Onko lapsille oltava useampi joululahja? 1-2 pakettia liian vähän?

Olen huomannut, että perheet ostavat keskimäärin 30 lahjaa. 

Tämä jaetaan lasten lukumäärällä. 

Jos 10 lasta, niin jokainen saa 3, 

jos 2 lasta, niin kumpikin saa 15, 

jos 1 lapsi, niin hän saa 30 lahjaa. 

Kun tovin mietitte ja havannoitte tuttavaperheitä, niin huomaatte, että laskukaava pitää aika hyvin kutinsa.

Sanoisin että 3-5 pakettia. Siihen toki voi laskea myös mummoilta tulevat paketit. Yksi toivottu lahja ja loput voi olla vähän vaatimatonta. Esim. jos yksi hieno lahja maksaa 100 e, niin sitten toiset lahjat voivat olla vaikka 10 e.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa nykyään perhejoulumme lahjakeskeisyys. Meitä sisaruksia on neljä, joista kahdella lapsia. Lapsia yhteensä 5, iät 2-13.

Omat joulumuistot on sellaisia rauhallisia, kun syötiin paljon, leikittiin pihalla, laulettiin yhdessä ja välillä mentiin joulukirkkoon. Iltaisin poltettiin tähtisadetikkuja pihalla.

Ja nykyään se on sitä, että lapsille on lahjoja monta monta monta monta kassia. Siis kymmeniä per lapsi. Se on mennyt ihan naurettavaksi, muttei jotenkin osata sitä lopettaakaan. Ja ne lapsethan on tarkkoja siitä jos yks saa enemmän.. eli kun tiedetään että siskon nuorimmainen saa vähintään 15 lahjaa aina, on pakko niille muillekin hommata. Ihan hullua puuhaa.

Joo tätä en ymmärrä että serkuksilla pitää olla täsmälleen sama määrä lahjoja. Pelätäänkö tuottaa lapselle pettymys kun saikin 14 eikä 15?

Kyllä tätä on tapahtunut, että lapsi ollut hyvin pettynyt. Kaksi tyttöä on iältään hyvin lähellä toisiaan ja muutenkin hyviä kavereita. Ne kyllä kyttää ja laskee. Ensin pitää tarkistuslaskea paketteja, vaikka on kielletty menemästä kuusen alle möyrimään. Sitten tulee itkua ja huutoa, jos toinen saa enemmän, tai isompia tai hienommin pakattuja lahjoja. Monet joulut on jo kuultu sitä lasten raivoitkua. Tuttua on myös, että repivät paketteja auki vihaisella mielellä ja sitten itkevät ja valittavat EN MÄ TÄTÄ HALUNNUT!!

Tää kuulostaa kirjoitettuna ihan sekopäiseltä, tiedän. Ja me aikuiset ollaan kyllä puhuttu, että ollaan mokattu ja hupsista. Ei ollut tietenkään tavoitteena tämä, se vaan meni muutamassa vuodessä jotenkin yli koko homma ja nyt lapsilla on jo se odotus ja mielikuva joulusta.. ei ne muuten oo mitään vaativia ja hemmoteltuja, me ollaan vaan rakennettu niille liian materialistinen joulu, eikä kellään oo kauheen kivaa.

Onneks ne kaksi tyttöä alkaa olla siinä iässä, että se lapsuusajan pahin äninä on ohi ja niiden lahjoja voi vähentää ja asian selittää.

Ostan yleensä lapsilleni yhden synttärilahjan ja keskimäärin kaksi joululahjaa. Tiedän, että etenkin jouluna paketteja tulee lasten isältä, isovanhemmilta, kummeilta ja ties keltä, joten en koe tarpeelliseksi lisätä sitä tavaratulvaa. Yleensä yritän miettiä yhden oikein tosi kivan lahjan, joka olisi toivottu ja erityinen. Lisäksi voi olla vielä jotain pientä ekstraa, esim. jonain jouluna askartelin kortit, johon olin kirjoittanut juhlallisesti: "Sinulle on myönnetty vuodelle 2019 x euron suuruinen viikkoraha" ja se oli lasten mielestä joulun paras juttu, vaikka viikkoraha ei ollut mikään iso summa.

