Millainen on ihminen jolla on epävakaa persoonallisuus

SEXI takaisin Markkinoille kirjoitti:

Meilläkin on hävinnyt seksi ajan kanssa suhteesta ja suutelut sekä halailu. Kaverini on borderline, masentunut ja ahdistunut, nyt tosi on, että on alhaisemmassa kuin koskaan kunnossa. Todella kyllästynyt elämään, mikään ei kiinnosta. Itse normaali, kokee että olen avux hänelle, ja kiitollinen mutta seksitarpeita ei enää voi tyydyttää itsekin kuulemma haluaisi vaan ei huvita. Miten saada seksi takaisin markkinoille?

Idari. Toista ahdistaa ja sä vaan seksiä ruinaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on diagnoosi. En ole raivoavaa tyyppiä. Innostun valtavasti erilaisista asioista ja räiskyn sosiaalisissa tilanteissa. Kaiken innostumisen jälkeen seuraa morkkis/masennus, joka voi mennä todella pahaksikin. Koen usein oloni tyhjäksi. Nuorena olin itsetuhoinen monin eri tavoin, vanhempana sinnittelen pahat olot vaikka välillä tuntuu, että tuhoudun niihin täysin. Tiedän jo, että ne menevät ohi. Koen suurta häpeää itsestäni. Olen nolla. Ja kohta taas täynnä iloa ja energiaa. Tällaisessa vuoristoradassa menen hyvin lyhyellä syklillä, mielentila vaihtelee joskus useasti jopa saman päivän sisällä. Olen hyvä sosiaalisissa tilanteissa, mutta en saa syvempää kontaktia kehenkään. En ole rakastanut ketään tai avannut itseäni kenellekään. Koskaan.

Jatkan vielä, että ikä on todella auttanut tämän asian kanssa. Nuorena tein kaikenlaista ikävää ahdistuksissani. Nyt vain asetun makaamaan sohvalle ja annan pahan olon tulla ja lopulta mennä. Osaan myös hoitaa itseäni ja rauhoittaa oloani viettämällä paljon aikaa yksin ja varaamalla sosiaalisten tilanteiden jälkeen palautumisaikaa (=masennusaikaa). Alkoholia en voi käyttää ollenkaan. Se oli todellakin myrkkyä mielelleni! Masennuslääkitys myös tasaa oloa. En aio koskaan luopua lääkityksestä, se on saattanut hyvinkin pelastaa elämäni.

Hei. Haluaisin kysyä, oletko parisuhteessa, niin että asutte yhdessä?

Itse pohdin, tuleeko sellaisesta mitään. Kaikki mieheni olen karkoittanut läheltäni omalla mahdottomuudellani. Nyt olen elänyt itsekseni kuin kusi sukassa 6 v.

Tapailen yhtä miestä, mutta hän haluaa mennä naimisiin ja minun muuttavan luokseen. En usko, että kestäisin sitä. En ole edes kummemmin rakastunut. On vain kivampi elää, kun on 'joku'.

Ikää on myös mulla ihan riittävästi, että tiedän tämän piirteen itsessäni hyvinkin pysyväksi.

Kiitos kysymästä! Olen naimisissa - toista kertaa. Nuorena hakeuduin aivan äärimmäisen tuhoisiin ja huonohin suhteisiin. Ne traumatisoivat entisestään. Se oli jonkinlaista itsensä rankaisemista. Puistattaa ajatellakin, miten huonosti annoin itseäni kohdella. Ei ole aina kyse siitä, että rajatilapersoona kohtelisi muita huonosti. Ei todellakaan, vaikka sitäkin on tietysti tapahtunut. Nykyisessä avioliitossa on omat ongelmansa ja alku oli todellista vääntöä. Olen kuitenkin kypsynyt ja mies on myös ihmeellisen periksiantamaton, siis hyvässä mielessä. Hän näkee hyvin mieleni (välillä käsittämätöntä) logiikkaa eikä lähde mukaan ahdistuksiini. Hän on sitoutunut. En myöskään anna enää kävellä itseni yli. Olen tajunnut, että olen arvokas vaikka en aina tunnekaan itseäni sellaiseksi. Tärkeää olisi oppia myös huolehtimaan itsestään, vähän niinkuin lapsesta: unta, hyvää ravitsevaa ruokaa, lepoa, ymmärrystä. Lohduta itseäsi kuin lohduttaisit pientä lasta :) Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Pitäisihän myös ahdistuneen, masentuneen ja borderlinenkin ajatella kumppania. Ei se että istuu tuntikaupalla viikossa ja vastaa välittömästi puheluun keskellä yötä mitään "ilmaista" lystiä ole. Kyllä jotain haluaisi myös takaisin, etenkin kun seksiä on ollut joskus. Toki hän antaa, seuraa ja joskus kyselee omia kuulumisia työstä yms. Mutta sitten kun rupeaa siivoamaan, hakemaan sen puolesta lääkkeet päivinä kun ei jaksa, maksaa jotkut laskut kun ei yksinkertaisesti ole sillä varaa maxaa. Niin kyllä nyt vähintä mitä voi odottaa, että korvaa edes nykyisten lisäksi sexillä. Ei se paljoa vaadi että imisin sitä ? Ollaan kans miehii. Ei sen tarvi kun vaan olla sängyssä ja mä teen homman. Väsyyhän noissa suhteissa kun antaa niin paljon ja ei saa kuin promillen takaisin.

