Miksi synnyttämättömille naisille ei koskaan kerrota, millaista sairasta kidutusta synnyttäminen oikeasti on?

Menen mieluummin synnyttämään kuin hammaslääkäriin. Kaksi synnytystä takana ja kolmannesta haaveilen. Tämä on minun kokemukseni, ymmärrän toki että joillakin synnytykset eivät mene nappiin. Itsellä taas hammaslääkärikammo on niin kamala, etten uskaltanut raskaanakaan mennä edes tarkastukseen.

Kertokaa minulle missä Suomessa saa nukutuksen hammaslääkärissä tai tarpeeksi toimivan puudutuksen edes siedettävään hintaan?

Olen synnyttänyt kolme lasta. Yksikään synnytys ei ole ollut kidutusta. Eka oli helppo kuin mikä, toinen vähän kivuliaampi ja kolmas tähän mennessä kivulian mutta nopein. En koe sen silti olleen kidutusta ja heti olin hyvässä voinnissa. Harmi, että joillekin ei ole ihan niin helppoa.

Kivun tuntemisessa siis erilaisia tuntemuksia.

No, jos esim. hampaita revitään puuduttamatta suu tyhjäks, onkohan kipukynnys jokaisella erilainen.

Miehet tuskin karjuvat....

Naisen alapää korjaantuu synnytyksen jälkeen!! luonto on ihmeellinen.

Voi mihin tämä maailma on menossa, kun äidin pienet hemmokit ovat vieraantuneet näin todellisuudesta. Karmeaa lukea. Niin ja synnytys ja klitoriksen ympärileikkaus eivät ole mitenkään verrattavissa. Toinen on luonnollista ja toinen ei. Voi syntymisen ihmettä.

Vierailija kirjoitti:

Kivun tuntemisessa siis erilaisia tuntemuksia.

No, jos esim. hampaita revitään puuduttamatta suu tyhjäks, onkohan kipukynnys jokaisella erilainen.

Miehet tuskin karjuvat....

Kys eei ole pelkästään siitä että kipukynnys on erilainen eri ihmisillä. Synnytyksen tuskallisuus riippuu myös synnyttävän rakenteesta, lapsen koosta ja asennosta, supistusten vahvuudesta... Se ei ole samanlainen kokemus kaikille! Ja myös psykologiset tekijät vaikuttavat siihen kuinka kivun ja koko tilanteen kokee. Se on yksi syy siihen, miksi hirveästi ei ole syytä pelotella etukäteen. Ei se ole kenenkään etu jos äiti tulee synnyttämään aivan kauhuissaan ja varmana siitä että tilanne tulee olemaan täysin hirveä. Ei varsinkaan äidin itsensä. Iloiset yllätykset ovat kivoja, mutta minusta vielä parempaa on alusta lopuun edes suunnilleen hallittu ja turvallisen tuntuinen tilanne. Niin minulla on ollut, molemmissa synnytyksissä. 

Ei synnyttäminen ole "sairasta kidutusta". Nykyään synnyttäminen on Suomessa turvallista ja siihen saa monenlaista ja tepsivää kivunlievitystä.  Poikkeuksena ompeluvaiheen kivunlievitys. Ensisynnyttäjille voisi olla enemmän rentoutumisopastusta.

Eka syntyi spontaanisti ja synnytyksestä jäi mukava mielikuva, vähän ehkä hymistelin päässäni niille, jotka sanoivat kuinka kamalaa synnyttäminen on. Itselläni kun kovimmat kivut kestivät vaan pienen hetken ja nekään eivät olleet mitään sietämättömiä kipuja. Toinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja se oli pelottava kokemus, mutta toivuin nopeasti joten siitäkin jäi positiivinen mielikuva. Viimeinen käynnistettiin ja se oli helvettiä. Sitä ei osaa kuvailla kellekään, mitä tuskaa se oli. Lopulta olin niin kivuissani, että makasin vaan sängyllä ja itkin. Aina kun nousin ylös, aloin oksentamaan, koska kivut olivat niin kovat. Tätä tuskanäytelmää kesti ajallisesti vain kolme tuntia, mutta siinä kohtaa ne tunnit olivat loputtomia.