Sopiva määrä. On jo niin paljon ennestään tavaraa lapsilla. Olen hankkinut kaksi hartaasti toivottua lelua ja yhden vaatteen. Enää en hanki lahjoja, tyttö 7 v. Kummeja ja sukulaisia opastan tarkkaan mikä olisi tarpeellista. Jos kysyvät. Toivon että pysyvät kohtuudessa ja toivon että mieluummin syötävää, tai aineettomia lahjoja esim. lahjakortteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua ahdistaa nykyään perhejoulumme lahjakeskeisyys. Meitä sisaruksia on neljä, joista kahdella lapsia. Lapsia yhteensä 5, iät 2-13.

Omat joulumuistot on sellaisia rauhallisia, kun syötiin paljon, leikittiin pihalla, laulettiin yhdessä ja välillä mentiin joulukirkkoon. Iltaisin poltettiin tähtisadetikkuja pihalla.

Ja nykyään se on sitä, että lapsille on lahjoja monta monta monta monta kassia. Siis kymmeniä per lapsi. Se on mennyt ihan naurettavaksi, muttei jotenkin osata sitä lopettaakaan. Ja ne lapsethan on tarkkoja siitä jos yks saa enemmän.. eli kun tiedetään että siskon nuorimmainen saa vähintään 15 lahjaa aina, on pakko niille muillekin hommata. Ihan hullua puuhaa.

Joo tätä en ymmärrä että serkuksilla pitää olla täsmälleen sama määrä lahjoja. Pelätäänkö tuottaa lapselle pettymys kun saikin 14 eikä 15?

Kyllä tätä on tapahtunut, että lapsi ollut hyvin pettynyt. Kaksi tyttöä on iältään hyvin lähellä toisiaan ja muutenkin hyviä kavereita. Ne kyllä kyttää ja laskee. Ensin pitää tarkistuslaskea paketteja, vaikka on kielletty menemästä kuusen alle möyrimään. Sitten tulee itkua ja huutoa, jos toinen saa enemmän, tai isompia tai hienommin pakattuja lahjoja. Monet joulut on jo kuultu sitä lasten raivoitkua. Tuttua on myös, että repivät paketteja auki vihaisella mielellä ja sitten itkevät ja valittavat EN MÄ TÄTÄ HALUNNUT!!

Tää kuulostaa kirjoitettuna ihan sekopäiseltä, tiedän. Ja me aikuiset ollaan kyllä puhuttu, että ollaan mokattu ja hupsista. Ei ollut tietenkään tavoitteena tämä, se vaan meni muutamassa vuodessä jotenkin yli koko homma ja nyt lapsilla on jo se odotus ja mielikuva joulusta.. ei ne muuten oo mitään vaativia ja hemmoteltuja, me ollaan vaan rakennettu niille liian materialistinen joulu, eikä kellään oo kauheen kivaa.

Onneks ne kaksi tyttöä alkaa olla siinä iässä, että se lapsuusajan pahin äninä on ohi ja niiden lahjoja voi vähentää ja asian selittää.

Herranjumala. Jos mun lapsi joskus käyttäytyy noin, sanon että selvä, joulu on tältä erää ohi. Ei saa yhtään lahjaa jos kehtaanoin kiittämättömästi käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka moni teistä on kertonut lapsilleen, miksi joulua vietetään ja moniko teist sen itse tietää? Tutkikaa historiaa ja miettikää, miksi niitä lahjoja pitää ostaa ensimmäistäkään. Ai niin mutta se "sosiaalinen hyväksyntä" ja "lapselle tulee paha mieli", juu. Sitten nillitetään kun maailma hukkuu kertakäyttötavaraan, jota lapsi ei paketin avaamisen jälkeen edes muista samaan aikaan,kun toisaalla joku toinen kuolee puhtaan veden ja ruoan puutteeseen ja "leluina" ovat kaatopaikkojen jätevuorista löytyvät pois heitetyt tavarat. Tämä länsimainen kulutuyhteiskunta on oksettava.