SEXI takaisin Markkinoille kirjoitti:

Pitäisihän myös ahdistuneen, masentuneen ja borderlinenkin ajatella kumppania. Ei se että istuu tuntikaupalla viikossa ja vastaa välittömästi puheluun keskellä yötä mitään "ilmaista" lystiä ole. Kyllä jotain haluaisi myös takaisin, etenkin kun seksiä on ollut joskus. Toki hän antaa, seuraa ja joskus kyselee omia kuulumisia työstä yms. Mutta sitten kun rupeaa siivoamaan, hakemaan sen puolesta lääkkeet päivinä kun ei jaksa, maksaa jotkut laskut kun ei yksinkertaisesti ole sillä varaa maxaa. Niin kyllä nyt vähintä mitä voi odottaa, että korvaa edes nykyisten lisäksi sexillä. Ei se paljoa vaadi että imisin sitä ? Ollaan kans miehii. Ei sen tarvi kun vaan olla sängyssä ja mä teen homman. Väsyyhän noissa suhteissa kun antaa niin paljon ja ei saa kuin promillen takaisin.

Maksat laskut? Yäks. On sulla asenne. Maksullista seksiä haluaisit.

SEXI takaisin Markkinoille kirjoitti:

Pitäisihän myös ahdistuneen, masentuneen ja borderlinenkin ajatella kumppania. Ei se että istuu tuntikaupalla viikossa ja vastaa välittömästi puheluun keskellä yötä mitään "ilmaista" lystiä ole. Kyllä jotain haluaisi myös takaisin, etenkin kun seksiä on ollut joskus. Toki hän antaa, seuraa ja joskus kyselee omia kuulumisia työstä yms. Mutta sitten kun rupeaa siivoamaan, hakemaan sen puolesta lääkkeet päivinä kun ei jaksa, maksaa jotkut laskut kun ei yksinkertaisesti ole sillä varaa maxaa. Niin kyllä nyt vähintä mitä voi odottaa, että korvaa edes nykyisten lisäksi sexillä. Ei se paljoa vaadi että imisin sitä ? Ollaan kans miehii. Ei sen tarvi kun vaan olla sängyssä ja mä teen homman. Väsyyhän noissa suhteissa kun antaa niin paljon ja ei saa kuin promillen takaisin.

Hyvä suhde on toki vastavuoroinen, mutta seksin hahmottaminen jonkinlaiseksi valuutaksi ei kyllä kerro sinusta hyvää...

Se on aika monimutkaista kyllä, kun masentunut ja bpd sekä ahdistus aiheuttaa sen ettei jaksa mitään. Se on kuin yrittäisi laittaa juna liikkeelle kun sähköt on poikki. Seksi loppuminen ei useinkaan tarkoita sitä, etteikö sinussa olisi vika, vaan masentunut kumppanisi ei yksinkertaisesti jaksa keskittyä edes elokuvaan kun paskat asiat ahdistavat koko ajan eli ei voi nauttia asioista seksistäkään. Sano että haluaisit myös seksiä parisuhteeseen, mutta vain silloin, kun molemmat haluatte ja sen on ilmaistava se.

Mä kysyn aina saako olla seksiä, jos vastaus on EI, niin ei. Joskus sanoo voit hetkeksi hyväillä mua, niin se on hetki, ei 30 minuuttia. Kyllä varmasti seksiä tulee, jos hän paranee. Varmista että käy terapiassa ja ottaa lääkkeet. Sitäkin varmaan harmittaa kun ei pysty antamaan ja sen takia pitää itseään tyhjänä.

Pakkohan ne on laskut maksaa hänelle, kun muuten menevät ulosottoon, tai liittymät/palvelut kiinni. Vuokran jälkeen ei jää edes ruokaan kunnolliseen vaan siinäkin pitää säästää.

