Onko lapsille oltava useampi joululahja? 1-2 pakettia liian vähän?

Mua ahdistaa nykyään perhejoulumme lahjakeskeisyys. Meitä sisaruksia on neljä, joista kahdella lapsia. Lapsia yhteensä 5, iät 2-13.

Omat joulumuistot on sellaisia rauhallisia, kun syötiin paljon, leikittiin pihalla, laulettiin yhdessä ja välillä mentiin joulukirkkoon. Iltaisin poltettiin tähtisadetikkuja pihalla.

Ja nykyään se on sitä, että lapsille on lahjoja monta monta monta monta kassia. Siis kymmeniä per lapsi. Se on mennyt ihan naurettavaksi, muttei jotenkin osata sitä lopettaakaan. Ja ne lapsethan on tarkkoja siitä jos yks saa enemmän.. eli kun tiedetään että siskon nuorimmainen saa vähintään 15 lahjaa aina, on pakko niille muillekin hommata. Ihan hullua puuhaa.

Olen kummilapselle aina antanut aineettoman lahjan, tyyliin afrikkalaiselle perheelle lemmikkikana tai jotain sellaista. Ei tarvitse miettiä mikä legopaketti tänä vuonna on pop.

Vierailija kirjoitti:

Olen kummilapselle aina antanut aineettoman lahjan, tyyliin afrikkalaiselle perheelle lemmikkikana tai jotain sellaista. Ei tarvitse miettiä mikä legopaketti tänä vuonna on pop.

Minkä ikäinen kummilapsesi on?

Jos halut ostaa kanan Afrikkaan niin osta, mutta on silti väärin sitä lasta kohtaan, ettei hän saa mitään, kun valitset käyttää hänen lahjarahansa siihen kanaan, minkä SINÄ haluat sinne lähettää.

Joko - älä edes muka-anna lapselle mitään, se ei ole mikään pakko - tai sitten annat jotain mistä lapselle myös iloa tai edes hyötyä. Esim joku kirja, askartelutarvikkeita, liput että menette yhdessä lastenteatteriin tms.

Itse rakastin paketteja ja niiden avaamista, ja niitä olikin siksi runsaasti. Mutta vanhemmat ja isovanhemmat paketoivat lähes kaiken, ts. kaiken sellaisen mitä muutenkin olisi pitänyt hankkia. Esim. sukkia, pikkareita, hiuslenksuja ja pinnejä, uuden puseron, kivoja lyijykyniä ja kumeja kouluun, suklaata, uuden nuottivihkon, jopa kirppikseltä ostettuja sarjakuvalehtiä joista tykkäsin. :) Näiden lisäksi oli ehkä se 1-2 erityisesti toivomaani lahjaa (2, jos eivät olleet kovin kalliita.) Isoäitini kierrätti lahjapapereita vuodesta toiseen.

Eli rahallisesti ei ollut isoja lahjoja, mutta paketteja oli paljon. Arvostan edelleen vaivannäköä, kun läheiseni näkivät kuinka paljon nautin lahjojen avaamisesta. Kannattaa lapsen persoonan mukaan vähän miettiä, toivooko enemmän yhtä isoa lahjaa kuin montaa edullisempaa. Ja jos ostaa monta pakettia, kaikkea pientä tarpeellista voi ostaa jemmaan pitkin vuotta esim. alesta, ja laittaa jouluna pakettiin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu siitä, mitä antaa lahjaksi; ne jotka saavat "kymmeniä" paketteja, saavat todennäköisesti alushousuja, pussilakanoita ja hammasharjoja.  Vaatetta ja tavaraa, jota vanhemmat joutuisivat hankkimaan muutenkin. Meillä lapset ei ole koskaan saaneet tuollaisia lahjaksi, vaan leluja, pelejä, kirjoja. Teini-iässä sitten lahjoja vähemmän ja myös vaatteita, kosmetiikkaa ja jotain tulevaan kotiinkin. Näissäkin ajatuksena kuitenkin, että tuntuvat lahjoilta eli hiukan luksusta, ei mitään marketpakkauksia. Nyt kun lapset ovat aikuisia, lahjamäärä on vakiintunut kolmeen / lapsi eli yksi kirja tai vastaava asia saajan taipumusten mukaan, vaate, esim. laadukas untuvatakki, ja yksi kotiin liittyvä lahja. Lastenlasten kohdalla saa sitten revitellä kunnolla :-D

No mun suppea kokemus on yksi ystävä, jolla on aivan koko vuosi tapana ruikuttaa milloin mistäkin mihin "ei meillä vaan oo varaa" ja ainakin viime jouluna hän oli myös eron jouluapua-keräyksen saajapuolella.