Joulua vietetään tänä päivänä kai lähinnä kristillisen kulttuuriperinnön länsimaissa tai kristinuskon omaksuneissa kehittyvissä maissa. Tämä johtuu siitä, että jouluna, nykyenglannissa Christmas, kirkkovuodessa muistetaan Jeesuksen syntymää. Lahjat kuuluvat tietyllä tapaa myös kristilliseen perinteeseen, sillä Raamatussa kerrotaan, että itämaan tietäjät toivat lahjoja Jeesukselle. On ihan aiheellista miettiä, mikä on mennyt pieleen, jos lahjat ovat joulun tärkein ja ainoa merkityksellinen elementti, mutta jos siitä tulee erityisen paha olo, kannattaa ehkä hengittää hetki ja miettiä, voisiko asialle tehdä jotain konkreettista sen lisäksi, että käy pulauttamassa ahdistuksensa av:lle. 

Pakko huomauttaa, että tapa antaa järjenvastaiset määrät lahjoja jouluna/mässäillä ja juoda vuorokauden ympäri ei todellakaan ole tullut kristinuskon kautta ja vaikka esikuvana joillekkin olisikin toiminut jokin itämaan tietäjien poppoo, (joka siis toi kultaa,suitsuketta ja mirhamia vastasyntyneelle eikä mitää kertakäyttörojua tai henkkamaukan halpisrättejä) se ei antaisi mitään edes etäistä oikeutusta kaikenlaisen kertakäyttörihkaman ja muun sälän jätepaperiroskan valtavan määrän tuottamisen lisäksi joka vuosi.

Jeesus ei myöskään todellakaan syntynyt siihen aikaan vuodesta, johon meillä vietettävät joulun pyhäpäivät kalenterissa ovat, juhlaa vietettiin aivan muista syistä alunperin/nykyään, kuin Jeesuksen syntymän muistoksi. Jeesuksen muistoksi vietettävään jouluun ei kulutus-cocacola-glitter-blingnling kuulu. 

Minä saan kirjoittaa julki mielipiteeni tästä sairaasta kulutuskulttuurista,jossa elämme, miellyttipä se sinua tai ei- mikä sinut saa kuvittelemaan, että mitään konkreettista en olisi tälle oksettavana pitämälleni asiantilalle yhteiskunnassamme omalta osaltani tehnyt-oletko jotenkin yksinkertainen? 

Vierailija kirjoitti:

Sopiva määrä. On jo niin paljon ennestään tavaraa lapsilla. Olen hankkinut kaksi hartaasti toivottua lelua ja yhden vaatteen. Enää en hanki lahjoja, tyttö 7 v. Kummeja ja sukulaisia opastan tarkkaan mikä olisi tarpeellista. Jos kysyvät. Toivon että pysyvät kohtuudessa ja toivon että mieluummin syötävää, tai aineettomia lahjoja esim. lahjakortteja.

Mitä syötävää toivot 7v lapsellesi ostettavan? Aamiaismuroja? Suklaata? Makaronilaatikkoa?

Eikä lahjakortti ole ns 'aineeton lahja' - se on rahan korvike. Sillä (sinä) ostat (toivottavasti) sille lapselle paidan tai luistimet.

Kyllä 7v vielä tykkää enemmän siitä, että saa ihan paketin, ja onhan se nyt ankeaa kun koulussa muut kertovat mitä kivoja juttuja saivat niin hän voi vaan kertoa miten sai järkevät pyjaman ja talvikengät. Ja jonkun 'aineettoman lahjan' (toivottavasti ei nyt kuitenkaan vielä tuossa iässä ihan vuohia tai koulupukuja tai rokotuksia Afrikkaan..)