SEXI takaisin Markkinoille kirjoitti:

Pakkohan ne on laskut maksaa hänelle, kun muuten menevät ulosottoon, tai liittymät/palvelut kiinni. Vuokran jälkeen ei jää edes ruokaan kunnolliseen vaan siinäkin pitää säästää.

Joo ja vastineeksi siitä sun pitäisi saada seksiä...aika outo suhde.

Paljon on negatiivisia kommentteja, mutta toisin esille erään näkökulman.

Seksi tällaisen epävakaan kanssa on toisesta maailmasta. Riippuuko sitten siitä tunne-elämän intensiivisyydestä, mutta sen jälkeen "tavis" tuntuu varsin laimealta.

Jjjjjkjjkjvnvv kirjoitti:

Paljon on negatiivisia kommentteja, mutta toisin esille erään näkökulman.

Seksi tällaisen epävakaan kanssa on toisesta maailmasta. Riippuuko sitten siitä tunne-elämän intensiivisyydestä, mutta sen jälkeen "tavis" tuntuu varsin laimealta.

Just tästä syystä miehet tuntee suurta vetoa epävakaisiin. Jo ennen sänkyyn päätymistä.

ot miten tämä diagnoosi jakautuu miesten ja naisten kesken? Millainen on epävakaa ph -mies?

Parisuhde epävakaan kanssa, onko kenelläkään kokemusta? Meillä oli ihanat ensimmäiset kuukaudet ja sen jälkeen alkoi kylmyys. Mies halusi jatkuvasti erota ja sitten taas palata yhteen, olin siis ihana ja kamala vuoronperään. Kuinka pitkään tätä kestää ja voiko mies "tulla järkiinsä"? Pitäisin miehestä, mutta tämä jatkuva epävarmuus tappaa tunteet...

Up

Jjjjjkjjkjvnvv kirjoitti:

Paljon on negatiivisia kommentteja, mutta toisin esille erään näkökulman.

Seksi tällaisen epävakaan kanssa on toisesta maailmasta. Riippuuko sitten siitä tunne-elämän intensiivisyydestä, mutta sen jälkeen "tavis" tuntuu varsin laimealta.

Olen epävakaa mies, ja sänkypuuhissa hyvin intohimoinen. Pääsääntöisesti naiset tuntuvat pitävän siitä.

Vierailija kirjoitti:

Jjjjjkjjkjvnvv kirjoitti:

Paljon on negatiivisia kommentteja, mutta toisin esille erään näkökulman.

Seksi tällaisen epävakaan kanssa on toisesta maailmasta. Riippuuko sitten siitä tunne-elämän intensiivisyydestä, mutta sen jälkeen "tavis" tuntuu varsin laimealta.

Olen epävakaa mies, ja sänkypuuhissa hyvin intohimoinen. Pääsääntöisesti naiset tuntuvat pitävän siitä.

Kyllä seksi oli jotenkin taivaallista, mutta muuten sitten saikin kokea olevansa kuin roska, ei mitään empatiaa tai ihmisarvoista kohtelua saanut mieheltä.

Mä epäilen vahvasti, että mun miehellä on tämä. Ollaan asuttu yhdessä yli 13 vuotta, joten en lyö kenellekään diagnoosia mitenkään heppoisilla perusteilla. Tällä hetkellä vahvin epäilykseni on tuo epävakaus tai ehkä jokin keskittymishäiriö yhdistettynä lapsuuden ja nuoruuden traumoihin ja ahdistukseen.

Oikeastaan kaikki kriteerit ovat nyt täyttyneet, kun on muutaman kerran uhannut itsemurhalla. Mies on hyvin impulsiivinen. Tämähän on aiheuttanut riippuvuuksia, typerää rahankäyttöä ja ongelmia ihmissuhteissa. Tunteiden käsittelyssä on isoja ongelmia.

Tälläkin hetkellä meillä on ollut riitaa päiväkausia, joten en jaksa edes kirjoittaa pidemmälti, koska tästä voisi kirjoittaa kirjan. Pakotin miehen lääkärin puheille ja hän on nyt menossa juttelemaan jollekin ammatti-ihmiselle. Toivon hänen saavan apua, koska hän kärsii kuitenkin monin tavoin epävakaudestaan.

Puolisollani (27v nainen) on varmaan tämä, mutta ei ole diagnoosia. Olemme lapseton pari, muutama vuosi yhteistä taivalta. Hän voi olla parhaimmillaan viikkokaupalla todella ihana, jopa kuukauden tai yli, mutta pahimmillaan tunteet elävät tuntien sisällä avio-onnesta aikeeseen jättää toinen samana päivänä. Ihan villisti.