Heidän 7v lapsi sai aattona yli sata lahjaa!!!(Facebookissa jaetun mukaan) - ikäänkuin siinä ei olisi ollut tarpeeksi, oli hän vielä kommentoinut tyyliin 'kovat paketit avattu, pehmeät paketit jätettiin suosiolla huomiseen - olipas "jannica" ollut kiltti...

Meillä yleensä n 10 lahjaa/lapsi, osa jotain ihan tylsääkin "mitä kuitenkin tarvittaisiin" ja vaatteet jätetään aina tammikuun lupauksiksi, koska nyt vaan on paljon järkevämpää ostaa ne alennusmyynneistä, ja suoraan sellaista mistä lapset pitää.

Aikuiset ostavat itselleen yleensä jonkun mieluisan kirjan ja me vanhemmat toisillemme esim jotain jännää suklaata jostain pienestä käsityöäispajasta. Mummo neuloo sukat ja laittaa jokaisen sukkapkettiin aina 50€ - me annamme mummolle (joka siis meidän luona jouluna) pari pienehköä pakettia, hän on iloinen esim kahvipaketista tai jostain sieniveitsestä. Ja lapset/nuoret askartelevat hänelle jotain esim purkillisen kaurakeksejä tai valavat kynttilöitä tms.

Parempi paketoida kaikki erikseen, pienetkin asiat. Mukavampi on availla vaikka kymmenen pakettia joissa on kaikissa jotain pientä kuin 1-2 isoa pakettia. Se avaaminen ja jännitys paketin sisällöstä on aikuisenakin kiinnostavampaa ja osoitus siitä, että joku on nähnyt vaivaa. Mikään ei ole niin tympeää, kuin että eteen lätkäistään joku paketoimaton uusi pölynimuri tai vastaava.

Pölyimuri/ yleiskone/silitysrauta joululahjaksi ? Tai ÄITIENPÄIVÄKSI ?

MIKSEI ISÄNPÄIVÄKSI ?

Sähköhammasharja vihjaa lahjansaajan huonosta suuhygieniasta, jos ei ole toivottu !

Kun vielä ostin joululahjoja pienille lapsillemme, aloitin jo tammikuun alennusmyynneistä. Ja muutaman kerran pitkin vuotta, kun jotain sopivaa sattui silmään, joulun alla yhden kohtuuhintaisen toivelahjan.

Ei tarvinnut koko joulukuun budjettia käyttää joululahjoihin (4-5 kpl).

Kun lapsemme kasvoivat ja olivat jo muuttaneet omilleen, tarjouduin ostamaan toiveiden mukaan: esim. ompelukone, riisinkeitin. "Koskas mennään ostamaan se ompelukone?" "No, en sitä tarvi kuin kerran vuodessa, lainaan kaverilta, riisit on yhtä helppo keittää kattilassa...."

Tytöille olen nyt "lahjavelkaa" 40 vuoden ajalta, synttärilahjoissa sama juttu !

Me aikuiset emme ostaneet toisillemme joululahjoja, vaan kävimme joskus ulkona syömässä, lomalla muutaman vuoden välein...

Anopilla kesti monta vuotta ymmärtää: AIKUISILLE EI JOULULAHJOJA ! Viimein meni perille, kun en edes avannut pakettia, kun muodosta näin, etttä samat viinilasit - 3 kpl-  (kaapit täynnä ennestään) kuin miehen avaamassa paketissa. Vähän nikotteli ja näytti nyrpeää naamaa !

Perheitä ja tapoja on erilaisia. Meillä ei lapset saa kauppareissuilta leluja tai muutenkaan pitkin vuotta. Kirppikseltä voin joskus kirjoja ostaa. Synttärilahjan saavat tietysti. En halua totuttaa, että koko ajan kinumalla on mahdollista jotain saada.

