen nimittäin, että kuoleman läheisyydessä elämänhalu kasvaa, jos muutenkin olet ollut elossa, rakastanut ja nauttinut elämästäsi. Jotain sairasta on siinä ajatuksessa et jos kumppani kuolee, hänen kuolemaansa pitäisi kunnioittaa lakkaamalla elämästä. Vaikea uskoa, että Carita siellä taivaassa tänne katselisi ja loukkaantuisi siitä mitä täällä maan päällä tapahtuu. Ja vaikea käsittää miksi täällä maan päällä taas pitäisi lakata elämästä siksi, että joku toinen ei enää ole täällä. Jos minun kumppanini- jota syvästi rakastan- kuolisi- kyllä surisin todella syvästi. Mut kyllä varmasti hauaisin myös jatkaa elämääni niin kauan kuin sitä jatkuu. Ja minun käsitykseni hyvästä elämästä on rakastaa ja jakaa elämää toisten kanssa. Ja nimenomaan nauttia miehen ja naisen välisestä suhteesta. Että oliskohan tässä ketjussa nyt kysymys aika suuresta epäkunnioituksesta toisen elämää kohtaan. Tehän ette voi tietää millaista surutyötä Tommy Hellsten on tehnyt. Että voi tietää hänestä juuri mitään. Joten tällaisten tuomioiden ja paheksunnan jakaminen on vähintäänkin kyseenalaista, ja perustuu omiin pelkoihinne ja toiveisiinne. Ja on todella epäkunnioittavaa suhtautumista toiseen ihmiseen ja hänen kokemuksiinsa. 

Ei kyse olekaan siitä, ettei saisi jatkaa elämää, mutta asiat kun voi hoitaa monella eri tavalla ja läheisiään ja edesmenneen puolison läheisiä kunnioittaen. Minulle on yhdentekevää se, jos joku on valmis uuteen suhteeseen noin nopeasti. Mutta se, että tilanteen hoitaa näin mauttomasti ja tuo sen julkisuuteen tällä mittakaavalla herättää kyllä oudoksuntaa ja ei ole kyllä entistä puolisoa kunnioittavaa. Tottakai saa jatkaa elämää ja rakastua uudelleen, mutta asiat voi hoitaa niin monella eri tavalla ja mielestäni tässä on kyllä hoidettu vähintäänkin oudolla tavalla, joka ei kunnioita kyllä edesmennyttä vaimoa. Tommyn syvälliset opetukset ja syvälliset pohdinnat rakkaudesta ja toisten kunnioituksesta kieltämättä näyttävät oudoilta tällaisen jälkeen. Pelkkää sanahelinää, teot ratkaisee aina. Kuka tahansa osaa puhua ummet ja lammet, mutta harvan teoissa ne näkyvät. Se tässä eniten häiritsee. Ja jos on tuon luokan kirjailija ja luennoitsija niin sitä suuremmalla syyllä se herättää kysymyksiä.

Alfaurokset tarvitsevat panolaveria ja siinä ei ajatella enää vastahaudattua vaimoakaan. Ei tarvitse rauhoittua elämään itsekseen vaan voi jatkaa pintaliitoelämää uuden naisen kanssa. Ei todellakaan toimita niin kuin kirjoitetaan. Ajatelkaa, miten kepoinen arvo on ihmisellä tässä maailmassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös Hellsten kuitenkin ole mukana kaikenlaisissa kirkkohommissa? Ainakin tuomasmessussa? Mistähän se johtuu, että mitä uskovaisempi ihminen on, niin sitä varmemmin se uusi kumppani löytyy hyvin nopeasti entisen kuoltua ja usein vielä lähipiiristä? 

Viime kesänä avioitui yhden tuttavan isä, oli jäänyt vuosi sitten leskeksi, uusi vaimo oli uskonsisar ja vaimovainajan ystävä. Lehdestä luin juttua uskovaisesta pariskunnasta, joiden puolisot kuolivat samaan aikaan, siitäkin oli vuosi ja pariskunta oli tutustunut puolisoidensa sairauden kautta (syöpä) ja nyt olivat ihanan onnellisia lähestyvistä kesähäistä. 

Oikeasti ihan silmiinpistävän nopeasti just uskovaiset sen uuden puolison löytää. Osaatteko uskovaiset valaista, miksi näin on?

