Millainen on ihminen jolla on epävakaa persoonallisuus

Luottaa liikaa ihmisiin.  Kun saa jostain henkilöstä ensivaikutelman joka on positiivinen.  Vaikea muuttaa mielipidettä tästä henkilöstä.  Keksii tekosyitä ja selittelee loputtomiin miksi tämä ihminen käyttäytyy oudosti..  

Lapsenomainen usko ihmisten hyvyyteen. Saattaa hyvin lyhyen tuntemisen jälkeen kertoa asioita joita ei kukaan muu kertoisi välttämättä kenellekään.

1 selkeä juttu mikä näillä kaikilla tuntuu olevan. Uskotaan tosi paljon kohtaloon.  Eikä se kohtalo ikinä voi olla huono.  Esimerkkinä otetaan lopputili tilanteessa jossa se ei olisi taloudellisesti järkevää.. kotona selitetään puolisolle et no eihän tässä mitään ongelmia ole. Sen kun menen töihin. Tienaan varmasti 3x enemmän muualla, työt on helpompia ja etenen varmasti urallakin..   

Ja koko homma on voinut lähteä liikkeelle siitä että on nähnyt vaikka kertomuksen jostain ihmisestä tai unen. Sit heittäydytään kohtalon armoille

Ap:han sen tietää. Mitä turhaan kyselee?

Pelottavin piirre on tuo lapsenomainen usko hyvyyteen.  Omassa parisuhteessa näkyi esimerkiksi näin.  Vaimoni pelkäsi esimiestään, esimies ahdisteli kohtuullisen paljon vaimoa..  Jossain vaiheessa tämä esimies tajusi että ei tää toimi, ei taida nainen olla kiinnostunut vaikka vaikuttaa siltä ( peili ilmiö). Hän alkoi käyttäytyä vähän normaalimmin. Viikko tästä esimies kysyi voiko vaimo tulla auttamaan häntä hänen asuntoonsa tekaistun ongelman takia?

Jos mä en olisi tiennyt tästä vaimo olisi mennyt. Ihmisen luo. Jonka kanssa pelkäsi olla töissä kahdestaan. Vielä viikkoa aiemmin.

Summa summarum. En suosittele kenellekään seurustelua tälläisen henkilön kanssa.  Varsinkaan jos hän ei itse myönnä ongelmaa.  

Näistä suhteista tulee todella koukuttavia vuoristoratoja. Arki on yleensä todella helppoa ja saattaa olla ajanjaksoja joissa ei ole mitään erikoista sekoilua. Mutta voit olla varma että myrsky odottaa nurkan takana..

Itsellä tosiaan pitkä suhde takana tälläisen henkilön kanssa. Ennen tätä en ollut ikinä käynyt terapiassa. Viime vuonna taisi tulla 30 kerta täyteen..  pelkästään sen takia että kestää ja pysyy järjissään...

Positiivista on että tämä ilmiö on aika yleinen. Siihen on hoitoa saatavilla ja se hoito auttaa suhteellisen nopeasti.  Mikäli bpd hyväksyy ongelmansa ja haluaa apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla ihan normaali ihminen. Terve mutta vain lääkärin mielestä sairas. Turha hermostua jos joku sanoo olevansa epävakaa. Ei se mitään kerro.

Kyllä kertoo. Mä olisin halunnu tietää esim mun kaverista etukäteen että hän on asperger ja epävakaa. Olis voinu tutustua diagnooseihin tarkemmin ennen kun menee liian pitkälle. Ois pitäny varoa.

Vai että olisit halunnut tietää etukäteen kaverilla olevan epävakaa. 

Koet että terveystiedot kuuluvat automaattisesti myös sinulle? Haluat osata varoa myös esim. flunssaa tai migreeniä? Vai ainoastaan asioita jotka itse päätät? Kerrot automaattisesti kaverillesi omista sairauksistasi jotta kaveri osaa varoa jos sinun kanssasi tulee omgelmia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N28 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla kohdallani diagnoosista vasta keskustellaan, joten varmasti en voi mitään sanoa. Innostun tosi helposti kaikesta, mutta kyllästyn asioihin nopeasti. Pitkäjänteisyyttä vaativat asiat ovat vaikeita. Olen myös tosi intohimoinen ja rakastan syvästi.