Meillä satsataan jouluun ja silloin ostetaan silmällä pitäen myös koko vuotta. Yleensä lapset saavat meiltä n. 7-10 lahjaa, lisäksi yhden kummeilta ja isovanhemmilta pari. Meiltä saavat jonkin erityisen toivotun lelun, ehkä jonkin muun lelun (esim. keräilemiinsä sarjoihin hahmon, nukentarvikkeen tms.). Pari kirjaa, lautapelin, uusia laadukkaampia tusseja/maaleja tms, jonkin toivevaatteen jos jotain erityistä kovasti toivovat. Vaatteet kyllä ostetaan muutenkin, joten niillä ei yleensä turhaan lähettämäänpä varta vasten kasvateta. Legot on päivittäisessä käytössä, joten niitä paketti kullekin. Joskus on tullut pulkkaa, stigaa, onkea, virveli, pilkkionki, otsalamppu jne. Mitään älytöntä krääsää ei hankita ja kielletty muitakin hankkimasta.

No hei, minusta se vaihtelee vuosittain ja saakin vaihdella iän ja tilanteen mukaan.

Pienille vauvoille ja taaperoille muutama kiva lelu, sellaisia, joissa pikkuisen hyvää henkeä, eli ei kiireessä marketista ' jotain', vaan sydämestä jotain kivaa.

Leikki - ikäisille vaihdellen hyvä kirja iän mukaan ihanilla kuvilla ja tarinalla, hauska peli, käsityöläisten puodista kivasti tehtyjä hahmoja ja nukenvaatteita.

Olen myös itse tehnyt jotakin kivaa.

Muutama lahja on minusta sopiva, ajatuksella annettu.

Kun lapsi kasvaa, yksikin on hyvä toiselta kuin vanhemmilta. Tai kolme pienempää. Lapset saavat useilta ihmisiltä lahjoja.

Silloin yhdeltä minusta kantaa se ajatus, että kuuntelee lapsen persoonaa ja ikäkautta, yksi yhdeltä ihmiseltä tai muutama pieni hyvä paketissa. Isommille tietty toiveiden mukaan myös, mutta maltilla. Ja jos yksi iso, se voi olla jopa ainoa, vaikka esiteinille/ teinille.

Hän kyllä tulee onnelliseksi siitä!

Meillä on yksi lapsi. Vanhempina ostamme n. 2-3 lahjaa. Sitten saa isovanhemmilta, serkuilta yms. suunnilleen yhden. Yhteensä lapsi saa noin 10 pakettia. Mutta itse ostamme "muutaman" ja yleensä juurikin yksi on jokin vaate tai muu tarpeellinen ja kaksi lahjaa lapsi saa toivoa. Lapsi on tällä hetkellä 6 vuotias ja toiveet on ollu hyvin maltillisia. Yhtenä vuotena oli tosin Ryhmä Haun vahtitorni ja se oli yllättävän kallis. 

Me saatiin siskon kanssa aina 20-30 pakettia lapsina 60-70 luvuilla. Vanhemmat ja isovanhemmat osti, ei muut. Kerran saimme kumpikin 4 barbia ja yhteiseksi barbien matkailuauton. Samana vuonna sain uudet laskettelusukset ja stereot! Olin 8 vuotta.

Itse muistan omasta lapsuudesta, että joululoman jälkeen vertailtiin koulussa, montako pakettia kukakin oli saanut. Se määrä oli tärkein =(

Minä sain lapsena järjettömän paljon lahjoja. Niin saivat myös kaksi veljeäni. Myös synttäreitä juhlittiin isosti, joskin silloin saimme vain yhden lahjan (tai pari pienempää).

Meillä oli kuitenkin muuten tosi ankea linja lelujen ja lahjojen suhteen, koskaan ei vuoden aikana saatu mitään hauskaa ihan huvin vuoksi. Ei pinniä kaupasta tai barbia stockalta, toisin kuin monet kaverit.