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi miksei lapselle voisi ostaa paksua satukirjaa, jota luettaisiin jouluaatosta lähtien. Meillä luetaan joka ilta iltasatuja (kirjastosta lainataan kirjoja). Eli yhteisiä, rauhallisia hetkiä vietetään joka ilta ihan ilman jouluakin :D 

Se joku olin minä. Minulla ei ole omia lapsia, mutta minulle on lapsena jokaikinen ilta luettu iltasatu 8-9-vuotiaaksi asti. Siis vielä silloinkin, kun osasin jo itse lukea. Se oli minulle hyvin tärkeä hetki päivässä, että (useimmiten) äiti istui sängyn laidalle, sain käpertyä kainaloon ja kuunnella rauhoittavaa ääntä.

Miksi tutut, päivittäiset asiat eivät sopisi jouluun?

Siltä ajalta, kun iltasatua ei enää luettu, muistan monta syntymäpäivä- tai joululahjaksi saamaani kirjaa, joiden lukemisen aloitin innolla jo syntymäpäivä- tai jouluaattoiltana. Luin kyllä muutenkin, mutta oli se ihanaa hypistellä uutta kirjaa, aloittaa uusi tarina ja lukea sitä jouluna kuusen tuoksussa ja kynttilän valossa. Tai kuka mitenkin tykkää lukea. Minulla on edelleen tunnemuistoja lapsuudessa ja nuoruudessa lukemistani tai minulle luetuista kirjoista. Muistan, mitkä kirjat on luettu kesälomalla mökillä, mitkä jouluna, mitkä pääsiäisen aikaan.

Ajattelen ehdottomasti niin, että iltasadun soisi kuuluvan jokaisen perheen päivittäisiin iltarutiineihin vuoden ympäri, mutta sen ei tarvitse vähentää kirjalahjojen arvoa. Se voi silti olla ihana ja erityinen lahja.

Meillä ostetaan lapsille n. 3 lahjaa per lapsi.

Yksi niistä on lapsen toivelahja, yleensä joku lelu/ vempele ja tällekin ollaan laitettu hintarajaksi 20-50 euroa. Lisäksi sitten ostamme monesti jonkun lasta kiinnostavan kirjan tai lautapelin/ palapelin (eli tekemistä joululle) ja mahdollisesti joku pieni juttu, jos koen, että joku asia on ihan tämän lapsen oloinen lahja.

Meillä on pieni suku, joten lahjoja tulee lapsille lisäksi vain kahdelta sukulaiselta. Toinen (täti) ostaa usein jotain vaatetta ja mummi ostaa sitten jonkun isomman lelun tai useamman pienen. Kaiken kaikkiaan lapset saa n. 5-6 lahjaa/ lapsi. Toki koululaiset voivat saada lisäksi kavereiltaan joitakin lahjoja, jotka avaavat vasta aattona muiden lahjojen seassa.

Omasta lapsuudesta muistan (-90– luku) että paketteja oli useampia. Yksi hartaasti toivottu lahja, esim uusi baby born nukke, loput oli pieniä lahjoja, kuten suklaarasia, äidin kutomat villasukat, mummin ostama vhs kasetti tai kummin ostama aluskerrasto. Taika oli siinä, että paketteja sai availla useamman ja tuntui kuin lahjoja olisi valtavasti, kun jokainen pikku lahja oli paketoitu erikseen. Edelleenkin nyt aikuisiällä vanhenpamme toimivat samalla tavalla, että kuusen alus laitetaan näyttämään täydeltä, vaikka jokainen pieni lahja mahtuisi lahjapussiin/samaan pakettiin. Minusta tämä on hauska perinne jota aion itsekkin myöhemmin omille lapsilleni toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi miksei lapselle voisi ostaa paksua satukirjaa, jota luettaisiin jouluaatosta lähtien. Meillä luetaan joka ilta iltasatuja (kirjastosta lainataan kirjoja). Eli yhteisiä, rauhallisia hetkiä vietetään joka ilta ihan ilman jouluakin :D 