Sumentumisen ja taantumisen laukaiseva tekijä voi olla hyvin pieni tai jopa ulkoa päin olematon asia. Yleensä minun pitäisi olla jotenkin erilainen, tai mokasin hänen mielestään jonkin pikkujutun. Silloin tilaa on vain hänelle, ei välttämättä edes kuule mitään mitä sanon.

Minun huonolle ololleni ja stressilleni aikaa on välillä ihan mukavasti, välillä ei yhtään, ja välillä vaikka esimerkiksi itkisin vuolaasti, hän ei peräänny tai sula kuin pidemmän ajan päästä ja hitaasti. Raivo yltyy välillä, pari kertaa vuodessa, myös fyysiseen väkivaltaan minua kohtaan. Itsemurha käy mielessä synkkinä hetkinä.

Kohtaus kestää pisimmillään päivän verran, joskus harvoin ylikin. Lyhimmilläänkin muutamia tunteja. Sen jälkeen on taas kaikki hyvin, tai ainakin ok. Kun olen "anellut armoa" tai vain aika muuttanut mielen. Joskus pyytää anteeksi, joskus ei. Yleensä kertoo tunteistaan, hyvistä ja huonoista, avoimesti. Joskus taas eristäytyy vahvasti. Kohtauksen aikana on vaikeampi pitää kiinni yhteisesti sovitusta.

Kuitenkin sisimmässään hän on erittäin haavoittuva ihminen. Kantaa itsestään valtavaa häpeäntunnetta sisällään. Ja haluaa pohjimmiltaan kaikille hyvää. On myös minulle todella rakastava ja läsnäoleva hyvinä hetkinä. M36

vanha ketju, mutta kaipaan vertaistukea.

Ymmärrän käytökseni ja sen syyt.

Raivarin tullessa mikään ei kuitenkaan estä

Tämä on alkanut haitata pahasti elämääni.

Piruilen ja haistattelen ventovieraille, tutuille ja nyt viimeksi tärkeälle yhteistyökumppanille.

Siihen sit syyllisys päälle.

Mieskin löytyy..ymmärtää..mutta haluaisin toimia aikuisen tavoin.

YouTuben puolella Indira Askolin

Vierailija kirjoitti:

Puolisollani (27v nainen) on varmaan tämä, mutta ei ole diagnoosia. Olemme lapseton pari, muutama vuosi yhteistä taivalta. Hän voi olla parhaimmillaan viikkokaupalla todella ihana, jopa kuukauden tai yli, mutta pahimmillaan tunteet elävät tuntien sisällä avio-onnesta aikeeseen jättää toinen samana päivänä. Ihan villisti.

Sumentumisen ja taantumisen laukaiseva tekijä voi olla hyvin pieni tai jopa ulkoa päin olematon asia. Yleensä minun pitäisi olla jotenkin erilainen, tai mokasin hänen mielestään jonkin pikkujutun. Silloin tilaa on vain hänelle, ei välttämättä edes kuule mitään mitä sanon.

Minun huonolle ololleni ja stressilleni aikaa on välillä ihan mukavasti, välillä ei yhtään, ja välillä vaikka esimerkiksi itkisin vuolaasti, hän ei peräänny tai sula kuin pidemmän ajan päästä ja hitaasti. Raivo yltyy välillä, pari kertaa vuodessa, myös fyysiseen väkivaltaan minua kohtaan. Itsemurha käy mielessä synkkinä hetkinä.

Kohtaus kestää pisimmillään päivän verran, joskus harvoin ylikin. Lyhimmilläänkin muutamia tunteja. Sen jälkeen on taas kaikki hyvin, tai ainakin ok. Kun olen "anellut armoa" tai vain aika muuttanut mielen. Joskus pyytää anteeksi, joskus ei. Yleensä kertoo tunteistaan, hyvistä ja huonoista, avoimesti. Joskus taas eristäytyy vahvasti. Kohtauksen aikana on vaikeampi pitää kiinni yhteisesti sovitusta.

Kuitenkin sisimmässään hän on erittäin haavoittuva ihminen. Kantaa itsestään valtavaa häpeäntunnetta sisällään. Ja haluaa pohjimmiltaan kaikille hyvää. On myös minulle todella rakastava ja läsnäoleva hyvinä hetkinä. M36

Älkää koskaan hankkiko lapsia. Voin kertoa kokemuksesta, että se tuhoaa kaiken. Epävakaa ei yksinkertaisesti kestä lapsiarkea ja lasten nostattamia tunneryöppyjä ja niistä johtuvaa pakottavaa ja rajoittavaa elämän uutta mallia. Lapsillekaan se mesoaminen ei tee yhtään hyvää.