Olen itse ottanut lasteni kanssa tyylin, että leluja saa silloin tällöin ihan ”just because”. Ja jouluna kasa on vähän maltillisempi, mutta en kyllä sanoisi että 2 lahjaa riittää, ainakaan pienelle lapselle. Jos lapsi saisi tietokoneen ja kännykän, se riittäisi, mutta esim. 5-vuotias kyllä nauttii ihan pakettien avaamisestakin, vaikka lahjat olisivatkin vähän halvempia.

Edelleen on mielestäni ihan järkyttävää, kun paketteja on kymmeniä. Eihän joulussa ole mitään mieltä kun pelkästään lahjojen avaaminen kestää yhden kohdalla yli tunnin. Muistan edelleen sen, kun siskon puolivuotiaalle lapselle oli jouluna 20 pakettia ja 1,5v niitä oli jo 40. Meille muille aikuisille oli se yksi max kaksi lahjaa niin joulusta tuli sitten lapsen lahjojen avaamis show. 

Oma 11kk ikäinen tulee samaan pallon, magneettipalikat, fleecepeiton, kaksi kirjaa ja pyjaman. Samalla linjalla mennään tulevinakin jouluina, jotain kivaa tekemistä ja jotain pehmeää. 

N29

Kuinka moni teistä on kertonut lapsilleen, miksi joulua vietetään ja moniko teist sen itse tietää? Tutkikaa historiaa ja miettikää, miksi niitä lahjoja pitää ostaa ensimmäistäkään. Ai niin mutta se "sosiaalinen hyväksyntä" ja "lapselle tulee paha mieli", juu. Sitten nillitetään kun maailma hukkuu kertakäyttötavaraan, jota lapsi ei paketin avaamisen jälkeen edes muista samaan aikaan,kun toisaalla joku toinen kuolee puhtaan veden ja ruoan puutteeseen ja "leluina" ovat kaatopaikkojen jätevuorista löytyvät pois heitetyt tavarat. Tämä länsimainen kulutuyhteiskunta on oksettava.

Olen itse syntynyt 1980-luvun nousukiidon aikaan ja muistan hämärästi 2- tai 3-vuotiaana vietetyn joulun, jolloin en jaksanut avata kaikkia paketteja aattoillan aikana vaan itkua tihrustaen kysyin, odottaako ne aamuun, jos nyt mentäisiin nukkumaan. 

5- tai 6-vuotiaana kavereiden kanssa keskusteltiin joululahjatoiveista, ja kerroin päiväkodin aamupiirissä ylpeänä omalla vuorollani, että hartain toiveeni on tänä jouluna saada soittorasia enkä odota mitään muuta. Muistan kuitenkin, kuinka jokaisena lapsuusjouluna sain monia, monia paketteja. Luulen, että omilta vanhemmiltani tuli 3-5 pakettia. Lisäksi paketteja tuli isovanhemmilta, sediltä, tädeiltä ja kummeilta. Kouluikäisenä meille muodotui myös tapa, että me sisarukset annoimme yhdet lahjat toisillemme. Joukossa oli leluja, ihania vaatteita, myöhemmin cd-levyjä, meikkejä ja joskus myös esim. risteilyliput. Jälkeenpäin olen sitä mieltä, että olen saanut vuosittain kerralla enemmän kuin olen tarvinnut. 

Nykyään suhtaudun lahjomiseen hyvin kriittisesti. Ostamme sisarusten kesken äidille yhden lahjan, jota hän osaa toivoa. Samoin sisaruksilleni, miehelleni ja kummitytölleni. Vältän uuden tavaran ostamista. Lahjat ovat nykyään sellaisia, että menemme sisarusten kesken syömään korkean luokan ravintolaillallisen, vien kummitytön teatteriin ja äidille lahjakortti hierontaan. Ja puolisolle yritän metsästää hänen lempikarkkejaan, joita ei enää myydä ruokakaupoissa 1990-luvun tapaan. 