Se joku olin minä. Minulla ei ole omia lapsia, mutta minulle on lapsena jokaikinen ilta luettu iltasatu 8-9-vuotiaaksi asti. Siis vielä silloinkin, kun osasin jo itse lukea. Se oli minulle hyvin tärkeä hetki päivässä, että (useimmiten) äiti istui sängyn laidalle, sain käpertyä kainaloon ja kuunnella rauhoittavaa ääntä.

Miksi tutut, päivittäiset asiat eivät sopisi jouluun?

Siltä ajalta, kun iltasatua ei enää luettu, muistan monta syntymäpäivä- tai joululahjaksi saamaani kirjaa, joiden lukemisen aloitin innolla jo syntymäpäivä- tai jouluaattoiltana. Luin kyllä muutenkin, mutta oli se ihanaa hypistellä uutta kirjaa, aloittaa uusi tarina ja lukea sitä jouluna kuusen tuoksussa ja kynttilän valossa. Tai kuka mitenkin tykkää lukea. Minulla on edelleen tunnemuistoja lapsuudessa ja nuoruudessa lukemistani tai minulle luetuista kirjoista. Muistan, mitkä kirjat on luettu kesälomalla mökillä, mitkä jouluna, mitkä pääsiäisen aikaan.

Ajattelen ehdottomasti niin, että iltasadun soisi kuuluvan jokaisen perheen päivittäisiin iltarutiineihin vuoden ympäri, mutta sen ei tarvitse vähentää kirjalahjojen arvoa. Se voi silti olla ihana ja erityinen lahja.

Tämä on ihana! Juuri näin. 

Olen kuullut myös perheestä, jossa (nyt jo aikuiset lapset) annetaan toisilleen joululahjaksi kirjaston kirjoja ja lukuvinkkejä. Tähän on päädytty ekologisista syistä, mutta ei siihen kulu rahaakaan. Itse jotenkin vierastan ajatusta, mutta siinä on pohtimista kyllikseen. Miksi jouluna pitää niin hirveästi ostella?

Me vanhemmat ei hankita kuin 2 lahjaa. Kummit ja isovanhemmat antaa kuitenkin jotain. Ei velvoiteta heitä hankkimaan mitään, joka vuosi kuitenkin kyselee onko pojalla toiveita. Ikää on neljä vuotta, ei siis ehkä tajua että "pitäisi" olla enemmän :D 

Itse olen kans lapsena saanut aivan järjettömän läjän lahjoja joka vuosi. Miten sitten aina kävi? Euforioissa aukaisimme paketteja ja kun kaikki oli avattu, tuli tyhjä olo ja muutama lahja meni heti käyttöön, loput jäivät pölyttymään. Itse olisin halunnut, että joulun kohokohta on yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, eikä pelkkä lahjojen avaaminen. Siksi aattoiltana olikin aina haikea olo, kun lahjat oli avattu kun tiesi, että seuraavat kaksi päivää katsellaan äidin mököttämistä tai isän oluen juontia. EI lapsi tietenkään mene pilalle, jos saa paljon lahjoja, mutta tärkeintä lapsenkin mielestä on se, että kokee koko joulun ajan olevan miellyttävät. 

Kyllä lapsi lahjoja sopivasti tarvitsee! Teini on eriasia kun saa jotain mitä on kovasti odottanut ja jotain extraa päälle. On jotkut pihejä ja itsekkäitä ziizus!

Sain myös pienenä lapsena paljon lahjoja. Hirveät vuoret jos muisti pitää paikkansa. 11-12-vuotiaasta eteenpäin sitten vain muutaman joita osasin toivoa, ja ehkä jotkut sukat ja suklaata. 