Sen verran valaisisin, että kristittyjä on todella monenlaisia. Tuomasmessu on ev.lut. kirkon liberaalien juttu, jossa pyörii muun muassa naispappeja, julkkiksia ja kaikenlaisia new age -henkisiä hahmoja. Siihen on keräilty aineksia sieltä ja täältä ja saarnaamaankin voi päästä melkein kuka tahansa, ei tarvitse välttämättä olla mikään tunnustava kristittykään. Tiedän lukuisia uskovia, jotka eivät ikinä menisi tuomasmessuun.

Heh, joo tuohan on se ikiaikainen selitys. Ei se olekaan oikea uskovainen, jos se noin toimii. Kukahan se oikea uskovainen sitten on? "Pyörii muun muassa naispappeja ja julkkiksia". Ei kai muuta tarvitse sanoakaan, millainen on sun mielestä oikea uskovainen.

Mutta kun alkuun päästiin, niin osaatko sinä sanoa, miksi juuri uskovaiset löytävät sen uuden puolison niin nopeasti? Täkäläinen pappikin kihlautui puoli vuotta edellisen puolison kuoleman jälkeen ja uusi morsio oli, kas vain, perhetuttu teologi. Tuntuu, että se vuosi on uskovaisille normiaika avioitua uudelleen. 

En sanonut, että hän ei ole "oikea uskovainen". Yritin selittää, että uskovia on monenlaisia. Kaikkien niputtaminen  yhteen on sosiologisesti älytöntä. Hengellisyyttä ei tarvitse mittailla ollenkaan, vaan nähdä ko. ihmisryhmän jakaantuminen mitä moninaisimpiin pienempiin ryhmiin. On todella paljon eroja riippuen siitä, onko henkilö esimerkiksi vanhoillislestadiolainen, tuomasmessulainen tai sleyläinen evankeelinen. Kaikissa noissa porukoissa on myös pappeja, mutta teologisen koulutuksen lisäksi heillä ei välttämättä ole hirveän paljon yhteistä.

Itsekin menetin yllättäen tosirakkauteni, toipumiseni kesti 8 vuotta. Mutta joo, ihmiset on erilaisia.

Joo.. eihän kukaan voi tietää toisen elämästä. Mutta jos tahtoo julkisuudessa repostella elämällään, on tarkoitus herättää jotain,:  Ja sitä saa mitä tilaa. On sitten kuinka pitkälle kehittynyt valmis hengellinen, osittain näköjään jopa jumalallinen ( kun hänelle lahjoja tiputtelee taivaasta yks sun toinen ja itsekin on jo puoliksi siellä)  yksilö, kuten Hellsten itsestään antaa ymmärtää.  Se mitä tulee "terapeuttien"  kykyyn toipua, voisinpa vaikka väittää että suutarin lapsilla ei ole tässä tapauksessa kenkiä: on niiin hyvä ulkoistaa omat probleemat ilmiöiksi joita sitten puhuu ikään kuin itse olisi niiden yläpuolella. Hyvä keino paeta itsensä katsomista. Hänhän ei ole terapeutti. Liekkö koskaan terapiassa edes käynyt kun on niin hieno valmis ihminen.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pernillalta on isä kuollut lokakuussa, muutama viikko sitten. Hän suri sitä facebookissa.

Samaan aikaan T. julkaisee heidän parisuhde-statuksensa ja siirtää huomion -itseensä.

Kuka varoittaisi Pernillaa??

Mihin kuoli?

Niinpä! Tässä saadaan vielä yksi juonne tähän draamaan.

Miltä on nahtanut isäpapasta tuntua kun kuolinvuoteelta on katsonut tyttärensä 'poikaystävää'.