Jos meillä olisi lapsia, opettaisin heille joulusta jotain aivan muuta kuin lelukuvaston lukemista. Miksei lapselle voisi ostaa esim. huolella mietityn paksun satukirjan, jota voitaisiin jo aattoillasta alkaen lukea yhdessä iltasaduksi nukkumaan mennessä. Mietin kriittisesti esim. myös suklaa- ja tavarajoulukalentereita. Joskus olen antanut kummitytölleni joululahjan jo marraskuun puolella: itse tekemäni runojoulukalenterin, johon olen koonnut 24 jouluun sopivaa lastenrunoa kuvituksineen. Sitten 24. luukusta paljastui runon lisäksi pieni paketti, jossa oli lapsen kovasti toivoma aito helmikoru, joka on hänelle edelleen rakas ja usein käytetty. 

Olen kummitytön äidin kanssa jutellut heidän lelulahjakäytännöstään: lasten kanssa osa joulusiivousta (joka tehdään jo marras-joulukuun vaihteessa) on, että mietitään yhdessä, mitä leluja ei enää käytetä, mitä voisi viedä kierrätyskeskukseen muiden lasten iloksi. Heidän perheessään on periaate, että jos 1 lelu tulee sisään, 1 lähtee ulos ja kiertoon. 

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä on kertonut lapsilleen, miksi joulua vietetään ja moniko teist sen itse tietää? Tutkikaa historiaa ja miettikää, miksi niitä lahjoja pitää ostaa ensimmäistäkään. Ai niin mutta se "sosiaalinen hyväksyntä" ja "lapselle tulee paha mieli", juu. Sitten nillitetään kun maailma hukkuu kertakäyttötavaraan, jota lapsi ei paketin avaamisen jälkeen edes muista samaan aikaan,kun toisaalla joku toinen kuolee puhtaan veden ja ruoan puutteeseen ja "leluina" ovat kaatopaikkojen jätevuorista löytyvät pois heitetyt tavarat. Tämä länsimainen kulutuyhteiskunta on oksettava.

Joulua vietetään tänä päivänä kai lähinnä kristillisen kulttuuriperinnön länsimaissa tai kristinuskon omaksuneissa kehittyvissä maissa. Tämä johtuu siitä, että jouluna, nykyenglannissa Christmas, kirkkovuodessa muistetaan Jeesuksen syntymää. Lahjat kuuluvat tietyllä tapaa myös kristilliseen perinteeseen, sillä Raamatussa kerrotaan, että itämaan tietäjät toivat lahjoja Jeesukselle. On ihan aiheellista miettiä, mikä on mennyt pieleen, jos lahjat ovat joulun tärkein ja ainoa merkityksellinen elementti, mutta jos siitä tulee erityisen paha olo, kannattaa ehkä hengittää hetki ja miettiä, voisiko asialle tehdä jotain konkreettista sen lisäksi, että käy pulauttamassa ahdistuksensa av:lle. 

Itse laitan lapsille 1 toivelahja ja 1 hyötylahja (vaatetta, joulushampoota ja tällaisia). Lisäksi saavat kummeilta (2 & 3 kummia) ja mummolta paketit. Mieluummin laatua kuin määrää... Ollessani lapsi vähävarainen yh-äiti laittoi vaikka kuinka monta pakettia, kaikissa jotain halppiskamaa. Muistan kuinka harmitti kun sain hartaasti toivotun kannettavan cd-soittimen, mutta se olikin joku säästötex-versio jota ei voinut kuunnella kävellessä lainkaan. Enkä tietenkään ikinä saanut sitä toimivampaa versiota.

Meillä oli paljon joululahjoja.

Kuusenalus täynnä.

Sai jotain kivoja tavaroita, sukkia, shampoota, suklaata, yöpaidan, villapaidan, kynttilöitä, teetä, kauniin kupin, koruja, jotain hassutusta. Jonain vuonna sai jotain kalliimpaa ja tarpeellista.

Krääsää ei ollut. Mitä sillä tekee?

Osa lahjoista tuli mummilta ja ukilta.

Tosi niuhoa antaa vain kaksi lahjaa.

Vai onko se laiskuutta tai mielikuvituksen puutetta? Joskus äiti oli hankkinut jonkun lahjan jo kesällä ja piilotellut sitä puoli vuotta.

Meillä on tapana ostaa 4-5 + mitä saavat muualta. Paketteja tulee yleensä 7-8/joulu. Yksi toive lahja ja sit lähinnä jotain muuta esim leffa, kirja, unipuku, pehmolelu jne.