Nyt tosiaan mietityttää, oliko siinä järkeä. Lapsi vain oppii että tavaranpaljous "kuuluu" jouluun, mutta nykymaailmassa on kuitenkin ihan yhtä validi ja normaali ajatus se, että ei tarvitse olla hulluna tavaraa, onhan se ympäristöystävällisempää ja kukkarollekin parempi niin.Varmaan ihan hyvä asia opettaa lapselle pienestä asti.

Tietty en haluaisi jättää lasta ilman lahjoja, kun "muutkin saavat", mutta valikoisin paljonko niitä lahjoja tulee taloon.

Minä taas haluaisin, että käytetyt lahjat tulisivat enemmän muotiin! Käytettynä kuitenkin usein saa mitä mainioimpaa kamaa paljon halvemmalla.  

Nykyään lahjojen rooli on erilainen, kun elämä on jo muutenkin niin yltäkylläistä. Edes opiskelijan ei välttämättä tarvitse säästää ostaakseen itselleen uuden puhelimen vanhan mentyä rikki, vaan uusi ostetaan saman tien. Sama koskee kaikkia teinien hilavitkuttimia ja hiustenkihartimia ym. Muistan, että itsen sain odottaa ko kiharrinta koko syksyn ja toivoa, että saan sen jouluna. Ei ostettu heti, kun sitä teki mieli. Tämän näkökulman huomioiden on ihan ok, että lapsi saa vain pari lahjaa jouluna. Saahan hän niitä pitkin vuotta ihan eri tavalla kuin ennen. :)

Se nyt vain on sellainen asia että lapset tarvitsevat sitä krääsää. En tiedä teillä joilla lapset päiväkodissa, mutta meillä lapset ovat kotihoidossa niin kaikki se hamahelmi, muovailuvaha, askartelutarvike, ym. kuluva krääsä on vain ostettava kotiin. On yksin minun vastuulla kaikki se kehittävä toiminta, musikaalisuus, kädentaidot, mielikuvituksen ruokkiminen...

Ollaan ekologinen perhe ja tykkään minimalistista elämäntyylistä. Silti ne lasten legot, tehtäväkirjat, lautapelit ja nukkeleikit ei ole se asia josta nipistän. Omista asioista pihistelen kyllä emmekä hanki aikuisille joululahjoja. Sukulaisille vien tuliaisina leivonnaisia.

Omalla lapsella on joka joulu ollut ainakin se 10 pakettia mutta mikäs siinä, mummuilta ja pappoilta tulee paketteja ja itse ostetut siihen vielä sekaan. Vielä ollut vaatimattomia toiveita, joten yhteen laskettu hinta on ollut 100 - 150 euron paikkeilla. Katsotaan uudestaan kun teini-ikä alkaa lähestyä mitä on keksinyt haluta. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada vaikka haluaisi.

Lapsuudessani 2000-vuoden kieppeillä, sain jouluksi aina kirjan tai pari, lelun tai pelin (lautapeli tai videopeli), jonkun äidin neuloman vaatteen ja karkkia. Olin perheen ainoa lapsi, ei mitenkään vähävarainen vaikkei överiään rikaskaan perhe. Ne viitisen lahjaa oli ihan sopivasti minulle ja olivat aikalailla toivelistan mukaisiakin. Vietimme joulua kolmistaan, joten en hirveästi vertaillut lahjapinoa muiden pinoihin.

Mitä vanhemmaksi tulin, sitä vähemmän lahjat olivat "juttu". Sain joka vuosi ne 5-6 lahjaa, mutta ne eivät välttämättä olleet edes pakattuina paperiin. Se ehkä on lieventänyt joulunodotuksen innostusta vielä aikuisiälläkin, mutta toisaalta se on tehnyt jouluista vähemmän stressaavat ja vähemmän materialistiset. Näitä kommentteja lukiessa, en koe jääneeni paitsi. Joulun ei pitäisi olla kulutuskilpailu. Jotenkin harmittaa, että siitä on sellainen tehty.