Voin saada raivokohtauksen ihan tyhjästä. Silloin uhkailen tappavani sen ärsyttävän tyypin tai itseni.

Sama homma. Olen luonteeltani järkevä, rationaalinen ja sosiaamisesti taitava, mutta pidän piilossa järkyttävän voimakkaita tunnereaktioita.

Olen tällä hetkellä superahdistunut ja vihainen ajatuksesta että nykyisellä miehelläni oli eksänsä kanssa yhteinen elämä ja omistusasunto ulkomaanmatkoineen, vaikka nainen taisi olla oikeasti aika kamala kumppani. Epävarmuus ja kateus tuntuu musertavalta ja pyörii mielessä kokoajan. En kuitenkaan onneksi ole mustasukkainen tai rajoittava kumppani.

Luulen ihmisten jatkuvasti olevan mua vastaan, jos joku jättää mut kutsumatta esimerkiksi bileisiin saatan velloa itsesäälissä ja ahdistuksessa pahimmillaan monia viikkoja.

Kun vihaan ihmistä, vihaan niin paljon että se tuntuu syövyttävän mua sisältä. Olen niin täynnä raivoa että pelkään jatkuvasti räjähtäväni ja ns. "Kiehuvani yli", näin valitettavasti käy helposti. Minä myös uhkailen itsemurhalla kun asiat eivät mene niinkuin haluan, yleensä tosin suunnitelma on ihan aito koska paha olo on niin kova. Ilmoitan tästä toiselle lähinnä shokeeratakseni.

Rakastaessani olen lämmin, ymmärtävä, intohimoinen, iloinen, seikkailullinen ja hauska. Mies kuvaili mua juuri vähän aikaa sitten sanoilla "olet välillä maailman upein ja ihanin olento, välillä taas niin kamala etten osaa edes kuvailla".

Käsittelen ahdistuksen tunnetta näännyttämällä itseäni, käyttämällä liikaa päihteitä ja muulla epäaktiivisella itsetuholla. Olen impulsiivinen ja järjestän itseni useinkin vaarallisiin tilanteisiin. Itsemurhayrityksiä on takana muutama.

Mulla on myös kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka usein kulkee käsi kädessä tämän kanssa. Ainoana erona on se että bipossa mieliala vaihtelee pitkällä aikavälillä, epävakaassa tunteet ja minäkuva nopeallakin syklillä. Varmaan aletaan terapiassa katsomaan asiaa, pari vuotta sitten jätin koko persoonallisuushäiriökartoitusprosessin kesken. Sitä ennen ehdittiin todeta, että mulla on hyvin vahvasti piirteitä tästä ja asia voisi olla selvittämisen arvoinen.

Siinä nyt jotain.

Miten persoonallisuushäiriö todetaan? Kuuluuko prosessiin pitkiä haastatteluja tms.?

Psykiatrin haastattelu ja useita eri testejä. Ainakin jokus vaaditaan edeltävästi hoitokontakti vaikkapa kunnallisiin mielenterveyspalveluihin, esim. että on käynyt säännöllisesti tapaamassa psykiatrista sairaanhoitajaa.

Ei tarvita mitään haastattelua vaan ihan pelkät yleisluontoiset peruskysymykset. Onko sisaruksia, käytkö töissä, opiskeletko, mitä harrastat, oletko yhteydesaä vanhempiin, onko lapsia... Noihin yhden lauseen vastaukset kyllä tai ei -vastaukset ja dg on valmis.

Alapeukuttajat eivät pidä siitä kun heille kertoo reaaliteetit. Haluavat uskoa omiin kertomuksiinsa eivätkä kiinnitä muihin ihmisiin sen kummempaa huomiota. Minäminäminä-asenne ei kuitenkaan oikeassa elämässä tuo heille sitä mitä itse haluavat. Heidän on pysyttävä ottamaan toisetkin huomioon ja kyettävä ymmärtämään että on muitakin todellisuuksia kuin heidän omansa.

Jokainen diagnosoitu voi seurata itse miten diagnoosi on tehty. Jos alapeukuttajat haluavat itse kattavat haastattelut heidän on itse järjestäydyttävä ja alettava ajaa asiaansa. Kukaan ei muuta vallitsevia käytäntöjä siksi että yksittäisten ihmisten mielestä asioiden pitää mennä niin kuin he itse haluavat.