Ehkä isäpapalle juuri kerrottiin tämä seurusteluasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minäkin hiukan järkytyin, kun olen pitänyt häntä aika fiksuna. Ja joo, onhan suruaika todella varsin lyhyt, voiko ne kaikki tunteet ehtiä käydä läpi... Ei ole uudellekaan puolisolle kivaa tulla vaan tukemaan toista tämän surussa sen sijaan että saisi aloittaa suhteen "puhtaalta pöydältä"- jos nyt näin voi sanoa edes kun sitä elettyä elämää on takana. Mutta toisaalta Tommy on terapeutti, ehkä hänellä on keskimääräistä paljon paremmat taidot käsitellä tunteitaan. Ja toisaalta- kun koet tuollaisen äkkikuoleman kautta kuinka hauras ja tyly elämä voi olla, tajunnet myös kuinka arvokas on jokainen elon päivä. Ja kuka hyötyy siitä, että istuu naapurien hyväksi katsoman ajan- esimerkiksi vuoden tai kaksi pimeässä huonessa suremassa?? Kenelle on iloksi se, että jämähtää suruun ja lakkaa elämästä joksikin "hyväksi katsotuksi" ajaksi? Luulen nimittäin, että kuoleman läheisyydessä elämänhalu kasvaa, jos muutenkin olet ollut elossa, rakastanut ja nauttinut elämästäsi. Jotain sairasta on siinä ajatuksessa et jos kumppani kuolee, hänen kuolemaansa pitäisi kunnioittaa lakkaamalla elämästä. Vaikea uskoa, että Carita siellä taivaassa tänne katselisi ja loukkaantuisi siitä mitä täällä maan päällä tapahtuu. Ja vaikea käsittää miksi täällä maan päällä taas pitäisi lakata elämästä siksi, että joku toinen ei enää ole täällä. Jos minun kumppanini- jota syvästi rakastan- kuolisi- kyllä surisin todella syvästi. Mut kyllä varmasti hauaisin myös jatkaa elämääni niin kauan kuin sitä jatkuu. Ja minun käsitykseni hyvästä elämästä on rakastaa ja jakaa elämää toisten kanssa. Ja nimenomaan nauttia miehen ja naisen välisestä suhteesta. Että oliskohan tässä ketjussa nyt kysymys aika suuresta epäkunnioituksesta toisen elämää kohtaan. Tehän ette voi tietää millaista surutyötä Tommy Hellsten on tehnyt. Että voi tietää hänestä juuri mitään. Joten tällaisten tuomioiden ja paheksunnan jakaminen on vähintäänkin kyseenalaista, ja perustuu omiin pelkoihinne ja toiveisiinne. Ja on todella epäkunnioittavaa suhtautumista toiseen ihmiseen ja hänen kokemuksiinsa. 

Ei kyse olekaan siitä, ettei saisi jatkaa elämää, mutta asiat kun voi hoitaa monella eri tavalla ja läheisiään ja edesmenneen puolison läheisiä kunnioittaen. Minulle on yhdentekevää se, jos joku on valmis uuteen suhteeseen noin nopeasti. Mutta se, että tilanteen hoitaa näin mauttomasti ja tuo sen julkisuuteen tällä mittakaavalla herättää kyllä oudoksuntaa ja ei ole kyllä entistä puolisoa kunnioittavaa. Tottakai saa jatkaa elämää ja rakastua uudelleen, mutta asiat voi hoitaa niin monella eri tavalla ja mielestäni tässä on kyllä hoidettu vähintäänkin oudolla tavalla, joka ei kunnioita kyllä edesmennyttä vaimoa. Tommyn syvälliset opetukset ja syvälliset pohdinnat rakkaudesta ja toisten kunnioituksesta kieltämättä näyttävät oudoilta tällaisen jälkeen. Pelkkää sanahelinää, teot ratkaisee aina. Kuka tahansa osaa puhua ummet ja lammet, mutta harvan teoissa ne näkyvät. Se tässä eniten häiritsee. Ja jos on tuon luokan kirjailija ja luennoitsija niin sitä suuremmalla syyllä se herättää kysymyksiä.

No joo, toi on kyllä totta. Että minkä helkutin takia sitä tunne-elämäänsä ja parisuhdettaan ylipäätään pitää elää julkisuuden kautta. Toisaalta, mm facebook on tehnyt tuon saman kämmin aika monelle, etteivät älyä, et jotkut asiat ovat tarkoitettu ihan vaan ihmisten välillä elettäväksi. Mut tästä olen kyl samaa mieltä, et jos on löytänyt uuden ihmissuhteen, ei se kyllä millään muotoa kuulu iltapäivälehdille. Jonkinlaista narsismia tai tilannetajun hämärtymistä lienee.  Ettei se oikea elämä riitä, vaan pitää kaikki kailottaa kaikille. 

Kun minun äitini kuoli eikä arjen pyörittäminen sujunut, ostin kotiapua. Mutta joo, miehet hommaa naisen.

Tässä ketjussa on muutama kommentti, joiden takia koko ketju saatetaan valitettavasti poistaa.

Minäkin kieltämättä hieman yllätyin tuosta Hellstenin uudesta suhteesta.