Epiduraali oli kuin taivas ja nukahdin sen laittamisen jälkeen, kunnes tuli tarve ponnistaa ja vauva tulikin ulos parin minuutin sisällä ihan kivuttomasti. Loppuosa synnytyksestä oli siis oikein mukavaa, mutta ne kivut, niitä ei unohda. Ja sellaista en ole koskaan muuten kokenut.

Sinulla taitaa olla vakavia mielenterveysongelmia.. En ole ikinä kuullut vastaavaa "en ollut lainkaan kiinnostunut vauvasta aherrettua sen ulos".

Yleensä äidit unohtavat jopa kaiken juuri koetun kivun siinä onnen huumassa kuin vihdoin saavat vauvan syliinsä.

Tokihan synnytys sattuu, mutta siihen voi varautua ajoissa, ja tutustua eri tapoihin synnyttää.

Eiköhän jokainen äidiksi haaveileva ole valmis tuon "sietämättömän tuskan" lapsensa eteen kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihme että naiset suostuu vielä kivuliaaseen alatiesynnytykseen mikä tuhoaa kaikki paikat.

Alatiesynnytys on huomattavasti parempi kuin leikkaus. Riskit on pienemmät ja toipuminen nopeaa. Kaikilta kolmelta olen pystynyt heti sairaalasta kotiuduttua elämään täysin normaalia ja kivutonta elämää. Ja liikkumaan paljon, kävelemään portaita ja kantamaan kauppakasseja.

Leikkausta en haluaisi ikinä, viimeiseltä oli hätäsektio lähellä, mutta kokenut kätilö osasi antaa suuremman annoksen kuin yleensä annetaan supistuksia käynnistävää lääkettä. Olen hyvin tyytyväinen ettei leikkaukseen tarvinnut lähteä tuhoamaan vatsalihaksiaan.

Minun pienokainen syntyi jalat edellä, nekin tuli väärästä reiästä..

Voi sitä saksen suiketta kun alapääni paloiteltiin. Kätilöllä oli vielä kiire bussiin joten veti laajoja kaaria.

Esikoinen kuoli kohtuun 39+5 ja minut pakotettiin synnyttämään se (siis pyyntöni sektiosta tyrmättiin selittelemättä). Avautumisvaihe helpotti kun sain epiduraalin. Kammottavin kohta oli kuitenkin ponnistaminen. Siihen ei annettu mitään kivunlievitystä ja se kesti yli tunnin. Toisin kuin oli kerrottu, pahin ei ollutkaan ohi kun pää oli tullut ulos vaan ne hartiat.

Seuraavilla kerroilla vaadin sektiot ja ne synnytykset olivatkin ihania kokemuksia. Ei ollut kipuja jälkikäteenkään eikä mitkään uhkakuvat toteutuneet yhdellään kolmesta kerrasta.

Hammaslääkärissä meinaan nukahtaa tuoliin. Puudutuksia ei tarvita. Voisikohan lapsetkin oksentaa?

Kyllä mulla on aina ollut ihan selvä kuva siitä että synnytys sattuu kamalasti. Siksi en siihen alkanutkaan vaan hankin itselleni sektion ja pääsin helpolla. 

Vierailija kirjoitti:

Ei synnyttäminen ole "sairasta kidutusta". Nykyään synnyttäminen on Suomessa turvallista ja siihen saa monenlaista ja tepsivää kivunlievitystä.  Poikkeuksena ompeluvaiheen kivunlievitys. Ensisynnyttäjille voisi olla enemmän rentoutumisopastusta.

Ompeluvaiheen kipu onkin oma lukunsa. Silloin ei ole enää mitään syytä tuntea kipua kun vauva on ulkona. Sairaalaoloissa saadaan ihminen kyllä kivuttomaksi jos halutaan. Kun kätilöiden puudutteet eivät toimi pitäisi lähteä leikkaussaliin ja kunnon tropit päälle. Onhan se helvettiä joku puolentoista tunnin tikkaus ilman kunnon puudutusta. Vai saako siitä jonkun lisäkruunun äitiyden glooriaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kuin Suomessa naiset lähtevät synnytyksestä kotiin alapää repaleina, ei meillä ole varaa arvostella muiden kulttuurien ympärileikkausperinteitä.

Onko muita tilanteita kuin synnytys, jossa lääkäriä alempi tekee kirurgin töitä?

Viittaan siihen, että kätilö saa ommella repeytyneen alapään.

Ihme, että kukaan (nainen) suostuu tekemään Suomessa lapsia.

Miehelle homma on toki helppo.

Jos syntyvyys on alhainen, ei sitä tarvitse ihmetellä.

Tämä on oikeasti tietämättömyyttäni, mutta eikö tavallisissakin leikkauksissa hoitaja ompele leikkaushaavan? Tai eikö tuota voisi verrata tikkaukseen, jonka hoitaja voinee tehdä?

Synnytyksiä on erilaisia mutta yleensä kipu on sellaista jonka olemassaoloa ei etukäteen osaa edes kuvitella ja hyvä niin. Silti siitä selviää kun ei ole vaihtoehtoja. Mutta tänä on sellainen asia johon synnyttämättömän on ihan turha tulla viisastelemaan. Kätilö sanoi mulle aikanaan Ekassa synnytyksessä että siinä lentää monen luomusynnytystä haluavan suunnitelmat roskiin kun alkaa ne kunnolliset supistukset tulla...etukäteen on ihan turha suunnitella liian tarkkaan kun ei ole hajuakaan minkä luokan kivuista on kyse. Yleensä eka on vaikein , mutta seuraavatkaan el välttämättä ole niin helppoja jos esim lapsen tarjonta on väärä tai on perätila yms. Mulla ainakin perätilasynnytys oli sitten jotain ihan kauheeta. Toinen oli ihan inhimillinen, nopeasti ulos nopean alun jälkeen.

Mun mielestä synnyttäminen oli hienoa. Olin kotihuoneessa, jossa sai käyttää kännykkää ja laitoin koko ajan ystävien ja vanhempien kanssa viestiä, kuinka menee. Oli aivan mieletön kokemus:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep housuun tulee vaikka kuinka yrittää pidättää. Tosi hauska jee! Toinen tulikin sektiolla ja oli aivan mahtava kivuton kokemus. Istua pystyi heti ja haavakivut loppui kahdessa viikossa. Mieluummin tikit mahassa, kuin toosassa enää IKINÄ!!! sektiosta muka palautuu hitaampaa ja pah! Ehkä hätäsektiosta, kun on jo molemmilla tavoilla yrittänyt ja kohtu supistellut itsensä kipeäksi. Imukupin vaikutuksista lapseen ei kerrottu ennen kuin käytettiin. On kaikki maailman oppimishäiriöt ja ongelmat aivojen verenvuodon ja hapenpuutteen seurauksena.

Toipumisasiat ovat yksilöllisiä, mutta sen tiedän, että en ole vielä kuullut kenestäkään, joka olisi sektion jälkeen kävellyt salista omin jaloin. Itse olisin voinut lähteä lenkille alatiesynnytyksen jälkeen. Uskomattoman energinen, euforinen olo. Ei mitään tikkejä mahassa tai muuallakaan.

Yksilöllistä on tosiaan, tiedän. Oma ja ainoaksi jäänyt poikani syntyi sektiolla, osastolle palaamisen jälkeen menin yksin vessaan, heti voi istua, eikä tikit mahassa olleet kovin kivuliaat. Liikkuminen oli tietysti hidasta ja varovaista.

Ihmettelivät kun en halunnut särkylääkettä, jonka sitten otin enemmänkin siksi, että en olisi niiden mielestä kummajainen.  

No voi juma, vain täysin tampio ei tajua sitä itse, että keilapallon puskeminen perseestä sattuu helvetisti. Pitäiskö tuokin nyt rautalangasta vääntää, että synnytys sattuu saatanasti ja veri roiskuu.

Vierailija kirjoitti:

No voi juma, vain täysin tampio ei tajua sitä itse, että keilapallon puskeminen perseestä sattuu helvetisti. Pitäiskö tuokin nyt rautalangasta vääntää, että synnytys sattuu saatanasti ja veri roiskuu.

No eikö sieltä p: stä tule välillä tuhtimpaakin tavaraa kuin keilapallo? Ja onko sulla perusasiat hukassa, ei ne lapset mistään p:stä synny, vaan vauvalle on ihan oma kanava.