Tiedän mitä Tommy käy läpi, sillä olen itsekin menettänyt puolison hieman yli vuosi sitten, mutta en edelleenkään voi kuvitella itselleni uutta parisuhdetta, sillä tiedostan, että se suhde olisi laastari haavaan, joka ei vielä parane. Toki ymmärrän sen, että uuden suhteen avulla on mahdollista eheytyä, mutta jotenkin kuvittelisin, että se myös siirtää surutyötä. Itse en ainakaan rohkenisi lähteä noin aikaisessa vaiheessa kenenkään mukaan, sillä minä ainakin olin mieheni äkkikuoleman jälkeen shokissa varmaan puolivuotta. Missään tapauksessa en ollut omaitseni ja en tiedä olenko vielä tänäkään päivänä.

En usko, että Tommy vielä sisäistää puolisonsa poismenon vielä ihan täysin. Vaikka kuinka terapeutti olisikin, niin ihmisiähän hekin ovat - tunteet voivat yllättää, olla haastavia ja niiden läpikäyminen voikin olla erilaisempaa mitä kuvitteli. Joskus ammattilainenkin menee omien tunteiden tulkintojen kanssa metsään. Vaikuttaa vähän siltä, ettei ko. henkilö osaa olla yksin. Muistan itsekin sen äärimmäisen tunteen, kun vaan toivoi, ettei tarvitsisi olla yksin, pelkäsin yksinoloa ja halusi vanhan elämän takaisin hinnalla millä hyvänsä. Edelleen tänä päivänä on hankalaa, mutta opettelen sitä pikkuhiljaa. Näissä tapauksissa tuppaa myös käymään niin, että juuri ne ihmiset, jotka ovat olleet menehtyneen puolison tuttuja ja ystäviä, niin heihin takerrutaan herkästi ja etsitään heistä pelastusta ikään kuin se korvaisi menetetyn. Eihän se niin mene.

Luin paljon Hellstenin tekstejä mitä hän oli kirjoittanut vaimonsa menehtymisen jälkeen ja pidin häntä suhteellisen fiksuna tyyppinä. Itsehän en oman menetykseni jälkeen noin hienosti olisi pystynyt kirjoittamaan ja näkemään kaikkea niin optimistisesti noin varhaisessa vaiheessa. Oli siis hieman yllätys, että uusi suhde odottikin jo nurkan takana ja en pitänyt siitä, että se julistettiin noin suuresti. Kaikella kunnioituksella kaikkia osapuolia kohtaan tuokin olisi kannattanut jättää tässä vaiheessa julkistamatta, sillä jollain tapaa se vie pohjan kaikista aiemmista kirjoituksista, sillä aikaa on kulunut vasta niin vähän. Mutta toivon tietysti onnea heille - jokainen tallaa omalla tavallaan.

Meni maku pohjaan myöten. Minuakin hävettää, etten nähnyt mihin tämä vanhus pystyy.

Pari mielipidettäni, muut pointit sanottu jo moneen kertaan:

Jos olisi lukenut lehdessä, hänen sanoneen, että uusi puoliso voi olla myös vanhempi, kuulostaisi terveeltä, ei pelkästään nuorempi. (Melkein oksennan)

Kuvitteleeko hän ansaitsevansa nuoremman?

Itse en suosittelisi suuria ikäeroja, 10v on jo aika iso ero, kumpi tahansa on vanhempi.

Tulee mieleen onko tämä P jotenkin vähän tyhmä, aika moni joka ottaa puolison rahan/maineen takia, on mielestäni väärältä pohjalta suhteessa, samoin jos on miehen/naisenkipeä ja traumoihin tarvitsee jonkun. Ei voi tietää. Mutta sen tiedän, että itse vähän päälle nelikymppisenä en huolisi montaa vuotta vanhempaa enkä nuorempaa miestä

Minulla on puolisoni kanssa selkeä valinta, että jos toinen kuolee emme pysty ottamaan uutta puolisoa. Toki hyväksyn jos joku pystyy ottamaan leskeydyttyään, etenkin jos nuorena kuolee ymmärrettävää, mutta minulle riittää muistotkin puolisostani.

nopeus, hengellistäminen ja nuorta kehiin, vaikuttaa niin, että maku meni lopullisesti.

Valo vai valopää, siinä erotetaan miehet ja kusipäät, jos nyt suoraan sanotaan